Elämääkin suurempi suihkugeelikeskustelu

Muistaako joku vielä postauksen, jossa keskusteltiin siitä, kuinka joku ihminen on voinut sanoillaan tai teollaan sabotoida tuoksun, jota on itse pitänyt aiemmin ihanana? Mainitsin silloin, kuinka näin kävi minun tapauksessani Soap & Gloryn useissa tuotteissa olevalle tuoksulle, johon olin itse ollut hulluna, mutta jota Ruotsalainen kommentoi ohimennen miehekkääksi.

Tuon jälkeen mietin aina tuoksua haistellessani, että onko se nyt muka niin maskuliininen. Minulla on kotona samalla tuoksulla varustettu suihkugeeli, pari vartalovoidetta ja yksi hajuvesi enkä ole silti halunnut jättää niitä käyttämättä, joten puolen litran suihkugeelipurkki on kiltisti ollut jo melko pitkään kylpyhuoneessa pesukaverinani. Eräänä päivänä käydessäni kylpyhuoneessa Ruotsalaisen ollessa suihkussa huikkasi hän ohimennen minulle, että lainaa suihkugeeliäni. En voinut vastustaa kiusausta (yhä puolta vuotta alkuperäistä tuotteen tuoksusta heitettyä kommenttia myöhemmin) ja todeta, että lainaa ihmeessä, sehän on sinusta ihan miehekkään tuoksuinenkin.

Juokseva vesi sulkeutui ja suihkuverhon raosta kurkisti hämmästynyt pää: ”Miten niin?”

”No siis niinhän sinä silloin sanoit.”

”Enkä ole sanonut!”

”No oletpas. Sanoit minua haistaessasi, että onpas miehekäs tuoksu ja et ollut kuulemma tottunut niin maskuliinisiin tuoksuihin naisella.”

”Siis tästäkö tuotteesta muka? Tämähän tuoksuu ihan naiselle ja kukille ja ihan noh… sinulle. Siksihän minä tykkäänkin tästä tuoksusta!” totesi Ruotsalainen naurahtaen ja jatkoi suihkuhetkeään ihan muina miehinä ymmärtämättä, että hän oli juuri osallisena elämääkin syvällisemmässä keskustelussa.

Minua nimittäin nauratti. Käsi ylös, kuka myöntää kuuluvansa kerhoon ”Muistan yhä mitä sanoit minulle vuosia sitten enkä taatusti unohda sitä”? Minä nimittäin olen sellainen. Jos joku sanoo minulle jotain, mikä pahoittaa mieleni, en nosta siitä kasvotusten oikeastaan koskaan meteliä, mutta muistan sen kyllä hyvin, hyvin pitkään. Muistan, jos joku on jossakin tilanteessa ollut minulle ilkeä, tyly tai epäoikeudenmukainen. Muistan, jos joku sanoo jotain loukkaavaa tai jotain, mikä loukkaa minua, vaikkei sitä sellaiseksi olisikaan tarkoitettu. Mietin ja analysoin asiaa pitkään pohtien, että ajatteleekohan joku muukin noin. Onko se yleinen mielipide? Tai onko se jopa totuus?

Tämä ohimennen tapahtunut suihkugeelikeskustelu itsessään ei ollut kovin syvällinen, mutta sai minut juuri sopivalla hetkellä muistamaan, miksi muiden sanomisille ei pitäisi antaa omassa mielessään liikaa valtaa. Joskus kyse voi olla siitä, että joku sanoo ohimennen, että joku huulipuna saa hampaasi näyttämään keltaiselta tai joku paita siltä, että olet raskaana saaden sinut välittömästi uskomaan, että se on totuus etkä siksi enää koskaan tahdo käyttää tuota huulipunaa tai paitaa. Tai siitä, että olit täysin tyytyväinen uuteen hiusmalliisi, kunnes joku töksäyttää ohimennen, että hänestä se vanha sopi sinulle paremmin.

Tosiasiassa kukaan muu ei ajattele samalla lailla tai asian sanonut tyyppi ei myöhemmin edes muista sanoneensa niin.

Aina kyse ei ole vain huulipunasta, paidasta tai kampauksesta. Joskus kyse voi olla jostain, mitä olet sanonut tai tehnyt. Joku sanoo sinulle siitä jotain ja jäät vatvomaan asiaa päässäsi loputtomasti. Tarkoittiko se työkaveri oikeasti, mitä sanoi? Oliko ystäväni oikeassa sanoessaan muka vitsillä, että joku asia oli tyypillistä minua? Miettivätköhän kaikki nyt lopun elämääni, että olen hölmö, kun palaverissa kävi ilmi, etten ollut tajunnut hoitaa sitä työjuttua? Niinkö, näinkö, noinko?

Asioiden turha ajattelu ja vatvominen syö turhaan energiaa. On helppo sanoa, ettei saisi välittää, jos joku sanoo tai tekee jotain, mikä pahoittaa mielesi, mutta huomattavasti vaikeampaa on yrittää olla kuin sitä ei olisi tapahtunutkaan tai ymmärtää, että se on tapahtunut ja kohauttaa sille harteita ja jatkaa elämää normaalisti asiaan enää mielessään palaamatta.

Minulla on itselläni ainakin siitä vielä paljon oppimista, mutta tämä yksinkertainen ja kieltämättä hyvin pinnallisen kuuloinen suihkugeeliepisodi toimi minulle muistuttajana siitä, että muiden mielipiteiden ei kannata antaa vaikuttaa siihen, kuinka itse elämänsä elää ja asiansa hoitaa. Jos minulla on yksi elämä ja minut tekee onnelliseksi se, että vietän sen jonkun mielestä miehekästä hajuvettä, hampaani keltaiseksi tekevää huulipunaa tai minut raskaana olevan näköiseksi tekevää puseroa käyttäen, niin miksi ihmeessä antaisin sen vaikuttaa onnellisuuteeni?

Pidän edelleen suihkugeelini tuoksusta ja yritän jatkossakin antaa muiden mielipiteiden vaikuttaa yhä vähemmän siihen, kuinka itse tunnen ja minkä itse näen parhaaksi. Ja toivon, että tekin osaatte sanoa piut paut kaikille niille kuulemillenne sanoille, jotka pahoittavat mielenne. Niiden miettiminen ei ole aikasi arvoista.

Voiko tuoksun sabotoida?

Onko teille koskaan käynyt niin, että olette olleet aivan ihastuneita johonkin tuoksuun, mutta sitten joku tulee ja sabotoi sen teiltä muuttaen mielikuvanne tuoksusta ikuisiksi ajoiksi?
Tiedättekö, mitä tarkoitan?
Joku hajuvesi voi olla aivan ihana, mutta sitten työkaverinne kylpee päivästä toiseen siinä samassa niin suurissa määrin, että lopulta jo pelkkä sen ajattelukin saa teille migreenin?
Tai se lempparihajuvesi ei tuokaan enää mieleen ihania kesämuistoja vaan muistatte siitä aina ne oksennuksensekaiset flashbackit kesän 2010 räkäbaarin naistenvessassa, kun homma vaan meni ihan överiksi?
Tai entäs sitten se ihana miestentuoksu, joka vei teiltä aina ennen jalat alta, mutta ette voi enää sietää sitä, sillä se teille maailman paskamaisimman tempun tehnyt exä käytti sitä aina ja nyt pelkästään se, että bussissa edessä istuvalla miehellä sattuu olemaan samaa tuoksua saa teidät raivon partaalle?
Tuoksuihin liittyy usein voimakkaita tunteita ja assosiaatioita.

Minun lempparituoksuihini on lukeutunut Soap & Gloryn Original Pink, jonka tuoksua minulta löytyy monen eri Soap & Glory -tuotteen muodossa.
Rakastuin tuotteen tuoksuun ollessani muistaakseni ensimmäistä kertaa Englannissa Englantilaistuneen Herrasmiehen luona kyläilemässä ostettuani kaupasta setin, johon kuuluivat tuoksun body mist ja suihkugeeli. Täydentelin tuotevalikoimaani vuosien varrella ja Englannissa ensimmäistä kertaa asuessani pidin huolen siitä, että sen suihkugeeliä ja vartalovoidetta oli aina kotonani. Suihkugeelin matkakokoinen purkki myös reissasi mukanani eräälle ulkomaanmatkalle ja minulla liittyi tuoksuun niin monia hyviä muistoja, että tuoksusta on tullut minulle todella rakas.

Kun haistan tuoksun, en assosioi sitä suoraan menneeseen aikaan ja jää miettimään, että voih, silloin sain olla Englannissa ja silloin elämässä oli sitä ja tätä meneillään. Minulle se on aina vaan ollut tuoksu, josta tulee mieleen onnellisuus. Olin onnellinen sitä ensimmäistä kertaa englantilaisessa suihkussa käyttäessäni ja aina Englannissa kyläillessäni. Olin aivan erityisen onnellinen Englannissa asuessani ja se ihana Espanjan matka oli kaikessa rentoudessaan luultavasti paras ulkomaamatkani tähän mennessä ja voi kuinka onnellinen silloin olinkaan.
Kun joulukuussa palasin Lontoosta Suomeen ja minulla oli lentokentällä iso kasa punnan kolikoita halusin käyttää rahani johonkin kivaan. Ostin ison pönikän tätä suihkugeeliä ja kaksi isoa pönikkää vartalovoidetta. Käytin tuotteita aina kun minulla oli hetki, jona kaipasin piristystä.
Otin purkit mukaan Tukholmaan ja kävin eräänä aamuna suihkussa ja käytin tuotteita. Tultuani suihkusta mies haisteli minua ohimennessään muutamaan otteeseen ja totesi sitten, että minulla on ilmeisesti jotain uutta tuoksua. Joo, en minä näitä ollut kovin usein käyttänyt täällä, miten niin?


”Ei mitenkään, se on vaan jotenkin… noh, en vain yleensä ole tottunut noin hhhmm… noh, miehekkäisiin tuoksuihin naisella.”


Tilanne meni ohi eikä hän sanonut sitä mitenkään pahalla sen kuulostaessa englanniksi paljon lempeämmältä ja nauroin asialle vain siinä yhteydessä. Tulevien viikkojen kuluessa asia alkoi kuitenkin vaivata minua yhä enemmän ja enemmän, nainen kun olen.
Olin ottanut suihkugeelin aktiivisempaan käyttöön, mutta joka kerta sitä suihkussa käyttäessäni mietin, että mikä siinä muka on miehekästä. Vartalovoidettakin eksyi iholleni aina välillä ja aina se vaan sai minut pohtimaan, että miten niin miehekäs. En vaan päässyt asiasta yli, mutta en ole kokenut tarpeellisena jatkaa keskustelua aiheesta Ruotsalaisen kanssa enkä ollut kommentista mitenkään harmissani. Se vaan sai minut ajattelemaan asiaa aivan häiritsevän paljon.
Lopulta aloinkin sitten jo löytää suihkugeelistä miehistä sporttivivahdetta. Raikas, hedelmäinen ja sitruksinen tuoksu, jossa tuoksuivat persikka, mansikat, ruusu sekä sitruuna ja joka oli ollut minun nenässäni aiemmin ihanan tyttömäinen oli yhtäkkiä muuttunut mielessäni ihan muuksi. Hemmetti!
Ja niin siinä kävi. Yksi tuoksu sabotoitiin yhdellä ohimennen heitetyllä lausahduksella, jota ei oltu tarkoitettu vakavaksi, mutta joka muuttui naisellisen aivoprosessini seurauksena lopulta hyvinkin vakavaksi. Käytän tuotteita edelleen hyvillä mielin ja mieskin on pitänyt tuoksusta, mutta yksi pieni mielikuva siitä sabotoitiin luultavasti minulta lopullisesti.

 

Onko joku joskus onnistunut sabotoimaan teiltä jonkun tuoksun?