Elämääkin suurempi suihkugeelikeskustelu

Muistaako joku vielä postauksen, jossa keskusteltiin siitä, kuinka joku ihminen on voinut sanoillaan tai teollaan sabotoida tuoksun, jota on itse pitänyt aiemmin ihanana? Mainitsin silloin, kuinka näin kävi minun tapauksessani Soap & Gloryn useissa tuotteissa olevalle tuoksulle, johon olin itse ollut hulluna, mutta jota Ruotsalainen kommentoi ohimennen miehekkääksi.

Tuon jälkeen mietin aina tuoksua haistellessani, että onko se nyt muka niin maskuliininen. Minulla on kotona samalla tuoksulla varustettu suihkugeeli, pari vartalovoidetta ja yksi hajuvesi enkä ole silti halunnut jättää niitä käyttämättä, joten puolen litran suihkugeelipurkki on kiltisti ollut jo melko pitkään kylpyhuoneessa pesukaverinani. Eräänä päivänä käydessäni kylpyhuoneessa Ruotsalaisen ollessa suihkussa huikkasi hän ohimennen minulle, että lainaa suihkugeeliäni. En voinut vastustaa kiusausta (yhä puolta vuotta alkuperäistä tuotteen tuoksusta heitettyä kommenttia myöhemmin) ja todeta, että lainaa ihmeessä, sehän on sinusta ihan miehekkään tuoksuinenkin.

Juokseva vesi sulkeutui ja suihkuverhon raosta kurkisti hämmästynyt pää: ”Miten niin?”

”No siis niinhän sinä silloin sanoit.”

”Enkä ole sanonut!”

”No oletpas. Sanoit minua haistaessasi, että onpas miehekäs tuoksu ja et ollut kuulemma tottunut niin maskuliinisiin tuoksuihin naisella.”

”Siis tästäkö tuotteesta muka? Tämähän tuoksuu ihan naiselle ja kukille ja ihan noh… sinulle. Siksihän minä tykkäänkin tästä tuoksusta!” totesi Ruotsalainen naurahtaen ja jatkoi suihkuhetkeään ihan muina miehinä ymmärtämättä, että hän oli juuri osallisena elämääkin syvällisemmässä keskustelussa.

Minua nimittäin nauratti. Käsi ylös, kuka myöntää kuuluvansa kerhoon ”Muistan yhä mitä sanoit minulle vuosia sitten enkä taatusti unohda sitä”? Minä nimittäin olen sellainen. Jos joku sanoo minulle jotain, mikä pahoittaa mieleni, en nosta siitä kasvotusten oikeastaan koskaan meteliä, mutta muistan sen kyllä hyvin, hyvin pitkään. Muistan, jos joku on jossakin tilanteessa ollut minulle ilkeä, tyly tai epäoikeudenmukainen. Muistan, jos joku sanoo jotain loukkaavaa tai jotain, mikä loukkaa minua, vaikkei sitä sellaiseksi olisikaan tarkoitettu. Mietin ja analysoin asiaa pitkään pohtien, että ajatteleekohan joku muukin noin. Onko se yleinen mielipide? Tai onko se jopa totuus?

Tämä ohimennen tapahtunut suihkugeelikeskustelu itsessään ei ollut kovin syvällinen, mutta sai minut juuri sopivalla hetkellä muistamaan, miksi muiden sanomisille ei pitäisi antaa omassa mielessään liikaa valtaa. Joskus kyse voi olla siitä, että joku sanoo ohimennen, että joku huulipuna saa hampaasi näyttämään keltaiselta tai joku paita siltä, että olet raskaana saaden sinut välittömästi uskomaan, että se on totuus etkä siksi enää koskaan tahdo käyttää tuota huulipunaa tai paitaa. Tai siitä, että olit täysin tyytyväinen uuteen hiusmalliisi, kunnes joku töksäyttää ohimennen, että hänestä se vanha sopi sinulle paremmin.

Tosiasiassa kukaan muu ei ajattele samalla lailla tai asian sanonut tyyppi ei myöhemmin edes muista sanoneensa niin.

Aina kyse ei ole vain huulipunasta, paidasta tai kampauksesta. Joskus kyse voi olla jostain, mitä olet sanonut tai tehnyt. Joku sanoo sinulle siitä jotain ja jäät vatvomaan asiaa päässäsi loputtomasti. Tarkoittiko se työkaveri oikeasti, mitä sanoi? Oliko ystäväni oikeassa sanoessaan muka vitsillä, että joku asia oli tyypillistä minua? Miettivätköhän kaikki nyt lopun elämääni, että olen hölmö, kun palaverissa kävi ilmi, etten ollut tajunnut hoitaa sitä työjuttua? Niinkö, näinkö, noinko?

Asioiden turha ajattelu ja vatvominen syö turhaan energiaa. On helppo sanoa, ettei saisi välittää, jos joku sanoo tai tekee jotain, mikä pahoittaa mielesi, mutta huomattavasti vaikeampaa on yrittää olla kuin sitä ei olisi tapahtunutkaan tai ymmärtää, että se on tapahtunut ja kohauttaa sille harteita ja jatkaa elämää normaalisti asiaan enää mielessään palaamatta.

Minulla on itselläni ainakin siitä vielä paljon oppimista, mutta tämä yksinkertainen ja kieltämättä hyvin pinnallisen kuuloinen suihkugeeliepisodi toimi minulle muistuttajana siitä, että muiden mielipiteiden ei kannata antaa vaikuttaa siihen, kuinka itse elämänsä elää ja asiansa hoitaa. Jos minulla on yksi elämä ja minut tekee onnelliseksi se, että vietän sen jonkun mielestä miehekästä hajuvettä, hampaani keltaiseksi tekevää huulipunaa tai minut raskaana olevan näköiseksi tekevää puseroa käyttäen, niin miksi ihmeessä antaisin sen vaikuttaa onnellisuuteeni?

Pidän edelleen suihkugeelini tuoksusta ja yritän jatkossakin antaa muiden mielipiteiden vaikuttaa yhä vähemmän siihen, kuinka itse tunnen ja minkä itse näen parhaaksi. Ja toivon, että tekin osaatte sanoa piut paut kaikille niille kuulemillenne sanoille, jotka pahoittavat mielenne. Niiden miettiminen ei ole aikasi arvoista.