Mitäs jos irtisanoutuisin?

Olen leikitellyt viime kuukausina todella usein ajatuksella, että lopettaisin päivätyöni ja keskittyisin bloggaamiseen. Joinakin päivinä olen jo lähes lyönyt päätöksen lukkoon mielessäni, mutta sitten muistan taas, että minullahan on ihan hemmetin mahtava työ, joka on kuin unelma – kannattaako siitä muka luopua?

Virve Vee Työpaikka

Kahden työn välillä poukkoilu vie lähes kaiken aikani. Päivätyöni työviikko jää vain harvoin työsopimuksessa määriteltyyn 40 tuntiin ja mietin työtä paljon myös ”vapaa-ajallani”. Tosiasiassa osaan harvoin antaa itseni olla täysin vapaalla, sillä maapäällikkönä vastuu hommien hoitumisesta on viime kädessä minulla ja kurkin harva se hetki ”ihan vain ohimennen”, kuinka myynnit menevät ja onko asiakkailta tullut viestejä. Vasta viime kuukausina olen osannut ottaa iltaisin ja viikonloppuisin hieman rennommin työn suhteen, mutta tämä on ensimmäistä kertaa työ, jolle olen niin omistautunut, etten varsinaisesti koskaan laske työtunteja.

Minusta ei nykyisessä työssäni oikeastaan tunnu, että olisin töissä jollakin mulla. Työpaikkani on minulle kuin oma yritys, sillä vaikka kuulummekin ruotsalaiseen konserniin, on minulla jatkuvasti tunne siitä, että olisin franchising-yrittäjä: minulle on annettu puitteet ja konsepti, mutta homman pyörittäminen on minun vastuullani ja minähän meidät laitoin pystyyn. Haastavaa, mutta niin antoisaa ja näyttääpä se vielä hyvältä CV:ssäkin.

Virve Vee Työpaikka

Aina välillä kuitenkin tajuan, että vaikka työpaikkani kuinka tuntuu omalta yritykseltäni, ei se silti ole minun. Annan työlleni täydet 110% prosenttia, mutta jossakin takaraivossa kaihertaa silti ajatus siitä, ettei se ole täysin minun yritykseni ja että vaikka lopputuloksen onnistuminen onkin paljon kiinni minusta, on se kuitenkin vähintään yhtä paljon kiinni emoyrityksestämme. Olen aika kunnianhimoinen, joten ajatus siitä, että voisin olla vielä entistä enemmän oman itseni pomo ja että menestykseni riippuisi vain täysin omasta itsestäni houkuttelee minua jatkuvasti. Voisinko ihan oikeasti sanoa hei heit työpaikalleni ja alkaa täysipäiväiseksi bloggajaksi? Voisinko antaa sen 110% itselleni?

Virve Vee Työpaikka

Ajatusleikki täysipäiväiseksi bloggaajaksi ryhtymisestä houkuttelee suuresti. Paitsi että teen tällä hetkellä täyttä työviikkoa, huolehdin sen rinnalla myös siitä, että pyrin päivittämään blogiani päivittäin. Rakastan pitää blogiani ja tahtoisin antaa sille vielä vaikka kuinka paljon enemmän, mutta minulla ei vain ole aikaa sille niin paljon kuin haluaisin. Sähköpostini täyttyy jatkuvasti vastaamattomista viesteistä ja kotona on valtava määrä tuotteita, joista palaisin halusta kirjoittaa blogiini. Listasin viikko sitten ylös blogipostausten aiheita ja keksin yhdeltä istumalta heti lähes 200 aihetta, joista kirjoittaa. Koska minä ehdin toteuttaa ne kaikki ideat, joita syntyy muutenkin kokoajan lisää?

Olisi ihanaa saada laittaa kaikki energiansa blogiin – ja olisi ihanaa, että sitä energiaa ylipäätään olisi vielä enemmän kuin nykyään. Jos voisin yhtäkkiä vain blogata päivisin ja saisin iltani ja viikonloppuni vapaiksi, olisi se suorastaan elämää mullistavaa. Jos voisin käyttää blogiini sen samat 40 tuntia viikossa, jotka käytän päivätyöhöni, voisin varmasti tuottaa paljon parempaa ja monipuolisempaa sisältöä. Ja mistä sitä tietää, mitä muita mahdollisuuksia sen myötä voisi aueta! Näen myös mielessäni vaikka mitä ihania postausmahdollisuuksia, joita Tukholmassa asuminen ja ylipäätään se, etten olisi enää sitoutunut nykyiseen työnantajaani minulle antaisi.

Vien ajatusleikkini aina kliimaksiin asti, kunnes järki sitten heittää pyörän pinnojen väliin kepin ja lennän kaaressa rähmälleni. Alan miettiä liikaa tulevaisuutta ja ”ehkä”-, ”mutta”- ja ”entäs jos” -vaihtoehtoja ja skenarioita.

Virve Vee Työpaikka

Tykkään itseasiassa siitä, että minulla on kaksi työtä, sillä kaksi työtä tarkoittaa myös kahta palkkaa. Olen aika säästeliäs, joten saan kerrytettyä säästöjäni jatkuvasti, mikä tarkoittaa, että samalla pystyn myös olemaan totaalisen huoleton rahojeni kanssa. En ole sitä usein, mutta pidän ajatuksesta, että voin periaatteessa tehdä mitä haluan miettiämättä, miten taloudellinen tilanteeni voi. Olen joissakin asioissa mielettömän pihi, mutta sitten taas vastaavasti voin ongelmitta laittaa rahojani tärkeiksi katsomiini juttuihin ilman, että joudun miettimään asiaa. En minä missään rahoissa ui, mutta meillä on aika pienet perus elinkustannukset, joten kaksi palkkaa sallii kivan peruselämän enkä edes kaipaa mitään överiluksusta. Olisinko valmis luopumaan tästä heittäytymällä vain blogitulojen varaan?

Toisaalta ajatus minimalistisesta elämästä houkuttaa suuresti. En minä tarvitse liiemmin rahaa voidakseni elää haluamani kaltaista elämää ja onhan noita säästöjä. Sitäpaitsi mitä vähemmän omistaa, sitä pienemmällä yleensä tajuaa myös pärjäävänsä. Toisaalta ajatus hyvin pihisti elämäisestä jopa houkuttelee ihan koko downshiftaus-ideologiankin puolesta.

Virve Vee Työpaikka

Mutta uskaltaako blogituloihin edes luottaa? Mitäs, jos blogissani ei yhtäkkiä kävisikään ketään? Inhoan tyrkyttää itseäni ja blogiani yrityksille, joten olen hieman huono sopimaan yhteistyökuvioita. Mitäs, jos puolen vuoden kuluttua huomaankin, että rahat ovat tiukilla tai että bloggaaminen ei vain toimi? Mitäs, jos blogi täyttyykin ilkeillä kommenteilla enkä enää tahdo julkaista mitään? Mitäs, jos kyllästyn siihen, että olen yksin neljän seinän sisällä jatkuvasti? Olenko heittänyt turhaan pois elämäni parhaimman työmahdollisuuden ja tajuanko sitten, etten saa mistään Tukholmasta hyvää työpaikkaa rikkinäisellä ruotsillani?

Entä näyttääkö ”bloggaaja” hyvältä CV:ssä? Kuulostaako se vain siltä, että sain potkut ”oikeasta” työstä ja keksinyt sitten olevani bloggaaja? Kuulostaako se siltä, että välttelen normaalia työtä ja että minussa on jotain vikaa? Vai olenko vain todella ahdasmielinen ja vanhanaikainen kun ajattelen näin? Eikö sen pitäisi vain kuulostaa hyvältä, että on kyennyt elättämään itsensä blogillaan ja netissä oleva blogihan on kuin oma, jatkuvasti päivittyvä portfolio? Ja olenko vain typerä, kun mietin kaiken vain CV:n kannalta? Ja onko tässä koko pohdinnassa nyt ylipäätään kyse vain jostain salakavalasta kolmenkympin kriisistä?

Virve Vee Työpaikka

Mietin näitä ”mitäs, jos” ja ”mitäs sitten, kun” -skenarioitani todella pitkälle. Mietin jopa, että kannattaako sitä nyt irtisanoutua vakkarityöstä jos joskus tulevaisuudessa aion hankkia lapsia ja pitää äitiyslomaa? Ruotsissahan saa vanhempainvapaalla ansiosidonnaista 390 päivän ajan ja sen määrä on lähes 80% palkasta. Noita tukipäiviä voi vieläpä sijoitella miten tahtoo ja ottaa väliin vielä tuettomiakin päiviä, joten äitiysvapaalle jäädessä on todellakin kannattavaa olla töissä.

Sitten taas tökkäisen itseni hereille todeten, etten ole raskaana enkä edes tiedä, koska asian olisi ajankohtainenkaan. Kannattaako sitä nyt miettiä etukäteen niin turhan paljon ja stressata asioista, joista ei ole edes varmuutta? Mistäs sitä tietää, vaikka en koskaan edes saisi lapsia!

En tiedä, olisiko minusta koskaan ottamaan täydellistä irtiottoa ja hyppäämään vapaapudotukseen täysipäiväisenä bloggaajana, mutta ainakin tuntui silti sentään hyvältä heittää nämä ajatukset tänne esiin. Olen melkoinen varmanpäällepelaaja monissa asioissa ja tykkään, että minulla on varma suunnitelma ja mielellään myös varma varasuunnitelma, mutta joskus kuitenkin tuntuu houkuttelevalta repäistä. Olenhan minä tehnyt niin pari kertaa ennenkin ja ihan hyvään tilanteeseen tässä on päädytty!

Virve Vee työpaikka - 1 (5)

Olisiko jollakin heittää viisaita sanoja tai jopa omakohtaisia kokemuksia, jotka voisivat tuoda apua ajatuksiin?


Lue myös nämä postaukseni:

Virve Vee Ostolakossa häämekko Skin79 kokemuksia Tukholma kosmetiikka