Kiitos kosmetiikan, olisin nykyään äärimmäisen lahjakas näissä klassikkopeleissä

En ole aikoihin päässyt pelaamaan perinteisiä pelejä, mutta uskon, että olisin nykyään aivan ässä monissa niistä kaiken sen harjoittelun seurauksena, jota kotona saan kosmetiikkani kautta väkisinkin.

Ostolakossa sotkuinen meikkipöytä

Aloitetaan nyt vaikka siitä, että voittaisin varmasti minkä tahansa muistipeliturnauksen koska vain. Kun meikkipöytä näyttää lähes aina tältä, täytyy väkisinkin treenata itselleen supermuisti, jonka ansiosta tietää aina aamulla automaattisesti kiireessäkin, että mistä suunnasta tavaroita lähtee kurkottelemaan.

Ostolakossa sotkuinen meikkipöytä

Huojuvassa tornissa olisin yhä mestari. Sanonpahan vaan, ettei sitä todellakaan tule treenanneeksi yhtä suurella panostuksella, jos kyseessä on vain torniksi kasattuja puupalikoita, joiden välistä täytyy vetää pois yksi romauttamatta muista tehtyä tornia. Kokeilkaapa lisätä panoksia ja pistäkää kasaan huomattavasti arvokkaammat meikkituotteenne – takaan, että panostatte tornien pystyssä pysymiseen enemmän!

Ostolakossa sotkuinen meikkipöytä

Lapsena yksi suosikkipelejäni oli myös tikkupeli, jossa kourallinen tikkuja heitettiin pöydälle ja voittaja oli se, joka sai lopulta poimittua niitä useamman liikuttamatta muita tikkuja. En nyt haluaisi kehuskella, mutta sanonpahan vain, että taitoni siinäkin pelissä ovat tulleet kehittyneeksi melko paljon nykyisillä pensseleilläni pelatessani.

Ostolakossa sotkuinen meikkipöytä

Sanoisin myös, että Alias-henkiset sananselitystaitoni ovat kehittyneet huomattavasti, sillä väillä täytyy myöntää, että kaipaan tuotteiden löytämiseen ehkä vähän apua eikä ole aina ihan helpointa selittää miehelle, miltä näyttää vaikkapa Duroyn ovaalisivellin tai Estée Lauderin ripsiväri.

Ostolakossa sotkuinen meikkipöytä

Myös Monopoli-taitoni ovat varmasti parantuneet näiden meikkien kanssa puuhatessa. Nykyään ymmärrän meikkituotteiden kautta hankittujen kokemusten vaikutuksesta huomattavasti paremmin, koska kannattaa ostaa Kasarminkatu ja milloin Eira on kannattavampi sijoitus.

Ostolakossa sotkuinen meikkipöytä

Muuttuvaan labyrinttiin minua ei kannata enää edes kuvitella haastavansa, sillä tässä on tullut treenattua niin hyvin erilaisia palojen liikutteluja ja niiden vaikutuksia kokonaisuuden toimivuuteen, että ette taatusti enää voittaisi minua.

Ostolakossa sotkuinen meikkipöytä

Shakissakin olen haka, sillä osaan ottaa taktisia riskejä ja laskea lahjakkaasti niiden kannattavuutta seuraavat siirrot mielessäni ennakoiden.

Ostolakossa sotkuinen meikkipöytä

Ylipäätään koko uusien meikkituotteiden kokeilu on kuin Afrikan tähden pelaamista: Välillä kohdalle sattuu rubiini, smaragdi tai topaasi, joskus pelkkä hevosenkenkä tai jopa rosvo ja aina välillä kuitenkin onneksi se Afrikan tähti. Niitä kaikkia kerätessä tulee sitten välillä käytettyä rahojaan jopa vähän turhankin takia ja hieman typerästikin.

Ostolakossa sotkuinen meikkipöytä

Varsinkin aamuisin meikatessa koko homma tuntuu kuitenkin usein hieman kuin aasin hännän kiinnitykseltä: periaatteessa tiedät, mihin kohtaan tuotetta pitäisi tuikata, mutta lopputulos saa silti usein aikaan naurua.

Ostolakossa sotkuinen meikkipöytä

Ja muistatteko sen Lattia on laavaa -leikin, jossa lattialle osumista piti välttää, sillä sillä oli tuhoisia seurauksia? No, sillä on edelleen tuhoisia seurauksia, jos on vähänkään varomaton…

Ostolakossa sotkuinen meikkipöytä

Sik-sak-sokkeloks on edelleen mielessäni pyörivä hokema, sillä kävely meikkipöytäni lähistöllä on edelleen kuin Twist-narulla pelaisi: vältä astumasta tuohon, älä kurota tänne, kyykisty vähän ja astu varovasti niin pärjäät.

Ostolakossa sotkuinen meikkipöytä

Ja hei entäs se peli sitten, jossa pöydälle on kasattu esineitä, jotka tulee painaa mieleen ja jonkun täytyy yrittää muistaa, minkä niistä muut ovat poistaneet pöydältä? Noh, siinä minä olisin surkea… En nimittäin taatusti huomaisi, vaikka näistä katoaisi useampikin!

Haluaisin todella kovasti päättää tämän postauksen kertomalla, että siinä näkyvät kuvat ovat täysin lavastettuja, mutta valitettavasti ne paljastavat totuuden arjestani. KonMari ja minimalismi ovat lähellä sydäntäni, mutta sitä ei vain voi päätellä heti kosmetiikkajemmoistani, jotka kyllä pirskahtelevat minulle sitä kaivattua iloa, mutta samalla pitävät huolen, etteivät ne alueet, joilla itse liikun pysy siisteinä yhtä päivää kauemmin…
Ostolakossa sotkuinen meikkipöytä

Muita, jotka olisivat nykyään erityisen lahjakkaita näissä tai muissa lapsuuden peleissä ja leikeissä?


Lue myös nämä postaukseni:

Gua Sha Plate Maanisdepressivinen bloggaaja Loreal Colorista Washour Pinkhair kokemuksia

 

 

Maanista ja depressiivistä kosmetiikkabloggausta

Kosmetiikasta bloggaaminen on hyvin suuri osa elämääni ihan jo senkin vuoksi, kuinka suuren osan ajastani se nappaa. Käytän melko paljon aikaa bloggaamiseen, mutta ihan vain siksi, että nautin siitä. Olen leikilläni kutsunut itseäni maanisdepressiiviseksi kosmetiikkabloggaajaksi, sillä termi kuvaa erittäin osuvasti ja tarkasti suhtautumistani bloggaamiseen.

Ostolakossa bloggaaja

Minulla on usein niitä maanisia bloggausvaiheita. Niiden aikana näen joka puolella postausideoita, listaan kännykään ja paperille postauksien aiheita sekä kotona, töissä että työmatkoilla ja kirjoitan päässäni jatkuvasti postauksia. Olen liian suurpiirteinen (ja askartelua vihaava) ihminen pitääkseni järjestelmällistä ja trendikästä bullet journalia, joten ideani päätyvät tavallisesti ensimmäisen käsiini sattuneen avatun kirjekuoren pinnalle kirjoitettuna niin sekavalla ja krypisellä käsialalla, etten aina edes itse tunnista sitä omakseni.

Ostolakossa maaninen bloggaaja

Pääni sisällä asuu pieni tarinankertoja, joka höpöttää postauksia korvaani jatkuvalla syötöllä ja yritän ehtiä kirjoittamaan niiden parhaita ideoita ylös. Voin jopa pompata sängystä pystyyn juuri kun olen nukahtamaisillani ihan vain kirjoittaakseni ylös idean tai tekstin pätkän, joka mielessäni juuri välähti. Joskus ryntään suihkusta pois kesken suihkuttelun kun mieleeni tulee jotain tärkeää, mikä täytyy kirjata ylös juuri sillä minuutilla, ettei ajatus katoa päästäni. Muuten voin unohtaa, kuinka tämä shampoo käyttäytyi. Tai että se uusi huulikiilto tuoksui nimenomaan nallekarkeille.

Ostolakossa bloggaaja

Minulla saattaa välillä olla nukahtamisvaikeuksia ja sekavia unia, sillä postaukset eivät jätä minua rauhaan silloinkaan kun painan pääni illalla tyynyyn. Näinä maanisina kausina vietän työpäivän jälkeen illat koneella tekstiä tuottaen ja koko viikonloppu voi kulua kuvia räpsien ja blogipostauksia ajastaen. Yritänkin aina pitää 2-4 viikon postaukset valmiiksi ajastettuina, jottei minulle tulisi stressiä siitä, että jotain olisi pakko olla luomassa seuraavalle päivälle. Pakon vuoksi kirjoittaminen ei minulta luonnistu ja bloggaamisesta katoaa silloin kaikki into.

Näinä maanisina aikoina postauksia voi kertyä luonnoksiin niin paljon, että sitä seuraa suorastaan jo pieni ähky: haluaisin laittaa useita postauksia jo ulos, koska olen niiden sisällöstä itse niin innoissani, mutta kun niitä on jonossa jo valmiiksi 40 kappaletta niin jotkut nyt vain joutuvat odottamaan vuoroaan. Samalla mielessäni on edelleen valtavasti juttuja, jotka haluaisin kirjoittaa.

Maanisdepressiivisesti bloggaava kosmetiikkabloggaaja - 1

Maanista vaihetta seuraa sitten bloggausmasennus. Yhtäkkiä ei vain huvita yhtään. Ei ole mitään sanottavaa, tulee vain huonoja kuvia, naama punoittaa ja iholla on finnejä,ulkona on hämärää eikä kuvaaminen ota onnistuakseen,  kirjoittaminen ei suju ja haluan vain maata sohvannurkassa ja katsoa Netflixiä. Ja tottakai silloin joku anonyymi  aina kirjoittaa blogiin sen satunnaisen ikävän kommentinkin vielä, joka vie fiiliksen ihan täysin.

Tulen töistä kotiin enkä saa koko iltana aikaan yhtään mitään. Sitten koen sitäkin huonompaa omaatuntoa siitä, etten saanut aikaan mitään ja päätän, että viikonloppuna sitten kyllä taas teen jotain. Viikonloppuna ahdistun ajatuksesta, että jotain pitäisi nyt vihdoin ihan oikeasti tehdä ja jatkan Netflixin katsomista pitäen salaa blogilomaa. Siinä missä en aiemmin ehtinyt nähdä ketään bloggausmanialtani nyt en puolestaan halua nähdä ketään nysväyskauteni lamaannuttamana.

Ostolakossa bloggaaja

En silti ole ihan niin epätasapainoinen tyyppi, kuin mitä äsken kertomani kuvaus ehkä antaa ymmärtää. Nautin maanisista bloggausvaiheistani ja olen silloin niin täynnä intoa ettei tosikaan. Olen ehkä oikeastaan jopa parhaimmillani silloin. Jokaisella on varmasti kausia, kun on mielettömän innostunut jostakin, oli se sitten lenkillä käynti, leipominen, hyvän kirjasarjan lukeminen tai mitä vain.

Niiden kausien ansiosta minun on myös mahdollista antaa itselleni aina välillä lupa ihan täydelliseen rentoutumiseen silloin, kun bloggausmania ei ole päällä pahimmalla vimmallaan. Siksi en myöskään tahdo ”tuhlata” jonoon jättämiäni postauksia julkaisemalla useampaa postausta päivässä. Kuten koko käsitteeni maanisdepressiivisestä bloggauksesta, myös viittaus sen depressiiviseen vaiheeseen onkin lähinnä kärjistettyä leikinlaskua (vähättelemättä ihan oikeaa maanisdepressiivisyyttä tietysti, ettei joku nyt käsitä väärin).

Kat Von D Lock-it Foundation - 1 (8)

Tosiasiassa nautin siitä, että saan välillä olla tekemättä yhtään mitään. Ruotsalainen työviikko on kuitenkin 40 tuntinen, minkä lisäksi työmatkat ja lounastauotkin voivat venyttää arkipäiviä kovasti ja aktiivinen bloggaaminenkin vie reippaasti aikaa. Mieheni on yrittänyt saada minut ymmärtämään, ettei aina tarvitse yrittää olla tehokas ja että varsin moni viettää työltään jäävää vapaa-aikaa usein ihan vain telkkaria tai Netflixiä tuijottaen ja että se on normaalia.

Olen alkanut sisäistää asiaa jo hyvin ja sallin itseni olla pile of poop kuten meillä kotona tuota olotilaa kutsutaan sekä yrittänyt löytää noita kahden tunnistamani olotilan välimuotojakin. Harjoittelen sitä vielä, mutta varsin hyvällä menestyksellä kuitenkin. Onneksi mieheni on luonteeltaan hieman samaa laatua kuin minäkin ja hänelläkin on työn lisäksi oma aikaa vievä juttunsa, joten ymmärrämme toisiamme.

Ostolakossa bloggaaja

Halusin tai en, niin parasta bloggausaikaa minulle ovat kuitenkin viikonloput, sillä varsinkin näin talvella ne ovat olleet ainoa hetki kun voin ottaa blogikuvia luonnonvalossa. Tämän vuoksi kaikki täytyykin aina optimoida melkoisen tarkasti, sillä yhteen kuvaussessioon tulee saada mahdutettua mahdollisimman monen eri postauksen kuvitus ja tuotedemonstroinnit eikä valoisaa aikaa ole varsinkaan talvella loputtomasti. Ja luoja paratkoon, jos ulkona on satanut lunta ja se valoa tuova kattoikkunamme on peittynyt pimentävän lumikerroksen alle!

Ostolakossa bloggaaja

Luomiväristä voi ottaa lähikuvia ilman, että kulmakarvoja tai meikkipohjaa on vielä tehty. Sen jälkeen on hyvä ottaa ripsiväristä lähikuvia ja kuvata sitten uutta kulmakarvatuotetta. Kun silmä- ja kulmameikki on valmis, voi koko kasvoista ottaa kuvia meikkivoidepostaukseen.

Ostolakossa bloggaaja

Kun meikkipohja on valmis ja kuvattu, voi samoja kuvia hyödyntää sekä luomivärin, ripsivärin että kulmatuotteen postauksessa. Jos kokeilussa olleet tuotteet toimivat ja meikki on kunnossa, voi huulille kokeilla muutamat eri huulimeikit vielä. Samalla voi vielä ehkä ottaa kuvia poskipuniin, varjostustuotteisiin ja hiuksiin liittyvistä jutuista.

Ostolakossa bloggaaja

Jos joku ihmettelee, miksi otan niin monet blogini kuvat nykyään sängyssä maaten niin syynä ei ole se, että olisin yhtäkkiä tullut ihan suunnattoman laiskaksi. Syynä on yksinkertaisesti se, että varsinkin näin talvella meidän loft-asuntoomme tulee tosiaan kunnolla valoa vain kattoikkunasta. Tavallisesti hyvin valaistuja kuvia saisi ikkunan edessä seisomalla, mutta kattoikunan alla seisominen ei toimi samalla lailla ja minun onkin suunnattava kasvoni kokonaan kohti ikkunaa saadakseni niille tasaisesti valoa. Makaaminen kattoikkunan alla onkin siis paras keino saada hyviä kuvia. Voittekin siis hyvin bongailla lähikuvista silmistäni heijastuvan kameran taivaan ja kattoikkunan raamit.

Kat Von D Lock-it Foundation

En ole kovin pikkutarkka tyyppi, mikä on toisaalta ihan hyväkin juttu. En jaksa nysvätä samaa juttua turhan pitkään, minkä vuoksi pystyn onnekseni olemaan tehokas sitä halutessani. Olen myös oppinut vuosien kuluessa ymmärtämään, mihin aikaa kannattaa käyttää ja mihin ei ja että itselleen pitää osata olla armollinen jaksaakseen. Maailma ei kaadu kirjoitusvirheisiin tai muihin pikkujuttuihin. (Tai omani ei ainakaan kaadu, joidenkin lukijoiden maailma kyllä joskus tuntuu kaatuvan niihin.)

Ostolakossa bloggaaja
Kosmetiikkabloggaajan elämä on tietysti täynnä juuri niin pinnallisen kuuloisia ongelmia kuin miltä hänen statusnimikkeensäkin jo kuulostaa. Tuotteita ei kannata kokeilla ennen kuin niistä on ottanut kauniita kuvia, kuvia ei ehdi ottaa kuin tietyillä hetkillä ja kun ei ole kuvia eikä ole ehtinyt kokeillakaan tuotteita, ei niistä voi kirjoittaa. Näitä murheita pohtiessa voi aina samaan hengenvetoon miettiä, kuinka ihanan yksinkertaisiin asioihin ne oman elämän ongelmat usein rajoittuvatkaan. Sen tajuaminen jos mikä saa jo olon tuntumaan hyvältä.

Ostolakossa bloggaaja

Kosmetiikkapurkkien sekaisia terveisiä kaikille lukijoille tällä hetkellä sitä maanista bloggausvaihetta elävältä bloggaajaltanne!


Lue myös nämä postaukseni:

Ostolakossa Ruotsissa asuminen Ostolakossa siivoaminen Ostolakossa sotku