Sydän lyö yhdelle vanhukselle

Toisin kuin varmasti helposti voisi olettaa, en ole kova jemmailemaan vanhoja kosmetiikkatuotteita.

Minulle kosmetiikka on kulutustavaraa siinä missä ruokakin ja kun päiväykset paukkuvat, heitän sitä suosiolla roskiin. Tuotteen täytyy olla todella rakas, erikoinen tai edes jollain tapaa erityinen, jotta suostun jemmailemaan sitä vuositolkulla. Joskus puolestaan tuotteen hankintahinta on ollut sen verran suolainen, etten vaan millään raaski päästää tuotteesta irti mikäli tiedän, että tulen ennen pitkään kuitenkin käyttämään sen loppuun. Tosin oli hankintahinta ollut mikä tahansa, laitan tuotteen surutta eteenpäin, mikäli en itse käytä sitä.

Minulla on kuitenkin yksi (minun mittapuullani ainakin) melko vanha tuote, joka myyntihinta ei ole päätä huimannut ja joka ei ole millään lailla luksusta ja jonka parasta ennen -päiväyskin on kaiken kukkuraksi mennyt umpeen jo kaksi vuotta sitten, mutta jota en vaan tahdo vielä heittää pois.

Kyseessä on Anytimen vuonna 2006 valmistama Blush Power -poskipuna sävyssä 30 Heartbeat.

Parasta ennen 08/2009.

Tämä oli ensimmäisiä tuotteita, jotka sain itselleni kun vuonna 2006 aloitin kosmetiikan myymisen. Jollain muotoa tuotteella on siis myös tunnearvoa, koska tuosta ensimmäisestä työpaikastani koko kosmetiikkamyyjän urani on varsinaisesti lähtenyt kehittymään.

Heartbeat on persikkainen sävy, joka jättää ihon kauniin heleäksi ilman glitteriä tai suurempaa shimmeriä. Poskipuna taittaa valoa kauniisti ja sopii tällaiselle vaaleahipiäiselle, sillä siitä ei irtoa kerralla liikaa väriä.

Heartbeati oli pitkään laatikossani pölyttymässä, mutta otin sen keväällä aktiivikäyttöön ja nyt siitä onkin tullut hytissäni majaileva työposkipunani, joka pääsee lähes päivittäin käyttöön.

En usko, että tulen heittämään tätä pois ennen kuin tämä loppuu tai ainakin lopulta hajoaa. Periaatteessa puuterimaiset kosmetiikkatuotteet säilyvät hyvinä kahdesta kolmeen vuotta, mutta koska tämän koostumus on kunnossa ja käytän tuotetta vain poskipäille (eikä kyseessä ole vaikkapa silmämeikki), käytän tätä surutta vielä niin kauan, kunnes tämä siirtyy ajasta iäisyyteen.

Minulta löytyy kuitenkin vielä ainakin yksi tätäkin vanhempi kosmetiikkatuote, jota käytän vapaaviikoillani lähes päivittäin. Palaan siihen vielä myöhemmin!

Mikä on teidän vanhin kosmetiikkatuotteenne? Säilöttekö vanhaa kosmetiikkaa ihan vaan sen ostoarvon takia tai muista tunnesyistä?

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Itse siivosin just kaikki hyllyni ja vaikka en olekaan sukupuolestani johtuen etenkään meikkituotteiden suurkuluttaja, heitin kaapeistani parikymmentä purnukkaa roskiin hampaat irvessä ja jätin vain ne, joita todella käytän usein.

    Roskiin meni kaikki Korresin kasvojenhoitotuotteet joista suurin osa oli jämähtänyt purkkeihinsa sementtimäiseksi jytkyksi. Ihmetys oli suuri koska tuotteiden elinkaari ei ollut alunperinkään kovin pitkä. Myös monia kokeiluksi jääneitä meikkivoiteita tuli heitettyä roskiin, suurin osa oli Cliniquen ja Lancomen purnukoita. Ennen mineraaleja etsin vuosia tuotetta mikä ei näy iholla ja oli täydellisesti ihoni värinen, siinä tuli monia liian tummia ja liian näkyviä pakkeleita testattua… Ei siinä mitään, ehkä eniten harmitti heittää pois vain pari kk sitten ostettu Diorin Diorskin meikkipuuteri jota käytin kerran vain koska sävy oli lopulta liian tumma ja iholla näkyvä. Kukapa käytettyä tuotetta ostaisi, etenkin minulta tietyt asianhaarat huomioon ottaen..
    Roskiin meni myös shampoon jämiä ja Ole Henriksenin 4 tuotetta joihin vain kyllästyin ja joita en enää halunnut käyttää.

    No, aihe lähtee vähän kiertämään toista polkua mutta haluan nyt kuitenkin vielä kertoa tässä että olen hyvin useita tuotteita jättänyt ihonhoitorutiineihini mitä olen sinun blogistasi bongannut, viimeisimpänä Sensain puhdistusliinan. En alkuun oppinut käyttämään sitä mutta nyt se on jokapäiväisessä käytössäni etenkin hetkinä jolloin putsaan vain naamani. Kiitos siitä.

    Ja niin, hyvää syksyä 🙂

  2. 2

    sanoo

    Mun vanhimmat kosmetiikkatuotteet taitaa olla jotku huulikiillot ja luomivärit sekä yks glittereyeliner. ton eyelinerin säilytän vaa siks, että en sitä käytä juuri koskaan, mutta se pakkaus on niin hieno, ku se sininen glitter on just loistavan värinen!

  3. 3

    sanoo

    Minulla on ikuisuuden vanha huulikiilto. Olimme perheen kanssa risteilyllä ja matkalla Ruotsiin teimme vähän tax free-ostoksia. Äitini sitten antoi minulle luvan valita haluamani huulikiillon, koska olin jo iso tyttö (9 tai 10v.). Valitsin Lumenen huulikiillon sävyssä 14, päivin ja öin. Kiilto kulkee edelleenkin laukussani, koska jostain syystä en ole saanut sitä vieläkään tuhlattua. Eipä sitä tee kyllä mieli käyttääkään mutta joskus kyllä, koska se tuoksuu edelleen yhtä ihanalle ja tuo sen fiiliksen mieleen, kun sai ensimmäistä kertaa levittää huulikiiltoa huulilleen.

  4. 4

    Saara sanoo

    Vanhin on yksi huulikiilto! Sain sen yhdeltä perhepäivähoitajalta. Se hoitaja oli siis minua varten… taisin olla 5-6v. Ja huulikiilto oli jo hieman käytetty 😀 Eli varmaankin 15 vuotta vanha.. Herraisä 😀
    Tätä tosin en ole käyttänyt varmaan ikinä. Mutta siitä ei raski luopua. Ja sitäpaitsi se tuoksuu edelleen herkulliselta :DD

  5. 5

    Anonyymi sanoo

    Hei!

    Siivoilin jonkin aikaa sitten valtavaa meikkivarastoani, mutta en raaskinut heittää pois Lumenen huultenrajauskynää sävyssä 05 tuomi. Sitä on vielä pätkä jäljellä, ja käytin sitä eniten 8. luokalla vuonna 1998. Ysärityyliin väritin kynällä koko huulet ja olin tyytyväinen. Kauhean kuivaa ja mattaa ja tummaa… En tiedä käytänkö ikinä kynää loppuun, mutta vielä en luovu siitä.

  6. 6

    Sini sanoo

    Heippa Virve, asiani ei liity mitenkään tähän postaukseen mutta ajattelin tulla kiittämään sinua! Löysin blogisi kautta maailman ihanimman ripsivärin hennoille ripsilleni: Chanelin Inimitable 🙂 kallis mutta NIIN hyvä! Tulos on luonnollinen mutta ripset on jotenki tosi kauniin "muotoiset" 😀

    Blogisi inspiroimana ostin alennuksesta myös Diorin Forever Compact-meikkipuuterin (jonka valmistus on ilmeisesti lopetettu koska sitä ei näy enää hyllyssä ja alkukesästä niitä myytiin puoleen hintaan?) joka sekin on aivan uskomaton! Sillä saa aivan tyrmäävän kauniin ihon.<3

    Eli suuren suuri kiitos ihanasta inspiroivasta ja informatiivisesta blogista!

  7. 7

    Anonyymi sanoo

    Heips Sini: Diorin Forever Compact-meikkipuuterin valmistusta ei liene lopetettu vaan se näyttäisi olevan tulollaan erilaiseen rasiaan. En tosin tiedä, onko koostumustakin siinä samalla muutettu. Bongasin uutukaisen Sokoksen Kutsu kauneuteen -kuvastosta 🙂

  8. 8

    sanoo

    Ah kaipaan noita anytimen meikkejä 😀 Ensimmäinen puuterinikin oli niiltä. Vanhin tuotteeni on Lumenen pinkki luomiväri nimeltä "Muisto kaukainen". Pigmenttiähän tuossa ei ole juuri ollenkaan mutta pakko säilyttää se muistojen vuoksi 😀

  9. 9

    Anonyymi sanoo

    Minulla on säästössä joitain poistuneiden, hyväksi havaittujen ripsivärien harjoja 🙂 Siis pestynä ja siististi säilytettynä tietenkin. Niissä voi sitten käytellä jonkun toisen ripsivärin massaa. En kyllä muista koska olisin käyttänyt, mutta en raaski heittää poiskaan sillä JOS haluankin jonain päivänä käyttää 😉

    Muuten olen kyllä aika kova karsimaan vanhoja hutiostoksia suoraan roskiin.

    -Neriana

  10. 10

    Anonyymi sanoo

    Pakko vinkata sinulle Lidlin uudistuneesta kynsilakanpoistoainepurkista. Siinä on uusi tapa ottaa ainetta vanuun(tai ainakaan ei ole itsellä tullut vastaan)

    -Lidlist

  11. 11

    bubbs sanoo

    En heitä ikäsyistä pois tuotteita, jotka ovat säilyttäneet alkuperäisen koostumuksensa, ulkonäkönsä ja hajunsa. Olettaisin vanhimman kosmettiikkatuotteeni olevan tBS:n puuterimainen kulmakarvaväri, jonka olen ostanut joskus 4-5 vuotta sitten. Välissä se oli hyvän tovin hukassa (sohvatyynyjen välissä), mutta päivittäisestä käytöstä huolimatta materiaalia riittänee varmasti ainakin vuodeksi vielä. En heitä pois, ellei hajoa. Ja itseasiassa onhan mulla Lumenen huulenrajauskynä, jossa parasta ennen -merkintä on vuodelta 2004. Ei huolestuta kummankaan ikä, koska tosiaan tuotteet eivät ole vuosistaan kärsineet.

    Teininä käytin hopeista luomiväriä, jota myös äitini käytti teininä, varmaan jossain todelisissa 70-luvun diskoissa. Ei siinäkään mitään vikaa ollut, ja oli muuten ihan mieletön pigmentti siinä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *