Puoli vuotta elevenillä

Parin kuukauden tukholmalainen työharjoitteluni on venynyt jo puoli vuotta kestäneeksi ja nykyään ihan pysyväksi työsuhteeksi, mikä alkaa jo olla ihan sopiva ajanjakso kyetä kertomaan, millaista Ruotsissa työskentely on ollut.

Pakko heti myöntää, etten vieläkään puhu töissä kollegoilleni ruotsia. Kaikki kyllä puhuvat minulle ruotsia, mutta minä vastaan heille yhä aina englanniksi. Se tuntuu helpommalta ja turvallisemmalta, mutta tiedän, että siitä pitäisi luopua. Joo, pikkuhiljaa…

LENTOKENTÄLLÄ

Yksi suurimmista ja konkreettisimmista eroista Suomeen verrattuna on työpäivän pituus. Me suomalaiset olemme yleensä tottuneet, että normaali täysi työviikko käsittää 37,5 h töitä, eli viisi 7,5 tunnin työpäivää, joihin kuuluu lisäksi vielä puolen tunnin palkaton ruokatauko.

Yksi suurimmalta tuntuva eroavaisuus Suomen ja Ruotsin välillä olikin juuri tuo työaika. Ruotsissa vastaava viikkotuntumäärä on normaalisti kuulemma yleensä 40 työtuntia, eli 8 työtuntia päivässä, minkä lisäksi ainakin meillä päivään sisältyy tunnin palkaton ruokatauko. Aivan kuten Suomessakin, on käytännöissä tietysti eroja, mutta tyypillisesti työpaikalla vietetään siis päivästä 9 tuntia aikaa, mikä tuntuu oikeasti melko paljolta jo ilman ylitöidenkin tekemistä.

Myönnän olleeni aiemmissa työpaikoissani ”vain töissä”, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että tein töitä sovitun tuntimäärän tarkastaen aina välillä kellosta, kuinka monta tuntia hommia oli vielä paiskittava ja miettien, kuinka monta päivää työputkea olikaan vielä jäljellä. Usein aika mateli ja päivän loppumista odotti kovasti.

Nykyään menen töihin ja hups, onkin jo lounasaika. Maltan harvoin pysyä pöytäni äärestä pois koko ruokatuntia ja usein vaan tyydynkin hakemaan ruuan tietokoneeni eteen. Jatkan töiden tekoa ja katson jossakin vaiheessa kauhistuen kelloa: apua, joko työaika muka loppuu, enhän minä vielä voi lähteä! (Enkä usein sitten edes maltakaan lähteä.) Ensin on maanantaiaamu ja yhtäkkiä onkin jo perjantai-ilta. Mihin kaikki aika aina katoaa?

Toistaiseksi töissä onkin siis ollut niin mukavaa, ettei pidempi työviikko ole tuntunut pahalta. Välillä ajattelen, että laivalla työskennellessäni normaalit 10 tunnin työpäivät tuntuivat toki pitkiltä, mutta niitä seurasivat sentään tasapainoksi monien päivien vapaat. Vaikka työpäiväni nykyään venyvätkin usein samoihin pituuksiin, ei samanlaisia vapaita silti tule, minkä voisi kuvitella harmittavan, mutta toistaiseksi en ole vielä kertaakaan edes miettinyt, että olisiko pitänyt jäädä laivalle töihin. Ei olisi.

Jos ruotsalainen työviikkoni on pidempi, niin varsinkin joulun aikaan pyhien aikaansaamat työpäivien lyhennykset tasapainottivat sitä mainiosti. Ruotsissa on ilmeisesti ainakin konttorityössä normaali käytäntö (?), että arkipyhiä edeltävänä päivänä työntekijät tekevät vain puolikkaan työpäivän ja esimerkiksi uuden vuoden aatto oli täällä kokonaan pyhäpäivä, jota edelsi puolikas työpäivä. Tämä on tietysti ihanaa, mutta suomalaisen yrityksen maapäällikölle täältä käsin hieman hankalaa: kun minulla on vielä teknisesti Suomessa menossa tavallinen arkipäivä, jona asioiden pitäisi hoitua normaalisti, ovat ruotsalaiset kollegani jo mukavasti rynnänneet vapaalle.

Paitsi että kollegojani hymyilyttää hämmennykseni ruotsalaista työaikaa kohtaan (kerroin toimitusjohtajallemme jo alussa, että meille suomalaisille riittäisi lyhyempi työviikko, sillä olemme ihan pirun tehokkaita) hymyilyttää heitä tietysti myös suomen kieli. Konsernimme operoi neljällä kielellä ja toimittaa tuotteita ympäri Eurooppaa (sekä jopa tarvittaessa Euroopan ulkopuolelle) ja on tärkeää, että eri maiden markkinointimateriaali  on yhteneväistä. Täytyy kuitenkin myöntää, että jos muut operointikielet ovat rakenteeltaan melko yhtenevät ruotsi, norja ja englanti, on suomen kanssa niiden rinnalla taiteilu välillä lievästi sanottuna haastavaa…

Kaikki markkinointimateriaalimme tehdään keskitetysti Tukholman konttorillamme ja ruotsalaiset työkaverini ovatkin jo omatoimisesti ottaneet oletusarvoksi, että suomenkieliset tekstit tarvitsevat aina enemmän tilaa ja tuskailevat sanajärjestyksiämme ja sanojen taivutusta.

Hei, tarvitsisin sivustolle tuotteiden yhteyteen pienen suomenkielisen tägin. Kuinka sanotaan ’natural’ suomeksi?”

”Luonnonmukainen.”

”Okei… voisiko sen sanoa lyhyemmin kun se on melkein kaikilla muilla kielillä abaut sama?”

”Ei.”

”Voinko vaan sanoa ’eko’?”

”Et. Mutta huomasitko, kuinka lyhen vastauksen sentään viimein sait!”

Kaikki markkinointimateriaalimme tuotetaan keskitetysti Tukholman konttorilla ja ruotsalaisille graafikoillemme tuottaa tuskaa erityisesti suomenkielen sanajärjestys. Kun markkinointimateriaali on samasta puusta veistettyä ja kaikilla muilla kielillä mainosbannerin teksti voi päättyä näyttävästi brändin nimeen, tahtoisi Suomen tiimimme taivutella sitä, lisätä sen perään vielä tarkentavan sanan tai jopa kääntää sanajärjestyksiä päälaelleen, mikä ei aina visuaalisista syistä noin vaan onnistukaan. Ruotsalaisille myös on käsittämätöntä, ettemme voi käyttää prepositioita samalla lailla kuin muissa yrityksemme kielissä käytetään, vaan kuulemma vääntelemme itse sanoja ”ennalta-arvaamattomalla tavalla”.

Ylivoimaisesti hauskin prepositioihin liittyvä kielellinen kohtaaminen tapahtui hieman ennen lanseeraustamme, kun ruotsinkielinen esimieheni tuli vakavissaan luokseni ilmeestä päätellen varsin tärkeän kysymyksen kanssa:

”Mikä tämä juttu oikein on, että yrityksen nimeä on menty muuntelemaan eri materiaaleissa?”

”Ööh, onko niissä kirjoitusvirheitä..?”

”No siis täällä on joku eleveniltä, elevenille, elevenin… vaikka kuinka monta erilaista versiota!”

”Niin siis suomen kieli toimii niin. Prepositioiden käytön sijaan taivutamme usein itse sanaa emmekä lisäile sen eteen liitteitä.”

”Jaa..? No mutta kuinka kukaan sitten voi ikinä tietää, mikä yrityksen nimi ihan oikeasti on?”

”No joo, me suomalaiset nyt vaan tiedämme, koska olemme niin pirun fiksuja…”

Keskustelun lopuksi sain vielä toimittaa esimiehelleni pari kuvakaappausta Applen ja Microsoftin verkkosivuilta, jotta hän todellakin uskoi, että globaalit yrityksetkin taivuttavat nimeään suomenkielen vaatimusten mukaisesti verkkosivuillaan.

Myös suomenkielen sukupuolineutraali hän-sana jaksaa ihmetyttää, ”atomipommi” on kuulemma maailman suloisin sana ja eräs kollegani jaksaa aina uudelleen ja uudelleen pyytää minua sanomaan sanan ”värikosmetiikkatuotteistamme”, sillä hänestä on vaan hykerryttävän hauskaa, että yhdessä sanassa voi olla niin monta kirjainta.

Työt siis maistuvat ja niitä kyllä riittää. Samalla on ollut mukavaa seurata ruotsalaisen emoyhtiömme arkea, sillä siellä todellakin tapahtuu ja paljon! Viimeisimpänä virallisena tietona voin kertoa, että eleven osti pienehkön ruotsalaisen kemppariketjun ja Ruotsissa on tiedossa on pian myös fyysisiä eleven-myymälöitä!

Olen ollut iloinen, kuinka hyvin eleven on otettu Suomessa vastaan ja emoyhtiössämme ollaan oltu jopa todella yllättyneitä kaikki odotukset ylittäneistä myynneistä. Haasteita tuovat vielä kuluttajien maiden väliset pienet mieltymyserot  ja ruotsissa jaksetaan hämmästellä, kuinka heillä varsin pienillä myyntiosuuksilla menevät sarjat ovat meillä Suomessa suosittuja tai kuinka monet Ruotsin hittisarjat eivät puolestaan liiemmin myy Suomessa. Ruotsalaiset sisäänostajamme ihmettelevät, kuinka suomalaiset suosivat 30 ml hajuvesiä ja myös suomalaisten kiinnostus luonnonkosmetiikkaa kohtaan jaksaa hämmentää heitä.

Paljon on siis vielä opettamista (ja toki myös opittavaa), mutta eiköhän tilanne edisty, kun myyntien kasvamisen myötä saamme tulevaisuudessa Tukholmankin tiimiimme lisää suomalaisedustusta!

 

Kommentit
  1. 1

    SaR sanoo

    Olisi kiva kuulla noista maiden välisistä mieltymyseroista ja merkeistä mitkä myyvät ruotsissa vaan ei suomessa. Täällä kun on tottunut käyttämään niitä tiettyjä merkkejä niin kiinnostaisi mitä naapurit käyttävät 😀

  2. 2

    Tiia sanoo

    Hurmaavaa. Minun ruotsalainen kollegani joskus muinoin osasi sanoa suomeksi ”Mene pois, ruma apina” (vieläpä varteenotettavan hyvin äännettynä). En tullut ikinä kysyneeksi, kuka hänelle on sen opettanut, mutta joka kerta se oli hänestä yhtä riemastuttavaa:)

    • 2.1

      virve sanoo

      Hahhaa, ihana! <3 Minä opetin pomoni heti alkuun sanomaan "Kiitos ja anteeksi" ja sitä onkin käytetty ahkerasti… 😀

  3. 3

    hapsu sanoo

    Kumpi kosteusnaamio on mielestästi kosteuttavampi ja ”parempi”: Lumenen vai Body Shopin Drops of Youth?

    • 3.1

      virve sanoo

      Lumenen naamio sopii hyvin, jos iho on kosteusköyhä, mutta ei halua paksun tuntuista naamiota. TBS:n naamio on puolestaan paksumpi ja lukitsee alleen kosteuden, eli sopii hyvin ihan reilusti kuivalle iholle. 🙂

  4. 4

    -R- sanoo

    Kuulostaa niin unelmatyöpaikalta, että miten teidän tiimiin voi hakea? 😀 Olen valmis muuttamaan vaikka Ruotsiin!

  5. 5

    sanoo

    ”No joo, me suomalaiset nyt vaan tiedämme, koska olemme niin pirun fiksuja…”
    Nauroin xD hauska postus!

  6. 6

    H sanoo

    Moikka! Tuli mieleen, että saako sinulle näin blogin kautta ehdottaa tuotemerkkejä myyntiin tuonne Eleveniin? Ymmärrän toki, että ei sinne niin vain oteta yhden toiveen perusteella uusia merkkejä myyntiin, onhan se aina kuitenkin investointi ja tarkkaan mietittävä askel. Mutta toisaalta, mitäänhän ei koskaan saa jos ei uskalla kysyä. 🙂

    Olen tässä vuosien mittaan lukenut monesta ulkomaisesta (ja väliin suomalaisistakin) blogeista Cetaphil-merkistä. Olisin itse kiinnostunut tätä tuotetta ostamaan, koska ihoni on sekä kasvoissa että vartalossa todella hankala, enkä ole montaakaan ainetta löytänyt, jotka minulle sopisivat. Uskon, että monella muullakin olisi mielenkiintoa kyseistä merkkiä kohtaan, onhan se sentään ihan kulttimaineessa maailmalla. En ole onnistunut kyseisen merkin tuotteita mistään Suomesta löytämään, eli lienee vain ulkomailla myynnissä. Tämmöistä tällä kertaa, tsemppiä jatkoon ja kivaa kevättalvea! 🙂

  7. 7

    sanoo

    Kaipaan tuota tunnetta, kun oikein haluaa tehdä töitä ja on niin innoissaan, että päivät vaan menevät ohitse.. Sitä ei nykyisessä työssä ole nää ollut 1,5 vuoteen, mutta onneksi ei tarvitse enää kauaa sitäkään pohtia – soppari nimittäin loppuu ja mikäli he eivät paremman tarjouksen kanssa tule vastaan, ei minua mikään houkuta kyseiseen firmaan jäämään. Mikäli uutta ja mieleistä työpaikkaa ei syksyyn mennessä markkinoinnin&sisällöntuotannon, myynnin tai graafisen suunnittelun saralla löydy, aloitan ammattikorkeassa opinnot 🙂 Ihanaa että olet löytänyt noin hyvän työpaikan, tälläisestä jokainen unelmoi!

    hanna
    http://www.hannamariav.com

    • 7.1

      virve sanoo

      Se on kyllä kiva tunne -ja minulle ainakin ihan uusi.

      Toivottavasti löydät kivan ja inspiroivan työpaikan! 🙂

    • 8.1

      virve sanoo

      Täytynee postailla lisää myös niistä ihan perus arkipäivän havainnoista. 🙂

  8. 9

    amri sanoo

    ”Niin siis suomen kieli toimii niin. Pronominien käytön sijaan taivutamme usein itse sanaa emmekä lisäile sen eteen liitteitä.”
    Pakko kielipoliisina tarttua tähän. 😀 Pronomineja ovat esimerkiksi: minä, sinä, joka, mikä. Ruotsissa käytettäviä prepositioiden (esim. till ja i) sijaan suomessa käytetään näitä sijapäätteitä, -lle ja -ssä. Tätä varmasti tarkoititkin, mutta kesti itselläni hetki ymmärtää teksti. 🙂

    • 9.1

      virve sanoo

      Joo, sujuvasti vaihtui prepositio-sana pronomini-sanaan kesken jutun… korjasin. 🙂

  9. 10

    Amilda sanoo

    Kiitos mielenkiintoisesta jutusta, näistä olisi kiva kuulla jatkossakin. Ja olisi kiinnostavaa myös kuulla tarkemmin näistä maakohtaisista kosmetiikka eroista.

  10. 11

    Inga sanoo

    Ei vitsi mä tykkään lukea näitä sun juttuja!!! .. Paras blogi ever times eleven..

    • 12.1

      virve sanoo

      Näytin jo pari kuukautta sitten kollegoilleni, mitä kaikkea ”kuusi palaa” voikaan tarkoittaa ja sai melkoiset (hämmentyneet) naurut… 😀

  11. 13

    sanoo

    Eikö Ruotsiin ole vakiintunut käyttöön hän -sanan vastine hen? Siitähän uutisoitiin aikanaan isostikin, kuinka nyt on tullut Ruotsiin käyttöön sukupuolineutraali hän -sana.

    Onnea vielä uudesta elämänvaiheesta ja rakkaudesta! =) Olen seuraillut blogia kauan, mutta tosi harvoin kommentoin.

    • 13.1

      virve sanoo

      Joo, minäkin oletin, että uutisoinnin perusteella se olisi vakiintuneempi ilmaisu, mutta ei näytä olevan arkikieleen kovin vakiintunut ilmaisu. Kyllä nämä näyttävät aina tykkäävän erotella, että kummasta puhutaan ja poikaystävänkin kanssa on käyty monet hämmentävät keskustelut aiheesta, sillä hänestä on vaan niin outoa, ettei henkilöstä puhuttaessa aina heti tietä, onko kyseessä mies vai nainen. 🙂

  12. 15

    terhi heikkilä sanoo

    Moikka, jäi kiinnostamaan, että eikö ruotsalaiset ole kiinnostuneita luonnonkosmetiikasta? Onko trendi siellä mennyt jo ohitse?

    • 15.1

      Virve sanoo

      Ruotsalaisen sisäänostajiemme mukaan luonnonkosmetiikka ei myy kummoisesti ja aina kun ehdottelen luonnonkosmetiikkaan liittyviä yhteiskamppiksia kaikilla elevenin sivustoilla on lopputulos, ettei niitä ole kannattavaa pitää Ruotsissa. Eli ollaan melko yksin tämän luonnonkosmetiikkabuumin kanssa Suomessa näköjään. 🙂

Trackbacks

  1. […] Olen usein maininnut huomanneeni töissä, että ruotsalaisen emoyhtiömme asiakkaat ostavat paljon monien sellaisten brändien tuotteita, joita suomalaiset puolestaan ostavat huomattavasti harvemmin. Yksi tällainen merkki on esimerkiksi Shiseido, josta mainitsinkin jo aiemmin suomalaisten olevan huomattavasti ruotsalaisia vähemmän kiinnostuneita. […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *