Parhaan kauneusvinkin kertausta

Kuten eilenkin, on tänään vuorossa pieni flashback menneisyydestä ja nostan esiin erään vanhan postaukseni.

Tämän päivän esiinnostettu postaus käsittelee parasta tietämääni kauneusvinkkiä, eli itsetuntoa.

Muistatteko tämän postauksen?

Palaan asiaan uudelleen toistamalla kysymykseni ”Kuinka hyvä itsetunto teillä on?” Tai onko asiassa tapahtunut jostain syystä muutosta suuntaan tai toiseen?

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Yleisesti ottaen mulla on hyvä itsetunto, eikä sitä horjuteta kovin helposti. Tällä hetkellä tosin ero melkein kolmen vuoden vakavasta suhteesta (mies jätti) on hiukan saanut uudelleen ajattelemaan asioita, mutta kyllä sieltä peilistä vieläkin katsoo nätti tyttö, joka ansaitsee hyviä juttuja elämässä.

  2. 2

    sanoo

    Osui ja upposi! Kyllä se on nimenomaan siitä kiinni millaiseksi itsensä tuntee, eikä pakkelilla voi ostaa kauneutta kuin tiettyyn pisteeseen asti. Toisaalta mielestäni ehostautuminen voi myös kohottaa itsetuntoa (tsek out postaus asiasta: http://liiallisuuksia.blogspot.com/2011/08/ehostaa-vai-eiko-ehostaa.html) ja saada olon tuntumaan paremmalta niinä päivinä, kun aamulla ei vaan millään jaksaisi. Pieleen menee siinä, jos meikkaamisesta, tukan laittamisesta ja vaatteista tulee ikään kuin tae omalle itsetunnolle ja jos yhtälössä joku on pielessä, on itsetuntokin maassa.

    Musta tuntuu, että annan lähimpien kavereideni valittaa itsestään enemmän kuin satunnaisten tuttujen. Tuttujen kohdalla käy tuo mainitsemasi "sädekehän hiipumisefekti", kun upeana pidetty nainen alkaakin haukkua itseään. Kavereistani tiedän kuinka ihania he ovat kokonaisuutena, joten heille sallin kritiikin omasta vartalostaankin 🙂

    Minä taidan olla sellainen muiden itsetunnon nostaja 😀 En jaksa laittaa tukkaa (hätäponnari rules!) ollenkaan, hyvä jos aamulla harjaan ja syön todellakin mitä tahdon, ja olen se joka kannustaa ottamaan extrapalan kakkua ja otan itsekin. En tiedä onko mulla sitten perushyvä itsetunto, kun mun hyvä tai huono olo ei riipu siitä mitä mulla on päällä tai miltä hiukset ja meikki näyttävät. Huonoja hetkiä tosin tulee joskus, mutta mielestäni elämä on ihan liian lyhyt ulkonäöstä stressaamiseen.

  3. 3

    sanoo

    Tästä olisi tarkoitus kirjoittaa itsekin kattava artikkeli, mutta ajattelin vastata tännekin jokseenkin lyhyesti.

    Itsetunto ja erityisesti omalla kohdallani itsekunnioitus oli jotain mitä on joutunut metsästämään. Lopulta istuin ammattimaisesti pöydän ääreen ja aloin kartoittamaan manuaalisesti asioita joista pidin ja joita halusin tehdä, lopulta päätyen keinoihin joilla ne saavuttaa. Ymmärsin että unelmat eivät ole mahdottomia toteuttaa jos jokaisen epäonnistumisen jälkeen päättää oppia uutta ja yrittää uudestaan.

    Tämän revelaation jälkeen ja pitkän pitkän matkan jälkeen olen itsevarmempi kuin koskaan ja jokaisen rohkean askeleen jälkeen aina vain entistä enemmän. Kaikki vaatii töitä, itsetunto erityisesti. Lopulta koitti se päivä jolloin vain rakastuin itseeni. Se oli mitä upeimman rakkaustarinan alku.
    Sen myötä karisi lähes 45kg, löysin kaikki vanhat ystäväni ja perheenjäseneni uudestaan, heitin hyvästit masennukselle ja löysin itseni nauttimasta täysin rinnoin elämästä ja tekemällä sitä mistä eniten nautin. Se jos mikä on seksikästä.

    Viime viikolla itsevarmuuteeni jopa puututtiin sanomalla, että pitäisi olla nöyrempi. Johon vastasin, että nykynuorison ongelma ei todellakaan ole liian hyvä itsetunto. Nöyryys ja korkea itsetunto ei missään tapauksessa poissulje toisiaan, mutta kenties sitä on outolintu kun ei enää halveksi yhtäkään asiaa itsessään.

    Olette kaikki ihmiset niin helvetin kauniita ja upeita.

  4. 4

    Anonyymi sanoo

    Hyvä kirjoitus, joka pisti ajattelemaan.. Oma itsetuntoni on erittäin huono ja kärsinkin itse asiassa syömishäiriöstä (joka on 'paranemaan päin' tai ainakin pitäisi olla..). Monen vuoden terapiatkaan eivät ole saaneet itsetuntoani tai itsearvostustani kohoamaan. Tunnen yhä olevani hirveä ihminen niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. En siedä itseäni ilman meikkiä ja katsoessani peiliin ilman meikkiä minulle tulee todella paha ja ruma olo. Toisinaan on kuitenkin niitä hetkiä, jolloin katson kasvojani peilistä ja huomaan ne kauniit silmät, joita monet kehuvat, pitkät ja kiiltävät hiukset, kaunis hymy jne. Mutta heti näiden ajatuksien jälkeen tunnen, etten ansaitse tuntea niin. Enkä ole oikeasti kaunis. En haluaisi mitään muuta kuin hyvän itsetunnon, mutta ongelmani on se, että ajattelen että voin saada sen vasta kun olen 5-10kg laihempi ja yritän koko ajan vain laihduttaa. Mutta eihän se ole ikinä totta, itsetuntoni on yhtä huono koko ajan. Siihen tosiaan vaikuttaa monet huonot kokemukset, koulukiusaus yms, joiden myötä syömishäiriökin on syntynyt..

    Mutta ehkä vielä joskus saan itsetuntoani edes hieman nostettua. Mutta kiitos tuon vanhan tekstin nostamisesta esille 🙂

  5. 5

    Anonyymi sanoo

    moi virve 🙂 ei juuri tähän postaukseen liity mutta pakko sanoa, että olen aina ihaillut sun tapaa kirjoittaa. oot oikeesti niin lahjakas kertomaan kaikkia hauskoja juttuja ja kirjoitat niitä vaan niin elävästi, että voisin lukea niitä miten paljon tahansa. joskus luen noita pohdintaa-juttuja (varsinkin myyjä-asiakas-juttuja) ihan varta vasten piristääkseni päivääni. kehut varmaan piristää aina, joten aattelin tulla kertomaan miten paljon tykkään sun tyylistä kirjoittaa. 🙂 hyvät jatkot!

  6. 6

    Anonyymi sanoo

    Moikka, asiaan erittäin liittymätön kysymys: Onko mitään vinkkiä pelkästään kaulalle tarkoitetuista voiteista? Olen 25, joten ryppyjä tm ei ole, vain juonteita. En oikein löydä mistään kaulavoidesuosituksia 🙂

    T. Maija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *