Päivä 43: Mitä isot edellä, sitä pienet perässä…

On tutkittu, että perheissä, joissa alkoholin käyttö on runsasta, on myös lapsilla korkeampi riski ryhtyä alkoholin suurkuluttajiksi aikuisina. On myös tutkittu, että tupakoivien vanhempien lapset alkavat jossain elämänsä vaiheessa tupakoimaan suuremmalla todennäköisyydellä kuin tupakoimattomien perheiden lapset. Näihin tutkimuksiin pohjautuen voin myös esitellä teille oman tutkimukseni.

Tämä tutkimus kuvineen selittää teille kaiken. Kukaan ei enää tämän jälkeen ihmettele pullomertani, luomivärieni määrää, vartalovoiteiden kulutustahtiani tai kosmetiikan hamstraustani muutenkaan. Keittiöpsykologit huokaavat, että ”Minä arvasin, lapsuudesta se johtuu!” ja joillakin herää jopa myötätunto lapsiraukkaa kohtaan, joka on pienestä pitäen altistettu materialistiselle maailmankuvalle.

Tässä shokeeraava tutkimukseni:

Runsas kosmetiikan käyttö on periytyvää! Lapset, jotka ovat pienestä pitäen olleet alttiina toisen vanhempansa runsaalle kosmetiikan käytölle ja sen vaikutteille, kasvavat hyvin suurella todennäköisyydellä kosmetiikan liikakuluttajiksi ja jopa pahoiksi kosmetiikka-addikteiksi.

Kyllä, näin on. Haluatteko todisteita? Tässä kuvia kuusikymppisen äitini kosmetiikkakokoelmista:




Niin rakas kuin äitini onkaan, on minun kyllä sanottava, että hän on minua jopa hieman pahempi tässä friikkeydessään. Hänen hamstrausvimmansa on kuitenkin ehkä toiminut minun ostolakkoprosessini suurimpana kimmokkeena ja aikaansaajana. Minä nimittäin kuitenkin karsin vanhoja meikkejäni pois . Vanhoja, eteenpäin lahjoitettaviksi kelpaamattomia tuotteita heitän pois ja muita myyn tai laitan muuten vaan kiertoon. Äitini ei kuitenkaan tee tätä turhan usein vanhempien tuotteiden kohdalla. ( Uusia tuotteita hän kyllä antaa mielellään eteenpäin kun huomaa, etteivät ne tule hänellä käytetyiksi.) Loistava esimerkki oli, kun Helena Rubinstein otti viime vuonna Suomessa myyntiin mascaran, joka oli viimeksi ollut meillä myynnissä 70-luvulla. Kerroin äidille tästä myyntiin tulevasta tuotteesta ja mitä tapahtuikaan –hän haki jemmoistaan 70-luvulla ostetun, aidon alkuperäisen version. Kehtasi vielä pohtia ääneen, että josko kokeilisi vielä silmiin! Ei sitten onneksi kuitenkaan kokeillut…

Äitini siis on oikea hamstreri. Tuote lähtee pois vasta, kun se on käytetty täysin loppuun. Lähes kaikesta saa aina kuitenkin jotain irti ja kaikelle on monta käyttötapaa (tätä toisaalta kyllä ihailen). Ja kaikki uutuudet toki kiinnostavat, joten kokoelmista löytyy niin uusia kuin vanhojakin tuotteita. Ja paljon matkustelevan ihmisen on tietysti pakko tuoda ulkomailta aina erikoisuuksia mukanaan. Samanlaista järjestystä hän ei kuitenkaan tuotteidensa kanssa pidä yllä kuin minä, eli kaikkea on vähän siellä täällä ainakin näin ulkopuolisen näkökulmasta katsottuna. Hänellä itsellään on varmasti joku tietty logiikka kaikkien tuotteiden paikoille ja sehän se kuitenkin on tärkeintä.

Kirjoitukseni tarkoituksena oli kertoa, että tiedän kyllä ihan tarkalleen syyn hamstraukseeni ja erityiseen kiinnostuneisuuteeni alaa ja tuotteita kohtaan. Olen kuitenkin myös löytänyt äidistä kahdenlaisen inspiroijan itselleni: Alun perin hänen tuotekokoelmansa herätti ihailua ja halua omistaa samanlainen, mutta nykyään se herättää hieman myös kauhua. En itse halua, että tuotteita on ihan noin paljon. Toki mikäs siinä eläkeläisellä on ollessa ja nauttiessa, kun kaikki lainat on maksettuna ja lapset lentäneet pesästään. Nauttikoot toki elämästään parhaaksi katsomalla tavallaan. Hänen tavarapaljoutensa kaikessa runsaudessaan on kuitenkin vaan saanut minut tajuamaan, etten itse koskaan tahdo itse samaa (mutta makuasioista ei sovi kiistellä).

Äitini on siis aina ollut suurin innoittajani. On kuitenkin ihanaa, että hän on noin höpsähtänyt kosmetiikkaan, sillä soittelemme lähes päivittäin ja höpöttelemme kosmetiikkamaailman kuulumiset läpi: Mitä kumpikin on lehdestä lukenut, mitä minä olen netistä bongannut, mitä jompikumpi on kaupassa nähnyt tai mitä ostanut ja mitä asiaan liittyvää ohjelmaa telkkarista on tulossa. Ei kukaan muu jaksaisi jutella noin paljon kosmetiikasta kanssani, eivät edes työkaverini. Ja otetaan vielä huomioon, ettei äitini ole koskaan edes ollut alalla töissä, tämä on hänelle vain harrastus.

Eli kiitos äiti, että olet kaltaiseni hömppä ja että sinulla on ihanat, sinun näköisesi kosmetiikkavarastot, vaikken itselleni koskaan moisia toivokaan –omienkin kanssa on jo tarpeeksi taistelemista!

(Niin ja anteeksi äiti, jos joskus tulet tähän tekstiin törmäämään. Tiedät, etten minä millään pahalla.)

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Kaipa tämä osittain pitää paikkansa munkin kohdalla, vaikka mun kosmetiikka jemmat on huomattavasti suuremmat mitä äidillä on koskaan ollut.
    Äidillä on kuitenkin aina ollut kohtalaisen kokoiset jemmat huulipunia ja varmasti muitakin kosmetiikkatuotteita olisi kaappeihin kertynyt enemmänkin, mutta äitini on sen verran allerginen, että ei oikein pysty muuta kuin huulipunaa käyttämään. Äiti muistaa aina kertoa miten kyllä nuorempana ei ollut mitään ongelmaa, mutta mun syntymän jälkeen allergiat sitten alkoi.. Samoin erilaisia hajuvesia on hälle jotenkin mystisesti kertynyt kohtalaiset määrät vaikka ei pahemmin niitäkään pysty käyttämään.

    Ei kai tähän voi muuta todeta kuin, että minkäs sitä ihminen perimälleen mahtaa 😉

  2. 3

    sanoo

    Heidi: Ihanaa, kun voi tosiaan vaan syyttää geenejä. 😉

    MouMou: Ei ole, mutta haluaisitko nähdä jääkaapin vihanneslokeron? 😉

  3. 5

    Anonyymi sanoo

    Sinulla on tosi ihana blogi. On ollut jännittävää seurata sitä alusta asti.

    Sama juttu minulle meikkien kanssa ihan liikaa, mutta nyt pitäisi vähitellen aleta siivoamaan niitä, laaitikot pursuaa yli niitä. Geenejä tässäkin tapauksessa voi syyttää.
    Tuo onkin hyvä idea antaa kaverille käyttämättömiä ja joissa päivämäärää on vielä. Ja vanhat pois ni jää niitä sittenkin vielä minulla paljon. Sain myös idean tehdä pienen listan että mihin mennessä jokin tietty aine oisi käytetty. Olisi kiva päästä siihen että on vain yksi tai kaksi ripsiväriä jne.

    Kysyisin vielä, että pitääkö finnin olla ihan rauhassa ja sitten pitääkö siihen laittaa jotain joka kuivattaisi sen ettei puhkaisisi sitä?
    Ja sitten mitä eroa mineraalimeikeillä on tavallisiin meikkeihin? Onko ne parempia?

  4. 6

    sanoo

    Charming nails: Toisissa tapauksissa tämä kompensoituu niin, että lapsi meikkaa myös äitinsä menetettyjen meikkausvuosien edestä. 😉

  5. 9

    sanoo

    Charming nails: Mutta en siis millään pahalla tarkoittanut ettet käsittänyt väärin. 😀 Rakastan meikkejäsi ja meikkikuviasi! 🙂

  6. 11

    Anonyymi sanoo

    Ihanaa huomata kuitenkin, kuinka äitisi kykenee muistamaan että jostain kätköistä löytyy tuollainenkin ripsari! Kertonee siitä, että ihan mitä tahansa ei kaappeihin kerätä ja melkein jokainen tuote on tavallaan itselle arvokas?

  7. 12

    Vixen sanoo

    Ihana postaus GG! Sun äiti on kyllä mahtava. Toivoisin että munkin äidissä olisi edes ripaus kosmisfriikkiä mutta ei…. Meidän perheessä vain muhun on iskenyt tää tauti. Edes siskoja en ole onnistunut tartuttamaan. Tylsiä! ^__^

  8. 13

    sanoo

    Anonyymi: Kannattaa ensin kuivattaa finni hoitotuotteilla niin, että siitä on valkoinen pää näkyvissä ja sitten vasta lähteä hyvin varovaisesti desinfiointiaineen kanssa ja puhtain käsin puristelemaan. Puristetun finnin paranemista voi nopeuttaa laittamalla iholle parina yönä apteekin siniraitaista Bepanthen emulsiota. Jos kuitenkin puristelet finnin sääntöjen vastaisesti ennen valkoisen pään näkymistä, voit hoitaa punoittavaa arpea sinkkipastalla (saa esim. apteekista). Vaalentaa arven pois, eli tätä voi käyttää myös vanhoihin finniarpiin ja muihinkin arpiin.

    Charming nails: Good. 😉

    Anonyymi: Olet kyllä ihan oikeassa. En ole osannutkaan edes ajatella, että noiden kaikkien täytyy kuitenkin olla äidilleni jonkin sortin aarteita kun hän kuitenkin muistaa (lähes) kaikkien tuotteiden olemassa olon.

    Vixen: No, onhan se kiva, ettei tarvitse yksin olla hullu. Hullut kuulemma viihtyvät hyvin yhdessä… 😉

  9. 15

    Anonyymi sanoo

    Ei kai se 70-luvun mascara ole se kultahylsyinen, jossa ei ole harjaa ollenkaan?
    -Helinä

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *