Päivä 75: Kriittinen katsoja

Eikö olekin ihanaa, että kosmetiikkamainontaan on nykyään puututtu edes jossain määrin? Muistaako joku, kun Rimmeliä reilu vuosi takaperin syytettiin tekoripsen käytöstä mainoksessa? No, myös Rimmel on keksinyt keinon välttyä moisilta syytteiltä. Oletteko nähneet Rimmelin uuden Sexy Curves Mascaran mainoksen? Kate Moss on vaihtunut Sophie Ellis-Bextoriin ja mainokseen on nyt lisätty pieni teksti:

Lyhennetyssä, useammin televisiossa näkyvässä vesiossa tämä lause vilahtaa näytöllä sekunnin ajan, kokopitkässä versiossa kuitenkin sen verran, että sen ehtisi lukemaan, mutta eipä siihen silti huomiota kiinnitä. Kokopitkän version voitte katsoa täältä.

Sääntöjä on helppo kiertää ja taivuttaa, niin se vain on. Ymmärrän kyllä, että mainoksissa on liioiteltava ja tuotava ripsivärin ominaisuuksia esiin korostetusti. Jos ripsivärin kerrotaan olevan tuuheuttava ja erotteleva, täytyy esillä tosiaan olla tuuhea ja eroteltu ripsiviuhka. Jos ripsivärin väitetään olevan pidentävä, on mainoksessa oltava esillä piiitkät ripset. Tämä on visuaalisen mainonnan idea. Jos ripsiväriä vain kuvattaisiin ripisissä ilman mitään korostettua efektiä, niin lähes kaikki mascarat näyttäisivät varmasti samanlaisilta.

Yritän itse mainoksissa aina kiinnittää huomiota pikkuteksteihin. Minulle on suomenkielen kieliopista opetettu, ettei voi vaan sanoa ”viisi kertaa pidemmät” vaan lauseen tulee jatkua. Pidemmät kuin mitkä? Näin ollen jossakin on aina pienellä vertailukohde. Jos katsotte pesuainemainoksia, joissa kerrotaan, että jälki on 10 kertaa puhtaampaa ja riittoisuus on 20 kertaa parempi, niin jossakin kohdassa lukee aina pienellä, mihin tätä on verrattu. Hauskaa on kuitenkin, että esimekiksi ripsivärimainoksissa tätä vertailukohdetta ei aina kerrota.

Muuta mainontaa pidetään tärkeänä ja sen on oltava realistista, mutta kosmetiikan mainoksiin ei taideta puuttua yhtä tehokkaasti. No, jonkun verran tällekin on tehty ja käsittääkseni firmojen on nyt oltava valmiita esittämään tuloksia väitteidensä tueksi, mutta silti tuntuu, että tästä lipsutaan. Esimerkiksi L’orealin alaisuudessa olevien firmojen mainokset eivät ole enää yhtä liioittelevia kuin ennen (”200 prosenttia tuuheammat ripset, 500 kertaa enemmän pituutta!”), mutta eivät ne silti realistisiltakaan tunnu aina.

Muistan joskus katsoneeni televisiosta ohjelmaa, jossa muistaakseni kuluttajaviraston edustajalta (?) kysyttiin, miksei kosmetiikan mainoslauseisiin puututa nykyistä useammin. Vastaus oli tiivistettynä ja omin sanoin sanottuna, ettei heillä ole aikaa eikä resursseja puuttua sellaiseen ja kaikki kuitenkin tietävät mainoslauseiden olevan vain mainoslauseita. Jäi ihmetyttämään moinen väliinpitämätön suhtautuminen, kun puhutaan kuitenkin melko suuresta bisneksestä ja kokonaisuudessaan varsin suurista rahasummista. Turhamaisuuden kustannuksella saa siis jallittaa?

Minua kiinnostaisikin nyt tietää, kuinka paljon te luotatte kosmetiikkamainontaan?

Oma kantani on, että hyvä ja kehuva mainos saa minut kyllä kiinnostumaan tuotteesta, muttei välttämättä vielä ostamaan tuotetta. Hyvän mainoksen nähtyäni kyselen tuotteesta muilta, googlettelen siitä, katson kaupassa inci-listaa ja mahdollisuuksien mukaan kokeilenkin tuotetta ensin. Hyvä mainospuhe siis saa minut kyllä kiinnostumaan, muttei heti ostamaan. (No joo, kyllä siinä kassalle mennessä menee joskus jopa 10 minuuttia, joten en minä sitä heti osta…)