Päivä 281: Loppuneita tuotteita ja Kärpäsenlennätystarina

No niin, pitkästä aikaa sain yhden antiperspirantin loppumaan!

Tuote oli Lumenen Sensitive Touch Hellävarainen voide antiperspirantti.

Itse tuote oli kyllä hyvä (pito hyvä, hajusteettomuuskin menetteli), mutta pakkauksesta annan paljon miinusta!

Varoituksen sanoina sen verran, että älä vaan osta tätä sille laihialaiselle mummo-parallesi, sillä hän tulee tästä kovin kiukkuiseksi. Tämä ei nimittäin ole mikään roll-on vaan ihan vaan voidemainen, tuubista ulospuristettava tuote ja vaikka tavaraa aluksi tuleekin helposti, saa puolenvälin jälkeen ryhtyä käyttämään jo vähän voimakkaampia otteita tavaran ulossaattamisen edesauttamiseksi.

Itse aloin tuskastua, kun tavaraa oli alle 1/4 jäljellä: pakkausta sai runnoa ja puristella ja sen kanssa sai harjoittaa lopulta ties mitä akrobaattisia performansseja ennen kuin deodoranttia suvaitsi tulla ulos ja sain sen suunnattua kainaloihini.

Jos siis teet virheen ja ostat tämän pihille mummollesi on hyvin todennäköistä, että hän kiukustuu ja turhautuu, kun ei saakaan kaikkea tavaraa millään ulos tai sitten hän yrittää kaikessa piheydessään väkisin saada kaiken ulos ja sinulle tulee huono omatunto, kun kuulet hänen venäyttäneen kätensä ja joutuneen sairaalaan dödötaistelun seurauksena. Itsellesi voit tämän toki ostaa jos olet kärsivällinen ja näppäräsorminen, mutta itse suosin kyllä jatkossa roll-oneja tai vähintäänkin sprayattavia tuotteita.

Onko joku muu testannut tämän tuotteen? Mitäs olette tykänneet?

Itse olen muuten sitä mieltä, että Unilever (Axe, Dove…) on kehittänyt parhaan dödpakkauksen: Purkki seisoo aina ylösalaisin, jolloin tavaraa tulee aina ja helposti. Ottakaa tästä mallia, firmat!

Toinen tuote, jonka sain vihdoin kulutettua loppuun oli Dermaglown Advanced Foaming Cleanser:

Tuote oli kivan vaahtomaisen kevyt ja pesi kyllä tehokkaasti (ehkä vähän liiankin?) ihon puhtaaksi ja meikit pois. Mitään kalvoa ei iholle tämän jäljiltä jäänyt, mutta ehkä hitusenhitusen liian kiristävän tunteen tämä tuntui silti iholleni jättävän, vaikka tämän mainostetaankin jättävän ihon kosteutetun tuntuiseksi. Tuote oli kyllä hyvin riittoisa käytössä, mistä tulee ehdottomasti plussaa. Mutta onpahan syytä kyllä ollakin riittoisa, jos yhdellä putsarilla on hintaa 60 (?) euroa… (Minkä arvoiseksi en tätä muuten by the way ehdottomastikaan sanoisi!)

Onko kellään kokemuksia Dermaglown tuotteista? Oletteko löytäneet sarjalta huipputuotteita?

Tänään minulla ei ole muuta kerrottavaa loppuneista tuotteista, mutta sen sijaan voisin kertoa pienen wannabe-insinööriin liittyvän tarinan, jonka lupasin joskus tylsyyden ja juttujen puutteessa kertoa, mutta jonka unohdin jo kokonaan ja josta eräs lukija vähän aikaa sitten minua muistutti.

Tarina kulkee nimellä Kärpäsenlennätystarina.

Eräänä kesäisenä torstai-iltana asunnossamme oli kärpänen. Nukuimme yön makuuhuoneen ovi kiinni, ettei kärpänen vaan tulisi surisemaan ja häiritsemään yöuniamme. Perjantaiaamuna minä sitten nousin ajoissa ja unohdin vetäistä makuuhuoneen oven kiini perässäni. Kohta makuuhuoneen suunnalta kuului kiukkuista miehen ähinää ja läiskäisy: kärpänen oli päässyt häiriköimään wannabe-insinöörin unta. Vahingoniloni oli suunnaton, sillä itsehän lähdin aikaisin töihin wannabe-insinöörin saadessa jäädä vielä sänkyyn ja oli vähintäänkin oikeutettua, että jokin terrorisoi hänen untaan.

Kun tulin illalla kotiin, oli wannabe-insinööri lähtenyt viikonlopuksi kotikulmillemme eikä kärpästä näkynyt. Ok, saanpahan ainakin itse nukkua rauhassa. (Niin rauhassa kummalta?)

Wannabe-insinööri palasi sunnuntaina kotiin ja kyselin tietysti vahingoniloisella äänellä, oliko kärpänen kenties häirinnyt hänen untaan perjantaina.
”Etkö ole katsonut parvekkeelle?” kysyi wannabe-insinööri. Ööh, en, mitäköhän siellä olisi?

Noh…parvekkeella pyykkikoukussa roikkui naru, jonka päässä tuulessa liehui hirtetyn näköinen kärpänen.

”Hirtitkö sä sen kärpäsen?” kysyin minä ihmeissäni.
”No en tietenkään!” vastasi wannabe-insinööri. ”Mä vaan yritin laittaa sille narua kaulan ympärille, että oisin voinut lennättää sitä!”
”Tehdä sillä mitä?”
”Lennättää sitä! Mulla olis ollut narun toinen pää sormen ympärillä ja kärpänen ois lentänyt narun toisessa päässä ympäriinsä. Se olis niinkun ollut mun lemmikki.”
”Et oo tosissas! No ei ihmekään, että se kuoli, kun yritit laittaa sille narua ympärille!”
”Niin no ei se siihen kuollut…”
”Vaan…?”
”No kun ei se tietysti suostunu rauhottumaan, että oisin voinut solmia sen naruun kiinni, niin mä otin sen ensin kiinni ton siivilän ja lehden väliin ja teippasin sen siivilän paikoilleen, että voin liikuttaa sitä siivilää ja…”
”Siis käytitkö sä meijän ruoanlaittoon tarkoitettua siivilää kärpäsen metsästykseen? Et oo tosissas! Ja ei ihmekään, että se kuoli!”
”Ei se siihenkään vielä kuollu ja mun oli sitäpaitsi pakko…”
”Miten niin oli pakko?!”
”No kun en mä muuten ois saanu sitä kärpästä pakastimeen!”
”?!?!?”
”Niin…”
”Siis laitoitko sä kärpäsen meidän ruoanlaittovälineiden avulla meidän pakastimeen?!”
”No joo, se piti saada tokkuraan!”
”Miks ihmeessä sun piti saada se tokkuraan?”
”No tietysti siksi, että saisin sen narun sen kaulaan!”

Tässä vaiheessa en enää osannut olla vihainen, nauroin vaan lähes pissat housussa.

”Mut mä taisin unohtaa sen sinne pakastimeen liian pitkäks aikaa…” jatkoi wannabe-insinööri.
”Noh?”
”No kun mä menin käymään vessassa ja sitten kun mä tulin sieltä ja otin sen pois, niin se oli kyllä ihan rauhallinen ja anto mun kyllä sitoa sen narun sen ympärille…”
”Mutta?”
”No, sitten se vähän sätkäytti jalkaa ja mä olin ihan innoissani et nyt se lähtee lentoon, mutta…noh, sitten se kuoli.”

Tässä vaiheessa en sitten osannut enää pidätellä yhtään (naurua siis, toki pissankin pidätys tuotti yhä vaikeuksia) tai esittää mitään sympatiaa kuolleen kärpäsen puolesta. Nauraa kikatin vedet silmissä ja ulvoin, että odotahan vaan, kun pääsen kertomaan tästä työkavereilleni, he nauravat tälle kyllä kaksin kerroin!

Wannabe-insinööri katsoi minua hyvin vakavana ja lähes säälivä ilme kasvoillaan:
”Ei ehkä kannata,” sanoi hän.
”Hih…ai…hih…miks…heh…ei? Kika kika kika.”
”No, tiedäthän, ettet vaan nolaa itseäsi.”
”Täh, minä? Ai etten minä nolaa itseäni? Miksi minä nolaisin itseni?”
”Taidat nimittäin olla maailman ainoa ihminen, joka ei ole kuullut kärpäsen pitämisestä lemmikkinä ja lennättämisestä narun päässä,” totesi wannabe-insinööri nyt jo hyvin säälivä ilme kasvoillaan ja poistui paikalta.

Tuon jälkeen olen kysynyt kaikilta tutuiltani, ovatko he kuulleet kärpäsen lennättämisestä narun päässä. Eivät ole. Eivät myöskään ole wannabe-insinöörin ystävät. Kukaan ei ole kuullut. Minulla on hatara mielikuva, että olisin kerran elämässäni nähnyt Bart Simpsonin tekevän niin telkkarissa.

Onko moinen idea pälkähtänyt teistä kovinkin monen päähän, vai olenko vain sivistymätön moukka?