Onko teillä hauskaa?

Joskus on hirveän hauskaa olla töissä. Töissä sattuu ja tapahtuu aina kaikkea pientä hauskaa, joka saa hymyn huulille ja välillä jopa totaalisen naurunpyrskähdyksen aikaan. Aina kaikki ei jaksa naurattaa juuri sillä hetkellä, mutta jälkikäteen sitten usein sitäkin makeammin.

Näin kesäaikaan varsinkin turistit saavat usein hymyn huulilleni pienillä tempauksillaan ja ihan vaan kulttuurieroilla, jotka toki ovat rikkaus, mutta välillä myös hämmentävän hauska asia.

On hellyyttävää, kuinka mm. brasilialaiset naiset usein säilyttävät rahapussejaan tiukasti alushousujensa tai sukkahousujensa etumuksen alle säilöttynä. Ei tosin ole hellyyttävää ottaa vastaan niitä hmm… housunlämpimiä seteleitä, joita asiakas pöksyistään kaivaa. (Eikä myöskään seurata tuota julkisella paikalla tapahtuvaa kaivamisprosessia!) Sama muuten pätee niihin joidenkin kulttuurien suosimiin tissihikisiin seteleihin…

Eräs aasialainen mies oli kerran alkanut kassalla availemaan sepalustaan myyjän katsellessa häntä hyyyyvin hämmentyneenä. Mies oli tajunnut myyjän mahdollisen väärinkäsityksen ja kauhistunut alkaen omalle kulttuurilleen tyypilliseen tapaan kauhuissaan pahoittelemaan väärinkäsitystä, sillä hänhän oli vain kaivamassa rahaa esiin, mutta pudotti sitten siinä hemmennyksessä housunsa nilkkoihin keskellä myymälää…

Toinen aasialaisiin liittyvä hauska juttu sattui, kun iso mieshenkilöistä koostunut aasialaisporukka osti paljon tuliaisia kotiin vietäväksi. Iloinen ja ystävällinen työkaverini lykkäsi sitten heille kaikille innoissaan sillä hetkellä asiakaslahjana olleet vihreät lippalakit mukaan ja toivotti hyvät päivänjatkot. Ei kulunut montaa hetkeä, kun yksi miehistä palasi takaisin koko revohkan hattujen kanssa kauhuissaan hokien ”No no no, no green, can’t take, no green hat!” Hämmentynyt kollegani tarjosi tilalle punaisia hattuja, jotka herra kiitollisena otti vastaan.

Hämmentävän tapauksen selitys selveni meille myöhemmin erään aasialaisen oppaan avittamana: Ennen muinoin prostituoitujen naisten miehillä oli päässään vihreä huivi, minkä vuoksi vihreä hattu ei edelleenkään kaikilla alueilla ole sopiva päähineen väri miehillä. Käytännössä kollegani oli siis tehnyt herrojen vaimoista huoria lahjoillaan… Nice!

Toisen kollegan toimesta puolestaan on muuten nähty aasialaisporukka, joka kävi suomen kylmästä talvesta kuultuaan ja Lappiin matkalla ollessaan ostamassa koko monenkymmenen hengen seurueelle kuorintahanskat lapasiksi ja odotteli ne käsissään laivasta ulospääsyä tumput kirjaimellisesti suorina….

Aasialaiset ovat muuten myös siitä vekkuleita, että tahtovat usein kaikelle oman muovipussin, sillä tuliaiset on aina mukavaa viedä perille kaupan omassa muovipussissa. Lempparitapaukseni sattui joku aika sitten, kun eräs mies osti seitsemän tuoksupakkausta, jotka kukin sisälsivät viisi erilaista miniatyyrituoksua.

Laitoin tuoksut kassalla yhteen pussiin ja kaupanteon päätteeksi asiakas osoitteli pussia ja sanoi ”more”. Annoin uuden pussin, jolloin mies taas sanoi ”more”. Annoin taas yhden, jonka jälkeen mies nosti toisesta kädestään kaikki viisi sormea pystyyn ja totesi jälleen, että ”more”. Ajattelin, että mies tahtoisi ehkä kahdeksan pussia voidakseen pakata jokaiseen pussiin yhden pakkauksen ja laittaa kaikki pussit siihen kahdeksanteen pussiinsa. Nämä kahdeksankaan pussia eivät kuitenkaan riittäneet, vaan pusseja piti saada kokoajan lisää. Keskustelu oli oikein mielenkiintoinen, sillä miehen sanavarasto ei riittänyt kuin toteamaan, että ”more”. Kun leikki oli jatkunut hetken tajusin, että mies halusi minulta lopulta yhteensä 35 muovipussia voidakseen avata jokaisen miniatyyrisetin ja pakata jokaikisen miniatyyrinsä erikseen…

Tänä kesänä on myös bongattu asiakas, joka osti kerralla 29 iloisenkirjavan väristä vaseliinipurkkia tuliaisiksi. Onneksi hän ei sentään pyytänyt jokaiselle niistä omaa pussia…

Mutta kyllä nuo lähempänäkin idässä asuvat ihmiset saattavat aina välillä hieman hymyilyttää. Venäläiset naiset eivät meinaa millään ymmärtää, miksi he eivät saa maksaa aviomiestensä korteilla (”I know you’re not Vladimir or Boris!”, ”So…?”). He eivät myöskään ymmärrä, miksi he eivät voi näyttää miehensä henkilöllisyystodistusta ostaessaan omalla kortillaan yli varmennusrajan. He eivät itseasiassa ylipäätänsäkään ymmärrä, miten kortti voi muka olla henkilökohtainen ja että sen käyttäjän pitäisi voida todistaa henkilöllisyytensä… Ja miten niin lapsensa Eurooppaan lähettänyt äiti ei olisi saanut antaa pojalleen mukaan omaa korttiaan? Kyllä Eurooppa on järjetön paikka!

Kaikenlaista hauskaa ja huvittavaa siis sattuu aina välillä ellei peräti päivittäin.

Yksi lempparijuttuni ylipätäänsäkään on muuten tämä eräällä toisella laivalla kuulemma käyty keskustelu:

Asiakas: Onko teillä hauskaa?

Myyjä (katsoo hämmentyneenä): No joo…? On meillä aina silloin tällöin…

Asiakas (katsoo hämmentyneenä): Jaa… No mistä minä tiedän, milloin teillä on?

Myyjä (katsoo sitäkin hämmentyneempänä): No siis…kyllä se yleensä näkyy…

Kuluu pieni hetki, kunnes myyjä tajuaa hämmentyneen asiakkaan kysyneen Dr. Hauschkan perään eikä suinkaan tiedustelleen, onko myyjillä töissä mahdollisesti hauskaa.

Miten on, onko teillä hauskaa töissä?

Kommentit
  1. 1

    Anonyymi sanoo

    Aaw, Virve, taas tälläinen postaus joka saa nauramaan. Ihana blogi 🙂

  2. 2

    Anonyymi sanoo

    Varsinkin tuo viimeinen juttu sai hörähtelemään, ihana 😀 Tykkäilen ihan hirveesti sun tavastas kirjottaa ja muutenkin blogisi on älyttömän hyvä! Blogisi kautta hurahdin mm. mineraalimeikkeihin ja monta asiaa on testattavien listalla ihan vain koska ole niistä suosituksia kirjoitellut, kiitän! 🙂

  3. 3

    Anonyymi sanoo

    Oi, nämä laivapostaukset ovat ihan parhaita:) Tuntuu, että ihmisille (itseni mukaanlukien) menee matkustaessa jokin outo vaihde päälle päässä, ja sitten tulee tehtyä ja sanottua kaikkea, mikä vähän nolottaa jälkeenpäin. Ja näyttää oudolta tai hassulta kanssaihmisistä.

  4. 4

    Anonyymi sanoo

    Teidän ammattikuntaa on muuten aika hauska seurata sivusta ihan näin asiakkaanakin.

    Suosikkibongauksiani ovat ne hetket, kun myymälässä pyörii useita eri asiakkaita tuotteita katsellen, tutkien ja testaten ja myyjä valikoi juuri sen asiakkaan, jolta menee ystävällisesti kysymään, voiko häntä auttaa. Valinta ei kohdistu lähimpään asiakkaaseen, ei eniten hämillään olevan näköiseen, eikä siihen, joka tuote kädessä yrittää katseellaan etsiä myyjää, joka kysyä neuvoa. Valinta kohdistuu hyvin usein siihen, joka näyttää eniten maksukykyiseltä ja joka on eniten huolitellun ja laitetun näköinen. Huvittavaa on seurata vielä, kun tällainen asiakas onkin "vain katselemassa" eikä osta mitään. Siinä sivussa toinen vaatimattomamman oloinen asiakas kerää läjän tuotteita ja käy kassalla maksamassa toiselle myyjälle (jippii myyntitilastot!) tai vaihtaa myymälää.

    Tänään huomasin sivusta valitettavan usein toistuvan tilanteen: keski-ikäinen rouva palveltiin ja kun hänen jälkeen noin 20 v. nuori nainen meni kysymään jotain tuotetta ei myyjä viitsinyt hyllyntäytöltään edes kääntyä vastaamaan asiakkaalle. Mutisi vain, ettei heillä ole eikä tiedä mistä saisi.

    Oma lukunsa ovat ne myyjät, jotka keskittyvät asiakkaista huolimatta omien kuulumistensa vaihtamiseen tai itsensä meikkaamiseen.

    Henna

  5. 5

    sanoo

    Olen töissä Suomen pienimmässä Siwassa ja joka aamun vakkariasiakkaat ovat aika lailla, no, vakio! Noin kuukausi sitten eräs rouva tuli perinteiseen tapaan heti kaupan auettua ostoksilleen. Hän tuntee aamurutiinimme, joten hän päätti auttaa ottamalla tulostimesta 1,5 sentin nipun papereita ja oli jo ojentamassa niitä minulle. Sitten pysähtyi. Katsoi voimallisesti papereita. Loi minuun tiiviin katseen ja totesi: "Tätä se on kaikki nykyaikana. Digitaalista."

  6. 9

    sanoo

    Hauskaa!!! 🙂 Tuli tosta mieleen, kun kamu oli ammoin töissä hotellin respassa ja asiakas oli huonetta varatessaan tilannut huoneeseen neljä ruusua. Kamu asetellut ruusut kauniisti maljakkoon ja vienyt huoneeseen ja ollut sitten hyvin hämmentynyt saadessaan kiukkuisen puhelun asiakkaalta. Asiakas oli ihmetellyt miksi hitossa huoneessa on neljä ruusua, kun hän oli tilannut Four roses -viskiä… 🙂

  7. 11

    sanoo

    Näitä tarinoita on niin kiva lukea!

    Eräänä hiljaisena perjantaiaamuna kikatimme hervottomina parin kollegan kanssa kassan vieressä (ehdottoman kiellettyä). Ohi kävelee se ainoa liikkeellä oleva asiakas, pysähtyy ja kääntyy takaisin. Odotin toki jotain asiaan kuuluvaa huomautusta (syytä olisi ollut), mutta asiakas innostuikin hehkuttamaan miten ihanan hyväntuulisia olemme ja miten mukavasti aamu siitä alkaa. Kehotti jatkamaan samaan malliin ja me toivotimme hyvää päivän jatkoa. 😉

  8. 12

    Anonyymi sanoo

    Ihan loistava postaus taas! 🙂 Kyllä repeilin… Itekin hotellin respana tekemisissä eri maalaisten ja erilaisten ihmisten kanssa, ja naurut on silloin tällöin taattu. Omasta kokemuksesta ei äkkiä tuu mieleen vastaavia tarinoita mutta tulee isäni töistä kertoma tarina mieleen:

    Eräs vanhempi rouva oli lentokoneessa sanonut emännälle, että hän haluaisi ostaa kukkia. Lentoemo tähän, että ei meillä valitettavasti ole kukkia myynnissä… Asiakas väittää, että "Miten niin ei ole? Kyllä luin lehtisestänne, että teillä on kukkia myynnissä." Hämmentyneiden hetkien jälkeen selvisi, että rouvahan oli kysellyt Guccia….

    -M-

  9. 17

    Anonyymi sanoo

    😀

    Olen Venäjältä kotoisin enkä itsekään tajua kaikkia sikäläisten tapoja 🙂 Johtunee kyllä siitä että olen asunut Suomessa melkein koko ikäni. Mutta luulisi mun edes tajuavan? Mut ei 😀

    -AT

  10. 19

    Anonyymi sanoo

    nauroin tuolle "hauskalle" niin paljon että meinasin tippua tuolilta :DDDDDDD

  11. 20

    Sini sanoo

    Siis aivan älyttömän ihana postaus! 😀

    Tein muuten englanninkielen ylppärikokeita vuosi sitten, ja siinä oli artikkeli aasialaisista asiakkaista, ja kuinka ne NIIN kovasti arvostaa länsimaalaisten kauppojen muovipusseja ja paketointia! Kyseisessä artikkelissa oli haastateltu Macy's tavaratalon myyjää. Erityisesti Japanissa tälläiset länsimaalaiset muovipussit ja paketoinnit on kuulemma kovassa huudossa, ja jos kaiken lisäks vois lähettää kyseiset tuliaiset postilla, sitä parempi! Olin ihan hämmentynyt, kun oon ite muuttanu Suomeen polvenkorkuisena Aasiasta, enkä noh… ole harrastanut tälläistä Aasiassa asuvien sukulaisteni suhteen. 😀

  12. 22

    sanoo

    Repeilin kyllä aika huolella, aivan mahtava postaus, ja mahtavia juttuja lisää kommenteissa! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *