…och sen ska vi segla!

Moni oli kiinnostunut kuulemaan lisää työharjoittelustani laivalla, joten ajattelin avata sitä teille hieman enemmän. Kerron teille harjoittelustani omalta näkökannaltani sekä yleisesti laivalla työskentelystä sen verran, minkälaisen kuvan itse siitä sain.

Tältä aikatauluni näytti (Suomen aikaa):

08:00 Ylös sängystä ja aamupesuille. Meikit nassuun, tukka kuntoon ja työvaatteet niskaan.

08:45 Pika pikaa laivan messiin syömään aamiaista ennen työvuoron alkua.

Messi on henkilökunnan tila, jossa on oma vapaa-ajan huoneensa niin telkkarin katseluun, tietokoneilla surffailuun (myös omalla langattomalla läppärilla saattoi surfata netissä) kuin tupakallakin käymiseen. Messissä on henkilökunnan ruokala, joka toimii hieman kuin buffetin pienennettynä versiona. Messi on auki 23 tuntia vuorokaudessa ja sieltä löytyy aina jotain syötävää henkilökunnalle. Aamiainen, päivällinen, lounas ja iltapala löytyvät sieltä tiettyinä aikoina ja noiden välillä saatavilla on aina jotain ruokaa. Itse olin innoissani siitä, että saatoin koska tahansa käydä syömässä hedelmiä, tekemässä haluamani laisen salaatin. Itseasiassa yritin hillitä itseäni, etten olisi liian innoissani syömässä jatkuvasti kaikkia ihania herkkuja, jota messissä oli tarjolla…

09:00 Parfymeria avataan ja viimeisiä aamuostoksiaan tekevät, Ruotsin päässä pois jäävät matkustajat täyttävät parfymerian. Tänä aamuna ruotsia saa puhua ja jostain syystä tällaiselle ruotsia vähemmän puhuneelle ruotsin sönköttäminen aamulla vain hieman herätyksen jälkeen ei aina ota luonnistuakseen. Viesti menee kyllä perille, mutta välillä tajuan jälkikäteen keksineeni ihan uusia sanoja…

10:30 Laiva saapuu Tukholmaan. Minut on kummankin harjotteluni aikana laitettu kerran oville vilkuttelemaan laivasta lähtijöille hyvästit. Tällä kertaa tein sen Joulupukin kanssa. Toivottavasti joku näki minun vilkuttavan, sillä vilkuttamaan menijöille on varattu laivan takit, joista pieninkin oli sen verran kookas, että tällainen pieni 155,5 senttinen tyttö meinasi hukkua siihen… Ei ehkä kovin edustavaa.

10:45 Käyn vaihtamassa työvaatteet päältäni hieman rennompiin vaatteisiin, haen messista banaania ja kaakaota mukaani ja palaan takaisin myymälään. Seuraavat tunnit on varattu myymälän siivoamiseen, hyllyjen täyttämiseen ja saapuvan tavaran purkuun.

Tässä välissä liikkeessä käy paikallinen siivousfirma pesemässä ja imuroimassa lattiat. Tiedättekö muuten, mitä eroa on suomalaisella ja ruotsalaisella siistijällä? Suomen päässä siistijä imuroi ensin roskat pois ja sitten vasta pesee lattiat, mutta ruotsin päässä pestään ensin lattiat ja sitten vasta imuroidaan… ja tämä on ihan tosi!

13:30 Jätimme ruokatauon pitämättä, joten lopetamme hommamme jo 13:30. Olemme Tukholmassa, joten minun tekisi kovasti mieli lähteä pyörimään kaupungille. Nälkä on kuitenkin kova, mutta se yksi tunti, jonka laivan messi on kiinni, sattuu olemaan juuri kello 13-14. Punnitsen päässäni, lähdenkö mielummin samantien nälkäisenä kaupungille ja tulen ajoissa syömään vai maltanko odottaa vielä 45 minuuttia kaupungille lähtöä. Päivästä toiseen pohdin samaa dilemmaa, usein lähden mielummin suoraan kaupungille.

14:15 Lähden kaupungille pyörimään. Siljan satama on hieman sivummassa ja ensimmäisillä kerroillani kävelin sieltä Tukholman keskustaan, mutta sittemmin opettelin tunnelbanan käytön ja nyt matka keskustaan sujuu hieman sukkelammin. Onnekseni minulla on monta tuntia aikaa, sillä laiva lähtee vasta klo 18, jolloin myös minun työvuoroni alkaa.

16:30 Palaan laivaan, jotta ehdin rauhassa syödä ja siistiytyä ennen työvuoroni alkua. Tähän väliin on myös sopiva hetki käydä tarkistamassa blogin kommentit ja mahdollisesti yrittää ehtiä vastailemaan niihin.

17:55 Parfymeria aukeaa viiden minuutin kuluttua ja olen vielä hytissäni. Otan pikaisen spurtin laivan promenadille ja ehdin juuri sopivasti paikalle, kun muut availevat liikkeen ovia.

21:30 Iltapala-aika. Pääsen puoleksi tunniksi rauhoittumaan messiin ja etsimään lautaselleni uusia herkkuja. Joka iltainen juustolautanen näyttää houkuttelevalta, mutta koskaan en ole siihen vielä tarttunut. Keljuna ihmisenä käyn mielummin napsimassa juustojen kanssa tarjottavia viinirypäleitä lautaselleni reilun kasan.

00:00 Parfymeria sulkeutuu ja minä pääsen nukkumaan. Harmittavan harvoin sitä vaan osaa ihan samantien töistä päästyään rauhoittua ja kaatua sänkyyn. Itse sain unta yleensä vasta kello yhden jälkeen.

07:30 Helsingin pää on rankka. Harvassa työssä joutuu tekemään aamuvuoroa iltavuoroon yhdistettynä. Kuuden tunnin yöunien jälkeen (minä ainakin tarvitsisin vähintään sen kahdeksan tuntia, mielellään vaikka kymmenen) on noustava ylös, sillä Helsingin päässä Parfymeria aukeaa jo 8:30. Eli ylös vaan, meikit nassuun, tukka kuosiin ja aamiaiselle.

08:30 Parfymeria aukeaa ja suomalaiset miehet tulevat krapulassa vaimojen, tyttöystävien, äitien ja siskojensa kirjoittamien lappujen kanssa pyytämään apua. Oksennus meinaa tulla, (miehiltä, ei minulta, vaikka he vanhalle viinalle ja harjaamattomille hampaille usein haisevatkin) mutta ei auta, tuotteet pitäisi löytää tai kotiin ei ole menemistä.

10:00 Laiva saapuu Helsinkiin. Myymälä suljetaan ja menen taas vaihtamaan rennommat vaatteet päälleni. Haen messistä pientä evästä ja tulen taas myymälään siivoamaan, hyllyttämään ja purkamaan tavaraa kello 13:30 saakka.

13:30 Olen niin poikki, etten todellakaan jaksa lähteä laivasta ulos. Palloilen hetken hytissä, menen kahden jälkeen messiin syömään ja kurkistamaan, mitä blogilleni kuuluu. Kun palaan hyttiini yritän pysyä hereillä, mutta nukahdan muutamaksi tunniksi.

16:30 Vaihdan työvaatteet päälleni ja käyn messissä syömässä lämmintä ruokaa.

17:00 Laiva lähtee Helsingistä kohti Tukholmaa ja Parfymerian ovet aukeavat asiakkaille.

20:30 Pidän puolen tunnin iltapalatauon.

23:00 Ah, Tukholman pää on ihana! Myymälä sulkeutuu jo yhdeltätoista ja aukeaa aamulla vasta yhdeksältä. Ihanaa, kymmenen tuntia vapaa-aikaa putkeen (jotka ihan taatusti nukun)!

Kuten voitte huomata, on työskentely laivalla melko täyspäiväistä (muttei todellakaan aina täyspäistä). Työpäiviä tehdään kahdeksan peräkkäin ja tuntisaldoksi kertyy 80 työtuntia. Yhdeksäntenä päivänä laiva saapuu aamulla maihin eikä sinä päivänä yleensä enää tarvitse tehdä töitä. Tästä yhdeksännestä päivästä alkaakin sitten kahdeksan päivän vapaa. Ihan mukavaa kyllä, että vapaalla ollaan sitten ihan oikeasti vapaalla ja töissä ollaan kunnolla töissä.

Itse viihdyin laivalla loistavasti ja minusta alkoi heti tuntumaan, että se on minun juttuni. (No, ehkä ne hyvät henkilökuntahinnat ja muutenkin minulle siunaantuneet tuotteet saattoivat hieman vaikuttaa…) Työ toi uutta haastetta uusien sarjojen ja työkielien muodossa, pääsin joka toinen päivä pyörimään Tukholmaan, omaa aikaa rakastavana sain myös omaa rauhaa ja ennen kaikkea minun ei tarvinnut ostaa eikä laittaa ruokaa koko aikana. Laiskana siivoojana minua myös ilahdutti se, ettei minun tarvinnut siivota huonettani koskaan. Kun tulin, levitin tavarani ja kun lähdin, pakkasin ne kasaan ja laivasiivooja tuli laittamaan hyttini kuntoon. Mahtavaa.

Moni on kysellyt, millaiset hytit laivan henkilökunnalla on käytössään. Henkilökunnan hytit löytyvät omilta hyttikäytäviltään, jolloin henkilökunnan unirauha on varmemmin taattu. Jokaisella on oma hytti, eli jakaa ei tarvitse. (Tosin olen kuullut, että joillakin laivayhtiöillä tarvitsee.) Hytit ovat yhden hengen hyttejä: eivät kovin isoja, mutta kaikki tarpeellinen löytyy. Monista löytyy pieni jääkaappi ja telkkarikin (jotka joku niisä jatkuvasti asuva on usein itse sinne hankkinut). Ihan mukavia perushyttejä.

Itse sain toisella työharjoittelukerrallani varsin mukavan hytin käyttööni kun kaikki henkilökunnan hytit olivat varattuja. Hytti oli matkustajahytti kahdeksannella kannella, josta oli näköala laivan promenadille ja jopa työpaikalleni. Tilaa oli ihan reilusti, sillä kahden hengen hytin toista sänkyä ei tietenkään ollut tarvetta levittää. (Tilannetta pahoiteltiin minulle kovasti, mutta itse olin varsin tyytyväinen. Tässä hytissä kun nimittäin toimi langaton nettiyhteyskin…)

Oli minulla hytissäni kyllä yksi ongelmakin. Ongelman aiheutti vessan ilmastointihormi (vai miksi sitä nyt kutsutaankaan), joka humisi ihan mielettömästi. Siis ihan mielettömästi. Nyt ei ihan oikeasti puhuta mistään pienestä hurinasta vaan ihan kunnon huminasta, jota ei hiljentänyt vessan oven sulkeminen. Pyysin, että joku voisi tulla katsomaan hormin ja tekemään sille jotain ja kun sitten kerran saavuin hyttiini, löysin sieltä ammattimaisin ottein toimivan remonttireiskan survomassa pyyhettä hormiini. ”Noniin, se on nyt korjattu,” totesi setä ja poistui paikalta. Täh? Asialle ei voinut kuulemma tehdä mitään muuta, vaikka humina hänenkin mielestään oli todella kova. Thanks. No, minä pistin vahingon kiertoon ja survoin pyyhkeen hormiin tiukemmin ja täydensimpä tukosta vielä muovipussilla. Ikävää tässä tietysti kielletyssä tempussa oli se, että hyttini ilmanvaihto ei enää ollut kovin tehokas, mutta ainakin hytissäni saattoi nukkua. Tuulettelin sitten päivällä oven kautta…

Yksi laivatyöskentelyyn liittyvä asia minulle kuitenkin tuli yllätyksenä. Tavalliselle kosmetiikkamyyjälle kun ei todellakaan riittänyt, että hän osasi oman putiikkinsa asiat, vaan tietoa oli oltava vaikka mistä muusta. Trust me, jos laivallanne ikinä tapahtuu mitään poikkeavaa, olette varmasti hyvissä käsissä, jos matkustatte Siljalla!

Vaikka olin itse vain harjoittelijana, jonka kontille ei oikeassa hätätilanteessa mitään erityistä hommaa lankeaisikaan, oli minunkin yritettävä sisäistää ihan valtava määrä tietoa esimerkiksi pelastusveneiden toiminnasta, lasten ja vauvojen pelastusliivien sijainnista ja pukemisesta, evakuointitilanteista sekä sisäisistä hälytyksistä aina pommiuhkatilanteissa toimimiseen asti. Voin kertoa, että pääni oli hieman pyörällä kaiken mahdollisen saamani informaation jälkeen. Ei siis riittänyt, että olisin päntännyt minulle uusien tuotesarjojen kansioita ja opiskellut minulle uusien tuoksujen raaka-aineita, vaan minun oli myös opittava, mitkä ryhmät lähtevät liikkeelle minkäkin hälytyksen tapahtuessa ja millaisia nämä henkilökunnan korville tarkoitetut hälytykset olisivat. Ja kuinka vesitiiviit ovet toimivat. Ja kuinka kelluva pelastuslautta otetaan käyttöön. Ja kuinka radiopuhelinta hätätilanteessa käytetään ja missä hätätilanteessa sitä ei saa käyttää. Ja…

Mutta minä sentään pääsin vielä helpolla, mutta laivalle oikeasti töihin menevältä vaaditaan lisäksi ainakin Basic Safety Training -kurssi (joka muuten kestää viikon). Itse olen sitä mieltä, että jotta laivalla viihtyy ja jaksaa olla, on työstään oikeasti tykättävä kovasti. Ihan täysin ummikkona en varmasti olisi harjoittelussani pärjännyt kosmetiikkapuolella, sillä laivan hälinässä kellään ei ole kovinkaan usein aikaa neuvoa ja opastaa, jos en itse osaa vinkata asiakkaalle oikeita tuotteita. Asioista on siis ainakin kosmetiikkapuolella tiedettävä jo valmiiksi, jolloin uutena opiskeltavana jäävät enää vain laivan omat käytännöt. Lisäksi parempi ruotsin kielisen ammattisanaston tuntemus kosmetiikkaan liittyenkään ei olisi ollut allekirjoittaneelle pahasta…

Itse siis tykkäsin kovasti, mutta toki tuollaiset työrytmi ja työajat eivät kaikille sovi. Saa nähdä, nähdäänkö minua vielä joskus laivalla!

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Kiitokset tästä postauksesta, aihe oli todella mielenkiintoinen, vaikkei se varsinaisesti omia urasuunnitelmiani koskekaan. Kuulostaa varsin mielenkiintoiselta työltä kuitenkin 🙂

  2. 2

    sanoo

    Ois kiva kuulla mika koulutus se oikein oli, missa sie olit?
    Siis se minka kautta sie sit olit tyoharjoittelussa tuolla laivalla.

  3. 3

    sanoo

    Mieheni, joka valmistuu merenkulkualalle, hehkuttaa laivalla työskentelyn ihanteellisista työajoista (kuten sanoit: töissä ollaan töissä ja vapaalla sitten tosiaan vapaalla). Tää sun kertomus avas mulle hiukan tätä laivamaailman "ihanuutta"; ehkä voisin jopa itsekin tykätä tollasesta työrytmistä! 🙂

  4. 4

    sanoo

    poltatko sä tupakkaa? tuli vaan mieleen tosta et tuola messissä oli se tupakkapaikka, susta en kyllä vois niin uskoa : S

  5. 5

    sanoo

    Kiva postaus! Oli tosi mielenkiintoista lukea, en olekaan laivalla aikaisemmin miettinyt millainen mahtaa olla työntekijän päivä!

  6. 7

    sanoo

    Tosi mielenkiintoinen kirjoitus! Nuo kellonajat kuulostavat aika hurjilta, etenkin kun ottaa aikaeron huomioon, jolloin STO-HKI välillä liike on kiinni vain 7,5 h. Onneksi Helsingissä voi sitten nukkua päivällä. 🙂 Itse olen kerran tehnyt töitä ravintolassa aika samantapaisella aikataululla, ja päiväunet oli minulle ihan ehdoton juttu.

    Olisiko sinulla vinkkejä Tukholmaan kosmetiikkashoppailun näkökulmasta? 🙂

  7. 8

    Anonyymi sanoo

    Laivalla työskentely on kyllä joskus ihan kivaa, mut sit ku rupeat tekemään kunnon passeja niin kyllä se muuttuu aika puuduttavaksi. Mä en ainakaan koko loppuelämääni jaksais olla laivalla. 🙂 Mut tosi kiva et oot viihtyny ja tuolla tosiaan oppii kieltä, muutakin ku ruotsia ja varsinkin sit ku tulee venäläisiä jotka puhuu pelkästään venäjää ni sit ainakin oppii kommunikoimaan ihan uusilla tavoilla jos ei ite osaa venäjää!

  8. 9

    Anonyymi sanoo

    Olipa hauska lukea tarinaa välillä laivan henkilökunnan näkökulmasta 🙂

  9. 10

    Anonyymi sanoo

    Aika osaava korjaaja 😀 Osaisikko vastata yhteen kysymykseen nimittäin kun lakkasin kynteni pari päivää sitten jollakin tosi vanhalla lakalla ja se oli vähän sellaista 'nauhamaista' laitoin sitä jotain 3 kerrosta kun ei peittäny enää kunnolla ja kun tänään otin ne pois ni kynnet oli ihan keltaset. Niin että häipyykö tämä keltaisuus ajallaan pois vai jääkö ne? (alle ja päälle laitoin kerroksen Oriflamen jotain lakkaa)

    -Vefna

  10. 11

    sanoo

    Olipas vain mielenkiintoinen kertomus:) Tahdon kans laivalle töihin….täytyypä alkaa miettimään alan vaihtoa;) Mukavaa ja Onnellistaa alkanutta Vuotta sinulle!

  11. 12

    Sissi sanoo

    Kuulostaa ihan mukavalta hommalta, vaikka nuo ilta- ja aamuvuorot vois olla aika tuskaa välillä… Ihana remppareiska sulla ollut, pyyheniksi oli aika hauska 😀

  12. 14

    sanoo

    tipitii: Minusta itsestäni on aina mielenkiintoista kuulla ihan konkreettiesti, kuinka eri työpaikoilla työpäivä rakentuu. 🙂

    Ava: Juttua tulossa. 🙂

    marjaisa: Näin lyhyen kokeilun jälkeen on toki vielä huono sanoa, mutta minä ainakin tykkäsin kovasti. 🙂

    nea: En polta. Minusta kauneudenhoito lähtee tupakoimattomuudesta. 🙂

    teresa: Itse lukisin mielelläni enemmänkin postauksia eri ammattiryhmien työpäivien kulusta. 🙂

    Anonyymi: Ei ainakaan vielä viime kuussa ollut jäämässä pois kun sitä Lorealilta kysyin. Saatavuus sillä on toki ollut jo pitkään huono, mutta esim. Tarjoustaloista löytyy. 🙂

    Heidi: Onneksi Siljalla eletään henkilökunnan näköjulmasta kokoajan Suomen aikaa, eli kaikki postaukseni ajatkin olivat Suomen ajassa.:)
    Tukholmassa tykkään itse pyöriä läpi tavaratalojen (NK, Åhlens, PUB) kosmetiikkaosastot, jotka ovat täynnä sarjoja ja tuotteita, joita ei Suomesta saa. Myös Kickseissä on kiva pyörähtää, sillä tuotevalikoima on hieman Suomesta poikkeava. 🙂

    Anonyymi: Totta kyllä, että kahdeksan päivän passi siellä ja toinen täällä ei vielä ole kovin rankka kokemus (paitsi yhdistettynä siihen, ettei niiden välillä olekaan niitä vapaapäiviä, kun joutuu käymään normaalissa työssä…).
    Ja kyllä, olen saanut puhua "venäjää" ja "koreaa". 🙂

    Anonyymi: 🙂

    Vefna: Jotkut lakat (vanhemmat useinmiten) saattavat värjätä kynttä keltaiseksi. Kannattaa aina laittaa kynsilakan alle nimenomaan aluslakaksi tarkoitettu lakka, sillä se suojaa värjäytymiseltä usein paremmin kuin mikä tahansa lakka. Keltaisuus ei lähde kynneltä muuten kuin bufferilla hiomalla. Tässä postauksessa on bufferista jotain juttua:
    http://ostolakossa.blogspot.com/2009/07/paiva-151-viimeisen-paivan-tapinat-ja.html
    🙂

    SISUSTUS JA SEPOSTUS: No niin, antaa mennä, alanvaihto vaan. 😉

    Sissi: Juu, oikea insinöörismies. 😉

  13. 15

    sanoo

    Beatamarie: Ihana työ lapsettomalle kyllä. Ja sitten kun lapset ovat hankalassa iässä, on tuo vieläkin ihanempaa: voit aina paeta viikoksi pois kotoa ja mies hoitaa lapsia. 😉

  14. 18

    Anonyymi sanoo

    Oi kun tuli mieliteko lähteä laivalle, kun kerroit noista työkuvioista.

    Mutta asiasta kukkarukkuun: Onko sinulle kokemusta Mary Kay tuotteista? Olen kuullut hurjia ylistyksiä tuotteista. Itse vaan olen tosi skeptinen suoramyynti tuotteisiin ja erilaisilla kutsuilla myytäviin merkkeihin. Incejä en ole löytänyt, mikä laittaa miettimään sisältääkö purkit keskiverto rasvaa kalliilla hintalapulla.

    Kiitos blogista!

  15. 19

    Anonyymi sanoo

    lueskelin tässä charming nails:in blogia ja hän ainakin kirjoitti että ' käsittääkseen NG:N hiusnaamio lopetetaan' :O ?? toivottavasti ei kuitenkaan, lieköhän tuokin vain niitä huhupuheita…?

    /nanna

  16. 20

    Anonyymi sanoo

    Oi miten kiva oli kuulla välillä ihan "asiantuntijan" kommenttia laivatyöskentelystä! Mukavan laajasti kerroit kokemuksistasi! Asia on minua kiinnostanut jo ties kuinka pitkään ja nyt mielenkiintoani ruokittiin, kiitos sinun ;D En haaveile laivalla työskentelystä, mutta kuitenkin…

  17. 21

    sanoo

    Olipa mielenkiintoinen postaus! Itse olen jo oman ammattini kauan sitten aikaa hankkinut (aivan toiselta alalta kylläkin), joten ihana lukea näin tuoretta asiaa 🙂 Kivasti kirjoitettu!

  18. 22

    sanoo

    Anonyymi: Ei valitettavasti ole omakohtaisia kokemuksia yhtään, mutta rekisteröidy ihmeessä http://www.makeupalley.com sivustolle, josta löytyy hirveät läjät tuotekokemuksia sarjoista, myös tuosta. 🙂

    nanna: Ei toivottavasti jää pois. :S Itse tosiaan kysyin suoraan Lorealilta.

    Anonyymi: Onhan se aina kyllä mielenkiintoista kuulla eri ammattien edustajien työpäivistä konkreettisesti. 🙂

    Lilou: 🙂

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *