Näsäviisas pikkulikka

Tiedättekö, kun joskus on niitä päiviä, että tekisi vaan mieli olla ihan pirun näsäviisas kaikille? Pyöräytellä silmiään kaikelle mahdolliselle ja laukoa vähintään yhtä typeriä vastauksia ihmisille kuin mitä heidän kysymyksensä ovat olleet. (Ja tuollaisina päivinähän jokaisen ihmisen kysymykset nyt vaan tottakai ovat niin typeriä, koskivat ne sitten mitä tahansa säästä kiinankaalin rapeuteen.)
Minusta olisi ihanaa, jos saisin oikeasti näsäviisastella yhden työpäivän ajan aina, kun sopiva hetki koittaa!

”Oisko teillä testereitä jostain noista tuoksuista?”
”Juu, siellä ne ovat kaikki hyllyssä.”
”Ei kun sellaisia pieniä pulloja, jotka voi ottaa kotiin.”
”Testereitä ei saa viedä kotiin.”
”No mitä ne sellaiset pienet pullot sitten on… Sellasia oisko teillä?”
”Meillä ei ole miniatyyrejä myynnissä. Yleensä tuoksut ovat vähintään 25 ml pulloissa.”

Minusta olisi ihana katsoa, kuinka kauan asiakkaan hermot kestävät ja missä vaiheessa hän keksisi, että testeri on testeri ja näyte on aivan eri asia. En vahingossakaan paljastaisi oikeaa sanaa. Tämä testeri-näyte -väittely on hieman kuin väittely hameen ja mekon erosta. (Ne kaksi ovat tosiaan kaksi ihan eri asiaa!)

(Tosiasiassahan tilanne menee näin:
”Oisko teillä testereitä jostain noista tuoksuista?”
”Sieltä pitäis hyllystä löytyä kaikista. Oliko joku tietty, mitä etsit? Minäpä tulen katsomaan.”
”Ei kun tarkoitan sellaisia pieniä pulloja, jotka voi ottaa kotiin.”
”Aah, näytteitä. Oliko joku tietty tuoksu, josta haluaisit näytteen? Minäpä katson, mitä meiltä löytyy. Näin, ole hyvä. Toivottavasti tykkäät! Hauskaa päivänjatkoa!”)

”Moikka! Mun pitäis saada tätä meikkivoidetta tässä sävyssä.”
”Valitettavasti meillä ei ole tätä sävyä ollenkaan valikoimissa. Meillä on se normaali Suomen valikoima, eli tuskin löydät Suomesta muualtakaan.”
”Okei… No mikä olisi vastaava?”
”Niin siis joltain muulta merkiltä?”
”Ei kun näistä muista sävyistä mikä olisi vastaava.”
”Niin siis sen takia niissä meikeissä on ne eri numerot ja nimet, että niissä on jotain eroa. Hei daa! Mitä ihmeen järkeä olisi laittaa samanlainen sävy kahdella eri numerolla… Tottakai tämä toiseen suuntaan viereinen on tummempi ja toiseen suuntaan viereinen vaaleampi tai tottakai vähintään pohjasävyssä on eroa. Äly hoi!”

(Tosiasiassa tilanne menee näin:
”Moikka! Mun pitäis saada tätä meikkivoidetta tässä sävyssä.”
”Valitettavasti meillä ei ole tätä sävyä ollenkaan valikoimissa. Meillä on se normaali Suomen valikoima, eli tuskin löydät Suomesta muualtakaan. Haluaisitko katsoa yhdessä joltain toiselta merkiltä vastaavanlaista sävyä?”)

Lempparini olisi kokeilla, kuinka tässä keskustelussa käy:
”Hei, olisitkohan osannut auttaa minua?”
”En.” Ja sitten vaan pitkä ilmeetön tuijotus.

Mitä ihmettä asiakas sanoisi? Mitä sitten tapahtuisi?

(Sitä tuskin saan koskaan selville, koska tosiasiassahan tilanne menisi näin:
”Hei, olisitkohan osannut auttaa minua?”
”Noh, katsotaan, toivottavasti. Mitä asia koskee? Juu, se menee niin, niin ja näin.”)

Tahtoisin myös kokeilla tätä:
”Löytyyköhän teiltä jotain hyvää huulipunaa?”
”Löytyy.” Ja sitten vaan pitkä ilmeetön tuijotus.

Hämmentyisikö asiakas? Kauanko kestäisi, että hän pyytäisi minua näyttämään? Tai missä vaiheessa hän osaisi lähteä omatoimisesti kertomaan, mitä hän tässä tapauksessa tarkoittaa hyvällä?

(Tosiasiassa tilanne menisi tietysti näin:
”Löytyyköhän teiltä jotain hyvää huulipunaa?”
”Löytyy toki vaikka minkälaisia hyviä. Millainen se saisi olla? Pitkäkestoinen, läpikuultava, vahvalla pigmentillä, jotain tiettyä sävyä tai merkkiä…? Mennäänpäs yhdessä katsomaan.”

”Saisinko jotain näytteitä?”
”Jaa… meillä on kyllä aika vähän tällä hetkellä mitään näytteitä ylipäätänsäkään…”
”No minä olen kyllä aina saanut jotain näytteitä.”
”No mutta sittenhän teitä ei varmasti harmita, jos tällä kertaa jäätte ilman kun kerran olette aina tähän mennessä niitä saanut!”

Minua siis vain henkilökohtaisesti ärsyttää näytteiden vinkuminen. Siis ihan se, että tullaan vaan pyytämään, että ”anna nyt jotakin, ihan sama mitä”. Minua ei ärsytä, jos asiakas tulee kysymään näytettä ”jostain kosteusvoiteesta, joka voisi ehkä sopia hänelle” tai ”jostain uudesta meikkivoiteesta”. Mutta se, että pyydetään ihan vaan siksi, että halutaan nyt vain jotain ja kun nyt voi ilmaiseksi saada.

(Tosiasiassa tilanne menisi näin:
”Saisinko jotain näytteitä?”
”Katsotaanpas mitä täältä löytyy… Onko sinulla mielessä jotain tietynlaista tuotetta, jolle olisi seuraavaksi tarvetta?”)

Joskus asiakkaat ovat todella kärkkäitä mielipiteidensä kanssa. Tämä on yleensä silloin, kun heitä alkaa jo turhauttaa täydellisen tuotteen etsiminen tai heillä on muuten vaan huono päivä ja he purkavat sitä laukoen ääneen ihan mitä sattuu ja miten tylysti sattuu.

”Olisko sulla vielä ehdottaa jotain muuta tuoksua?”
”No mitenkäs olisi tämä?”
”Siis tää on ihan hirveä! Jotenkin tosi pistävä ja ällö… hyi, en yhtään tykkää! Ihan kamala! Tuu nyt Mikko säkin haistamaan, eikö ookin kamala!”
”Ai, se on minun lempituoksuni ja oli minulla häätuoksuna. Minulla on sitä nytkin.” Ja sitten perään ilmeetön, vakava ja loukkaantuneenoloinen tuijotus.

Tahtoisin vaan nähdä sen asiakkaan reaktion. Tajuaisiko hän oman teatraalisuutensa naurettavuuden? Siis voi ja pitääkin sanoa suoraan, jos ei jostakin tuoksusta tykkää, mutta en jaksa niitä dramaqueeneja, jotka tekevät asiasta hirveän shown. Ok, et tykkää, liian pistävä, selvä, siirrytään seuraavaan. Tai jos joku meikkivoide ei ole sinun juttusi, ei sen haukkumiseen tarvitse käyttää viittä minuuttia. Riittää, että kerrot ettei se pysynyt kunnolla ja oli muutenkin liian paksu.

(Ja tällä kertaa tosiasiassa tilanne menisi näin:
”Olisko sulla vielä ehdottaa jotain muuta tuoksua?”
”No mitenkäs olisi tämä?”
”Siis tää on ihan hirveä! Jotenkin tosi pistävä ja ällö… hyi, en yhtään tykkää! Ihan kamala! Tuu nyt Mikko säkin haistamaan, eikö ookin kamala!”
”Okei, eli ei mitään tuon tyyppistä, jotain pehmeämpää… Ai, mieskään ei tykkää. Noh, pitäähän sen tietysti olla tuoksu, joka miellyttää molempia kun toinenkin sitä päivät pitkät tuoksuttelee. No mitenkäs olisi tämä…?”)

Älkää välittäkö, en minäkään sietäisi itseäni noina päivinä. Olen normaalisti mielestäni todella asiakaspalveluhenkinen ja ystävällinen myyjä, mutta olisi ihan pirun hauskaa päästä joskus vaan sanomaan suoraan, mitä ajattelee. (Sitä päivää voitaisiin tosin kutsua myös nimellä ”Virven viimeinen työpäivä”…)

Onko muilla asiakaspalveun parissa työskentelevillä koskaan samanlaista oloa? Kuinka asiakaspalveluhenkisiä te ylipäätänsä olette? Ja työskentelettekö tällä hetkellä asiakaspalveluammatissa?

(Ja jottei kellekään jäisi epäselväksi, niin olen kyllä ihan aikuinen ihminen ja nautin suuresti asiakaspalvelusta ja olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei myyjän huonon fiiliksen kuulu välittyä asiakkaalle. Itse kutsun tätä postausta ”huumoriksi”. Tuttu sana kaikille?)

Kommentit
  1. 2

    sanoo

    :—D Hauska postaus! Mun mielestä on vaan vähän ikävää, jos joku on pihalla meikeistä ja muusta kosmetiikasta, niin myyjä asennoituu kuin halpaan makkaraan. Mut ilkeille ja ärsyttäville asiakkaille pitäis ollakin nenäkäs takasin!

  2. 3

    Peppi sanoo

    Auts! Tunnistan itseni (asiakkaana)noista "olisitkohan osannut auttaa"-tilanteista, ei kyllä välttämättä kosmetiikkamyymälöissä vaan jossain "sekatavarakaupoissa", joissa on erikoistuneita myyjiä/osasto ja kun on yrittänyt löytää myyjää puoli tuntia niin purkaa hermostuksen näihin "tiedätkö näistä telkkareista?" kommentteihin..Toisaalta monesti myyjä ei ole tiennyt juuri niistä, mutta silti voisin kysyä tyylikkäämmin "voitko auttaa näitten telkkareiden kanssa?".

  3. 4

    sanoo

    haha hyvä Virve ! :—-D sun ei ehkä auta ku kertoa meille missä oot töissä ja sitten pyytää tulemaan tiettynä päivänä koekaniineiksi tällasille :D:D

  4. 5

    sanoo

    Oooh, niin tuttua! Oon myös asiakaspalveluammatissa, ja toki myös pidän työstäni todella paljon. Joskus jaksaa kuitata v-mäiset asiakkaat olan kohautuksella, mutta jotkut hetket saattaa jäädä koko loppupäiväksi kummittelemaan. Etenkin se, jos asiakas ihan suoraan kyseenalaistaa ammattitaidon pelkästään sukupuolen ja iän perusteella.
    Noihin "Osaisitkohan TYTTÖ auttaa?" kysymyksiin tekisi mieli vastata "Mitäpä luulet?", mutta ei sen jälkeen varmaan tarviis töihin enää haikailla. 🙂
    Onneksi on olemassa niitä ihania asiakkaita, jotka vilpittömästi kiittää palvelusta!

  5. 6

    sanoo

    Loistava kirjoitus, noi pitkät tuijotus-jutut oli ihan parhaita! 🙂 Ja kyllä, asiakaspalvelutyössä ollessani oli minullakin päiviä jolloin olisin voinut olla juurikin tuollainen.. 🙂

  6. 7

    elli sanoo

    kommentista tuli errori, pahoittelut jos toistan itteeni!

    mutta piti sanomani että et ole ainut jonka päässä näitä liikkuu. itse hoidan asiakaspalvelua suurimmilta osin sähköpostilla ja puhelimella, mistä on se etu että tyhmille kysymyksille saa ilmeillä ihan vapaasti 🙂 ilmeettömän tuijotuksen reaktion haluaisin olla näkemässä 😀 mutta sä nyt ainakin olet maailman herttaisin asiakaspalvelija sen yhden kerran perusteella kun on niissä merkeissä tavattu!

    aiemman postaukset aiheutti aikamoisia iiih-reaktioita, mutta jäin miettiin kuinka moni mies huomaa korvisten mätsäävän alusvaatteisiin tai yhtään mihinkään? 😀 aika hauska idea silti, taidan kokeilla..

  7. 8

    Anonyymi sanoo

    Ah, samanlaista näsäviisauspäivää toivon minäkin :)Ja se että sais haistatella asiakkaille samalla mitalla kun joskus itse saa kunniansa kuulla, joskus syystä, joskus syyttä.

    Itse olen kukkakaupassa töissä ja siellä on saanut yli 10 vuotisen työhistoriansa ajan kuulla ties mitä. Epäillään ammattitaitoa yms ja pahimmat valittajat ja viisastelijat ovat keski-ikäisiä naisia. En itse halua olla sitten sellainen, en vaikka kuinka vaihdevuodet kiristäisivät 😀
    Yks klassikko on tulla kysymään sinisiä kukkia, vastaat että kylmiöstä löytyy esim värjättyä krysanteemia, ritarinkannusta yms. Asiakas sanoo että no voitko näyttää kun en tunne kukkia. Myyjänä hämmästelen että eikö asiakas osaa erottaa myyntikylmiöstä sinisiä kukkia…??? vai pitääkö ihan erikseen nekin sitten sieltä näyttää vaikka nimet ei sanoiskaan mitään. Hohhoijjaa, mulla riittäis aiheita vaikka kirjaksi asti näistä, mutta annetaan olla 🙂 on tää asiakaspalvelu vaan niin ihanaa 😛

  8. 10

    Anonyymi sanoo

    Hehe, loistava postaus ja olen aivan varma, että tuttuja mietteitä jokaiselle asiakaspalvelutyötä tekevälle. Itte rakastan kaikkia näytteitä ja oon aina innoissani jos niitä jostain saan (yleensä jonkin lehden välistä). Mutta kosmetiikkamyyjiltä en yleensä uskalla kysyä näytteitä, koska aina sellanen fiilis että niitä vaan v*****aa: "Ei tuo kuitenkaan mitään osta". 😀 Ei sillä, että niitä muutenkaan hamstraisin, mutta ainakin tuoksusta, jota harkitsee ostavansa, olis kiva saada näyte että sitä pystyis rauhassa tuoksuttamaan omalla iholla. Ne kerrat, kun olen näytettä tuoksusta pyytänyt, niin ei ole tietenkään ollut näytettä juuri siitä tuoksusta, josta sen olisin halunnut.

  9. 11

    sanoo

    Aina ei voi olla hyvä päivä mutta pitäisihän sitä silti jaksaa olla iloinen asiakaspalvelija. Ja toisinpäin, vaikka on huono päivä ei sitä tarvi purkaa myyjään.

    Muuten näytteistä: täällä Belgiassa olen monta kertaa jäänyt ihan sanattomaksi kun myyjät ovat kysyneet "haluatko jonkun näytteen?" tai "minkä näytteen haluaisit?" Suomessa koen, että näytteitä pantataan viimeiseen asti ja jos erehtyy kysymään näytettä saa yleensä hyvin nuivan vastauksen. (Poikkeuksena Turun Stockan ihana miespuolinen kosmetiikkamyyjä) Tuntuu, että näytteiden markkinointitarkoitusta ei oikein ymmärretä. Olenko yksin tämän tunteen kanssa, että Suomessa ostat tuotteen ja that's it, mitään extraa et ala vinkumaan!

    Täällä taas tungetaan (melkein) aina näytettä mukaan ja saa vielä itse valita haluaako kasvovoidetta, kasvovettä, käsirasvaa… Viimeeksi panikoin L'Occitane en Provence-putiikissa kun en tiennyt, mitä olisin pyytänyt!

    ps. ja Ponnie, toi tytöttely on niin hirveetä, joskus tekis mieli vastata, että "mihinkäs ukkeli/vaari/äijä tarvitsisit apua?" (Yleensähän nämä tytöttelijät ovat keski-ikäisiä miehiä…)

  10. 12

    sanoo

    Itse olen kanssa asiakaspalvelu alalla. Opiskelen kokiksi mutta olen aina välillä viikonloppuisin töissä kahvilassa.

    Kerran minulle tuli semmoinen nuori tyttö joka halusi fetasalaattia pienen koon. Mutta se ei kelvannut hänellä koska fetapalat on liian pienet. Salaatti piti heittää roskikseen. Tyttö halusi keskikokoisen kun olin tehnyt sen sekään ei kelvannut koska siinnä oli liian paljon tomaattia.

    Sanoin tytölle että kaikkia ei tarvitse syödä jos ei jaksa. Mutta hänelle ei kelvannut se annos ja lähti pois. Kun meillä on ne salaatit punnittu hinnan mukaisesti.

    Olisi tehnyt mieli sanoa että tule itse tekemään salaattisi. Mutta siinnä piti hillitä itseä ja hymyillä vaan vaikka kuinka ärsyttäisi.

  11. 13

    sanoo

    Täällä yksi kahden kesän jädekiskan myyjä. Multa on ostettu jäätelöä about 100 kertaa sanoilla "onks teillä jäätelöä?"/"yks jäätelö?". Moi tulit juuri jäätelökioskiin jossa myydään 40 eri makua palloissa, valmiissa tuuteissa sekä valmis tikkujädeissä.

  12. 14

    Lakritsi sanoo

    Ihan loistava kirjoitus! Minuun kolahtaa juuri tuollainen huumori ja yksi lempisivuistani onkin tämä: http://www.passiveaggressivenotes.com/

    Tosielämässä tuo ei sitten olekaan yhtään hauskaa. Asun tällä hetkellä ulkomailla ja kotikaupunkini rautatieaseman infopisteen työntekijä harrastaa tuollaisia vastauksia. Ei ole kovin mukavaa, kun itse yrittää selvitä parhaansa mukaan uudella kielellä. Onneksi saan muuten lähes aina hyvää palvelua oli kysymys tyhmä tai ei. :)Kokemukseni kosmetiikkaosastojen myyjistä ovat vain hyviä.

  13. 15

    sanoo

    Olen itse ollut palveluammatissa muutaman vuoden, ja tähän mennessä jokaisessa työpaikassani olemme työkavereiden kanssa puhuneet samasta asiasta. Kerran vuodessa pitäisi ehdottomasti olla yksi päivä, jolloin asiakaspalvelijat saisivat näsäviisastella ja vittuilla päin naamaa.

    Palveluala on kyllä minunkin juttuni ja olisin jo vaihtanut alaa ellen viihtyisi. Tosiasia vain on se, että kun lähes kaikki tilanteet on kuitattava hymyllä, patoutumia muodostuu ihan väkisin. Ei sillä että itsekään olisin täydellinen asiakas, varmasti esim. jossain teknistä tavaraa myyvissä liikkeissä on pyöritelty silmiä lähtöni jälkeen 😀

    Kaikkia päässä muhineita esimerkkejä en viitsi tähän suoltaa, mutta olen jo pitkään haaveillut seuraavasta keskustelusta:
    "Haluatko pienen pussin?"
    "No jos sulla on siinä."
    "Ei ole. Vittuillessani kysyin, lälläslää."

    (Ja joo, olen itsekin vastannut myyjälle joskus noin.)

  14. 16

    sanoo

    et voi arvata kuinka lohduttavaa tätä oli lukea työpäivän jälkeen kun ehdin yhdessä päivässä kyllästyä yhtälöön huvipuisto + luokkaretkeläiset. välillä mietin itekkin tilanteiden jälkeen mitä olisi tehnyt mieli sanoa, mutta oli vain pakko pitää mölyt mahassa ja selittää rauhallisesti samat asiat kuudenteentoista kertaan…

    mun suosikkini tuolla on asiakkaat jotka tulee siihen "mä ottasin sen, no kyl sä tiedät minkä, sen jutskan". Jos näiden kohdalla olettaa mitään, asiakas on varmasti haluamassa vähintäänkin avaruuslentoa, eikä sitä lippua, minkä sille olisin myymässä 😀

    ja siis juu, mäkin tykkään hurjasti olla kyllä asiakaspalvelutyössä, mutta aina välillä tulee niitä riumuidiootteja, joiden takia haluttaisi hakata vaan päätä seinään ja käydä pöydän alle piiloon (mutta myönnettäköön, että osa näistäkin saattaa olla tapauksia, joissa olen selittänyt asioita asikkaan aivot solmuun saakka :D)

  15. 17

    sanoo

    Hahaa!! Niin tuttua!! Olen kampaaja ja joskus olen miettinyt ihan vastaavanlaisen päivän pitämistä =)) Joskus ne asiakkaat saavat vereni kiehumaan vaikka työstäni todella pidänkin.

  16. 18

    sanoo

    en ole varsinaisesti asiakas_palvelutyössä_ sanan varsinaisessa merkityksessä mutta työskentelen päivittäin asiakkaiden kanssa kuitenkin ( ehhh… sekavaa 🙂 ). eniten ärsyttää tytöttely.

    asiakas: 'mitäs tyttö on mieltä?'
    minä: 'jaa, kysypäs siltä kun seuraavan kerran näet, en voi vastata toisten puolesta varsinkin kun tämä on vähän makuasia'

    asiakas: 'mikäs kamera tytöllä on?'
    minä: 'emmätiiä, mä olen perehtynyt lähinnä tähän omaan laitteistooni…'

    asiakas: 'tulisko tyttö tekemään meidän kuvaukset ens viikollakin?'
    minä: 'en tiedä hänen aikatauluaan, mutta mulla saattais olla vapaata jos et saa tyttöä paikalle'

    asiakas: 'tyttö, hei!'
    minä: *jatkan hommiani ja tuijotan näyttöä enkä reagoi*

    … varmaan sinullekin tuttua 😀

  17. 19

    sanoo

    Lempparini olisi kokeilla, kuinka tässä keskustelussa käy:
    "Hei, olisitkohan osannut auttaa minua?"
    "En." Ja sitten vaan pitkä ilmeetön tuijotus.

    REPESIN 😀 Pelastit mun päivän. Oon ollut työharjoittelussa isossa firmassa kolme viikkoa asiakaspalvelussa ja nautin siitä suunnattomasti. Vielä ei ole tullut mieltä pahoittavaa tai kovin hankalaa asiakasta vastaan ja joskus kirjakieli,teitittely ja muunlainen sanamuotojen oikea valinta unohtuu, mutta vielä ei ole tuntunut tuolta 🙂 Kiitos tästä postauksesta! ^_^

  18. 20

    Anonyymi sanoo

    Voi Virve! Sait aikaan taas viikon parhaat naurut. Kirjoitat uskomattoman lahjakkaasti ja elävästi. Sieluni silmin näen kuvajaisen, jossa näsäviisas myyjä vastailee asiakkaalle 😀

  19. 22

    tintti sanoo

    Kannatan vahvasti vuosittaista (vähintään) yhden näsäviisastelupäivän pito-oikeutta. Huh, tilanteita on kyllä niin monia, mutta mieleen tuli nyt esim. tälläinen:
    minä: "laitanko tuotteet pussiin?"
    asiakas: "Joo voit vähän laittaa"
    minä: "…?siis osittain pussiin, vain vähän pussia, pursotanko sitä tuotetta vähän sinne pussiin vai mitenkä?"

    Myös kampaajoidemme hiustenkäsittelytaitoja tunnutaan epäilevän..
    asiakas: "laita se aika jollekin joka osaa leikata/värjätä/jotain muuta"
    minä: "ööö..tota..ei meillä kyl ole töissä ketään sellaista.."

  20. 23

    sanoo

    "Tahtoisin myös kokeilla tätä:
    "Löytyyköhän teiltä jotain hyvää huulipunaa?"
    "Löytyy." Ja sitten vaan pitkä ilmeetön tuijotus."

    Tässä vaiheessa käkätin niin että meinasi kahvit päätyä näppikselle 😀 😀

    Itse olin muutama kesä sitten valokuvausliikkeessä ja hämärin tilanne oli kun asiakas kysyi multa järjestelmäkameroista. Totesin rauhallisesti että en itse tiedä niistä paljoa, mutta jos asiakas voi odottaa hetken niin pyydän paikalle jonkun joka osaa kertoa. Setä vain jatkoi että "Niin niin mutta kerros nyt mikä näistä olisi se paras.." ja teki mieli tokaista että kaikki noista näyttää mun mielestä ihan samanlaisilta 😀

  21. 24

    sanoo

    Parasta on, kun on kukkakaupassa töissä, ja joku tulee kysymään "voisitko tehdä jonkinlaisen kimpun?" No juu, voin tehdä, kerrotko minkälaisen? Vastauksena tulee vain "no joku kiva." Sitten kun kukkakimppua rupee tekemään ja pakertamaan ja se on melkein jo sidottu, asiakas sanoo: "En kyllä tykkää noista sinisistä freesioista. Enkä kyllä vaaleanpunaisista neilikoistakaan." Siinäpä sitten heitellään kukkia sivuun, kun asiakas ei äkännyt aluksi kertoa, mistä EI tykkää…

  22. 25

    Anonyymi sanoo

    "Hei, olisitkohan osannut auttaa minua?"

    TUOTA kysymystä odotellessa! Kesän työharjoittelu vaatekaupassa odotellen………….. Toi on nimittäin kiistelemättä yleisin kysmys jos rinnassa on "harjoittelija" lippulappu.

  23. 26

    sanoo

    Hyvin tuttua tämä! Itsekin olen aspa-hommissa ja välillä sitä vaan joutuu vastailemaan aivan päättömiin kysymyksiin, kuuntelemaan asiakkaan kettuilua ja lukemaan ajatuksia. Toisille ihmisille ei riitä mikään ja toiset ovat kiitollisia pienestäkin avusta.
    Työkavereiden kanssa näitä onkin hauska purkaa kun kaikilla on toinen toistaan ihmeellisimpiä asiakaskohtaamisia 😀

    Ei muuta kun jaksamisia kaikille asiakaspalveluhommissa oleville! 🙂

  24. 27

    Anonyymi sanoo

    Kylläpä noita tilanteita tuli vastaan kun kaupassa töissä oli. Nykyäänkin kun olen työn puolesta tilausten kanssa tekemisissä tulee välillä tilanteita, jolloin tekisi mieli laittaa sähköpostilla jotain yhtä tyhmää takaisin kuin tavaroiden toimittajatkin minulle laittavat.

    Suosikkini näistä tilanteista on suuresta marketista, jossa olin töissä. Useat ihmiset kyselivät raejuuston perään, yleensä maitohyllyllä. Kohteliaasti aina opastin heitä, mutta välillä olisi tehnyt mieli hoidella tilanne toisin:

    asiakas: Missäs teillä on raejuustoa?
    minä: raeJUUSTO! Arvaa missä?!? Yllättäen JUUSTOhyllyssä!

  25. 28

    sanoo

    Repesin ihan totaalisesti, mahtava postaus! Monet kerrat on itsellänikin tullut mieleen, että tekisi mieli jotain vähän kommentoida, mutta eihän hyvä asiakaspalvelija tokikaan niin tee. Paras näistä oli kyllä tää:

    Lempparini olisi kokeilla, kuinka tässä keskustelussa käy:
    "Hei, olisitkohan osannut auttaa minua?"
    "En." Ja sitten vaan pitkä ilmeetön tuijotus.

    :DD

    Itsekin siis kyllä pidän asiakaspalvelusta, mutta kukaan tuskin on niin täydellinen, ettei joskus vähän hermostuttaisi ne samat (toisinaan typerätkin) kysymykset.

  26. 29

    sanoo

    Sä oot hulvaton *reps* =D

    Mä olen myös tavallaan asiakaspalvelutyössä, mutta osittain hoidan asioita puhelimessa. Ilmeet onkin sitten varmaan usein näkemisen arvoiset ja paperille syntyy jos jonkunnäköstä pääkalloa ja painokelvotonta tekstiä kun koittaa pitää äänensä jotenkin asiallisena. Onneksi on oma toimisto, muuten olis mullakin varmaan se viimeinen työpäivä koittanut jo aikaa sitten… 🙂

  27. 30

    sanoo

    Hyyyi tiedän tunteen 😀 Itse olin nuorempana bensiksen kassalla, ja siinähän juuri sai kuulla kunniansa päivittäin… "tyttö hei, eikö täällä ole miehiä paikalla?", "jaaha, no mahdatkohan sä tietää yhtään mitään sytytystulpista?" tai sit vaa asiakas tulee sisään liikkeeseen, katsoo mua hetken ja tekee uukkarin. ARGH.

  28. 33

    Pia sanoo

    Hauska postaus:) Itselläni vastaavanlaisia fiiliksiä asiakaspalvelusta pankissa. Joskus vaan niin tekis mieli sanoa päin naamaa.

  29. 34

    Anonyymi sanoo

    Oot kyllä ihan mieletön kirjottamaan tälläsenkin jutun, oon ollut lähes koko ikäni aspahommissa töissä, ja edelleen alalla viihdyn, mutta välillä samojen asioiden toistaminen turhauttaa. Olen tällä hetkellä eräässä kahvilassa töissä ja yleisin (ja tyhmin!) kysymys on onko meillä kahvia… no me ollaan kahvila, ei meillä kyllä kahvia ole, etenkään sulle.

    Meillä on olemassa myös euron tarjous pullista ostaessaan myös suolaisen tuotteen ja aina saa toistella samaa juttua moneen kertaan.
    minä: siihen saa MINKÄ TAHANSA tästä vitriinistä eurolla
    asiakas: ai tälläsen pienen tästä keskeltä
    minä: siihen saa minkä tahansa tästä vitriinistä eurolla…

    Täältä kommenteistakin löytyy monia tuttuja juttuja joita saa päivittäin kuulla 🙂 Kyllähän nää jutut osaa huumorilla ottaa, ainahan alaa vois vaihtaa jos ei homma miellytä, mutta kai sitä on jokseenkin tyhmä itsekin, että jaksaa työskennellä alalla 😉
    Välillä saa kyllä hyvät naurutkin asiakkaiden jutuista yhdessä työkavereiden kanssa (:

  30. 35

    sanoo

    Kyllä, vuosi toisensa jälkeen olen tasaisin väliajoin joutunut miettimään kuinka kivaa olisi joskus reagoida asiakkaan lauseisiin ihan niin kuin haluaa. Ei sillä että haluaisin aina laukoa mitä vain, mutta juuri näin ajatuksen tasolla…

    "-No mulla ei nyt oo tällä viikolla aikaa mutta 'Pirjolla' olis kyllä. Sopisko?
    -Mut onkse hyvä?
    -Ei, ei se oo, se on oikeesti autonasentaja mut otettiin se leikkaamaan hiuksia ku ite ei ehditä kaikkea tehdä."

    "-Värjätään mun hiukset vihreiksi!" …murjaisee asiakas, kuin ensimmäistä kertaa kuulisin… Jonka jälkeen lakoninen "selvä", ja poistun sekoittamaan vihreää väriä.

    Tai "ajetaan kaljuks!"… ja minä otan koneen samantien ja alan ajaa päälaelta taaksepäin.

    "-Oisko teillä aikaa leikata nyt just?
    -Valitettavasti ei, meil on kaikki ajat varattu tänään. Maanantaille löytyis, mihin aikaan sulle sopis?
    -Sähän ehdit nyt leikkaamaan kun eihän sul oo siinä mitään!
    …tuo on suht yleistä itse asiassa. Tekisi mieli sanoa esim että "ootko vähän tyhmä, mun asiakas istuu tuossa pesutuolissa parhaillaan että pääsisin tästä takaisin jatkamaan hänen hiustensa pesua!" tai "mun asiakas tulee ihan just, pälli!" tai "ajattelin käydä pissalla kun seuraava on tulossa 10min kuluttua!" tai vaikka vaan että "mulla on tuolla takahuoneessa kirjanpito kesken, ihan vaan tiedoks." Mutta ei, minähän aina vain pahoittelen ja selitän lempeästi että nyt just mulla on tuossa asiakas parhaillaan tai seuraava on juuri tulossa tai ihan mitä vain, suurin piirtein anteeksipyydellen ja kumarrellen.

    Ilosta olen asiakaspalvelija, ja tykkään työstäni. Joskus vain meinaa kuohua yli, jos ihminen osoittaa ettei todellisuudessa _usko_ minua, kun sanon että ei löydy aikaa. Että se kyseenalaistetaan, mitä olen juuri ystävällisesti pahoitellen sanonut.

    Onneksi "jankkaajat" on kyllä aika harvoin esiintyvä ilmiö.

  31. 36

    Anonyymi sanoo

    Voi että kun on aina ihana lukea tälläisiä postauksia, ja huomata että muut läpikäyvät täysin samoja ajatuksia mitä minä itse! olen töissä parturi-kampaajana liikkeessä, jossa on melko suuri tuotevalikoima ja paljon siis tulee myyntitilanteita. Kerran kyllä sanoin yhdelle ihmekyselijälle ("onko teillä hyviä shampoita?") hymyillen vastauksen "En mä huonoja tuotteita viitti myydä…" mutta se ei kai ollut tarpeeksi näsäviisas kommentti kun tilanne jatkui ihan normaalisti 😀

    Paras kaikista asiakkaista on kuitenkin vanhempi herra, joka halusi tiettyä tuotetta punaisessa purkissa. Kysyin sitten, että mahtaako kyseessä olla jokin pesutuote vai muotoilutuote
    "no en minä sen tarkemmin tiedä, mutta punaisessa purkissa se oli"
    -ööö no pesettekö sillä hiuksia vai laitatteko kuivaan tukkaan muotoillaksenne vai.. ? 😀
    "en minä nyt niin tarkkaan muista, mutta punaisessa purkissa se oli"
    -no meillä on täällä aika monta punaisessa purkissa olevaa tuotetta…
    "tämä se taisi olla!" *ottaa suoristusseerumin hyllystä*
    -Se on sellainen föönauksen tai suoristuksen alle laitettava tuote, joka silottaa hiuksen pintaa… (rupesin epäilemään, ettei 50+ lyhyttukkainen mieshenkilö VÄLTTÄMÄTTÄ tarvitse)
    -Joo no ei se sitten varmaan ollut tämä… Mutta minä tulen kattomaan myöhemmin jos löytäisin sen punaisen purkin mitä on aikaisemmin ollut, kiitoksia näkemiin!
    ":DDDD ??????"

    Myyntityö on useammin kuitenkin helpompaa kuin varsinainen parturi-kampaajan työ… Ihmettelen että miten ihmiset eivät voi tajuta että "lyhyt" "ei leikata paljon/leikataan paljon" tarkoittavat kaikilla hieman eri asioita… Ja jos kehtaan kysyä lisäohjeita/näyttää kuvaa/tai kysyn että osaatko arvioida sentteinä paljon otetaan, niin olen ammattitaidoton moukka, joka ei edes asiakkaita osaa palvella. 😀 Paras/pahin kokemus on kyllä mieheltä, joka tuli ihan normaalisti leikkaukseen ja kun kysyin, että kuinkas paljon sais leikata niin sain vastaukseksi huudon
    "NO *monta kirosanaa* ETKÖ SÄ NYT *kirosana* TAJUA ETTÄ OTAT *kirosana* KONEEN KÄTEEN JA LEIKKAAT *kirosana* LYHYEKS"
    -no kuinkas lyhyeks, onko jotain millimäärää ja haluatko siilin koko tukkaan vai …
    "NO VOI *kirosana*!!! TIETTY SIIHEN PÄÄLLE *kirosana* JÄTETÄÄN PITEMPÄÄ, EN MÄ NYT MITÄÄN *kirosana* SIILIÄ HALUA"
    -ööö sori ajatustenlukutaitoni on tänään ruosteessa, niin pitää vähän kysellä tarkennusta…..

    Sain asiakkaan onneksi sitten nopean leikkauksen jälkeen pois ja pomolta siunauksen ettei kyseistä ihmistä enää tarvitse jatkossa palvella 😀 Tämä oli ehkä kaikista inhottavin kokemus, mutta kyllä tällaisia epämääräisyyksiä tulee päivittäin… Joskus haluaisin kanssa kokeilla että mitä tapahtuisi, jos asiakas suuttuu tarkennuksesta/lisäkysymyksistä ja vedän tosissaan omasta mielestäni sen lyhyen tukan (3mm siilin ;))

    Mutta ihanat asiakkaat kyllä tosissaan pelastavat päivän kun päivän ja ärsyttävät ja jälkeenpäin kamalille tilanteille voikin jo nauraa 🙂

  32. 37

    Anonyymi sanoo

    Kassalla ollessa ehdottomasti ärsyttävintä on se, kun asiakas ei tervehdi eikä kiitä. Ja välillä joillain tapauksilla on niin kiire, että asiakkaan elekielestä jo näkee, kuinka yrittää välittää tiedon "minulla on helvetinmoinen kiire, yritä nyt vähän nopeammin antaa ne vaihtorahat!". Se on rasittavaa, kun kassoilta vaaditaan yli-inhimillisiä kykyjä!

  33. 38

    Anonyymi sanoo

    Tahtoisin myös kokeilla tätä:
    "Löytyyköhän teiltä jotain hyvää huulipunaa?"
    "Löytyy." Ja sitten vaan pitkä ilmeetön tuijotus.

    Öööö… kyseessä lohtushoppailija-anonyymi eräänä päivänä 🙂 Eli MINÄ :DDDDD

  34. 39

    sanoo

    Tuttua tuttua xD
    Itse olen töissä kirjakaupassa. On ihan ymmärrettävää, että asiakas ei aina muista kirjan nimeä, eikä siinä mitään. Mutta miksi pitää raivota myyjälle, jos myyjäkään ei keksi sitä oikeaa kirjaa esim. tällaisella kuvauksella : "No siitä oli juttua jokin aikaa sitten Hesarissa, oisko ollu puoli vuotta sitten? Se liitty jotenkin ihmissuhteisiin, mutta en muista… oisko ollu tietokirja? En oo varma, mut siinä oli vihreä kansi…"
    Meillä on myynnissä tuhansia kirjoja, joten turha on huutaa siitäkään, etten ole lukenut juuri sitä asiakkaan valitsemaa kirjaa… En myöskään ole lääkäri/puutarhuri/konjakkien ystävä tai taloustieteilijä, jotta osaisin sanoa onko jokin tietty ammattilaiskirja ammattilaiselle hyvä…

    Onneksi näitä on kuitenkin aika harvassa 🙂

  35. 40

    Anonyymi sanoo

    Ajoittain työhöni on kuulunut myös keskuspuhelimen käyttö isossa yrityksessä.
    Usein kun joku ei ole tavattavissa ja alan antamaan tavoitellun henkilön suoraa numeroa, jotta soittaja voi yrittää siihen seuraavalla kerralla, soittaja toteaa, että hänellä on jo se suora numero. Miksi ihmeessä sitten soittaa keskukseen?

    Joskus kun yhdistän puhelun ja sekä soittaja että minä kuulemme, että tavoiteltu henkilö puhuu toista puhelua, koska puhelin tuuttaa varattua ja otan soittajan takaisin selittäen, että on näköjään varattu, minulta kysytään kenen kanssa tavoiteltu henkilö puhuu ja kauan se kestää. Tähän tekisi mieli vastata: "No minäpä tarkistan puhekumppanin tästä taikapuhelimesta ja puhelun keston tarkistan tuota kristallipallosta pöydällä"

    Sitten on näitä: "Yritin soittaa Mr. X:lle mutta hän ei vastannut, voitko sinä yhdistää hänelle" Tai "Yritin soittaa Mr. X:lle mutta se oli varattu, voitko sinä yhdistää hänelle" Tähänkin haluan vastata: "Juu tämä taikapuhelin saa yhteyden kaikkiin puhelimiin vaikka ne olisivat pois päältä ja jos linja on varattu niin ei hätää, tällä taikaluurillani saan myös sinut läpi linjalle ohi siellä tällä hetkellä olevan puhujan"

    Ja ihan vaan ärsyttäviä ovat ne, jotka vastatessani sanovat vain tyyliin: "Matti" ja siitä minun on keksittävä, että tämä henkilö ilmeisesti haluaa että yhdistän hänet jollekin yrityksessä työskentelevälle Matille ja voin taas kristallipallostani katsoa, mikä mahtaisi olla Matin sukunimi. Ehkä minä vain kuulostan puhelimessa niin automaatilta, että soittaja kuvittelee homman toimivan sanomalla tavoitellun henkilön etunimi.

    Olipas sekava teksti, sai oikein avautua 😀

  36. 41

    sanoo

    Oijoi! Kylläpä tuli elävästi mieleen entinen työni kaupan kassalla 😀 Ehkä maailman ärsyttävintä oli se, kun asiakas ei halunnut kuittia muttei voinut siitä mainita vaan yritti ottaa vaihtorahat ja samalla väistellä etten saisi annettua kuittia hänelle käteen. Tapanani oli siis antaa asiakkaalle ensin kuitti käteen ja vaihtorahat kuitin päälle.

    Ja toinen asia, miksi ei voi tervehtiä myyjää! Voi tsiisus, jos toinen sanoo "terve" ja katsoo silmiin niin ei voi sen vertaa kunnioittaa että tekisi jotain muutakin kun mulkaisisi pahasti.

    Toki noita ärsyttäviä useissa asiakkaissa toistuvia piirteitä oli vaikka kuinka paljon mutta nämä tuli jostain syystä ensimmäisenä mieleen… Olipas mukava avautua! 😀

  37. 42

    sanoo

    Joskus olin itsekin laivalla töissä, ja kun haahuili käytävällä työvaatteissa oli varsinkin ruotsalaisten yleisin pelinavaus "Ursäkta, jobbar du här?". Aina silloin tällöin siihen joku urautuneempi vastasikin nej ja jatkoi hommiaan.

  38. 43

    Janina sanoo

    Voi Virve <3
    Vaikka uppoudun mielelläni tuotearvioihin ja inci-postauksiin, niin nämä mielipideportaukset ja sarkasmilla kuorrutetus postaukset ovat kyllä se syy, miksi en raaski jättää yhden yhtä postausta lukematta! 🙂

    Päivittäin näitä höpsöjä kommentteja kuulee, mutta on tosiaan päiviä, jolloin jokainen kommentti särähtää korvaan.. Muutamia huippukommentteja/-tilanteita:

    "Hei, osaisitkohan auttaa"
    "En usko"
    *hymy*

    "Laitanko pussiin"
    "no laita, ettei se sitten mene tuolla laukussa muiden tavaroiden joukkoon"
    "kyllä, se olisikin kamalaa, koska muut tavarat voisivat kiusata uutta tulokasta"
    (ymmärrän, että valuville tuotteille otetaan pussi, mutta että esim huulirasvalle, joka on jo valmiiksi muovitettu? en ymmärrä)

    "Olisko mitään hyvää ripsiväriä/muotovaahtoa/shampoota"
    "Joo, tämä on hyvä."
    (ihan kun joissain tuotteissa ei omalla mieltymyksellä olisi merkitystä. tuotteen vain pitää olla "hyvä" :D)

    "saisko jotain kaupanpäällistä tähän lisäks?"
    "tuotteen lisäksi saatte hymyn, palvelun, pussin, kohteliaisuutta ja aikaa, muusta joudun veloittamaan"

    "laitanko pussiin"
    "no jos pieneen.."
    "rouva, nämä kaksi 900ml hiuslakkaa eivät kyllä mahdu pieneen pussiin, mutta voin tietysti laittaa pussin tuon toisen lakan korkin päälle, jos isompi pussi ei miellytä"

    "mitenkäs paljon tämä hammastahna vaahtoaa"
    "no asteikolla 1-10, tämä on noin 7+, kun tuo pepsodentin uusin on noin 8-.. elmex taas on noin 3, ja sensodyne 5… että millä asteikolla rouva haluaa vaahtonsa olevan?"

    "mitenkäs pitävä tämä libresse on?"
    "…" en edes kehtaa laittaa tähän groteskia kommenttiani desilitroista ja tunneista, jonka haluaisin välillä sanoa ja nähdä asiakkaan ilmeen..

    Mutta tietty, suurimmaksi osaksi nämä lauseet eivät ärsytä, vain niinä huonoimpina päivinä.

  39. 44

    Elli sanoo

    Ihana postaus! Että jaksoin nauraa tota lukiessa : D

    Kyllä on tehny mieli monta kertaa kempparilla laukoo vastaavii juttuja takasi asiakkaalle, mutta kuten totesit asiakkaalle ei kuulu meidän huonot päivät ja aina pitää kiltisti auttaa asiakasta sanoipahan hän mitä hyvänsä.

    Pitää ehkä oottaa sitä viimeistä työpäivää ja viimeistä asiakasta ; )

  40. 46

    Anonyymi sanoo

    Nauroin tälle postaukselle ihan älyttömästi! 😀 Joka paikassa taitaa olla omat ärsytyspiikkinsä asiakkaitten jutuissa. Itseltäni menee hermot videovuokraamossa seuraaviin asioihin: onko teillä jo elokuva joka tuli juuri viime viikolla teattereihin (tätä kysytään oikeesti jatkuvasti), karkkipurkit jätetään auki, kauhat mihin sattuu, karkkia löytyy kansilta, lattialta ja uusin harrastus ihmisillä on kun karkkia on liikaa niin laittaa joihinkin satunnaisiin purkkeihin ne ylimääräiset joista joudun sitten heittämään ne roskiin.
    ps. te jotka ootte kyselly puol vuotta napapiirin sankareita ni sori, teille ei enää vuokrata.

  41. 47

    sanoo

    Hih hih, juuri tämän vuoksi haluan välttää asiakaspalveluammatteja!! 😀

    Nuo näytteet ovat kyllä sellainen asia, mitä saisi kyllä jaella reilummalla kädellä. Ärsyttää kun aina joutuu ostamaan sian säkissä ja näytejutut varataan vain joillekin "tonni kerralla haisemaan" -tyylisille superkuluttajille…

  42. 48

    Anonyymi sanoo

    Ihana postaus1 sulla noita kirjoittamisen ja sarkasmin taitoja riittää, kun nauroin postaukselle täällä yksin vedet silmissä ja hyvä että ei tullut pissa housuun 😀

  43. 49

    sanoo

    Toi "häätuoksu" oli ihan parhautta! 😀 😀 Ja ne katseet, en kestä. Kiitos tästä!

    BTW: Yhteen aikaisempaan kommenttiin: se Turun Stockan kosmetiikan miesmyyjä on helmi! 🙂

  44. 50

    Anonyymi sanoo

    Ihanaa, etten ole ainoa joka haluaisi välillä vastata noin asiakkaille! Itse vaikutan ruokakaupan puolella ja välillä kysellään kyllä oikeasti niin typeriä kysymyksiä, että tekisi mieli vastata takaisin ihan samalla tavalla. Hauskinta on, kun asiakkaat oikeasti ajattelevat, ettei kassatytöllä voi olla aivoja ollenkaan. Välillä joutuu nielemään vähän kaikenlaista, kun ei viitsi loukata asiakkaita. Vanhemmat ihmiset ovat aika koviakin vähättelemään ja heille tekisi mieli vastata vähän mitä sattuu välillä.

    Itse kyllä saatan piruuttani vastata johonkin "Onko teillä hyviä juustoja valikoimassa?"-tyyppisiin kysymyksiin vain "On" aluksi ;D Vastaan toki heti perään kunnolla ja ohjaan asiakasta. Vakiasiakkaille on helppo heittää tälläistä läppää, mutta ei tietysti ihan kenelle tahansa 🙂

    Vaikka näitä päiviä välillä onkin, tykkään itsekin kyllä työstäni ja on mukavaa palvella asiakkaita 🙂 Mukavat asiakkaat piristävät ja välillä pelastavatkin päivän, kun aluksi on saanut nauttia niistä ei-suosikkiasiakkaistaan..

  45. 51

    Anonyymi sanoo

    Huh… En edes TIENNYT, että on jotain näytteitä, joita voi pyytää kokeiltavaksi??? Mulle ei ole koskaan kukaan niitä tarjonnut, enkä oikeasti ole tiennyt sellaisista..!

    Aina oppii uutta!

    Mutta itse aiheesta: on asiakaspalvelutyö joskus raskasta. 🙁 Itselläkin on hermot joskus meinannut mennä. Mutta toisaalta ei voi odottaa asiakkaan olevan erikoisosaaja sillä alalla jolla itse on. Epäkohteliaat törkimykset on kyllä pahimpia! Sitten joku alkaa syyttää myyjää, jos on ITSE jättänyt jonkun asiakasomistaja ym. kortin kotiinsa eikä sitten saa alea. Juu, myyjän syyhän se tietysti on, että on ITSE pöllöyksissään unohtanut sen kortin kotiin….! Tuollaiset on tosi raivostuttavia- On hölmöä joutua kuuntelemaan joku raivokohtaus läpi, jos asiakas itse on mokannut.

  46. 52

    sanoo

    Mä olin itse lastenvaateliikkeessä töissä. Parasta mitä siellä kuuli, oli että "mahtuuko tämä meidän Jorma-Annelille vuoden päästä?" "katsotaanpas tuosta kristallipallosta… Ei, ei mahdu." Kun ei me siellä liikkeessä voida mistään tietää mahtuuko se haalari vielä ensi vuonna 😀 Vaikka koko olis reilu, niin lapset ei kasva tasaisesti joka kuukaidessa, eli jos se kasvaakin enemmän kun oletetaan, niin ei välttämättä mahdukkaan. Tai se, että tullaan sinne "mulla on kolme vuotias lapsi, tarviis kengät." "Mikäs koko?" "en minä tiedä." Just… no olisko hauska tietää? Ei me voida liikkeessä heittää kun arvio, minkä kokonen jalka kolme vuotiaalla Jorma-Annikilla sitten on, jos ei asiakas itse tiedä. Sitten ollaan seuraavana päivänä vaihtamassa niitä Reiman lenkkareita kun ei ollutkaan sopiva.

  47. 54

    tiina sanoo

    mahtava postaus! itse olen kenkäkaupassa töissä ja meillä pidetään oikeat kengät esillä hyllyillä, ja vasemmat saa pyytämällä kassalta.
    yleinen kysymys asiakkailta on että "onko teillä tälle kengälle paria?" johon tekisi joka ikinen kerta mieli vastata että "ei. meillä myydään vaan näitä oikeita."

  48. 56

    tuijotan sinua ilmeettömästi juuri nytkin sanoo

    Rakastin ilmeettömän tuijotuksen antamisen-himoasi 😀

  49. 57

    Sissi sanoo

    Ahhahhaa, tää oli piristävä postaus!

    Itselläni pahin asiakas oli keski-ikäinen mies, joka alkoi urputtamaan minulle asenneongelmasta, kun kysyin hänen mumistuaan asiaansa että "anteeksi, mitä sanoit?". En oikeasti kuullut, ja hän kuvitteli minun kettuilevan. Hohhoijaa, voiskohan herra seuraavalla kerralla AR-TI-KU-LOI-DA oikein selvästi ja puhua hieman kovemmalla äänellä..?

    Onneksi suurin osa asiakkaista on kivoja ja työ mukavaa.

  50. 58

    Anonyymi sanoo

    Olipa hauska postaus! Kyllä nuita samoja letkautuksia mietti pienessä mielessään aina välillä 😀

    Ehkä ärsyttävin, joka muistuu mieleen:
    Asiakas ostaa jotain pientä esim, heijastimen.
    "Laitanko pussiin vai meneekö näin?"
    "No laita pieneen"
    "Ajattelin kyllä laittaa tommoseen sadan litran jätesäkkiin" :):):):):):)

    Kyllä minussa taitaa pienesti jotain sadistin vikaa olla kun kaupanala kuitenki vetää puoleensa ;D

    -Sansai

  51. 59

    Anonyymi sanoo

    Hahaa, kun saisikin joskus sanoa juuri sitä mitä mieli tekee höpsöille asiakkaille! 😀

    Porissa, Itäkeskuksen Emotionissa saa aina ihanaa palvelua ja näemmä aina näytteitä mukaan! Siitä tulee jostain syystä valtavan hyvä mieli. En tiedä riippuuko ostosten summasta, kerran sain pussillisen meikkinäytteitä + meikkipussin, eilen viimeksi ostaessani Diorin kynsilakan (alennuksessa) sain näytteen Diorin kasvovoiteesta. Kiva lisä mielestäni!

  52. 60

    Anonyymi sanoo

    Tuttua, niin tuttua.

    Meillä on ainakin maahantuojat nykyään nihkeitä näytteiden antajia ja asiakkaathan siitä joutuvat kärsimään. "Anteeksi vain, rouva. Muuttuisin kyllä ryppyvoidenäytteeksi, jos pystyisin".

  53. 61

    Anonyymi sanoo

    hahaah, mustakin olis joskus hauskaa kokeilla osittaisessa asiakaspalvelutyössäni vastaavia 😀

    yhden kerran oon päässyt näsäviisastelemaan töissä ja ai että oli hauskaa! 😀 täyttelin päivän päätteeksi toimistossamme papereita, kun joku asiakas työnsi päänsä ovesta sisään (toimistohan on tarkoitettu vain henkilökunnalle…) ja kysyi, että kuinka hän mahtaa päästä täältä hotellin kellarikerroksesta itse hotellin aulaan?!? loin häneen hyvin tylsistyneen silmäyksen, jonka jälkeen käskin kokeilla 'tota selkäs takana olevaa ovee mis lukee et vastaanotto……..' ei muuten sanonut enää mitään sen jälkeen! 😀

  54. 62

    Anonyymi sanoo

    Loistava kirjoitus, aspatyötä tehdessä aika usein tulee hieman hämmentynyt olo ihmisten käytöksestä.

    Oma suosikkini on kun maksutilanteessa asiakas ojentaa esim. 20€ setelin ja toteaa samalla "tämä on kaksikymmentä euroa" ok..

    🙂

  55. 64

    Anonyymi sanoo

    Hahah, piti tulla kans linkittämään toi Kummelin Tonnin seteli-sketsi. Aivan hulvaton ja harrastan sitä joskus itekin kahvilan kassalla, kun en enää tiedä mitä sanoa asiakkaalle.

    "Saanko lukea tuota myynnissä olevaa Iltalehteä nyt ilmaiseksi, kun teillä tulee hanasta liian lämmintä vettä?"

  56. 65

    Anonyymi sanoo

    Mua ärsyttää kun mitään ei voida etsiä itse vaan heti pitää kysyä missä se ja se. Kerro sitten että tuolla. Asiakas lähtee kävelemään ja kysyy uudelleen vastaantulevalta myyjältä.

    Mulla olis kertynyt näitä kolikoita (samalla katsoo silmiin miten reagoin), otatkos niitä kaikkein pienimpiä. Ja takanaolijat hermoilee.
    Ällöttää myös paskaiset pankkikortit ja ahisevat asiakkaat

    Näitä on ärsyttäviä juttuja on liikaakin mutta niitä on hauska purkaa työkavereiden kanssa.

  57. 66

    sanoo

    Usein kaupassa muista asiakkaita kuunnellessa tulee mieleen miten kukaan jaksaa olla tollasessa palveluammatissa.

  58. 67

    sanoo

    Olen kerran joutunut selittämään asiakkaalle, ettei varjoa voi maalata. Kyse oli siis kylpyhuoneen katossa olevien varjolistojen varjoista. Kyllä meinasi huumori loppua.

  59. 68

    Anonyymi sanoo

    Nää sun postaukset on ihan parhaita!!

    Itsekin farmaseuttina toimin asiakaspalvelijana ja oon kyllä saanut kuulla yhtä ja toista. Nuori ikähän tarkoittaa automaattisesti, ettei voi tietää asioista mitään. Kerran asiakas ei ollut tyytyväinen saamaansa vastaukseen (eihän henkilö, jonka nimilapussa lukaa "Farmasian oppilas" tiedä mitään lääkkeistä, kadulta meidät sinne tiskiin napataan..) ja lähti kysymään sitä vieressä puuheilevalta kypsemmältä työntekijältä, joka sattui olemaan apteekin siistijä…

    Yksi asia on kuitenkin mielestäni asiakkailta todella noh.. röyhkeää. Lähes päivittäin kohtaan tilanteita, joissa asiakas tuo selkeästi ilmi, ettei kunnioita farmaseutin/proviisorin ammattitaitoa lainkaan. Siis mikä oikeuttaa asiakkaan tulla sanomaan, että sun ammatti on ihan yhtä tyhjän kanssa ja samahan ne lääkkeet ois kaupasta ostaa. Kerran esimerkiksi asiakas odottaessaan rupesi pohtimaan, että meidän apteekkilaisten työ on kyllä aika turhaa, että olisi kätevää, jos olisi kone johon reseptit sujautetaa ja lääkkeet tulee toisesta päästä. Monesti taustalla on tietysti alan tuntemattomuus, mutta enpä minäkään mene arvostelemaan muita ihmisiä työssään, tunsin alan tai en.

  60. 69

    Anonyymi sanoo

    Usein kävellessäni tavaratalon käytävällä työvaatteissa aina joku älypää muistaa tökätä kylkeen ja kysyä ooksä kassa? -juu hetki vain, kaivan tuon koneen jakun taskusta… 😉
    Tai ooksä myyjä? -ei, olen vain töissä täällä…
    Myös saisko vähän lahjapakettiin mietittyttää, että mitä se vähän sitten oikeesti on?!
    Ja kysyttäessä vessaa, automaattia yms. vastauksen jälkeen alkaa hirveä valitus, eiks oo lähempänä, mä just tulin sieltä, jalat on kipeät… Voi kyynel! Eikö voisi vain sanoa kiitos neuvosta! Asiakaspalveluhan juuri on tämä työn suola, aina riittää hauskaa! 😀

  61. 70

    Anonyymi sanoo

    Ihan mahtavaa, tiedän tasan tuon fiiliksen. 🙂
    Itekin kokenut laidasta laitaan kaikkea. Hotellin respassa työskennellessäni kaikkein vaikein juttu ihmisille on uskoa että hotelli on täysi, etenkin arkisin… "Paljonko teillä maksaa huone yhdeksi yöksi?" "Valitettavasti ollaan ihan täynnä tänään." "Miten te voitte olla täynnä?" "Noh, me ollaan täynnä, meillä riittää bisnesasiakkaita." "Eikö teillä ole siis mitään jäljellä, ei mitään pienintäkään kopperoa jossa vaan nukkuisin pari tuntia?" Johon haluisin vastata joko:
    "Hehee, huijasin, tokihan mulla on aina näitä taikahuoneita jäljellä yöllisille kyselijöille." Tai: "Odotas hetki, yritän muuttua huoneeksi." Tai: "Onhan tossa tuo aulan vessa, 150 e/yö."

    Ja ei, huonetta ei saa yhtään halvemmalla siksi että ehtii nukkua siellä "vaan muutaman tunnin"….

    -M-

  62. 71

    Anonyymi sanoo

    Ihana ihana postaus!

    Mutta raeJUUSTO, kyllä se vaan täällä päin Suomea löytyy lähempänä maitopurkkeja kuin juustoja vähintään puolessa kaupoista. Ainut kauppa missä osaan sen etsiä juustohyllystä on Anttila, ja sielläkin se on viihtynyt vain pari vuotta. Aiemmin oli tiukasti maidon ja jugurtin välissä!

  63. 72

    Anonyymi sanoo

    Ihanaa Virve, Ihanaa!

    Työssäni varataan aikoja ja puhelimeen vastataan yleensä töiden ohella. (Okei, olen kampaaja)
    As: Päivää haluaisin varata ajan.
    Kampaaja: Päivää, koska haluaisitte ajan, onko toiveita kellonajan tai päivän suhteen?
    As: No ei oikeastaan
    Kamp:No kävisikö esim. XX.xx klo.xx?
    As: (tauko…)Ei
    Kamp: No entä Xx.xx klo xx?
    As: (tauko…)Ei
    Kamp: No entä Xx.xx klo xx?
    As: Ei
    Kamp: No v*ttu jatketaanko tätä arvausleikkiä ikuisesti vai voisitteko kertoa mitkä päivät teille saattaisi sopia…

    Jotenkin rakastan Litte Britainin Matkatoimistovirkailijaa…Computer says no.

  64. 73

    sanoo

    Ahahaa, repesin! Mutta surullista kyllä, onhan noita töksäytteleviä ja ilmeettömästi tuijottavia asiakaspalvelijoita jossain 🙁 Itse koen, et se tuo oman haasteensa, kun aina oikein skarppaa ja koettaa vastata kivasti, vaikka asiakas on ihan aasi 😀

    Itse olen farmaseutti ja tekis mieli kokeilla vastaavia päiviä joskus XD Apteekissa kun pitää olla niin mielin kielin, vaikka haukuttais päin naamaa. Joskus pikkasen näsäviisastelen, ihan minimaalisesti, jos asiakkaalla on esim. käsitys, että apteekista voi saada reseptin lääkkeelle, jota asiakas just silloin kokee tarvivansa. ei toki lääkäriin, ei.

  65. 74

    Anonyymi sanoo

    Loistava postaus 🙂 Mulle tuli noista näytteistä mieleen, että jos esimerkiksi Sokoksen kassalla näkyy monen sorttisia näytteitä, niin a) saako niitä ottaa b) täytyykö niitä pyytää vai c) jakaako myyjä niitä jos haluaa/muistaa 😀

  66. 75

    Anonyymi sanoo

    Olen parturi-kampaaja eli asiakaspalvelu ammatissa ja kyllä, vastaavia tilanteita esiintyy todella usein! En tietenkään asiakkaiden edessä näytä tunteitani, mutta kyllä kirpaisee välillä kun halutaan ''tuuheat, suorat ja kiiltävät hiukset, niinkuin Jennifer Lopezilla'' Ja yritäppä siinä selittää, että valitettavasti näistä vaalennetuista, kuivista, katkeilleista, kiharoista hiuksista ei valitettavasti saa sellaisia! Ja sitten asiakas etsii ''paremman'' kampajan joka voisi toteuttaa tämän hänen unelmansa.

  67. 76

    Anonyymi sanoo

    Juuri samoja ajatuksia itsellä suuren tavaratalon kosmetiikkamyyjänä, en vaan uskaltaisi niitä paljastaa 😉 Mutta iloa työstä saa, vaikka välillä kuinka naurettavia tilanteita olisi. Sitä pitää ajatella vaan niin, että enhän itsekään asiakkaana tietäisi muilla osastoilla kaikkea itsentäänselvää. Välillä huomaankin, että kysymykseni oli ehkä vähän tyhmä. Sitä tämä työ on, annamme valaistuksia asiakkaille 🙂

  68. 77

    Anonyymi sanoo

    Ihan mahtava postaus! 😀 Itse olen työskennellyt vaateliikkeessä myyjänä kohta kymmenen vuotta ja kaikista ärsyttävintä on edelleen se kun joku tulee kysymään: "Hei, ootko sä töissä täällä?" Vastaus tähän on tietysti aina "Kyllä".

    Oikeasti tekisi niiiin mieli sanoa: "Ei, en ole. Mulla on nimilappu rinnassa sen takia että mä muuten unohdan kuka mä olen. Ihan vaan huvikseni järjestelen täällä / rakennan osastoa / tyhjennän sovituskoppeja / seison tikapuilla ruuvaamassa spottivaloja / siirrän tätä telinettä toiseen paikkaan. Tää kaulassa roikkuva kassakorttikin on ihan vaan koriste."

    Eli olisi paljon mukavampaa jos asiakkaat kysyisivät vaan "Hei, voisitko auttaa?" 😀

  69. 78

    Anonyymi sanoo

    Olipa hauska postaus! Mä olin aikoinaan töissä videovuokraamossa ja siellä sitten oletettiin meidän 5e:n tuntipalkalla työskentelevien myyjien tuntevan elokuva-alan läpikotaisin. "Onks teillä sitä leffaa mikä menee tuli vähän aika sit dvd:lle, en muista sen nimee mut se jenkkiläinen komedia?" tai "Mikä se leffa on missä on se tumma miesnäyttelijä, en muista sen nimee mut joku jenkki?"
    Tai kun myymälästä pitäisi löytää tietty leffa "Mitä elokuvia teillä on Julia Robertsilta?" Nykyään tuohon löytyy vastaus koneelta, mutta auvoisina aikoina vuokrausohjelmat olivat niin alkeellisia, ettei niillä haku toiminut 😀

    Eniten käytin aikaa siihen, kun piti löytää pari kuukautta vanhasta Menaisista tietyn leffan arvostelu. Lopulta selvisi, että se on vasta tulossa elokuviin, eikä siis ole myymälässä vielä hetkeen.

    Kaupan myyjänä inhosin myös viimeisiä asiakkaita. Pohjakassa on laskettu ja käteiset pussittamista vaille valmista. Sitten tullaan vielä parissa minuutissa etsimään joku hyvä leffa ja valikoimaan irttareita kilon säkki. Muutaman kerran tokaisin että ottakaa heti hyllystä joku ja valmispusseja löytyy tiskiltä, pulju menee kii.

    Vaikka itekki pidin asiakaspalvelutyöstä kauheesti, en kaipaa tiettyjä asiakkaita ja vuosienkin jälkeen muistan kasvoilta ne mukavat ja myöskin ne ei-niin-mukavat kantikset.

    Ah mikä avautuminen 😀

  70. 79

    Anonyymi sanoo

    Toinen aspa-tapaus tuli tässä heti mieleen: olin myös aikoja sitten suuressa tavaratalossa lahjapakkaajana sesonkiaikoina. Mulla oli oma toimipiste, jonka yläpuolella luki selkeesti "PAKKAUS" ja pöytä oli täynnä jos jonkinmoista lahjapaperia ja -narua. Silti vaan 50% asiakkaista tuli rahojen ja tuotteen kanssa siihen. "Ai eikö tää ookkaan kassa?".
    Useasti myös ohjatessani asiakkaita oikeaan paikkaan (esim keittiö-osastolle), he vilkaisivat rinnassani olevaa sesonkiapulainen-kylttiä, tuhahtivat, ja kääntyivät vanhemman myyjän puoleen, vaikka neuvoissani olinkin oikeassa.
    Kerran minusta tehtiin myös ihan kirjallinen valitus esimiehille, kun en osannut vanhaa rouvaa auttaa Iittalan tuotevalikoimissa, vaikka olin kyseistä tavaraa myyvän osaston työntekijä!

    Vaikka pakkaajana työskentely oli ihanaa, kyllä mummojen kommentit joistain paketeista masensivat. "Tollanenko tosta nyt tuli, ihan hirvee! Anna mulle paperia ja narua niin teen uusiks kotona, ei täällä mitää osata". Mutta vastaavasti sitten näpersin hiljaisina hetkinä jopa koiranluita kauniisiin paketteihin rusettinauhoilla 🙂

  71. 80

    Anonyymi sanoo

    Näitä on hauska lukea,kun itsekkin työskentelen kosmetiikka osastolla. Näitä kaikkia kuulee melkein päivittäin! ollaankin joskus työkavereiden kanssa puhuttu että ois kiva kun joku päivä ois semmonnen että "saat sanoa mitä tahansa asiakkaille"-päivä 🙂

    Tätäkin kuulee usein
    "mä ettisin semmosta päivävoidetta. se on ollu valkeessa purkissa ja vaalean väristä."
    "öööö..no minkä merkkistä?"
    "en muista. valkonen purkki siinä oli."
    "noh alotetaanko tuolta kanebon hyllystä ja käydään kaikki valkoset purkit läpi,ni joskos joku niistä ois se.. 🙂 "

    Miten jotkut voi kuvitella että me tiedetään mitä helvetin valkosta voidetta ne on käyttänyt.

  72. 81

    Rattlesnake_ sanoo

    Ajatuksen tasolla tää on todella hauskaa, ja voisin toisaalta kosmetiikan kohdalla vielä ymmärtääkin tällaisen asiakaspalvelun: sehän on vain rakas harrastus. Mutta auta armias niitä anttilan myyjiä, joiden kanssa tuli käytyä tämänkinlainen keskustelu.

    Minä:olisko teillä sebastian bachin uutta levyä
    Myyjä: kone ei näytä klassisen musiikin levyjä
    Minä: no en nyt puhu siitä bachista
    Myyjä: ei me myydä sellasta musiikkia
    Minä: no minkäs takia ostin teiltä viikko sitten gunnareiden levyn? sama musiikkityylihän se sekin on.
    Myyjä: jos ei valikoima miellytä voit mennä muualle
    Minä: en nyt valita tästä valikoimasta vaan tästä palvelusta

    enkä oo muuten sen jälkeen suostunu anttilasta ostamaan levyjä tai yhtään mitään(ei sillä että ostaisin anttilasta koskaan mitään muuta kun levyjä), ellei se yks tietty miesmyyjä oo kassalla. aina kun ostan levyjä se sanoo jotain sen tapasta ku 'huomenna tulee sit tän ja tän bändin levyjä alennukseen, kannattaa tulla kattomaan jos kiinnostaa'. ai että tykkään tollasesta asiakaspalvelusta!

    ja niistä sokkarin myyjistä on varmaan turha puhua….. edellisenä päivänä tullu palkka kuumottaa tilillä ja huutaa tuhlaamaan, mutta silti ne myyjät, joilta kysyisin vahvinta mahdollista hiuslakkaa palvelevat mieluummin niitä keski-ikäisiä tätejä turkeissaan. aina siinä tilanteessa marssii siihen pieneen kampaamoon sadan metrin päähän sokkarista ja ostaa sen maailman parhaan, joskin pahimmanhajuisen hiuslakan. ja saa hyvää palvelua huolimatta ulkonäöstä.

    ja nyt näin aiheen vierestä, et tykännyt anatomicalsin tuotteista yhtään, mutta nyt on pakko sanoa, että stop crackin up -huulirasva, jota ainakin kickseistä saa on yksi parhaista ikinä. jos jollakin ihmisellä on kuivat huulet niin minulla, mutta se toimii kuin kilo piriä! nyt onnistuu taas huulipunan käyttäminen, jota rakastan pohjattomasti.

  73. 82

    Anonyymi sanoo

    Hauskaa luettavaa 🙂
    Itse olen työskennellyt ulkotiloissa sijaitsevassa pihamyymälässä, joka oli erikseen rajattu verkkoaidalla ja portilla. Eräänä lauantai-iltapäivänä olimmme laittamassa kauppaa kiinni, työkaverini laski kassaa ja minä suljin portin.
    Juuri kun sain portin lukkoon, ajaa autolla portin viereen nuori nainen.

    Keskustelu meni jokseenkin näin:

    Minä: Hei, ollaan valittevasti juuri suljettu, kello on on jo sen verran paljon.
    Nainen: Ai jaa, no voi harmi. Oisinko voinu vielä tulla sisään kun kerran ootte vielä siellä?
    Minä: ??!! No juuri tässä lasketaan kassaa ja suljetaan paikkoja. Mitä olisit tarvinnut, voin sulle hakea nopsaan?
    Nainen: Oisin vaan halunnut tulla katselemaan. En mä ajatellu ostaa mitään.
    Minä: ???!!!! Joo, olen pahoillani, mutta meillä menee liike kiinni ja haluamme myös lähteä kotiin…

    Oikeesti?!!!

  74. 83

    Anonyymi sanoo

    Haha, paras ketju ikinä!
    Itse baarityöntekijänä tulee aika usein näitä tilanteita, kun asiakkaat ovat humalassa, mutta silti eniten naurattaa juurikin tuo "oletko töissä täällä?" "ei, ryöstän vain kassaa".:D
    Samoin kun luettelen mitä snacks4eja meillä on tarjolla usein lisätään kysmys "ai eikö teillä oo hampurilaisia?" juu onhan meillä, tykkään vaan pimittää sitä tietoa juuri sinulta.
    -S

  75. 85

    Anonyymi sanoo

    Olipa melko kummallinen postaus. On varmaan mukavaa nauraa ja "panetella" asiakkaita mutta kun asia nyt sattuu yleensä olemaan niin että keskustelu on helppo avata kysymällä esimerkiksi "olisiko teillä hyviä huulipunia" tms..

    • 85.1

      Anonyymi sanoo

      Jep, minäkin ihmettelin, että miksi tuostakin asiasta pitää nipottaa. Sehän on ihan yleinen ja ystävällinen keskustelun avaus.

    • 85.2

      Anonyymi sanoo

      Juu, eipähän tarvi myyjiltä kysellä enää mitään. Onneksi netistä löytyy tavittavat tiedot ja pian on automaattikassat kaupoissa.

  76. 86

    Anonyymi sanoo

    Tuohon viimeiseen kommenttiin on pakko kerrata Virven loppukaneetti: "Itse kutsun tätä postausta "huumoriksi". Tuttu sana kaikille?"

    Joillekin sana "huumori" on näköjään täysin tuntematon…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *