Muusikon tyttöystävän tunnustuksia

Pääsiäinen on ollut rentouttavaa aikaa. On ollut ihanaa olla kotona ja ottaa rennosti, kuunnella vaan hiljaisuutta ja…

Ei vaan, nauran itseni kipeäksi edes ajatellessani, että olisin voinut vaan kuunnella pääsiäisen ajan hiljaisuutta. Sen jälkeen, kun muutin yhteen muusikon kanssa olen saanut tutustua aivan uuteen maailmaan, josta en tosiasiassa ymmärrä puoliakaan, mutta joka on ollut todella mielenkiintoista seurattavaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minulta on kyselty useaan kertaan Ruotsalaisesta ja vaikka olinkin aluksi ajatellut, etten kerro hänestä enempää päätin kuitenkin, että voisin ihan hyvin kertoa hieman hänen työstään, sillä se maailma, johon olen hänen työstä kautta tutustunut on ollut melko jännittävä tällaiselle alasta mitään ymmärtämättömälle.

Kuten olen jo aiemminkin maininnut, on Ruotsalainen siis muusikko. Hän soittaa freelancerina yhdeksää kymmentä erilaista puhallinsointinta, joista osaan nimetä yhden kaksi tunnistamatta kuitenkaan edes niiden erilaisia versioita. Tiedän, että mies soittaa mm. saksofonia, mutta en osaa erottaa altto- ja tenorisaksofoneja tai kuulla niissä eroja. En ole varma, tunnistaisinko klarinettia ja onko niitäkin kuinka monia erilaisia, mutta tiedän, että meillä on kotona melkoisen paljon erilaista musiikkitavaraa, joista kuulemma neljä on erilaisia saksofoneja ja muutama muu erilaisia klarinetteja. Ja sitten on vielä ainakin se joku elektroninen kolmikirjaiminen puhallinsoitin, jota en osaa kirjoittaa. Yritin kerran kehua osaavani soittaa nokkahuilua, jonka jälkeen mies kaivoi sellaisen laatikosta ja pyysi minua näyttämään. Hänen rohkaisevasta asenteestaan huolimatta Ostakaa makkaraa -kappale kuultiin asunnossamme minun soittamanani vain kerran eikä encorea ole tulossa.

Ennen kuin muutimme yhteen ja vielä hetken aikaa yhteenmuuttomme jälkeenkin minulla oli todella romantisoitu kuva mielessäni siitä, millaista asuminen muusikon kanssa olisi. Mietin itseni hengailemassa loftissamme viinilasi kädessä ja kuuntelemassa saksofonin romanttisia säveliä Ruotsalaisen harjoitellessa. Hän oli varoittanut minua, että saattaa vapaapäivinään harjoitella mielellään jopa kahdeksan tunnin ajan ja olin etukäteen ok asian kanssa. Hankimme hänelle kotiimme äänieristetyn studioboksin, jottei hänen tarvitsisi lähteä studiolle harjoittelemaan ja vaikkei se olekaan sisustuselementtinä kovin esteettinen, on se sitäkin käytännöllisempi.

Music

Asetuttuani kunnolla asumaan Ruotsiin opin kuitenkin, että mielikuvani oli todella romantisoitu. Toisin kun voisi luulla se, että omistaa absoluuttisen sävelkorvan ja on todella hyvä työssään tarkoittaa nimittäin käytännössä usein ihan jotain muuta kuin kahdeksaa tuntia kaunista soittoa. Ja äänieristetty studioboksi tarkottaa lähinnä vain ääniä vaimentavaa boksia.

En tiennyt etukäteen, ettei kaikkien puhallininstrumenttien soitto ollutkaan sama asia kuin vaikkapa kitaran tai pianon soitto, jotka voisi kerran opittuaan tehdä abaut koska tahansa ja että jos harjoittelussa olisi parinkin päivän tauko, eivät tietyt suun lihakset olleetkaan enää täydessä terässä. Se kuulosti minusta hassulta. Instrumentteja oli soitettava vähän lähes joka päivä, mutta liiallinen soitto voisi myös tehdä hallaa tietyille lihaksille. En huomannut koskaan eroa soitossa, mutta hän kuulemma huomasi. Kaikki tämä rajoitaa jonkun verran esimerkiksi reissaamistamme, sillä kotoa ei voi tiettyinä aikoina olla poissa liian pitkään ilman, että soitto kärsii.

Joinakin päivinä seurustelumme alussa mietin rehellisesti sanottuna, että osaako tyyppi edes soittaa, sillä minusta harjoittelu kuulosti niin hirveältä. Ehkä hän vaan luulee osaavansa soittaa ja hänellä on pieni Idols-syndroma..? Helpostus oli kuitenkin suuri, kun hän kerran pahoitteli, että joudun kuuntelemaan hirveän kuuloista harjoittelua, sillä useat harjoitukset, joita hänen täytyy tehdä kuulostavat aivan kamalilta. Oli ihanaa kuulla, että asian ilmeisesti kuuluikin olla niin ja oli sitäkin hämmentävämpää yrittää ymmärtää, miksi sen piti olla niin. Eikö voisi vaan treenata kauniita sointuja..?

Music

Olen kerran erehtynyt tekemään sen virheen, että päätin tehdä töitä kotoa. Päivä oli melko stressaava, hommaa oli paljon eikä oloni ollut kovin rentoutunut. Miehellä oli tiedossa studioäänitys ja tärkeä keikka ja hänen oli harjoiteltava koko päivä ahkerasti eri intrumentteja. Käytännössä kuuntelin siis koko työpäiväni ajan tunnista toiseen aivan suunnattoman raskasta erilaisten pillien instrumenttien vingutusta sointuja, kun hän yritti koko päivän ajan löytää ne täydelliset nuotit ja harjoitteli niitä sointuja, jotka eivät kuulemma soineet vielä täydellisesti. Ymmärsin silloin, miltä kolmannen luokan musiikinopettajastani oli tuntunut, kun nokkahuilupainotteinen musiikkitunti oli käynnissä. Olin aivan rikki ja päätin, etten koskaan enää tee töitä kotoa miehen ollessa siellä.

Mies on freelancer, joka esiintyy teatterituotannoissa, erilaisissa orkestereissa ja kokoonpanoissa sekä nauhoittaa erilaisten artistien kanssa levymateriaalia. Hän tekee sovituksia popista jazziin ja joskus jopa niin outoon ja taiteelliseen tavaraan, etten edes ymmärrä sen olevan kaunista musiikkia. Olin kerran kuuntelemassa keikkaa, jota hän oli hehkuttanut pitkään jo etukäteen. Tyypit, joiden kanssa hän soitti olivat kuulemma ”world class” ja musiikki juuri sellaista, jota hän soittaisi kaiket päivät jos vaan voisi. Kuunnellessani esiintymistä en vaan ymmärtänyt siitä mitään. Tiedän, ettei musiikki ole ymmärtämistä vaan nauttimista, mutta en vaan kyennyt nauttimaan, sillä se oli minusta aivan mielettömän outoa. Myöhemmin sain lukea lehdestä erään varsin kriittisenä tunnetun musiikkikriitikon kehuneen heitä ja verranneen heitä johonkin saman kategorian maailman luokan yhtyeeseen. En selvästikään ymmärtänyt yhtään.

Music

Käyn välillä katsomassa erilaisia keikkoja, mutta jos paikkani on kaukana lavasta enkä näe kunnolla en aina edes välttämättä tiedä, kuka soittajista on mieheni. Olen surkea tunnistamaan instrumentteja, mutta pidän tämä salaisuutena.

Koska minulla ei ole pidempää historiaa Ruotsin kanssa en tunne paikallisia pitkän uran tähtiä tai tiedä tunnettuja telkkariohjelmia, joten en osaa fiilistellä, mikäli hän pääsee soittamaan jossain superjutussa. Olen ollut kuuntelemassa keikkoja, joilla kaikki muut ovat tienneet artistin olevan pitkän linjan veteraani, mutta minulla ei ole ollut hajuakaan siitä, kenen bändissä mies on soittanut. En tiedä, kuka on paikallinen Jari Sillanpää. Olen jättänyt keikkoja väliin paikoissa, joiden olen jälkikäteen kuullut olevan mieletön juttu ja joita olen jälkikäteen harmitellut missanneeni.

Music

Tosiasiassa mies tekee myös aivan hulvattomiakin keikkoja -ainakin minusta. Kun tapasimme, oli hän juuri aloittamassa uudessa teatterituotannon. Hän oli alun perin ollut auttamassa ystäväänsä valitsemaan tuotantoon muusikoita ja he olivat yrittäneet etsiä kaupunginteatterin näytökseen naispuolista puhallinsoittajaa, joka soittaisi hyvin seitsemää puhallinsoitinta. Sellaista ei löytynyt, joten Ruotsalaiselle ehdotettiin, josko hän suostuisi tuotantoon mukaan. Ottamatta selvää sen enempää millainen tuotannon idea oli, lähti hän mielellään mukaan. Freelancerille on aina mukavaa saada pidempiaikainen kiinnitys muiden töiden rinnalle.

Arvatkaa vaan, kuinka nauroin kun kuulin, että kyseessä oli naisvankilaan sijoittuva Chicago-musikaali ja että orkesteri näkyisi koko musikaalin ajan katsojille, mikä tarkoitti, että Ruotsalaisen olisi pukeuduttava naiseksi aina töissä ollessaan. Ja arvaatte varmaan, että minusta oli huomattavasti paljon hauskempaa kertoa kaikille mieheni työstä kysyville, että hän on viihdetaitelija, joka pukeutuu kolme neljä kertaa viikossa naiseksi ja nousee lavalle viihdyttämään yleisöä. Jostain syystä se jätti kysyjän aina hiljaiseksi. Ruotsalainen myös opetteli tekemään oman lavameikkinsä ja lähetteli minulle kuvia itsestään mekossa. Se oli outoa, hämmentävää ja huvittavaa aikaa. Ja voitte uskoa, kuinka paljon minua nauratti musikaalia katsoessani ja tietäessäni, että yksi sen orkesterin jäsenistä olikin karvainen mies…

Ja olenhan minä tottakai ylpeä hänestä. Olen usein nähnyt hänen nousevan hänelle tuttujen tyyppien keikalla lavalla ihan kylmiltään fiittaamaan kappaleita, joita hän ei ole koskaan ennen kuullutkaan. Hänestä se on hauskaa enkä ikinä arvaisi hänen soittaessaan, että hän kuulee kappaleen vasta ensimmäistä kertaa. Itseasiassa tavatessamme hän teki juuri sellaisia keikkoja, joilla hän saattoi tavata DJ:n vasta juuri ennen keikan alkua ja jammaili pari tuntia saksofonillaan sointuja sellaisten biisien päälle, jotka hän vasta kuuli ensimmäistä kertaa. Koska en ymmärrä musiikista mitään, on se minulle tietysti aivan uskomatonta ja huikeaa. Silloin en tosin edes tiennyt, ettei hommaa oltu etukäteen harjoiteltu.

Olen siis saanut sukeltaa aivan uudenlaiseen maailmaan, josta en ymmärrä yhtään mitään ja se on itseasiassa aika hauskaa. Siitäkin huolimatta, että vaikka olen tiennyt jo valmiiksi olevani todella epämusikaalinen reputettuani ala-asteella musiikkiluokan pääsykokeen kun en osannut laulaa edes Ukko-Noaa nuotilleen (en taida kyetä siihen edelleenkään), on tämä outo musikaalinen maailma ollut mielenkiintoinen elämys, josta en ymmärrä yhtään mitään ja jota en siksi varmastikaan osaa arvostaakaan aina täysin. Tämä outo maailma antaa mukavan vastapainon kosmetiikkamaailmalleni, joka puolestaan on Ruotsalaiselle täysi mysteeri.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mies on tottunut tyyppeihin, joilla on sävelkorvaa, mutta siitä huolimatta saan laulaa kotona nuotin vierestä Justin Bieberiä tai suomalaisia lastenlauluja ilman kritisointia. Hänellä ei luultavasti ole hajuakaan, kuka on David Guetta eikä hän ymmärrä Cheekin musiikkia, mutta hänen musikaalinen ja minun anti-musikaalinen maailmamme ovat onnistuneet kohtaamaan hyvin ilman ongelmia. Hän ei ole tehnyt päivääkään muuta työtä kuin musiikkihommia ja hänen muusikkoystävänsä ovat aina yhtä mukavia minua kohtaan siitäkin huolimatta, etten ihan oikeasti ymmärrä yhtään, mitä he tekevät. Veikkaan, että muusikkoina he ovatkin kohdanneet paljon ihmisiä, jotka suhtautuvat heihin ”vain muusikkoina”, joten he ovat oppineet olemaan tuomitsematta muita. Blondille kosmetiikkabloggaajalle tämä on melkoinen helpotus, sillä ollessani vielä laivalla töissä tulin eräässä elämänvaiheessa useaan kertaan tuomituksi silloisen seurustelukumppanini hienostomaailmassa heti ihmisten kuultua, että olen kosmetiikka-alalla.

Meidän kotonamme ei siis ole pääsiäisenä soinut romanttinen saksofoni, mutta elämä hymyilee silti kaikin puolin. Kello on kolme iltapäivällä, Ruotsalainen vetäytyi juuri päivän neljännen kerran studioboksiinsa soittamaan nuotteja, jotka muistuttavat minua lähinnä laivalla oppimaltani lyhyitä ja pitkiä puhalluksia yhdistäviltä hälytysääniltä ja kaikki on vähän hassua. Enpä olisi etukäteen arvannut, että elämä muusikon tyttöystävänä on tällaista.

Ymmärrättekö te ihan tarkalleen, mitä teidän kumppaninne tekee työkseen?

Kommentit
  1. 1

    pööpö sanoo

    Haha, olenkin jo pitkään arvuutellut, että mitäköhän soitinta Ruotsalainen soittaa ja päädyin jostain syystä kitaraan. Olen itsekin saksofonisti (ja toki myös muita puhaltimia pitää hallita, kuten myös ruotsalaisen), ja valitettavasti todellakin ymmärrän mitä puolosoni tekee sillä hän on myös saksofonisti ja käynyt tismalleen samat koulut kanssani.
    Alussa oli äärettömän raskasta kun minulle soitettiin ja kysyttiin että pääsisikö mieheni keikalle. Nyt olen ilmeisesti jo vakiinnuttanut asemani omilla avuillani sillä myös minua kysytään keikoille.:D
    Puhallinsoitinten harjoittelu ei tosiaan kuulosta monestikaan kovin kivalta, mutta ole onnellinen ettet ole yhdessä vaskisoittajan kanssa! Heillä ansatsi on vielä paljon herkempi ja monimutkaisempi asia kuin fonisteilla ja alku- ja loppuverryttely on erittäin tärkeää eikä välipäiviä saa käytännössä olla.:)
    Ai niin, muistan kun joskus vuosia sitten kirjoitit, ettet pidä jazzista. Hauskaa että päädyit yhteen jazzarin kanssa.;)

    • 1.1

      Virve sanoo

      Hahhahhaa, jazzi on tosiaan ollut aina musiikkilaji, josta en ole pitänyt, eli kohtalo halusi näköjään tahallaan irvailla minulle. Hauskaa, että muistit. 🙂

      Kiva kuulla, että ymmärrät siis täysin, mistä puhun -tai no, ymmärrät itseasiassa minua paljon paremmin, sillä minullahan ei tässä yhteydessä ole hajuakaan, mistä edes puhun… 🙂

  2. 2

    sanoo

    Mä tiedän missä mies käy töissä ja noin pääsääntöisesti mitä hän siellä tekee. Mutta oikeasti en ymmärrä siitä yhtään mitään. 😀

  3. 4

    henriiika sanoo

    Jos yhtään lohduttaa, niin ei se pianistien, kitaristien ja jousisoittajien asteikkorallikaan kovin inspiroivalta kuulosta :D. Ainakin klasarimuusikoillahan se on jokapäiväistä. Itse olen laulaja ja poikaystävä lähtee jo suosiolla kirjastoon, kun harjoittelen kotona. Monet ei-muusikot eivät varmaankaan hoksaa, että biisien harjoitteleminen ei tarkoita sitä, että kyseinen kappale soitetaan/lauletaan alusta loppuun vaikkapa 5 kertaa, vaan eri kohtia hinkataan ja työstetään eri sävyillä kymeniä kertoja putkeen. Sitä ei todellakaan jaksa kauaa kuunnella.

    Hauska kuulla, että olet päässyt tutustumaan erilaiseen maailmaan poikaystävän kautta! 🙂

    • 4.1

      Virve sanoo

      Mielenkiintoista kyllä varmasti tuokin ja täysin totta, ettei tule ajatelleeksi, kuinka paljon niitä pikkujuttuja hiotaan ja toistetaan. 🙂

  4. 5

    Mari sanoo

    En ymmärrä. Mieheni ohjelmoi työkseen. Ja teoriassa tiedän asiakkaat ja millaisia ohjelmia, mutta esim tänään kertoi uudelle tuttavalle työstään ja huomasin että en tiennyt oikein mitään itse työstä;)

  5. 6

    suvituulimylly@gmail.com sanoo

    Mä olen kanssa entinen muusikon vaimo. Mieheni oli erään suomalaisen erittäin tunnetun laulajan kosketinsoittaja taustabändissä. Freelancer-muusikon työ on todella epävakaa työllisyysnäkymien suhteen. Ei koskaan tiedä onko töitä, joten varmasti teillä on aika epävarmaa teidän elämä jos sinäkin vielä opiskelet. Mutta sulla on Virve hieno blogi ja joka päivä klo 19 katon sun blogikirjoituksen. Kiva lukea sun blogia ja kaikkea ihanaa teille.

    • 6.1

      Virve sanoo

      Niinhän se tosiaan on, että freelancerilla voi olla varsin epävakaitakin aikoja. Itselläni on onneksi vakkari täysipäiväinen työ ja miehellä on viime vuodet riittänyt töitä enemmän kuin pystyy ottamaan vastaan, mutta on kyllä saanut itsekin tutustua ajatukseen epävarmuudesta. Esimerkiksi asuntolainan saanti freelancerina oli haastavaa vaikka oli osoittaa hyvät tulot ja säästöt, sillä pankit tiesivät, ettei freelancer voi koskaan olla täysin varma tulevasta.

      Ja ihana kuulla, että palaat aina lukemaan blogia. Kiitos! ❤️

  6. 7

    Eliisa sanoo

    Itsellenikin on vähän epäselvää, mitä mieheni tekee työkseen. Jotain raportteja ja analyysejä. 🙂 Tämä oli tosi mielenkiintoinen juttu! Kiva, kun avasit omaa arkeasi meille!

  7. 8

    Norttis8ans sanoo

    Moi Virve! Tiedän täsmälleen miltä susta tuntuu. Minäkin olen muusikon emäntä, joka ei ymmärrä mitään miehensä musiikista. 🙂 Ollaan kyllä mieheni kanssa molemmat pääosin samanlaista musiikkia rakastavia ihmisiä, mutta tämä musiikin laji, jota mieheni soittaa, on mulle täysin vieras. Hänen kauttaan mullekin on avautunut aivan uudenlainen maailma, suomalainen bändi-underground. Alan jo oikeasti tuntea suurimman osan genren ”sisäpiiristä”, vaikka en edelleenkään tajua itse musiikkia. Mutta onhan älyttömän hauskaa pyöriä oman mukavuusalueen ulkopuolella välillä, varsinkin kun muut muusikot kohtelee mua hyvin ystävällisesti. 🙂

  8. 9

    sanoo

    Ymmärrän erittäin hyvin mitä mieheni tekee, koska hän tekee täsmälleen samaa työtä kuin minä itse

    Tää oli mielenkiintoinen postaus.

  9. 10

    sanoo

    Otan osaa ja ymmärrän. 16 vuotta yhdessä laulaja/kitaristi/basisti/lauluntekijän kanssa, enkä osaa laulaa kolmea nuottia perätysten oikein vaikka olisi henki kyseessä.

  10. 11

    sanoo

    Ihana postaus! Nauroin ääneen monessa kohtaa 😀 Mä olen ite todella epämusikaalinen, vaikka musiikkia rakastankin. Ja ymmärrän kyllä aika hyvin, mitä mieheni tekee työkseen. Tosin sen selostaminen muille ei ole ehkä kaikista helpointa 😀

  11. 12

    Intootje sanoo

    Hauska postaus! Minusta on vaan mukavaa, ettei miehen kanssa olla samalla alalla. Hän on kemian insinööri. En niin kauheasti hänen alastaan ymmärrä, mutta jotain nyt kuitenkin. Muutama vuosi sitten pääsin tutustumaan paikalliseen ydinvoimalaan oman työni takia (olen tekemisissä lääketieteen radioaktiivisten isotooppien kanssa) ja hän oli silloin kyllä vähän kade. Itsekin olisin mielelläni ottanut hänet mukaan, sillä kun kuuntelin melko tarkkoja selityksiä hollanniksi niin pakko sanoa, että hänestä olisi varmaan ollut apua selittämään joitain juttuja, mitä en itse nyt kunnolla ymmärtänyt. Mielenkiintoinen visiitti oli silti.

  12. 13

    Elli sanoo

    Olen tottunut itse olemaan se osapuoli, jonka työstä kellään ei ole hajuakaan 🙂 liian pitkiä sanoja ilmeisesti, vaikka omasta mielestäni melko simppeliä. Mutta jäipä harmittamaan tuo lyhyt kohta alan perusteella arvoittamisesta, suohon sellaiset ihmiset! Kertoo heistä itsestään paljon enemmän kuin koulutustaso..

  13. 14

    Ngal sanoo

    Hahaa! Tämä kuulostaa niin tutulta maailmalta! Vaikka ei kyse ole kumppanista, musikaalisen suvun jälkeläisenä tämä liippaa läheltä.. Oma isäni on soittanut mm. useaa eri puhallinsoitinta, ja ne soittoharjoitukset kotona olivat tosiaan hermoja vieviä… (nykyään hän ei korkean ikänsä takia enää puhaltele, verisuonia säästääkseen..)

    Äiti heitti joskus vitsinä kirjoittavansa joskus paljastuskirjan elämästään muusikon vaimona – on siihen niin monia hienoja ja vähemmän hienoja yksityiskohtia kuulunut…

    Plussana on sitten musikaalinen jälkikasvu! Oma korvani ei ole absoluuttinen, mutta osaan laulaa nuotista 🙂

  14. 15

    Sirpale sanoo

    Mukava postaus tämä, mutta monta kertaa sitä lukiessa tuli mieleen syvä kiitollisuus omaa nörttimiestäni kohtaan. Minä en kestäisi tuollaista ”meteliä” kotonani. Tai no, ehkä kestäisin, jos saisin viettää aina vähintään puolet viikosta maalla täydessä hiljaisuudessa tai jotain… Olen suuri hiljaisuuden ystävä ja joskus jo nyppii sekin, jos puoliso katsoo telkkaria liikaa tai mielestäni liian kovalla (vaikka yleensä olenkin eri huoneessa).

    Mitä tulee lopussa esitettyyn kysymykseen: nykyisin alan vähitellen ymmärtää jotain perusasioita mitä mieheni tekee työkseen, johtuu siitä että olen ollut nyt muutaman kuukauden miehen pikkufirmassa töissä, kirjoittamassa dokumentaatiota tuotteista, joita muut tekevät. Kaikki asiaa tuntemattomat kuvittelevat aina, että tottakai me teemme samoja hommia kun toinen on ohjelmistotekniikan insinööri ja toinen tietoliikennetekniikan DI, mutta kyllä olen ollut ihan pihalla näistä tietoliikenneasioista ja siitä, mitä puolison firma oikeasti tekee. Tosin onneksi suurimmalle osalle kysyjistä on riittänyt vastaukseksi, että se on atk-firma… No, nyt tosiaan alan pintapuolisesti ymmärtää mitä firmassa oikeasti tehdään 🙂

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *