Miksi se täytyisi kätkeä?

”Kel’ onni on se onnen kätkeköön” kuuluu suomalainen kansansanonta. Paskat, sanon minä. Silläkin uhalla että on todella epäsuomalaista ja suorastaan pröystäilevää kertoa, miten hyvin asiat menevät aion kertoa sen silti.
 
Elämä on nimittäin tällä hetkellä aivan uskomattoman ihanaa. Se kaikki turhautuminen, pelko ja jännitys, joita koin vielä jonkun aikaa sitten tulevaisuuttani koskien on poissa ja tuntuu, että liitelen vain pehmeissä pilvilinnoissa ja että kaikki mihin kosken muuttuu kullaksi. (Tai jos muuttuukin paskaksi, niin ainakaan se ei haise pahasti tai ole ripulia ja valu sormien välistä.)
Kerroin jo aiemmin, että päätin lakata stressaamasta. Yritin miettiä, että kaikki kyllä järjestyy, mutta tottakai takaraivossa oli jatkuvasti pieni pelko: mitäs jos ei järjestyisikään? Mitäs jos en löytäisikään Lontoosta mukavaa asuntoa syyslukukaudeksi? Mitäs jos en osaisikaan koulussa mitään ja olisin aivan luuseri kosmetiikan kemiassa? Mitäs jos mistään ei vaan tulisikaan mitään?
 
Olen yrittänyt olla ajattelematta ikäviä asioita ja elää hetkessä, mutta viime työpassissa huomasin alitajuntani selkeästi olleen stressaantunut. Verenpaineeni hipoi pilviä ja minulla oli jatkuvasti fyysisesti paha olo. Kokoajan vaan etoi. Vauvauutiset eivät missään tapauksessa kuulu tähän elämänvaiheeseeni, joten syynä ei voinut olla muu kuin alitajuinen stressi. Oloni kuitenkin palautui normaaliksi kun kaikki vihdoin ratkesi.
Suomesta käsin tuntui aluksi mahdottomalta yrittää löytää asuntoa Lontoosta. Muuttoon ei ollut lopulta kuin alle kuukausi aikaa eikä minulla yhä edelleenkään ollut kuin menolippu ostettuna. Kaikki netistä etsimäni asunnot tuntuivat olevan vapaina heti tai niitä olisi mentävä katsomaan paikan päälle. Minuun iski jo epätoivo ja tein alustavan hotellivarauksenkin, jotten joutuisi Lontooseen ihan tyhjänpäälle.
 
Ja sitten se löytyi: Täydellinen pieni kaksio ja ihan vaan minulle itselleni. Lontoossa on harvinaista saada asua yksin asuntojen korkeiden hintojen vuoksi ja on ihan normaalia jakaa vielä kolmikymppisenäkin kämppä tuntemattomien ihmisten kanssa ja maksaa siitä silti kiskurihintaa, mutta minulla kävi tuuri. Olin säästellyt koko kesän palkkojani ja koska en ole mikään tuhlari olin antanut itselleni luvan maksaa vuokraa vaikka vähän enemmänkin. Talouttani se ei kaataisi ja saisin ainakin viimeisen kerran elämässäni asua Lontoossa ja nauttia ”minun Lontoostani” täysin siemauksin.
Vuokranvälittäjä oli halukas Skype-treffeihin, keskustelimme hommat läpi ja hän halusi vuokrata asunnon minulle. Riemullani ei ollut rajaa, sillä kaksioni sijaitsee aivan lähellä vanhaa asuntoani oikeastaan suoraan Tower Bridgen toisella puolella. Saisin siis edelleen nähdä joka päivä Lontoossa asuessani lempialueeni ja sen näyn, joka edusti minulle sitä itselleni kaikkein rakkainta Lontoota. En voisi olla onnellisempi!
Lähtöön on aikaa viikko ja pian saan jälleen sanoa Lontoota kodikseni sillä erotuksella, että tällä kertaa minun ei tarvitse matkustaa sieltä pois kymmenen päivän välein töihin toisin kuin viimeksi laivalla työskennellessäni, vaan nyt saan nauttia kaupungin arjesta ja juhlasta lähes jouluun asti. Aivan mieletöntä!
 
 
Kuinka ihanalta elämä voikaan tuntua, kun kaikki asiat vaan osuvat kohdalleen ja hommat järjestyvät! Joskus tuntuu, ettei voisi olla kiitollisempi olo ja että ihan halkeaa kun tajuaa, kuinka hyvin asiat ovatkaan. God, I’m blessed!
Mitä ihanaa teille on tapahtunut viimeaikoina?
Kommentit
  1. 4

    sanoo

    Mä olen IHAN samaa mieltä; onnea ei saa kätkeä! 🙂 Hienoa, että asuntohommat järjestyi! Mäkin jään odottelemaan Lontoo-postauksia, silmät kiiluen. Joku päivä mäkin matkustan sinne, ja rakastun varmasti 😉

  2. 5

    Anonyymi sanoo

    Ah ihana Lontoo ja onnea asunnosta. Jään odottelemaan kosmetiikkapostauksia kaupungista.
    Itse olen samaa mieltä "Kel' onni on se onnen kätkeköön" -sanonnan turhuudesta, mielestäni pikemminkin voisi sanoa Kel' onni on se onnen jakakoon ja levittäköön hyvää mieltä erityisesti niille, joilla on haastavampi vaihe elämässä menossa 🙂

    Kaikke hyvää Lontoossa vietettäville kuukausillesi 🙂

  3. 7

    Anonyymi sanoo

    Hieno juttu, onnittelut 🙂

    Olen ihan samaa tuosta, että on ihan turhaa kainostella, jos kotain hyvää tapahtuu. Ilo on tehty jaettavaksi 🙂

    Olin itse viime perjantaina ihan liekeissä, kuin sain töissä erääseen vaikeampaan asiaan liittyvän oivalluksen, josta hyötyvät itseni lisäksi koko projektiryhmäni. Keksin mallin jäsennellä projektin vaikeita asioita, ja malli on sovellettavissa moneen kohtaan. Go me 🙂

  4. 8

    sanoo

    Ihanaa lukea, miten onnellinen olet ja miten haluat jakaa tuon kivan meidän kanssa! Kaikkea mukavaa sinulle sinne maailmalle Haloo Helsingin biisin sävelin. Minulle on tapahtunut sellaista mukavaa, että olen laihtunut hieman ja alkanut liikkua enemmän ja se on tosi kivaa! Ja sitten äitinä olen iloinen, että tytär on löytänyt ensimmäisen oman kodin ja alan, jota haluaa opiskella.

    • 8.1

      sanoo

      Ihana kuulla, onnea! Ja ihanaa myös, että tyttärenkin asiat saavat aikaan iloa. 🙂

      Ja kiitos. 🙂

  5. 9

    sanoo

    Olipa ihana postaus! 🙂 Minusta kenenkään onni ei ole toiselta pois. Eivät kaikki onnelliset ihmiset ole aina olleet onnellisia ja saaneet onneaan vain sormia napsauttamalla. Miksei siis saisi olla iloinen siitä miten hyvin asiat on verrattuna menneeseen, mistä kaikesta on selvinnyt ja mitä on saavuttanut? Mun mielestä kiitollisuus on avain kaikkeen. Kun oikeasti muistaa olla kiitollinen ihan niistä pienistäkin hyvistä asioista, mitä elämä tuo eteen, you will get more. Se vain on elämän lanka 😉

    MS / Beauty Highlights

  6. 10

    Miira sanoo

    Kuulostaa upealta. Nauti Lontoon-ajastasi täysillä!
    (Ethän kuitenkaan maksa mitään etukäteen, ennen kuin olet nähnyt asunnon ja saanut avaimet yms.)

  7. 11

    sanoo

    Olen nyt parin vuoden aikana oppinut sen et kaikella tapahtuneella on merkityksensä ja lopulta kaikki kääntyy kuitenkin parhain päin, kuten esim. juuri nyt sulla asunnon kanssa. Onneks olkoon asunnon johdosta. Kohtalo määrää 🙂

  8. 12

    sanoo

    Luulen, että tuo sananlasku tulee muinaissuomalaisten käsityksestä. Aikoinaan muinaisuskon mukaan jokaiselle kylälle oli määrätty tietty määrä onnea ja auvoa, joten jos jollain lehmät lypsivät paremmin tai sato oli viljavampi, tämä henkilö oli automaattisesti kyläläisten käsityksen mukaan tehnyt jotain epärehellistä varastaakseen suuremman osan yhteisestä onnesta. Tämä käsitys oli vallalla vielä 1900-luvun alun maalaiskylissä, jossa ns. muinaisuskoa pidettiin vielä ainakin ajatuksen ja perinteiden tasolla yllä. Ehkä siksi kateus on niin suomalainen piirre 😉

    Mahtavaa kuulla, että sulla asiat menee siellä putkeen! Ihana lukea tällaisia hehkutuspostauksia, tulee jotenkin tosi hyvä mieli 🙂

  9. 13

    Anonyymi sanoo

    Ihanaa kuulla, että asiat ovat järjestyneet niinkun on pitänytkin:) osaatko muuten sanoa, että onko se uudistunut neulash yhtä tehokasta kun sillon kun se oli sulla käytössä?:o

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *