Lontoon Erasmus-vaihdon startti

Tänään olisi ollut koululla ilmoittautumispäivä, mutta missasin sen lahjakkaasti. Olen ollut Lontoossa jotenkin vain niin kiireinen ja syventynyt omiin puuhiini ja käytännönasioiden hoitoon sekä tuttujen treffaamiseen, etten edes muistanut saaneeni aiheesta sähköpostia reilu viikko sitten. En ollut työ-, muutto- ja  pakkauskiireissäni edes kunnolla reikisteröinyt koko sähköpostin sisältöä!
Ainoa asia, josta tiedostin saaneeni sähköpostia oli vaihto-oppilaiden orientaatio-päivä, jonka (varsin ylimielisen kuuloisesti) kiireideni vuoksi skippasin. Tutkin etukäteen päivän aikataulun sisällön ja päätin, että koska tuo päivä olisi minulla muutenkin jo täyteen buukattu, jättäisin vapaaehtoisen orientaation väliin. En kaivannut infoa siitä, missä voisin oppia englantia jos kielitaitoni ei riitä. En myöskään kaivannut infoa erinäisistä opiskelijoita auttavista ryhmistä tai siitä, kuinka voin säästää rahaa Lontoossa asuessani ja kuinka pennini riittäisivät kaikkeen. En ollut kiinnostunut lähtemään pariksi tunniksi kävelemään opiskelijakortit kaulassa pitkin minulle jo tuttua kaupunkia tai päättämään iltaani opiskelijoiden pubi-istunnalla. 
Joku voisi kutsua minua nyt asennevammaiseksi, mutta en minä ole varsinaisesti tullut tänne mitään Erasmus-vaihtolukukautta viettämään. Täytän pian 28 ja minä koen olevani jo ihan liian vanha opiskelijarillutteluihin. Kun minulta kysyttiin vaihdon hakuprosessissa, voisinko harkita lähteväni tämän sijaan opiskelemaan liiketaloutta jonnekin Englantiin näitä nimenomaisia vaihtopaikkoja ollessa tarjolla niin vähän sanoin tiukasti, että en.  En minä lähtenyt tänne mitään vaihto-oppilasvuotta viettämää, minä tulin tänne opiskelemaan juuri nimenomaan sitä kosmetiikan kemiaa siinä nimenomaisessa laitoksessa. Jos haluaisin opiskella liiketaloutta englanniksi, matkustaisin vain iltaisin junalla Helsinkiin ja tekisin sen siellä. Minulle tässä oli kyse jostain ihan muusta. 
Tottakai haluan tutustua täällä ihmisiin, en minä sitä. Mutta minä en nyt vain satu olemaan täällä siksi, että olisin vain halunnut lähteä vaihtoon jonnekin ja viettää villiä aikaa. Olen ihan eri tilanteessa! Minä olen jo matkustellut ja tehnyt niitä asioita, joita moni kaksikymppisenä vaihtoon lähtevä vasta haaveilee tekevänsä. Ehkä tämä on heille se erityinen vuosi, jona he kokevat kaikkea, mutta minä olen jo kokenut mielestäni melkoisesti. Minä olen myös ollut jo kahdeksan vuotta työelämässäkin ihan täysillä ja elänyt siinä sivussa Lontoossakin. Lontoo on minulle tuttu kaupunki enkä kaipaa täällä neuvoja siitä, kuinka voin elää täällä opiskelijana. Minulla on kiva asunto, minä olen rahoittanut elämäni säästämällä tähän jo vuoden etukäteen ja minä tiedän, kuinka voin aikaani täällä viettää. Ei minulle tule oloa, että nysväisin täällä yksinäni muista vaihtareista erakoituneena. Minusta päin vastoin tuntuu, ettei aikani edes riitä kaikkeen! 
Tutustun siis mielelläni kurssikavereihini ja käytän tämän tilaisuuden hyväksi, mutta koska olen luokkani ainoa vaihto-opiskelija koin voineeni hyvillä mielin jättää väliin orientoitumispäivän.
Sen sijaan täyttelin ilmoittautumistani kouluun verkossa ja koin suoranaisia huutonauruhetkiä sen kanssa.
En ihan tosi uskonut, että tällaista saisi edes kysyä ihmisistä!
Suunnatonta hilpeyttä minussa aiheuttivat myös kysymykset seksuaalisesta suuntautumisestani (melko tarkasti eriteltyinä) tai siitä, koinko syntyneeni samaan sukupuoleen, jossa koin itselleni parhaaksi elää. Oikeasti, saako näitä kysyä koulun virallisessa ilmoittautumisessa??
Okei, ehkä tämä oli vasta esimakua tulevasta taiteellisesta ympäristöstäni, jossa me kosmetiikan kemiaa opiskelevat nörtit todellakin varmasti erottuisimme muista taiteellisuuden ja omaleimaisuuden huipentumista Lontoon University of the Artsissa. Mene ja tiedä, mutta jännityksellä odotan torstaita, jona pääsen koululle viimeistelemään ilmoittautumiseni ja tutustumaan koulun kirjastoon.
Virallisesti kouluni olisi tarkoitus alkaa maanantaina, mutta kun nyt katselin lukujärjestystäni, näyttäisi se varsin tyhjältä jokaisen tulevan maanantain osalta eikä se kovin täydeltä kyllä muutenkaan vaikuta. Realiteetit kuitenkin selvinnevät sitten ensiviikolla, kun homma oikeasti starttaa käytiin.
Palaillaan niihin realiteetteihin sitten, kun minulla on niistä jotain kerrottavaa! 
(Kuvituksena satunnaisia räpsyjä eräältä Lontoon päivältä.)
Kommentit
  1. 1

    Anonyymi sanoo

    Aika mielenkiintoinen kysely, vaihtoehdot kuulostavat koiranrotukartoitukselta- other mixed backround 😀 Kiitos kun jaoit tämän kanssamme. Toisaalta aika huolestuttava, että tälläistä epärelevanttia tietoa kerätään, mutta kai siihenkin on joku "syy"

  2. 2

    Anonyymi sanoo

    Nuo todella railakkaan epäkorrektit kysymykset ovat perus juttu Britanniassa ilmeisesti… D: Muistan lukeneeni joku aika artikkelia siitä kuinka BBC kyselee juuri noita juttuja jokaiselta työhakijalta, ja artikkeli kritisoi sitä että noilla kysymyksillä muka etsittäisiin tietty määrä eri taustaisia ihmisiä, ikäänkuin korrektiuden takia täyttämään joku "korrektius-kiintiö". Siis että muka suosittaisiin henkilöitä erikoisen taustan mukaan jotta annettaisiin suvaitsevainen mielikuva.

    Tollainen utelu on näin suomalaisesta näkökulmasta niin tökeröä että huhhuh! 😀

  3. 3

    Anonyymi sanoo

    Tuo rotuasia on ihan normijuttu Englannissa; samaan kysymykseen törmää monessa paikassa. En tiedä, mitä ne sillä tiedolla tekee, mutta ilmeisesti se niitä kiinnostaa. Ja just ilmoittauduin viimeiselle vuodelle yliopistoon, ja meillä oli juurikin nuo samat kysymykset. Niihin ei muistaakseni kuitenkaan ollut pakko vastata.

  4. 4

    Anonyymi sanoo

    Tuo sukupuolikysymys on kyllä hyvä. Täällä niin usein on vaihtoehtoina vain mies ja nainen, joten jos siellä on edes vaihtoehdot mies/nainen JA kysymys siitä että kokeeko vastaaja edustavansa sukupuolta, joka hänelle on määritetty syntymässä tai joka on hänen juridinen sukupuolensa, niin siellä ollaan jo iso askel edellä Suomea. Siinä annetaan sentään mahdollisuus kertoa transsukupuolisuudesta jollain tavalla, vaikkakin vähän kömpelösti.

    Utelut rodusta ja seksuaalisesta suuntauksesta kyllä tuntuu tosi, tosi epäkorrektilta.

  5. 5

    Anonyymi sanoo

    Ihan uskomattomia nuo koulun kysymykset! 😀

    Ymmärrän muuten täysin asenteesi, näin 26-vuotiaana, vaihdossa jo käyneenä ja useammassa maassa muutenkin asuneena oma asenteeni olisi hyvin samanlainen. Mutta kuinka nyt ikävöinkään Lontoota kun katselen kuviasi! Pakko päästä takaisin pian, edes käymään. On se niin mahtava kaupunki, nauti! 🙂

  6. 6

    sanoo

    Nuo kysymykset kysytään tilastollisista syistä, jotta oppilaitos voi todistaa, ettei harrasta syrjintää tiettyjä "vähemmistöjä" kohtaan.

    Tosin ainakin meidän yliopiston tuo kysely oli tosi huono. Seksuaalisia suuntautumisia oli kuulemma: hetero, biseksuaali, homomies ja lesbo. Ja sukupuoliakin oli vain mies ja nainen ja sitten piti erikseen rastittaa, että onko se sama kuin syntymässä. Vähän hämmentämiä vaihtoehtoja, kun seksuaaliseen suuntautumiseen piti erikseen sanoa, että onko lesbo vai homomies, jos sattuu homo olemaan, mutta jos on biseksuaali tai hetero niin sillä ei ole väliä. Mutta pitikö niitä erikseen edes siinä sanoa, jos sukupuoli kysytään kuitenkin erikseen?

    Ikävintä oli, kun järjestelmä virallisesti ilmoitti että sexual orientation, gender identity and religion must be specified, kun yritin vaihtaa sivua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *