Inside the Industry 6: OMG, it is HER!!!

En tiedä kuinka paljon enää jaksatte kuulla hehkutustani Lontoon koulusta ja opinnoistani, mutta olen itsekin niistä aivan hämmentynyt. En vaan voi uskoa, että joka ikinen koulupäivä voi millään kyetä tuomaan näin paljon uutta tietoa ja elämyksiä minulle!
Mietin jälleen kerran eräänä päivänä, viitsisinkö lähteä koululle vain siksi, että minulla on 1,5 tuntia kurssia nimeltä career coaching ja jonka luennolla tällä kertaa netin mukaan syventyisimme pääosin itsetutkiskeluun ja itseemme. Koska muu koulupäivämme oli etänä, oli suuri osa luokkakavereistani päättänyt olla tulematta paikalle vain tuon pienen hetken vuoksi. Aamulla sängyssä maatessani ajatus unien jatkamisesta houkutteli minua aivan suunnattomasti, mutta sitten taas muistin, että joka ikinen kerta kun vaan olin koululle mennyt olin aina saanut imeä itseeni jotain sellaista tältä alalta, jota en olisi muuten kotiin jäädessäni tajunnut. Ja koska tämä koko syksy on ollut minulle yhtä itsetuskiskelua ja henkistä matkaa ajattelin, että menkööt sille samalla buddhalaistumisen tielle sitten tämäkin iltapäivä. Päätin siis mennä.
Teimme tunnilla harjoitteita löytääksemme sen persoonamme, jollainen olemme työelämässä. Jos nuo harjoitteet eivät jo itsessään tuoneet minulle loistavia hyötyjä niin se mitä tapahtui sen jälkeen vasta olikin mieletöntä.

Luokkaamme käveli lisään nainen, jolla oli ”joku Kendallin konsultointitoimisto”, kuten asian ymmärsin. Ja nyt tuo daami oli tullut kertomaan meille kymmenkunnalle paikalla olevalle opiskelijalle tarinansa.

Hän oli lopettanut koulunkäynnin kapinallisena viisitoistavuotiaana Los Angelesissa asuessaan, jonka jälkeen hänen kampaajaisänsä oli sanonut hänelle, että hänen täytyi mennä sitten ainakin töihin ja auttanut hänet lopulta muutaman mutkan ja välietapin kautta pääsemään tekemään pieniä vuoroja Shu Uemuran toimistolla pienissä tehtävissä. Kaikki meni hyvin, kunnes eräänä päivänä hänen pomojensa välillä paljastui suhde ja työpaikka ajautui kriisiin monien lähtiessä sieltä pomojen mukana. Mitäpä hänkään sinne nyt sitten enää menisi, kun ei siellä ollut pomojakaan paikalla, hän ajatteli ja meni mielummin auttamaan isäänsä hänen kampaamoonsa. ”Mitä sinä täällä teet?” kysyi hänen isänsä. ”Jos ei siellä kerran enää ole pomojakaan niin mene sinne ja ota heidän paikkansa sitten!” kehotti isä. Ja niin hän meni ja otti. Ja kolmessa kuukaudessa Shu Uemura alkoi nousta ylöspäin.
Homma oli aluksi hankalaa, sillä merkki oli kaikkea muuta paitsi helppo lähtien jo ihan sen nimenkin ääntämisestä. 21 vuotiaana hän kuitenkin kiersi jo maata itse Shu Uemuran toiveesta avaten uusia liikkeitä. Merkille tuli loistava sysäys siinä vaiheessa, kun hän pääsi Japaniin käymään Shu Uemuran toimitiloilla. Vastassa häntä oli huone täynnä pelkkiä japania puhuvia miehiä, mutta hän oli sisukas. Hän koki, että vaikka merkillä olikin portfoliossaan aivan mieletön sävyvalikoima, puuttuivat sieltä ne meidän värityksellemme täydelliset nudesävyt. Hän vaati niitä, auttoi luomaan ne, ne tehtiin ja ne myivät hyvin. Ja Shu Uemuralla meni hyvin. Ja jatkossa 23-vuotias Millie oli se, jolta uusien tuotelanseerausten yhteydessä kysyttiin mielipidettä.

Myöhemmin urallaan hän oli mm. mukana luomassa omaa merkkiä, jota myytiin Bootsissa. Hänellä ei ollut kokemusta kosmetiikkakemistin hommista ja hän jopa turhautui mennessään keskustelemaan merkin Bootsin kemistien kanssa, joilla ei ollut hajuakaan siitä, millaisia asioita nykypäivän asiakkaat halusivat. Kemistit tuntuivat elävän omassa aikakapselissaan kaukana menneessä eivätkä ymmärtäneet yhtää nykytrendejä. Ei, hän ei haluaisi luomivärejä, jotka häipyisivät jo luomille laittaessa, hän halusi luomivärejä, jotka olisivat helppo häivyttää.

Ai te luulette, että tässä on muka pigmenttiä? Katsokaapas, kun tämä tummempi-ihoinen nainen laittaa tätä luomilleen, vieläkö näette jossain muka luomiväriä?” Homma oli kiivasta taistelua, sillä hän ei ymmärtänyt kemistejä eivätkä kemistit häntä. Hän tiesi, mitä halusi, mutta ei osannut opettaa kemistejä tekemään sitä. Lopulta lopputulos kuitenkin saatiin sopivaksi ja uusi kosmetiikkamerkki saatiin ulos. Erään luomivärin sävynumero oli 64 ihan vaan siksi, että vasta laboratorioporukan tarjoama 64. versio miellytti häntä koostumukselta tarpeeksi!
Nykyään hän pyörittää paitsi omaa erilaisella konseptilla toimivaa kosmetiikkaketjuaan (siitä lisää toiste sillä voi pojat, se se vasta juttu onkin!) toimii hän myös konsulttina kosmetiikkamerkkien brändäämisessä. Suomeksi hän siis auttaa ihmisiä luomaan heidän omia kosmetiikkamerkkejään. Hän on se, joka auttaa tekemään toimintasuunnitelman ja luomaan merkistä yrittäjän näköisen. Hänelle ei riitä, että asiakas kuvailee itseään hempeän naiselliseksi ja vihreitä arvoja korostavaksi, hän saattaa jopa pyytää asiakasta vaikka lähettämään kotoaan toimistolleen kymmenen valikoitua esinettä tutkittaviksi, jotta hän ymmärtää tarkemmin, kuka ja millainen asiakas oikeasti on.
Hän osaa myös sanoa, mitä ei kannata tehdä. Kerran eräs asiakas oli tullut juttelemaan hänelle halustaan luoda oma meikkisarja. Hän katseli asiakasta arvioiden ja mietti mielessään asiakkaan omia meikkejä, jotka olivat epämääräiset paksut siniset häivyttämättömän luomiväriviivat. Meikkimerkistä ei ikinä voisi saada hänen näköistään ja miksi nainen, joka ei edes selvästikään osaisi meikata tahtoisi luoda meikkimerkin? Lopputulos oli, että he päätyivät luomaan naisen nimellä uuden sivellinsarjan ja nainen oli erittäin tyytyväinen lopputulokseen.
Oli aivan mielettömän inspiroivaa kuulla, kuinka hän kommunikoi asiakkaidensa kanssa konsepteja kehittäen. Hän on ihan tosi se tyyppi, johon voi ottaa yhteyttä, kun brändillä vaikka menee huonosti tai jotain täytyy uudistaa tai markkinoille täytyy tuoda jotain uutta eikä lanseeraaja ole ihan varma, kuinka sen voisi tehdä. Hän kertoo, onko idea hyvä, hän hankkii sopivia valmistajia ja jakelukanavia, hänellä on homma hallussa, mutta hän antaa asiakkaidensa myös keskittyä näyttämään ne omat vahvuutensa. Ihan mieletön toimenkuva ja vieläpä sellainen, jonka hän on aivan itse itselleen omalla työllään rakentanut ihan ilman koulutusta! Ei ollut edes tullut mieleen, että tuollaisia tyyppejä voisi olla!

Hän puhui meille aivan sunnattoman inspiroivasti siitä, kuinka meidän tehtävänämme oli löytää ne kuluttajien tarpeet. Mille kuluttajilla voisi olla tarvetta, mistä he haaveilevat salaa mielessään? Itseruskettavan epätasaista lopputulosta tasoittavasta suihkeestako? Voisiko sellaisen kehittää? Hän näki kokoajan ympärillään mielenkiintoisia purkkeja ja pakkauksia. Voisiko tämän tuotteen pakata tuollaiseen kenties? Miltä se näyttäisi? Hän tiesi, että uusina alalle lähtevinä ihmisinä meillä on hirveä halu heittää pöytään kerralla kaikki panokset ja ideat, mitä meillä vaan on tarjota. Joskus lopputulos voi kuitenkin olla parempi, kun jotain jättää pois tai jotain korvaa jollain muulla.

Jälleen kerran olin aivan suunnattoman inspiroitunut minulle tarjoutuneesta kolmeneljäsosatunnista. En yleensä tee näin, mutta tällä kertaa päätin, ettei minulla ole mitään menetettävää ja marssin luennon lopuksi esittäytymään hänelle ja kertomaan suomalaisesta blogistani pyytäen, että saisin kertoa hänen pitämästään luennosta siellä sillä paloin halusta saada jakaa kokemukseni kanssanne. Tuntitilanne oli kuitenkin ollut melko intiimi ja koin, ettei välttämättä olisi kohteliasta jakaa sen sisältöä julkisesti kysymättä häneltä siihen lupaa, vaikkei hän sitä tuskiin koskaan saisikaan tietää. Hän innostui kovasti ja tarjosi minulle heti PR-kontaktinsa yhteystiedot, jotta saisin parempaa materiaalia täytteeksi. Ja kun luennosta kiittäessäni sain häneltä kortin, johon hän oli kirjoittanut myös nimensä tajusin, kuka hän on…

En tiedä, sanooko nimi Millie Kendall teille mitään, mutta kun minä olin alkanut vuonna 2005 opiskella kosmetologiksi, katselin teeveestä Rubyn ja Millien Meikkikoulua, jossa Ruby Hammer ja Millie Kendall loihtivat asiakkaille meikkejä ja kertoivat meikkivinkkejään. Nauhoitin jaksoja ja olin niistä aivan innoissani. Minusta oli mieletön ajatus, että he antoivat työkseen vinkkejä ihmisille kosmetiikan käyttöön ja ihailin heitä suuresti. Minäkin halusin tehdä sitä työkseni. Ja niin: Äitini toi minulle viisi vuotta sitten tuliaisena merkin aivan loistava siveltimenkin ja tuo samainen Ruby & Millie oli juuri se sarja, jonka Bootsille lanseeraamisen hankaluudesta hän oli meillekin puhunut. Hän oli SE Millie!!!

Olin jälleen kerran aivan tohkeissani. Aika mieletöntä, että nyt yhdeksän vuoden jälkeen istuin kuuntelemassa häntä livenä työskenneltyäni lähes yhtä pitkään kosmetiikkamyyjänä itsekin niitä vinkkejä ihmisille jakaen ja pitäen samalla kuudetta vuotta blogia, jossa muutaman tuhatta ihmistä käy päivittäin lukemassa juttujani kosmetiikasta. Ei nyt ihan oma TV-show, mutta tarpeeksi lähellä.

Kuinka monta ihanaa asiaa voinkaan täällä oppia ja kuinka inspiroituneeksi tämä koulu voikaan minut saada! Jos en jo valmiiksi tietäisi, että ensivuodesta on tulossa elämäni paras vuosi, en varmasti suostuisi lähtemään täältä kirveelläkään pois.

Kuka muu tietää, kuka Millie Kendall on?
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Oo, me ollaan katsottu samaa ohjelmaa. Ihan lemppari. Enkä noista ekoista kuvista tosiaan tajunnut, että se on MILLIE!

    • 1.1

      sanoo

      En minäkään yhtään tuossa livetilanteessa jotenkin… vasta sitten, kun kävin esittäytymässä. Hyvä ehkä niin, koska olisin varmaan muuten seonnut kesken luennon! 😉

    • 2.1

      sanoo

      Todellakin kannatti! Täällä saa kyllä joka päivä opetuksen siitä, miksei kannata aamulla antaa unien voittaa vaan sängystä kannattaa todellakin nousta! 🙂

    • 3.1

      sanoo

      Ihana kuulla, että koet noin! Luvassa on niin paljon uutta mielenkiintoista infoa että en edes malttaisi itsekään odottaa postausten julkaisua! 🙂

  2. 4

    sanoo

    Täytyy kyllä tunnustaa, että nimi ei ollut tuttu. Tosin olenkin vasta niin nuori, että youtubesta on katsottu vain Pixiwoota :D. Halusin vain tulla sanomaan, että nämä sun koulupostaukset on aivan loistavia! Aina innolla odotan uutta ja mielenkiintoista tekstiä, vaikka itse en niin paljoa kiinnitä kosmetiikkaan huomiota, on ollut aivan mahtavaa saada tällaiselle tavalliselle tallaajallekin (kuitenkin kemiasta jotakin ymmärtävälle) hyödyllistä tietoa! Kiitos näistä (ja tulevista) postauksista!! 🙂

    • 4.1

      sanoo

      Haha, silloin kun tätä katsottiin, ei koko YouTubekaan edes vielä ollut kova sana. 😉
      Ihana kuulla, että olet tykännyt postauksista! Näitä on mukavaa ja mielekästä kirjoittaa, kun saa tuollaista positiivista palautetta. Kiitos siis, että näpyttelit sen -usein kuin palautteen saa vasta silloin, kun joku on tyytymätön johonkin. Lupaan, että tulossa on vielä vaikka mitä mielenkiintoista! 🙂

  3. 5

    sanoo

    Upeeta Virve! Olet luomassa omassa elämässäsi ja urallasi nyt kyllä jotain isoa. Tuo kontakti on sinulle tosi tärkeä. Tietääkö tämä henkilö, että olet seurannut hänen meikkijuttujaan telkkarista? Jos ei, kerro. Kivaa lukea näitä sinun juttujasi.

    • 5.1

      sanoo

      Toivon, että jälkikäteen esitetyt terveiseni asiasta välittyät hänelle vielä pr-kontaktin kautta. 🙂
      Ja kiitos ihanasta kommentistasi. On ihana kuulla, että olet tykännyt jutuistani! 🙂

  4. 6

    sanoo

    Huh huh, mieletön kokemus! Olisin varmaan ollut ihan pää pyörällä, jos oisin ollut siellä. 🙂 Onpa onni, että jaksoit lähteä kouluun!

    • 6.1

      sanoo

      Todellakin oli onni! Tuon opetuksen jälkeen muistan varmasti jatkossa aina, ettei koskaan saa jäädä kotiin nukkumaan vaan aina pitää herätä katsomaan, mitä päivällä on tarjota. 🙂

    • 7.1

      sanoo

      Tuo on kyllä melkoisen mahtavaa. Minusta ainakin olisi mieletontä omistaa moiset kyvyt, tietotaito ja kontaktit, että kykenisin tekemään moista hommaa! 🙂

  5. 8

    sanoo

    Huikeaa! Nimi ei ollut minulle tuttu, mutta upea juttu kerrassaan. En tainnut koskaan olla kommentoinut blogiisi mitään, mutta olen lukenut säännöllisesti jo pitkään. Viime aikoina blogisi on vain parantunut. Kirjoitat niin sujuvasti tosi mielenkiintoisia juttuja, vaikka asia sinänsä ei sivua omaa elämää kuin sen verran, että kosmetiikkaa käytän ja tykkään lukea kaikenlaisia suosituksia. Keep going 🙂

    • 8.1

      sanoo

      Kiitos, ihana kuulla! Tällaisen palautteen saaminen on todella kannustavaa ja todellakin saa omankin halun pysymään yllä jatkossakin mahtavien ja itseäni ainakin hirveästi kiinnostavia aihealueita koskevien postausten tarjoamiseen. Kiitos siis ihanasta kommentista. 🙂

  6. 9

    Anonyymi sanoo

    Hei! Muistan kun aloin lukemaan blogiasi ja kuinka se sai minut kiinnostumaan kosmetiikasta! Sitten sisältö muuttui hieman puuduttavaksi ja samalla kaavalla toistamiseksi.. Nyt vihdoin tekstistä välittyy taas se sama intohimo kosmetiikka kohtaan! Parhaita postauksiasi ovat ehdottomasti, kun kirjoitat tälläisistä asioista eikä niinkään tuote-esittelyistä, koska omistat aivan uskomattomat kirjoitustaidot! Kiitos siis blogistasi, joka antaa niin paljon inspiraatiota tälläisille kosmetiikkahörhöille!

    • 9.1

      sanoo

      Minustakin tuntui siltä, että koko homman tekeminen muttui hieman puuduttavaksi ja samaa kaavaa toistavaksi, joten ymmärrän aivan täysin, mitä tarkoitat. Minusta tuntuu, että olen loytänyt nyt aivan uuden innon alaa kohtaan ja draivin tehdä blogiakin, minkä toivon välittyvän teillekin selkeästi.

      Kiitos ihanasta kommentistasi! Juuri tuollaisten ansiosta blogiakin on ihanaa ja palkitsevaa kirjoittaa. 🙂

  7. 10

    sanoo

    Mieletettömän kiinnostava ja kannustava tarina Milliellä. 🙂
    Youtubesta pitää mennä tutkimaan naisen meikkivideoita,kiitos vinkistä.

    Kiitos että jaat nämä koulujutut ja hetket opiskeluiden keskellä meille blogiin luettavaksi. 🙂

  8. 11

    Anonyymi sanoo

    Mulla on sellanen hytinä, että ponkaset viel pidemmälle töihin, kun takas laivalle 🙂

    Eevi

    • 11.1

      sanoo

      Voi että, olipas kivasti sanottu. Kiitos! 🙂

      Action plan on poikimassa ja syksyn aikana on opittu, että läpi voi mennä vaikka harmaan kiven jos tahtotilaa on tarpeeksi. 😉

  9. 12

    Kati sanoo

    Olipa inspiroiva(sti kirjoitettu) teksti! 🙂 Itsekin aina välillä mietin, että kehtaanko nyt mennä juttelemaan tuolle luennoitsijalle. Yleensä aina kannattaa! Ne kerrat, kun olen uskaltautunut mennä esittäytymään ja juttelemaan, ne on vain aina poikinut jotain, yksi jopa nykyisen työpaikkani.. Kummalista, että löydän itseni vain aina miettimästä, että kehtaankohan nyt mennä juttelemaan, ja mitäköhän se nyt ajattelee, jos menen häiritsemään sitä.. Vaikka itsekin jos pitäisi koulutusta tai luentoa, kuulisi oikein mielellään, jos joku on oikeasti pitänyt siitä.

    Tykkään tuote-esittelyistä (niistä oon ollut todella paljon hyötyä tässä vuosien varrella!), mutta on todella mielenkiintoista lukea näitä koulukirjoituksiakin. Innostuksesi todella näkyy erittäin hyvin kirjoitetuissa kirjoituksissa! 🙂

    • 12.1

      sanoo

      Tuo on kyllä niiin totta, että aina vaan miettii, että kehtaako, kehtaako, kehtaako ja pitäisi oikeasti vain kehdata. Kyllä minä ainakin ilahtuisin, jos pitäisin luentoa ja joku haluaisi sen jälkeen keskustella kanssani.

      Ja kiitos, ihana kuulla, että olet tykännyt uusista postauksistani. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *