Inside the Industry 30: Kenellä on vastuu kosmetiikkatuotteesta?

Kun kosmetiikkatuote tuodaan EU:ssa markkinoille, on sille täytynyt nimetä vastuuhenkilö. Laissa puhutaan terminä henkilöstä, mutta yleensä tämä ei tarkoita yksityishenkilöä vaan vastuuhenkilö voi olla yritys itsessään. Tämä nimetty vastuutaho on se, joka vastaa kosmetiikkatuotteesta ja kaikesta mahdollisesta siihen liittyvästä.

Joskus voi kuitenkin olla hieman epäselvää, että kellä lain mukaan onkaan vastuu tuotteesta sen vaikkapa ollessa virheellinen ja sisältäessä jotain yllättävää. Minusta asia oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin tehdä siitä ihan oman Inside the Industry -sarjan postauksensa.

Monella on voinut olla salaisena haaveena alkaa tuomaan maahan jotain kosmetiikkamerkkiä, jota ei ole täältä ennen saanut. Voi olla, ettei merkkiä myydä koko EU:ssa ja sitä pitäisi ihan itse alkaa tuomaan EU:hun Japanista tai sitten merkkiä myydään Ranskassa, mutta sille ei ole jakelijaa Suomessa ja joku kokee, että se olisi ehdottomasti saatava Suomeenkin myyntiin. Joku voi jopa salaa haaveilla, että valmistaisi tai valmistuttaisi oman kosmetiikkamerkkinsä. Ennen kuin ryhtyy hommiin on kuitenkin tärkeää tietää, kenellä on vastuu tuotteista, jos jokin on pielessä.

Hyvin usein vastuu on kosmetiikan valmistajalla, mutta ei aina lopulta kuitenkaan.
Jos vaikkapa minä tahtoisin alkaa valmistamaan omaa huulipunamerkkiäni ei minulla itselläni hyvin todennäköisesti olisi kellarissani mahdollisuuksia sen kunnolliseen valmistamiseen. Näin ollen minun täytyisi valmistuttaa tuote jollakin tehtaalla EU:ssa ja maksaa heille, että he tekevät tuotteitani. En ole itse valmistanut tuotetta, mutta valmistuttamalla sen jollakin toisella taholla EU:ssa otan lopulta itse vastuun siitä, että tuote on kuranttia tavaraa ja syyttävä sormi lankeaa minuun, mikäli jokin asia on pielessä.

Minun ja yhtiöni on täytynyt hoitaa kuntoon kaikki tuotetta koskevat asiat ja jos jotain on pahasti pielessä, on se minun vastuullani, mutta voin sitten tietysti itseeni kohdistuneiden syytteiden jälkeen siirtyä vuorostani syyttämän valmistajaa. Jos minun huulipunamerkkini kuitenkin olisi myrkyttänyt ihmisiä olen minä se, joka ensisijaisesti voidaan vaikka haastaa oikeuteen ja minä voin sitten itse puolestani haastaa sen tahon, joka punan valmisti.

Mitäpä jos minulla olisikin kuitenkin kellarissa mielettömät koneistot ja voisin valmistaa itse huulipunia? Huulipunabisnekseni olisi lähtenyt niin hyvin käyntiin, että tekisin niitä jo omilla koneilla täyttä häkää ja joku ruotsalainen bloggaajasisko päättäisi, että hänkin tahtoo oman huulipunamerkkinsä ja kysyisi, voisinko valmistaa hänenkin huulipunansa. Olisiko vastuu yhtä silloin minulla? Ei olisi, sillä minä olen valmistaja ja valmistan EU:ssa hänen puolestaan punia ja hän ottaa sitten edellisen esimerkin tapaan vastuun punista alkaessaan myydä niitä.

Jos kuitenkin tyytyisin valmistelemaan omilla koneistoillani tuotteita vain itselleni olisin itse valmistajana tietysti myös vastuussa niistä. 
Jossakin vaiheessa tajuaisin, että miksi ihmeessä minä valmistan näitä punia, kun Japanissa on myynnissä juuri sellainen puna, jota minä haluan myydä täällä Suomessa. Laittaisin tuotantokoneiston pakettiin ja toteaisin, ettei punaa tosiaan saa mistään EU:sta ja minun on ihan välttämätöntä alkaa tuomaan sitä maahan suoraan Japanista.

Tuote on valmistettu Japanissa ja minä tuon sitä EU:hun ja myyn sitä Suomessa. Onko vastuu yhä Japanin tehtaalla, sillä aiemmassa esimerkissähän vastuu on ollut valmistajalla?
Tässä tapauksessa ei enää ole. Jos minä alan tuomaan tuotetta EU:hun, on vastuu siitä minulla. Minun on tehtävä kaikenmaailman turvallisuusselvitykset aivan kuin minun olisi ne myös tehtävä, mikäli valmistan tai valmistutan EU:ssa itse tuotetta. Minun on siis otettava vastuu siitä, etteivät japanilaiset ole lisäilleet punaani mitään sellaista, mitä ei EU:ssa sallita, sillä jälleen syyttävä oikeuden sormi osoittaisi minua, jos myisin myrkkyhuulipunaa. Olisi taas oma asiani sitten perästäpäin käydä itse hakemassa oikeutta itselleni Japanista.

Maahantuomani huulipuna olisi mieletön hitti ja jälleen ruotsalainen blogisiskoni tahtoisi tulla perästä ja ryhtyä sen jakelijaksi omassa maassaan. Hän ei olisi maahantuoja, sillä maahantuoja on laissa virallisesti se, joka tuo tuotetta EU:n ulkopuolelta EU:hun ja jakelijaksi kutsutaan sitä, joka jakelee sitä toisessa EU-maassa (kansankielessä kaikkia kuitenkin kutsutaan maahantuojiksi).

Koska Suomi on kaksikielinen maa, olisi minun täytynyt huolehtia siitä, että tuotteessa tulevat mukana kaikki tarpeelliset pakkausmerkinnät sekä suomeksi että ruotsiksi. Näin ollen ruotsalaisen blogisiskoni ei tarvitsisi tehdä tuotepakkaukseen tai tuotteeseen mitään muutoksia ja hän voisi vaan alkaa jaella samaa tuotetta Ruotsin markkinoille, jolloin hän olisi jakelija, mutta minun yritykseni olisi edelleen vastuussa tuotteesta.

Japanilaisen superhuulipunan maine leviäisi Ruotsissa hullua vauhtia ja kiirisi Tanskaan asti sillä seurauksella, että tanskalainen blogiserkkuni tahtoisi myös saada punan käsiinsä ja kontaktoisi myös minua. Voisiko hänkin ryhtyä sen jakelijaksi maassaan?
Tottakai antaisin luvan. Huulipunahan on ihan mieletön ja jos hän ostaa niitä minulta myydäkseen niitä Tanskassa, saan minä niistä voittoa. Antaa mennä vaan!

Jutussa on kuitenkin tässä yhteydessä yksi juju. Koska EU:n lainsäädäntö edellyttää, että kosmetiikkatuotteessa on oltava pakkausmerkinnät sen valtion virallisella kielellä (tai kielillä), joissa tuotetta myydään, täytyisi hänen pitää huolta siitä, että tuotteen pakkausmerkinnät ovat esillä tanskaksi -vaikkapa sitten niiden muunkielisten merkintöjen päälle liimattuina.

Mitäs jos minä olen saanut tietämättäni käsiini erän huulipunaa, jossa on hurja määrä laissa kiellettyä lyijyä ja myyn nyt punani tanskalaiselle blogiserkulleni, joka myy ne sitten muokkaamissaan pakkauksissa Tanskassa? Hänellähän on vastuu tuotteesta, mutta eihän se ole hänen vikansa, että tuotteisiin on eksynyt lyijyä, ei hän ole sitä sinne pannut eikä hän siitä tiennyt vaan luotti vaan minuun kuten minä luotin Japanin tehtaaseen aiempien kokemusteni perusteella.

Tässä vaiheessa hän saa syytteet, mutta hän voi puolestaan nostaa syytteet minua vastaan ja minä voin puolestani nostaa syytteen japanilaiselle valmistajalle. Melkoinen kiertokulku joten parasta toivoa, että Tanskaan virtaisi kauttani vain ensiluokkaisia Japanissa valmistettuja huulipunia!

Jos jollakin on siis mielessä, että tahtoisi alkaa jakelemaan, maahantuomaan, valmistuttamaan tai vaikkapa jopa valmistamaan kosmetiikkaa kannattaa ehdottomasti selventää itselleen ensin, mistä kaikesta on vastuussa ja kenelle!

(Voitte uskoa, että saatoin olla lainopin tunneillani Lontoossa melkoinen piikki lihassa opettajalleni tahtoessani aina tietää vastauksia kaiken maailman skenaarioihin, mutta koska minulla oli aivan mahtava lainsäädännönopettaja, vastaili hän niihin minulle kärsivällisesti parhaan kykynsä mukaan.)

Tekisikö vielä mieli alkaa kosmetiikan maahantuojaksi tai jakelijaksi?
Kommentit
  1. 1

    hanipupu sanoo

    Minkä merkkinen tuo kuudenneksi alimmassa kuvassa oleva oikeassa yläkulmassa aurinkopuuteri on?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *