Inside the Industry 3: Isäs ei ollut lasimestari

Olen käynyt teille jo kahden postauksen verran läpi koulussa oppimiani asioita uudessa Inside the Industry -postaussarjassani ja tänään tahtoisin tarjota teille sarjan kolmannen postauksen. Tänään tahtoisin nimittäin jutella teille pakkausmateriaalista nimeltä lasi.
Mielenkiinnon kannalta on ihan eri asia laskea huulipunilla kuin numeroilla, vai mitä? Olen varma, että moni tyttö yhtyy ajatukseeni.
Kun siis istuin eräänä lokakuisena tiistaina pakkausopin luennolle, joka käsitteli lasinvalmistusprosessia olin jo valmiiksi todella tylsistynyt. Ihan tosi, eikö tämä nyt mene jo vähän liian syvälliseksi, miksi hemmetissä minun täytyisi osata ulkoa lasin kemiallinen rakenne, eri lasityypit ja niiden eroavaisuudet, osata nimetä lasinvalmistuskoneen osat ja kussakin osassa tapahtuva vaiheeet ja vieläpä englanniksi kun en ymmärtänyt monia noista sanoja suomeksikaan ja ylipäätään käsitellä prosessia niin syvällisesti. Boooriiiing!
Vaan eipä ollutkaan, kun asenteen osasi muuttaa. Okei, homma oli kyllä todella monimutkaista enkä varmasti tule työurallani tarvitsemaan tietoa siitä, missä vaiheessa lasinrakennuskonetta pinnoitteet ja vahvistavat aineet lasiin lisätään, millainen on lasinvalmistuskoneen rakenne sisältäpäin tai millä eri tekniikoilla lasia valmistetaan, mutta kaikki tuo oli mielenkiintoista oppia, sillä nyt ymmärrän nimittäin jälleen taas enemmän kosmetiikkatuotteiden pakkauksista. Halusinkin siksi poimia luennon sisällöstä teille ne olennaisimmat hommat, jotta tekin voisitte ehkä saada jotain uutta ajattelemisen aihetta.
En ensinnäkään tiennyt, että varsinaisia lasityyppejä on kolme. Tiedolla ei sinäänsä ollut väliä, mutta opin, että ei ole olemassa vaan käsitettä ”lasi” vaan että lasityyppejä todellakin oli erilaisia ja kosmetiikan kanssa työskennellessä niiden yksi tärkeistä eroista oli mm. se, että niihin laitettava sisältö saattoi vaatia tuotteilta erilaisia pH arvoja joidenkin tietyllä pH arvolla olevien tuotteiden ollessa soveltumattomia johonkin käyttöön. Myös lasien vahvuuksilla ja sitä kautta kestävyyksillä on tietysti eroa.
Lasinvalmistustehtaat itsessään ovat paikkoja, joissa on iiiisoja pääosin metallista tehtyjä lasinvalmistuksessa käytettäviä koneita. Metallisia siksi, että joidenkin lasien kanssa puuhastellessa koneen täytyy kestää jopa yli 1500 astetta, jota tietyn lasimassan käsittely vaatii.
Cacharel Noa Perfume
Kun lasia valmistetaan, käytetään lasituotteiden tekemiseen erilaisia muotteja. Nämä muotit on kiinnitetty koneeseen ja niiden avulla pullosta saadaan juuri tietyn mallinen. Valmistajilla on paljon standardimuotteja, mutta valmistuttaja voi myös tilata uniikin mallisen pullon. Tämä tietysti maksaa enemmän, sillä muotti on suunniteltava. Toinen syy, miksi uniikin muotin käyttäminen maksaa on se, että se täytyy asentaa paikoilleen.

Koska lasinvalmistuskoneet ovat iiiisoja metallirunkoisia vempaimia, menee niiden lämmittämiseen paljon aikaa ja energiaa. Tämän vuoksi koneet pyritään pitämään käynnissä jatkuvasti ja ympäri vuoden. Jos valmistuttaja siis toivoo, että pullo tehdään hänen valitsemallaan muotilla, on kone pysäytettävä ja muotti asetettava paikalleen, minkä jälkeen kone täytyy jälleen käynnistää. Uudelleenlämmitys syö paljon energiaa, minkä vuoksi homma myös maksaa valmistuttajallekin enemmän.
Thierry Mugler
On kuulemma laskettu, ettei valmistajille ole yleensä kannattavaa tehdä eriä, joiden tuottaminen vaatii vain korkeintaan kolme päivää yhtäjaksoista koneen pyöritystä joten voi olla, että jos hajuvesifirma X tahtoisi jouluksi myyntiin hajuvettään erityisessä joulukuusen mallisessa pullossa ja tilaisi sitä vain 500 kappaletta, ei pullovalmistaja edes lähtisi hommaan mukaan sen järjettömyyden vuoksi. Tämän vuoksi voisikin olla fiksumpaa, että itse pullon muodon vaihtamisen sijaan vanhanmalliselle pullolle tehtäisiin vain joulunpunainen muovipäällyste tai itse pahvipakkaus printattaisiin lahjan näköiseksi.
Dior Hypnotic Poison Eau Sensuelle
Vaikka uniikin pullomuodon valmistaminen voi olla kalliimpaa perinteisten sylinterin mallisten standardipakkausten sijaan, voi se silti olla kannattavaa. (Kurkkaa edellinen Inside the Industry -sarjan postaukseni.) Koska muotin tekeminen ja itse pullon valmistus ovat niin kalliita prosesseja, ei tuotteesta voi tehdä noin vaan kopioita -niiden idea kun perustuu siihen, että ”sama” tuote tehdään halvalla ja näin ollen niiden tekeminen tulisikin varsin kalliiksi. Tarpeeksi uniikin mallinen pullo voi siis siinä mielessä olla mieletön etu, vaikka se aluksi maksaakin hieman enemmän. Toisaalta nyt kun alkaa miettimään ja tajuaakin, että monissa uniikin näköisiksi luulemissaan pulloissa onkin totaalisen unniikkia vain pelkkä korkki -ehkä ihan vain kustannussyistä?
Marc Jacobs Daisy Eau So Fresh
Pulloa muotoillessa kannattaa kuitenkin muistaa, että moni asia voi lisätä kustannuksia yllättävällä taholla. Ei ole sama, printtaako pullon kylkeen sopivalla musteella tuotteen nimen vai valaako sen suoraan pullon kylkeen lasisilla kohokirjaimilla. Näiden rahtikustannuksissa kun on eroja.
JPG Classique
Ai miten niin on eroja, sama 50 millin hajuvesipullo se silti on ja vie saman verran tilaa oli siihen sitten kirjoitettu teksti musteella painettuna tai lasisella kohokuviolla? Niin on, mutta kun pullossa on enemmän lasia painaa se myös enemmän, mikä voi tarkoittaa sitä, että kun määränä on useampi tuhat yksittäistä pulloa, ei esimerkiksi yhteen rekkalastiin voikaan painorajoitusten vuoksi pakata yhtä montaa pulloa. Näin ollen kuljetukseen tarvitaan lisää rekkoja ja se maksaa jälleen enemmän.
Lancome La Vie Belle
Tokihan tuotetiedot voi kiinnittää liimapintaisella lapulla tuotteeseen. Tässä vaiheessa tulee kuitenkin pitää huolta siitä, että on etukäteen testattu, ettei tuotteen pinta ole vaikkapa liian liukas pitämään lappua paikoillaan. Olisi aika ikävä yllätys huomata, että omistaa 5000 hajuvesipulloa, joihin on painattanut 5000 tuotetiedot sisältävää liimapintaista lappua, jotka eivät kuitenkaan pysy kiinni tuotteessa vuorokautta pidempää. Siinä on mennyt nimittäin rahaa hukkaan.
Entäpä onko joku miettinyt, miksi eri tuotteet on pakattu erivärisiin pulloihin? Yleensä ”pullovärejä” on kolme ja niistä kaikki kelpaavat kierrätykseen: kirkas (voi olla sameakin), vihreä ja ruskehtava. Näiden pullojen suurin ero kosmetiikkatuotteen säilyvyyden kannalta on niiden kyky suodattaa UV-säteily pois. Muistatteko tämän sarjan edellisen postauksen, jossa puhuin tuotteen ja sen pakkauksen kohtaamista uhista? Valo oli yksi näistä.
Edellä esitetyistä lasiväreistä rusehtava (amber) lasi leikkaa UV-säteilyn kaikkein tehokkaimmin pois tuotteista. 2 mm paksuinen lasi päästää vielä ihan hieman UV-säteilyä lävitseen, mutta 4 mm ja 6 mm lasi eivät enää päästä. Tämän vuoksi monet UV-säteilylle herkät luonnonkosmetiikan tuotteet ovat ruskeissa lasipulloissa. Ei siis ole myöskään sattumaa tai trendi, että oluet ovat yleensä juurikin ruskeissa lasipulloissa.
Kenzo Amour
Ja koska vain tietynvärisiä (pääosin juuri noita kirkkaita, ruskeita ja vihreitä) pulloja voidaan kierrättää, ei ole kannattavaa firmoillekaan valmistaa erivärisiä lasipulloja. Tämän vuoksi niitä sinisiä, punaisia ja violetteja lasipulloja näkyy kulutustavaroissa varsin harvoin ja yleensä noita värejä on käytetty vain koriste-esineissä, joiden ei ole tarkoituskaan päätyä kierrätykseen tai hajuvesissä, joiden oletetaankin olevan samalla myös kuin koriste-esineitä. Usein värillisiltä näyttävät pullot ovatkin vain päällystettyjä!
Dr Hauschka Rosemary Leg and Arm Toner
Ja ohoh, yhtäkkiä lasinvalmistuksesta tulikin kiinnostavaa kun vain ymmärsi, miltä kannalta sitä miettii!

Vai nukahtiko joku jo?

Kommentit
  1. 1

    Anonyymi sanoo

    Pikku huomautuksena, että lasia voidaan tehdä tietenkin myös käsin eli puhaltamalla! Tällainen on tietenkin melko kallista hupia ja siksi soveltuukin vain pienille sarjoille tai uniikkikappaleille. Jotkut kalleimmista alkoholipulloista (esim. konjakki), joita saattaa näkyä myymälöissä esittelykappaleina, on tehty perinteisesti puhaltaen. Voisin kuvitella, että jossain superluxury uniikissa kosmetiikkabusineksessa toimitaan myös näin? 🙂

    • 1.1

      sanoo

      Tuo on aivan totta tosiaan, että lasia voidaan tehdä myös käsin puhaltamalla, mutta kuten tosiaan itsekin sanoit, on se melko kallista ja varmasti kosmetiikkamaailmassa vaan juuri hyvin pienen mittakaavan superluksushintavissa tuotteissa käytetty juttu! Hyvä pointti jokatapauksessa. 🙂

    • 2.1

      sanoo

      Minusta nuo asiat olivat myös ihan suunnattoman mielenkiintoisia. Sellaisia, etten ollut ennen tajunnut miettiä niitä yhtään. 🙂

  2. 3

    Anonyymi sanoo

    Todella kiinnostavia nämä pakkauspostaukset! Opiskelen itse pakkaussuunnittelua muotoilun näkökulmasta, joten osa kertomistasi asioista on jo tuttuja, mutta olen saanut myös uutta tietoa aiheesta. Teknologiaan ja pakkausmateriaalien ominaisuuksiin emme toistaiseksi ole pureutuneet kovin syvällisesti. Odotan siis innolla tulevia kirjoituksiasi kurssilta ja mahdollisia lukuvinkkejä! Uusia tiedonmurusia odotellessa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *