Inside the Industry 27: Miksei se tuoksu samalle?

Kaipaisitteko tähän Inside the Industry -postaussarjaan ihan sellaista konkreettista raaka-aineisiin liittyvää postausta? Tänään on vuorossa sellainen, sillä tänään puhutaan tuotteiden tuoksuista. (Tai kaipasiko joku ihan koko postaussarjaa ylipäätään sen jäätyä pieneksi hetkeksi sivuun…)
Moni on ihastunut jonkun tietyn kosmetiikkatuotteen tuoksuun. Oli se sitten varsinainen hajuvesi tai vaikkapa jonkun hiussarjan hiuslakan tuoma tuoksu, voi se olla käyttäjäänsä niin vetoava, että hän haluaa hankkia käyttöönsä lisää samalta tuoksuvia tuotteita voidakseen nauttia tuoksusta täysin rinnoin. Mikä siinä sitten kuitenkin on, ettei saman sarjan samalta tuoksuviksi tarkoitettu suihkugeeli tai vartalovoide tuoksukaan ihan samalta kuin itse hajuvesi tai etteivät samalta tuoksuviksi tarkoitettu shampoo ja hoitoaine olekaan tuoksultaan ihan samoja kuin vaikka se saman tuotelinjan huumaavan herkullisen tuoksuinen hiuslakka? Minä ainakin ihmettelin asiaa kovastikin ennen kuin aloin lukea asiasta.
Vastaus selittyy jälleen sillä ihanan kamalalla kemialla. 
Varmasti jokainen on laittanut iholleen jotain ihanaa hajuvettä, mutta huomannut sen tunnin kuluttua haihtuneen jo lähes täysin. Näin vaan käy, sillä tuoksujen ainesosat ovat haihtuvia ja minä ainakin kevyiden sitrustuoksujen ystävänä olen aina harmittelemassa tätä faktaa. Toki ainesosien keston välilläkin on eroa, mutta periaatteessa kaikki tuoksut kuitenkin haihtuvat lopulta.
Jotta aineista sitten saataisiin iholla (tai hiuksissa) kestävämpiä, voidaan ne nykyteknologian avulla pakata pienten mikrokapseleiden sisään. Kun aineen päällä on ikäänkuin suojaava kupla, ei se enää haihdukaan yhtä helposti ja tuote kestää iholla paremmin kunnes tuo kupla sulaa, hajoaa, liukenee tai se poistetaan vaikkapa pesemällä. Testeissä on todettu, että tuoksuaineet, jotka normaalisti haihtuisivat hyvin helposti (esim. mentolin ja eukalyptuksen yhdistelmä) kestivät tuon teknologian ansiosta testiolosuhteissa jopa 95 % paremmin kuin mikrokapselien sisään pakkaamattomat tuoksut. Melkoinen ero, siis!
Tuoksuista voi siis saada nykyteknologialla hyvinkin kestäviä. Eikö siis luulisi, että olisi hyvin helppoa tehdä yksi kestävä tuoksukombo ja pistää se sitten kaikkiin saman linjan tuotteisiin, jotta ne tuoksuisivat ihan samalta ja kestäisivätkin vielä hyvin? Voi, kunpa se tosiaan olisikin noin yksinkertaista!
Mutta kun kaiken takana ei olekaan Matin ja Tepojen sanojen mukaisesti aina nainen vaan kemia ja sen reaktiot. Tuoksu on molekyyli ja kun tuo molekyyli laitetaan erilaiseen ympäristöön, käyttäytyykin se ihan erilailla. Hiuslakassa on paljon alkoholia ja mitäpä jos se liuottaakin tuoksumolekyyliä? Hiuksiin jätettävä latvasuoja puolestaan voi olla pääosin silikoneista tehty ja käyttäytyä tuoksumolekyylin kanssa puolestaan aivan erilailla.
Ei siis ole mahdollista formuloida yhtä tuoksumolekyyliä ja pistää sitä sitten vaan jokaiseen tuotelinjan tuotteeseen niin, että jokainen noista tuotteista välttämättä tuoksuisi samalla, sillä tuoksu voi reagoida eri tuotteiden kemiallisten rakenteiden kanssa aivan eri tavalla, jolloin lopputulos voi olla jotain ihan muuta, kuin mitä alunperin on toivottu. Voi jopa olla, että joku tuote on todettu laboratoriotesteissä koostumukseltaan täysin stabiiliksi ja kestäväksi, mutta kun siihen vaihdetaankin toinen tuoksumolekyyli, ei tuote enää olekaan stabiili. Hommaan voi vaikuttaa esimerkiksi tuotteen pH, joka ei tienkään ole sama jokaisessa tuotelinjan tuotteessa. 
Uusi tuoksumolekyyli voi myös vaikka saada valkoisen tuotteen värin muuttumaan ajan kuluessa eltaantuneen keltaiseksi tai edesauttaa vaikkapa voiteen koostumuksen muuttumista aivan toisenlaiseksi ja esimerkiksi huomattavasti löysemmäksi, kuin mitä alunperin oli toivottu. Voi myös olla, että tuoksumolekyyli jopa reagoikin vaikkapa shampoon muovisen pakkauksen kanssa liuottaen siitä vaikkapa väriaineita tuotteeseen. Lähes mitä vaan voi siis tapahtua ja kaikkea täytyy testata. Jos tuote ei enää värin muuttumisen myötä nimittäin näytäkään kuluttajan silmään entiseltä, kokee kuluttaja sen voivan jopa olla pilalla, vaikka ilmiö olisikin vain puhtaasti kosmeettinen.
Kuten useimmat hajuvesistä jossain määrin perillä olevat tietävät, rakentuvat tuoksuydisteet alkutuoksusta, keskituoksusta ja pohjatuoksusta. Alkutuoksun aineet ovat niitä helpommin haihtuvia raikkaita ja vaikkapa sitruksisia ja vihreitä nuotteja ja mitäs jos uuteen tuotepohjaan lisätessä juuri vaikkapa ne haihtuvatkin nyt entistä nopeammin pois? Tuoksuhan on sitten jälleen ihan erilainen jo hetkessä. Esimerkiksi hiuspuuterin kuiva pohja voi saada tuoksuaineita haihtumaan pois paljon nopeammin kuin vaikkapa emulsiovoiteen pohja. Huhhuh, että menee vaikeaksi!
Tai entäpäs sitten ne hiuslakat? Jos tuotteen hajusteainesosat alkavatkin haihtua tuotteen koostumuksen aikaansaamina, onkin tuotteessa nyt yhtäkkiä suhteessa aiempaa enemmän ainesosia, jotka voivat kiteytyä aerosol-pullon venttiiliin ja lopulta jopa estää tuotteen käytön tukkimalla tuotteen. Nyt tuoksumolekyyli onkin sabotoinut koko tuotteen käytön. Kyllä osaa olla monta tekijää, jotka tulee huomioida!
Ja koska kyseessä on kemia, ei riitä, että kaikkien tuotteen ainesosien on vielä mätsättävä keskenään. Lopputulokseen voi vaikuttaa myös ratkaisevasti, missä järjestyksessä ainesosat on yhdistänyt. Jos vaikkapa tekee seoksen, jossa on 90% vettä, 5% pinta-aktiivista ainetta (aineet yhdistymään saava aine) ja 5% tuoksuainesta ja aineet lisätään yhteen tuossa järjestyksessä, voi lopputulos olla epätasainen litku, joka vaahtoaa huomattavasti. Jos taas pinta-aktiivinen aine ja tuoksuaine ollaan yhdistetty ensin ja vasta näiden yhdistelmä yhdistetään veteen, voidaankin saada tasainen liuos, joka ei enää vahtoakaan samalla volyymilla kuin edellinen yritys. Moni keittiökemisti ja kiissellintekijäkin saattaa olla kokenut vastaavan tyyppisiä ilmiöitä ihan vaan suuhunpantavien juttujen merkeissä.
Mitäs sitten, kun tuoksu on formuloitu kuntoon ja kaikki on mennyt onnistuneesti jo vuosia, mutta nyt tuote käyttäytyykin yhtäkkiä erilailla? Joku raaka-aineentoimittaja on voinut vaihtua ja vaikkei tuotteessa käytetty aine olekaan varsinaisesti vaihtunut, on jokin pienen pieni tekijä voinut kuitenkin muuttua ja nyt se vaikuttaakin sitten yhtäkkiä kaikkeen. Arkikelessä puhuttuna ei enää olekaan sama, onko ottanut sokerinsa Pirkalta vai Euroshopperilta. Tämän vuoksi tuote on aina testattava uudelleen, jos pienikin tekijä siinä muuttuu eikä tavarantoimittajaa kannatakaan noin vain vaihtaa halvemman kilohinnan perässä samalla lailla, kuin kuluttaja juoksee kahvitarjousten perässä kaupasta toiseen.
Tuoksun lopputulosta on myös vaikeaa mitata, sillä se on subjektiivista. Minun nenääni Dieselin lakritsinen Loverdose-tuoksu ja YSL:n uusi Black Opium tuoksuvat jollain tapaa hyvin samoilta, mutta jonkun mielestä ne ovat kuin yö ja päivä. Tuoksukokemus on siis subjektiivista, tuoksuttajasta riippuvaa eikä sitä voi mitata suoraan samalla lailla kuin esimerkiksi tuotteessa kasvavien mikrobien määrän voisi mitata. Minusta joku shampoo ja hoitoaine voisivat siis tuoksua lopulta samoilta ja onnistuneesti samaan tuoksulinjaan formuloiduilta, mutta jonkun muun mielestä ne voisivat olla ihan erilaiset.
Ymmärrätte varmasti nyt, miksi kosmetiikan kemiaa on minusta huomattavasti haastavampaa lukea kuin vaikkapa kosmetiikan historiaa? Historian kirjasta voi avata koska tahansa minkä tahansa sivun ja sen opiskeltua tietää, mitä tuolloin on tapahtunut. Ei haittaa, vaikkei tiedä, mitä sata vuotta aiemmin tapahtui, tuon yhden asian voi silti ymmärtää. Myös lakitekstit ovat minusta mukavampaa luettavaa, sillä jokainen kappale on oma kokonaisuutensa, jonka ymmärtääkseen ei tarvitse tietää yhtä asiaa sieltä, toista täältä ja kolmatta josakin. Kosmetiikan kemiassa täytyy kuitenkin tietää paljon laajemmin kaikkea sellaista, mikä vaikuttaa toiseen tekijään ja minkä tietämisen ei edes voinut arvata olevan tärkeää (ja mitä minä en taatusti itse edes tiennyt). Kyllä jokainen varmasti oppii sen lukion kemiankurssin perusasiat, mutta joskus  usein niiden soveltaminen tuntuu yllättävän haastavalta kun ei edes tiedä olevansa sellaisten asioiden äärellä, jossa niitä täytyisi jollakin tavalla ymmärtää soveltaa. Tuotteen tuoksu voikin siis monesti olla tuotteen monimutkaisin ainesosa!
Käsi ylös: Kuka muu kuin minä oli vaan hiljaa pienessä mielessään miettinyt, että onko se nyt niin hemmetin vaikeaa muka ottaa se sama tuoksu ja pistää vaan jokaiseen tuotteeseen? Minä nimittäin todellakin ainakin olin sitä sen enempää miettimättä ennen kuin syvennyin asiaan enemmän. 
Kommentit
  1. 1

    Anonyymi sanoo

    en ollut ihmetellyt, sillä osasin arvata, että on kyse aivan helkkarin monimutkaisista asioista!

    yksi asia mitä sen sijaan ihmettelen ihmettelemästä päästyäkin on tuoksujen kokemisen muuttuminen. tuoksu itsessään ei satavarmasti ole muuttunut ainakaan mitenkään merkittävästi, mutta omat aivot vain kokevat sen täysin eri tavalla kuin ennen. itselleni käy tätä koko ajan kaikkien tuoksujen kanssa (yleensä siten, että ennen kiva tuoksu tuntuukin inhalta, ja muissakin asioissa kuin kosmetiikassa). tuoksut ja niiden kokeminen ovat hämmästyttäviä!

  2. 2

    Anonyymi sanoo

    On kyllä jännä miten erilaisia ihmiset on 😀 Ajattelen itse ihan päin vastoin: historia on kamalaa, samoin melkein mikä tahansa muukin reaaliaine, jossa eri asioiden välillä ei ole selkeää loogista (matemaattista) yhteyttä ja näin ollen asioiden opettelu perustuu pelkkään muistiin (tai näin ainakin itse koen). Luonnontieteiden ja matematiikan opiskelu on mielestäni huomattavasti mielekkäämpää kun asiat niin kivasti linkittyvät toisiinsa, niin muistia tarvitsee rasittaa vähemmän.

    Luonnontieteiden opiskelijana olen tällaiseen lähestymistapaan tottunut ja tämän postauksen asiat tuntuivat hieman itsestään selviltä, vaikkei opintoihini kosmetiikka millään lailla liitykään. Ja tuossa oikeastaan syy, miksi tämä postaussarja ei kuulu henkilökohtaisiin suosikkeihini. Mutta varmasti tällainen ajattelutapa on pääsääntöisesti ihmisille vieraampi ja tämä postaussarja antaa toivottavasti uusia näkökulmia, eli siltä osin annan ison peukun! Jos ihmiset edes jollain tasolla suhtautuisivat asioihin analyyttisemmin, ei varmaan parabeenihysteriaakaan olisi koskaan syntynyt eivätkä ihmiset olisi niin mainosten ja median armoilla.

    • 2.1

      sanoo

      Kuinka mielenkiintoista ihan oikeasti tajuta, kuinka eri tavalla me asiat koemmekaan! Itse nimenomaan tykkään siitä, että asiaa voi opiskella sieltä täältä hieman, eikä kaikki rakennu suoraan sen pohjalle, että muistaa ihan kaiken edellä oppineen logiikkoineen. Hauskaa, kuinka erilaisia oppijoita olemmekaan. 🙂

  3. 3

    Anonyymi sanoo

    Moikka! Yhdyn yllä olevan anonyymin kommenttiin. Myös minulle luonnontieteet ja matikka ovat aina olleet helppoja ja mielenkiintoisimpia aineita ja näitä asioita myös helppoa ymmärtää. Se juju piilee siinä, että logiikka pitää ymmärtää, ei oppia ulkoa. Aiemman ymmärryksen päälle on helppoa rakentaa uutta tietämystä. Varmaan siksi musta tulikin lääkäri ja tutkija, että luonnontieteet on lähimpänä sydäntä.:) Mutta uskon, että tämä postaussarja antaa monille lukijoille uutta ymmärrystä siitä, miksi ja millä tavalla kosmetiikka toimii, vaikka myös minulle asiat ovat tuttuja (vaikka en niitä kosmetiikkaa koskien ole lukenut tai asiaan perehtynyt). Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!:)

    • 3.1

      sanoo

      Nuo ovat tosiaan ne taikasanat, eli täytyy ymmärtää, ei oppia ulkoa. 🙂 Itse miellän koko kemian jotenkin vaan niin vähän minua kiinnostavaksi, että siinä missä mieleni voi omaksua tuhat nippelitietoa aina sukelluspukukankaasta tehtyyn meikkisieneen ja merkkien syntymätarinoihin tuntuu kaikki peruskemiaan liittyvä tieto vaan unohtuvan sieltä hetkessä ja saan joka kerta pohtia tovin vaikkapa sitä, onko vesi pooliton vai poolinen yhdiste ja mikä se kovalenttinen sidos nyt onkaan. Kemian käsitteillä tuntuu tässä mielessä olevan ihan totaalinen musta aukko tai ainakin pieni kaatopaikka kaiken muun kosmetiikan nippelitiedon takapihalla. Siksi onkin suunnattoman mielenkiintoista kuulla, miten nuo asiat taas voivat olla toisille mielettömän helppoja muistaa ja sisäistää aivan kuin että on kerran oppinut, että vaikkapa veri on punaista tai sitruuna hapanta ja nuo asiat vaan muistaa aina automaattisesti. 🙂

      Ihanaa alkavaa viikkoa sinullekin! 🙂

  4. 4

    sanoo

    Tämähän tuli kuin tilauksesta! Juuri olin viikonloppureissulle pakannut hajuveden mukana saamani suihkugeelin ja vartalovoiteen. Suihkugeeli tuoksui juuri "siltä miltä pitikin", mutta vartalovoiteen kanssa petyin kovasti, kun se haisi ihan erilaiselta. Nyt sitten selvisi syykin sille (:

    Täällä myös yksi luonnontieteilijä, joka rakastaa kaikkea matemaattista ja loogista puuhastelua. Muuten en olisi ehkä tästä postaussarjasta kiinnlstunut, mutta juuri nuo oivallukset siitä, miten kaikki liittyy kaikkeen, lisäävät entisestään kiinnostusta näihin kosmetiikkajuttuihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *