Inside the Industry 17: Pitääkö tästäkin tehdä ilmoitus?

Tänään mennään taas hieman kosmetiikkalainsäädäntöön ja pohditaan mitä täytyy tehdä, jos kosmetiikkatuotteen tahtoo tuoda EU:ssa myyntiin.
Olen aiemmissa Inside the Industry -sarjan postauksissa kertonut teille, kuinka kosmetiikkatuotteelle ja sen ainesosille on tehtävä turvallisuusarviointi ennen kuin tuotteen saa tuoda EU:ssa myyntiin. Olen myös kertonut teille, että jokaisesta EU:ssa myytävästä tuotteesta on oltava olemassa PIF, eli product information file eli suomennettuna tuotetiedot.
Kun tuotteelle sitten on tehty turvallisuusarvio ja siitä on olemassa PIF, voi sen sitten varmaan jo vihdoin vaan laittaa myyntiin? No eipäs hoppuilla, ei nimittäin vaan voi! Vielä on tehtävä nimittäin jotain.
Tuotteesta on nimittäin tehtävä vielä EU:n komissiolle sähköinen ilmoitus ennen kuin sen voi tuoda EU:ssa myyntiin. Ilmoitus tehdään verkossa ja sen tulee sisältää jälleen paaaaljon tietoa tuotteesta.
Ilmoituksen täytyy kertoa, mihin tuoteryhmään tuote kuuluu (esim. shampoo), millä nimellä (tai nimillä, mikäli ne ovat eri EU-maissa toisistaan eroavat) se kulkee ja esittää muut tarkentavat tiedot, joiden avulla tuotteen voi tunnistaa ja jopa liittää mukaan kuva tuotteesta ja sen myyntipakkauksesta.
Tuotteen kohdalla täytyy myös ilmoittaa, kuka (yleensä ei yksittäinen henkilö vaan yhtiö) on siitä vastuussa ja kertoa, missä tuotteen tuotetiedot (eli PIF) ovat tarvittaessa saatavilla. Tässä vaiheessa täytyy myös nimetä ihan oikea luonnollinen yksittäinen henkilö, johon voidaan olla yhteydessä tarvittaessa. Myös tuotteen alkuperämaa tulee ilmoittaa minkä lisäksi on kerrottava, missä maissa tuotetta aletaan kaupitella.
Tässä ilmoituksessa täytyy myös olla maininta, mikäli tuote sisältää nanomateriaaleja (aineiden hyyyyvin hyvin pieneksi pilkottuja muotoja) ja millaisia nanomateriaaleja se sitten sisältääkään ja kuinka paljon käyttäjän arvellaan altistuvan niille tuotteen normaalilla kohtuullisella käytöllä.
Ilmoituksessa tulee mainita, sisältääkö tuote CMR-aineita, eli karsinogeenisiä (syöpää mahdollisesti aiheuttavia), mutageenisiä aineita (perimään vaikuttavia aineita) tai lisääntymsen kannalta vaarallisia aineita (reproductive toxicant). Näitä aineita ei yleensä saa olla tuotteissa, mutta joissakin tuotteissa voidaan sallia tiettyjä pitoisuuksia, mikäli ne on todettu siinä käyttöyhteydessä turvallisiksi. Tämä on kuitenkin harvinaisempaa ja vaatii virallisen arvioinnin. (Muistattehan tämän aiemman Inside the Industry postauksen? Moni asia voi olla riski, muttei silti vaara.)
Ilmoituksessa täytyy olla myös esillä tuotteen kehyskoostumus.
Kehyskootumuksella tarkoitetaan, millaisissa määrällisisissä ainesosien pitoisuuksissa tuotteessa liikutaan. Kuten jo stabiiliudesta puhuttaessa mainitsin, voivat ainesosien tarkat määrät hieman vaihdella tuotteen elinkaaren aikana joidenkin ainesosien vaikkapa haihtuessa käytön myötä pienemmiksi pitoisuuksiksi. Jokaisella firmalla on kuitenkin heidän tuotteelle asettamansa standardit, eli että tuote on valmistettu niin, että on ok sen stabiiliuden kannalta, että vaikkapa vaikuttavan ainesosan X pitoisuus laskee tuotteen elinkaaren aikana 0,5 prosentista 0,4 prosenttiin, mutta tuote pysyy silti täysin käyttökelpoisena ja tarkoituksensa ajavana.
Yksi taho, joka näitä dokumentteja viranomaisten lisäksi tarvitsee ovat kansainväliset myrkytyskeskukset, joilla on oltava pääsy tietokantoihin. Heillä on nimittäin erittäin tärkeää olla nopeasti saatavilla tiedot tuotteen kehyskoostumuksesta.
Jos siis esimerkiksi pieni lapsi käy juomassa äitinsä kasvoveden äidin oltua syventyneenä keittiöaskareisiin ja painikoitunut äiti soittaa maansa myrkytyskeskukseen, täytyy myrkytyskeskuksella olla tarkka tieto, mitä se lapsen käsiinsä saama tuote sisältää. Ei äidillä ole siinä aikaa alkaa tavaamaan purkin INCIä ja eihän hän edes tiedä, onko tuotteessa toisena ainesosana mainittua alkoholia vaikkapa 5, 10 vai 30 prosenttia tuotteen koostumuksesta. Myrkytyskeskuksella on oltava tiedot kaikista tuotteista, jotta sinne voi vaan soittaa, että apua, kymmenenkiloinen lapseni joi satamilliä sen ja sen sarjan sitä ja tätä kasvovettä, mitä teen.
Onko joku miettinyt, miksei vaikka joku ihana aasialainen kosmetiikkasarja ole myynnissä EU:ssa ja harkinnut, että voisi olla mukavaa alkaa tuomaan sitä maahan? 
Ryhtykää ihmeessä hommiin, mutta muistakaa, että se voi vaatia melkoista selvittelyä eikä suju noin vaan!
Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *