I LIVED

Tämä postaus on kaikille niille, jotka miettivät, ettei elämä ole juuri nyt välttämättä sitä, mitä sen haluaisi olevan.
Kaikille niille jotka miettivät, että teoriassa tietävät, mitä elämänsä haluaisivat olevan, mutta joista nyt vaan tuntuu paljon helpommalta antaa tilanteiden ja asioiden olla juuri niin kuin ne nyt ovat. Mitä sitä turhaan lähtemään säätämään tilanteita, kun ne ovat ihan ok näinkin ja olemassa olevassa tilanteessakin voi elää, vai mitä?
Mitäs, jos sittenkin joskus uskaltaisi ottaa sen rohkaisevan askeleen, jonka ottamista on miettinyt pitkään? Mitäs jos sittenkin uskaltaisi sanoa, että tämä on kyllä jees, mutta parempaakin voisi olla? Mitäs, jos lakkaisi pelkäämästä, ettei parempaa ehkä olekaan ja kohtuulliseen on ihan jees tyytyä?
Mitäs jos uskaltaisi ajatella, että elämiä on käytettävänään vain yksi, ja että jos vain on tarpeeksi rohkea ja uskaltaa luopua hyvästä saavuttaakseen parempaa, voi ehkä tulla onnellisemmaksi kuin mitä ikinä kuvittelikaan?
Mitäs jos vain päättäisi, että pyrkii kohti jotakin ja vaikka matka kohti sitä vaikuttaisikin kivikkoiselta ja välillä hieman sydäntäkin raastavalta olisi vaan rohkea, ja menisi määrätietoisesti eteenpäin?
Minä olin päättänyt, että kun olen 27, on edessäni elämäni paras vuosi. Kun vuosi alkoi, minusta tuntui, että niinhän tämä ehkä olisikin. Ehkä. Kaikkihan oli aika hyvin ja minulla oli suht hyvä fiilis kaikesta.
Sitten se iski yhtäkkiä: Kaikki oli ihan jees, mutta asiat voisivat olla eri tavallakin. Toisaalta, mikäs tässä on ollessa. Toisaalta, mikä hemmetti minä olisin enää ikinä sanomaan kellekään, että ei kannata jumittua ihan jees -olotilaan, vaan mennä aina kohti parempaa, jos en tekisi niin itsekään. 
Sitten muistin viime kesän. Tein tuona kesänä elämäni suurimpia päätöksiä ja hei, minähän olen yhä elossa ja onnellinen nytkin. Tai oikeastaan onnellisempikin. Ehkä nyt olisi aika jälleen todistaa itselleen, että aina voi olla onnellisempi kun vaan seuraa sydäntään ja luottaa omiin vaistoihinsa ja itseensä. Elämä kyllä kantaa kun uskaltaa vain heittäytyä.
Tahtoisinkin omistaa kaikille teille samojen asioiden kanssa pähkäilleille yhden biisin, jonka sanat kannattaa käydä ajatuksella läpi.
One Republic, I lived
Hope when you take that jump 
You don’t fear the fall 
Hope when the water rises 
You build a wall 
Hope when the crowd screams out 
They’re screaming your name 
Hope if everybody runs 
You choose to stay 
Hope that you fall in love 
And it hurts so bad 
The only way you can know 
Is give it all you have 
And I hope that you don’t suffer 
But take the pain 
Hope when the moment comes 
You’ll say… 
I, I did it all 
I, I did it all 
I owned every second 
That this world could give 
I saw so many places 
The things that I did 
Yeah, with every broken bone 
I swear I lived  
Hope that you spend your days 
But they all add up 
And when that sun goes down 
Hope you raise your cup 
I wish that I could witness 
All your joy and all your pain 
But until my moment comes
I’ll say…  
I, I did it all 
I, I did it all 
I owned every second 
That this world could give 
I saw so many places 
The things that I did 
Yeah, with every broken bone 
I swear I lived 
Whoa
Whoa
Whoa
Oh
Oh 
Yeah, with every broken bone
I swear I lived 
Yeah, with every broken bone
I swear I lived 
I, I did it all 
I, I did it all 
I owned every second 
That this world could give 
I saw so many places 
The things that I did 
Yeah, with every broken bone 
I swear I lived 

 

Tässä sama vielä musisoituna.

 Trust me, it will be worth it!


PS. Terkut sille ihanalle lukijalleni, joka pari päivää sitten kertoi rohkeudestaan tehdä suuri elämänmuutos. Sinä inspiroit puolestasi tällä kertaa minua!
Kommentit
    • 3.1

      sanoo

      Totta, joskus pitää vaan olla rohkea huomatakseen, ettei se ollutkaan lopulta niin pelottavaa. 🙂

  1. 4

    Anonyymi sanoo

    Mahtava inspispostaus!!!

    Olen miettinyt monia isoja muutoksia elämässäni – muuttaako miehen kanssa yhteen 6kk seurustelun jälkeen, vaihtaako työpaikkaa, tyytyäkö vai lähteäkö hakemaan sitä onnea, ja tämä osui kuin purkka kengänpohjaan!

    You rock, go girl! 🙂

    T. Katja

    • 4.1

      sanoo

      Suuria ja vaikeita päätöksiä, mutta seuraa sydäntä ja tee rohkeita päätöksiä. Jos joku vaihtoehto kuulostaa mahtavalta, harmittaa myöhemmin paljon enemmän, jos sitä ei kokeillut kuin että sen kokeili ja totesi vääräksi. Välillä se vaatii paljon rohkeutta, mutta on sitten palkitsevaa senkin edestä. Toivottavasti teet mahtavia päätöksiä ja niiden myötä elämässäsi tapahtuu ihania asioita! 🙂

  2. 6

    sanoo

    Nyt on taas varmempi olo että haluan jäädä keskisuomeen ja nykyiseen työpaikkaani vielä ainakin vuodeksi vaikka koulupaikka avautuisikin. Mulla on kaikki nyt hyvin joten miksi sitä heti muuttamaan. Ja onhan tuo omilleen muutto tälle kesälle jo tarpeeksi iso elämänmuutos 😉

    hanna
    http://www.hannamariav.com

    • 8.1

      sanoo

      Joskus on mukavaa, että eteen tulee pieni herättelyn ja ravitselun hetki jolloin jää miettimään, olisiko hyvä muuttaa joidenkin asioiden kurssia. 🙂

  3. 9

    sanoo

    Miksi en oo One Republicista tykkäävänä kuullut tätä biisiä ennen? Omasta mielestäni oon itse poistunut usein mukavuusalueiltani tavoitellessani unelmiani. Aikalailla kaikki valinnat on ollut sillä hetkellä oikeita. Rakkaudessa on tullut takkiin, mutta edelliset suhteet on kasvattanut ihmisenä ja opettanut millaisen miehen haluan. Nyt nimetöntä koristaakin valkokultarinkula (vain 1,5v seurustelun jälkeen ja tuntuu juuri oikealta), opiskelen juuri oikeaa alaa, pääsen oman alan täysin omaa suuntautumistani vastaaviin kesätöihin (kannatti kysyä luennoitsijalta kesätöitä!) ja kuinka hullua se onkaan kasvatan myös rotukissoja opiskelijana. Onhan niitä huonoja päiviä ja viikkojakin, mutta tällä hetkellä en muuttaisi juuri mitään (paitsi paljon lisää rahaa tilille kissanpentuja ja häitä varten kiitos 😀 ).

  4. 10

    Anonyymi sanoo

    Kiitos tästä(kin), tuli ihan tippa linssiin! :') Tämä saattaa herättää monen muunkin pohtimaan omaa elämäänsä ja sitä, onko se todellakin sellaista, kuin haluaa sen olevan vai tyytyykö vain 'ihan mukavaan' elämään, kun ei uskalla lähteä tavoittelemaan jotain vielä parempaa.
    Kun on monta vuotta elänyt OK elämää, jossa ei periaatteessa ole mitään vikaa, niin siihen jotenkin turtuu, eikä edes tajua, ettei ole enää vuosiin ollut oikeasti onnellinen ja että voisi saavuttaa jotain paljon parempaa, jos vaan uskaltaisi astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Itselle se oli jonkinlainen herätys, kun tajusin ajattelevani, että "jos nyt kuolisin, niin mikään ei jäisi harmittamaan, kun eihän elämällä ole mulle enää mitään annettavaa". ONNEKSI uskalsin sun innoittamana tehdä muutoksen, sillä nyt tuntuu, että elämällä on vielä paljonkin annettavaa, eikä tässä vielä millään joutaisi kuolla pois, kun on niin paljon haaveita ja unelmia tulevaisuuden varalle. 🙂

    – Kotikisu

  5. 11

    sanoo

    Ihana ihana Virve <3 Mun koko kevät ollut surkeaa, tulevaisuuden haaveet aina vaan pienempinä murusina. Ehkä mun on aika tehdä ITSE asialle jotain eikä vain odottaa, että jotain parempaa tulee vastaan 🙂

    Mukavaa viikonloppua!

  6. 13

    Anonyymi sanoo

    Voih, ihana postaus! Jotain tuollaista haluaisin, hypätä tuntemattomaan. Mun ongelmana vaan on, että en todellakaan tiedä mitä haluan! Mulla ei ole pienintäkään ajatusta mitä haluan tulevaisuudelta esim. työn ja asuinpaikan suhteen. Varmaan 3-kympin kriisi 😛

  7. 14

    Anonyymi sanoo

    Tämä osui kun nyrkki silmään! Itsekin irtisanoin itseni hetki sitten "ihan jees" vakituisesta työstäni ja vaihdoin ehkäpä vähemmän mielekkääseen mutta taloudellisesti parempaan työhön. Itse työ ei ollut ihan sitä mitä halusin mutta sen avulla sain itselleni unelmieni työpaikan! Huomasin että joskus pitää luopua hyvästä saadakseen tilalle parempaa. Nyt voin sanoa olevani onnellinen <3

    -Siiri

  8. 15

    Anonyymi sanoo

    Erittäin inspiroiva postaus, kiitos Virve! Itse muutin vajaa vuosi sitten uudelle paikkakunnalle, mutta parin kuukauden jälkeen tajusin tehneeni virheen. En viihtynyt kaupungissa ja minulla oli niin paljon entisessä kaupungissa. Kauan pohdin muuttoani takaisin, varmaan vakavemmin kuin aiempaa muuttoa tälle uudelle paikkakunnalle. Mutta, sitten tajusin että rohkeutta on nimenomaan se, että välillä voi myöntää tehneensä 'vääriä' ratkaisuja ja uskaltaa kääntyä toiseen suuntaan. Postauksesi Lontoosta pois muutosta tuki myös valintaani, kiitos. Tämän ratkaisun jälkeen meni jonkun aikaan, että sain asiat rullaamaan vanhalla paikkakunnalla niin ihmissuhteiden kun muunkin kanssa. Vihdoin kun kaikki on kunnossa tajuan olevani onnellisempi kun ikinä. Minulla on tällähetkellä elämässä kaikki mitä toivoinkin siinä olevan. Tajusin tämän asian vasta lukiessani postauksesi alun, ei en haluaisi muuttaa mitään. Kiitos kattavasta kosmetiikkalogista ja näistä syvemmistä postauksista!

  9. 16

    sanoo

    Ihana postaus! Päätin juuri, että mikäli en pääse kouluun tänä syksynä, repäisen ja teen jotakin odottamatonta, en vain jää kotiin jumittamaan vuodeksi. Haluan nähdä maailmaa! Aloitan pikkujutuilla, en enää mieti, että on typerää lähteä jonnekin. Huomenna lähden Helsinkiin, koska HALUAN Maailma kylässä -festareille! Entä sitten, vaikka pitäisi lukea pääsykokeisiin eikä maksaa itseään kipeäksi bussilipuista? Ihan sama, mä alan nyt elää!

  10. 18

    Anonyymi sanoo

    Kiitos, annoit tän postauksen avulla voimaa ja uskoa tulevaisuuteen! Ero tuli pari päivää sitten monta vuotta kestäneestä suhteesta.

  11. 19

    Anonyymi sanoo

    Kannattaa muistaa sekin, että elämää on myös ne päivät jolloin ei repäissyt, ja arki vaan rullasi omalla painollaan. Adrenaliini on loistoaine, mutta siihen ei kannata koukuttua ja haastavinta onkin tietää, milloin on tarpeen tehdä suuri muutos, milloin kannattaisi miettiä, onko kyse vaan pienimuotoisesta tylsistymisestä. (ninim. yleensä pitänyt aina jotain Isoa muuttaa vuoden välein, vähitellen oppimassa että todelliset muutokset vaatii aikaa).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *