Haluan Harry Winstonin… eikun Daniel Wellingtonin!

Tämä postaus ei nyt millään lailla liity kosmetiikaan vaan enemmänkin koruihin, mutta se annettakoon anteeksi, sillä koruistahan täällä blogissa on aiemminkin puhuttu.
Tällä kertaa ei puhuta suoranaisesti koruista vaan tänään puhutaan kelloista.

En ole ennen ollut kelloihminen enkä ole osannut pitää kädessäni mitään kelloja. Viimeaikoina olen kuitekin huomannut ”kelloutuneeni” yhä enemmän ja suorastaan kaipaavani kelloa ranteeseeni.

Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun ostin toissakesänä ensimmäisen ”kunnollisen” kelloni.

Guessin kullanvärisellä rannekkaalla ja pienellä bling blingillä varustettu siro kello oli kapearanteisellenäppärä vlalinta, sillä sen paloja oli helppo ja nopea naksautella itse pois paikoiltaan ja lyhentää kellohihna sopivaan pituuteen muutamissa sekunneissa.

Tämän jälkeen hankin vielä saman merkin valkoisella hihnalla olevan kellon, jonka kellotaulu puolestaan oli hopeanvärinen -pienellä bling blingillä höystettynä tietenkin.

Samana kesänä Tukholman kellotarjonta oli täynnä Jet Setin kookkaita ja värikkäitä muovisia rannekelloja ja hankin itselleni edullisemman version muotikellosta Regal-merkkisenä.

Pieni Guessin himo kolkutti yhä, mutta en ollut valmis maksamaan hieman himoitsemastani kellosta täyttä hintaa ja päädyin tilaamaan sen kopion eBaysta… Paha minä!

Minulla ei kapean ranteeni vuoksi myöskään koskaan ole ollut lukotonta kelloa, joten kun kerrankin löysin Ternerilt kapearanteisille tarkoitetun version, nappasin sellaisen heti itselleni. Kello on kuin koru!

Viime syksynä ruotsalainen Ur&Penn ilahdutti minua lähettämällä minulla pehmeän Jet Setin Smoothie-kellon valkoisella rannekkeella ja pinkillä taustalla.

Itse puolestani ilahdutin itseäni ostamalla viimeisimmältä Englannin reissultani todellisen bloggaajakellon, eli Michael Korsin kellon. Olin himoinnut merkin rose gold -sävyisiä kelloja jo pitkään, mutta päättänyt niiden olevan ranteeseeni liian massiivisia. Kaikki kuitenkin muuttui, kun näin tämän strassein koristellun ihanuuden. Kello oli kotiutettava samantien! (Malli MK-5263).

Kellovarastoni on siis melko hyvällä mallilla tällä hetkellä.

Himoitsen kuitenkin suuresti vielä yhtä kelloa. Tai no, en tarkalleen osaa sanoa, mitä merkin kelloista, mutta joku minun on pakko saada.

Daniel Wellington myy Englannin tunnettujen opinahjojen mukaan nimettyjä kelloja, joiden rannehihnojen väreillä epäilisin olevan jotain tekemistä koulujen tunnusvärien kanssa.

Minusta kangasrannekkeiset kellot ovat samalla sekä tyylikkäitä että sporttisia ja juuri sellaisen kellon minäkin nyt tahtoisin.

Itselläni ovat mielessä Winchester, Glasgow, Oxford, Warwick tai Cambridge ja luulen, että minun on kotiutettava lähiaikoina noista joku.

Himoani ei myöskään yhtään ole hepottanut se, että merkin kelloja on viimeaikoina näkynyt vilkuilemissani muoti- ja lifestyleblogeissa varsin tiheästikin.

Jos siis bongaatte kelloista hyvän tarjouksen, niin kertokaa ihmeessä minulle!

Onko joku muukin ihastunut Daniel Wellingtonin kelloihin?

Kuinka paljon te ylipäätänsä käytätte kelloja? Vaihteletteko kelloja, vai onko teillä aina sama kello kädessä?

(En vaan millään voinut olla jakamatta tätä iki-ihanaa Kummelin videota kanssanne…)

Kommentit
  1. 2

    Anonyymi sanoo

    Eiköhän ne nyt ota suhunkin yhteyttä, kun paljon 'pienemmätkin' blogit ja bloggaajat on jo omat ilmaiskappaleensa saaneet 😉

  2. 3

    A sanoo

    Minäkin mietin samaa: kuinka monta kelloa sitä oikein tarvitsee? Ehkä kaksi värimaailmaltaan erilaista (esim. kultaisiin ja hopeisiin koruihin sointuvat) voin ymmärtää, mutta mutta…

  3. 4

    Baw sanoo

    Paljonko maksoit Englannissa tosta Michael Korsista? Minä idiootti unohdin alkuviikosta Lontoossa ollessani käydä katsomassa noita……..

  4. 5

    TM sanoo

    Minä olen käyttänyt kelloa "aina", tunnen oloni alastomaksi ilman sitä kodin ulkopuolella. Tosin koskaan minulla ei ole ollut useampia kelloja käytössä, yksi tyylikäs on riittänyt. En kyllä tule käyttäneeksi korujakaan, koska en jaksa vaihdella niitä.

  5. 7

    sanoo

    Minulla on muutama kunnon kello ja tykkään kyllä niistä, mutta kaikki ovat hopeisia eli jonkinlainen kullanvärinenkin pitäisi pikkuhiljaa kotiuttaa.. Mutta noista DW-kelloista! Yummy-Jenni juuri äsken postasi hänen DW-arvontansa voittajan ja alekoodin Daniel Wellington nettikauppaan! Sinne siis 😉

  6. 9

    sanoo

    Mulla on aina yks hyvä vakiokello käytössä. Tän nykyisen piti olla se kullanvärinen juhlakello, mutta vanha kello kului sisäpinnalta ja alkoi värjätä mun käden hiotessa vihreäksi niin korukellosta tulikin arkikello.

    Toisaalta haluaisin hopeisen (titaanisen) kellon arkikelloksi, mutta tää kullattukin toimii paremmin kuin hyvin.

  7. 10

    sanoo

    Mun lempikellomerkki on Bering, aivan käsittämättömän kauniita, pelkistettyjä, ajattomia (heh!) kelloja! Ja kyllä muutama bling bling -mallikin sitä kaipaavalle. Laadukkaat materiaalit, vuosien takuu ja hyvä hintaluokka (n. 100-150e). Suosittelen ;).

  8. 11

    sanoo

    Minäkin olen hurahtanut kelloihin ja niitä löytyy aika monta kappaletta, tällä hetkellä muutamasta on vaan patterit loppuneet, enkä ole saanut aikaiseksi käydä vaihdattamassa.

  9. 12

    Anonyymi sanoo

    Heräsin juuri ennen yo-juhlia siihen, että minulta puuttuu kunnon kello. Ainoa jonka omistin ennen juhlia, oli mikki hiiri – kello, jonka sain ekalle luokalle mennessäni. Joten päivityksen tarpeessa oltiin. 😉 Sain valita itselleni lahjaksi mieluisen kellon, ja löysinkin rakkauteni heti: DKNY:n valkoinen bling bling – rannekello, jossa valkoinen nahkaranneke. Simppeli, kaunis, tarpeeksi pieni kapealle ranteelleni. Nuista juhlista lähtien olen päivittäin käyttänyt tuota kelloa. En vaihtaisi pois!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *