Edullisen kosmetiikan ystävä

Nyt kun en enää puoleen vuoteen ole myynyt työkseni kosmetiikkaa, saan varmasti vihdoin tunnustaa tämän ääneen: olen aivan surkea myyjä.

Ihan tosi, inhoan myymistä. Minusta se on ihan hirveää ja on ihanaa, että nyt, lähes kymmenen vuoden kosmetiikan myymisen jälkeen voin vihdoin vetäytyä konttoriin turvaan ja olla myymättä.

En ole koskaan tykännyt olla myyjä, vaan ennemminkin asiakaspalvelija. Tykkään auttaa asiakkaita löytämään heille sopivat, oikeat tuotteet ja antaa vinkkejä niiden käyttöön. Se on kivaa, mukavaa ja palkitsevaa. Mitä sen sijaan vihaan, on myyminen. (Tämän julkisen tunnustuksen jälkeen on varmasti turha enää ikinä hakea Suomesta myyjän töitä joten toivon, ettei sille enää ikinä tulekaan tarve…)

Inhoan yrittää keksiä asiakkaille tarpeita, joiden ratkaisu on kallis kosmetiikka. Olen nimittäin se kaikkien oppikirjojen esimerkki huonosta myyjästä, joka ajattelee asiakkaan lompakolla, vaikka se aina neuvotaan unohtamaan. Eihän se minulle kuulu, paljonko hän on tuotteesta valmis maksamaan eivätkä ajatukseni johdu siitä, että arvioisin mielessäni asiakkaani varakkuutta. Minä vaan mietin itsekseni, että ”minä en ainakaan käyttäisi tuohon rahaa” ja silloin myyminen on hankalaa.

Myyn siis mielummin edullista kuin kallista. Minusta se on kivaa ja edullisempia tuotteita kaupitellessani voin helposti heitellä lisämyyntiartikkeileitakin. Voin myös myydä kalliimpia tuotteita, mutta silloin minun täytyy itse olla niistä aidosti innoissani. On todella vaikeaa seistä Diorin tai Chanelin hyllyn edessä myymässä tuotteita niitä ostamaan tulleelle asiakkaalle, kun tekisi mieli sanoa, että hei, mitäs jos kokeilisit tätä Lumenen päivävoidetta, tätä Weledan superhyvää silmänympärysvoidetta tai tätä Maybellinen silmämeikinpoistoainetta. Mutta eipä se minulle kuulu, mitä merkkiä asiakas haluaa ostaa. Myyn, mitä hän on tullut hakemaan, mutta noissa tapauksissa lisämyynti saman sarjan tuotteista tuntuu todella, todella haastavalta.

Olen siis halpiskosmetiikan rakastaja.

Hyvä esimerkki tästä nousi esiin jonkun aikaa sitten saatuani kasan selektiivistä kosmetiikkaa (tuotteet eivät liity blogiini tai nykyiseen päivätyöhöni).

Selektiivinen kosmetiikka

Kiikutin kotiin saamani kasan kalliita kosmetiikkatuotteita, kurkin pakkaukset läpi ja pakkasin ne takaisin kasseihinsa. Kokeilen sitten joskus. Meni pari viikkoa ennen kuin jaksoin edes alkaa miettiä, mitä kasseissa olikaan ja harkita, että kokeilisin tuotteita. Niitä katsellessani mietin, että plääh, minulla on jo hyviä tuotteita käytössä. Sain tuotteet avattua vasta vihdoin tajuttuani, että tästä aiheesta täytyy postata.

Lancôme Absolue L'Extrait Concentrated Elixir

Katselin Lancomen vajaan neljänsadan euron seerumia ja mietin, että kokeilen sen sitten ehkä seuraavaksi, mutta nyt minulla oli jo loistava Lumenen seerumini käytössä ja sitä paitsi käyttöä odotti kiinnostava The Body Shopinkin tuote. Armanin luomivärikin sai väistyä vastaavansävyisen Oriflamen tieltä. Tuotteet olivat ihan kiinnostavia, mutta en innostunut niistä ollenkaan samalla lailla kuin mitä innostun saadessani kokeiltavakseni Lumenen, Lorealin, Maybellinen, IsaDoran tai jonkun muun edullisemman sarjan tuotteita.

Jos palaisin kosmetiikkamyyjäksi, haluaisin edelleen (itseasiassa jopa mielelläni) tehdä sitä hommaa Anttilan tai Citymarketin kosmetiikkaosastolla. Selektiivisen kosmetiikan myynti ei vaan kiinnosta yhtään. Teen kyllä mielelläni hyviä tuotelöytöjä sieltäkin, mutta innostun eniten löytäessäni hyviä tuotteita, joiden ostaminen ei vaati suuremman luokan budjettisuunnittelua. Minulle kallis ei tarkoita automaattisesti hyvää ja vaikka arvokkaan voiteen levittäminen tuokin arkeen luksusta, ei se tuo minulle kovin suurta tyydytystä.

Muita edullisen kosmetiikan ystäviä?

PS. Don’t worry, kokeilen silti noita kalliimpiakin tuotteita ja postailen teille niistä. Toki sieltäkin voi tehdä löytöjä.

 

 

Kommentit
  1. 1

    Katarooma sanoo

    Edullinen ja kotimainen. Nuo yhdessä tai erikseen on lähellä sydäntäni kosmetiikassa. Mulla on joku outo vastenmielisyys selektiivisiä tuotteita kohtaan. 😀 En ymmärrä miksi. Ne vaan ei oo yhtään mielenkiintoisia!

  2. 2

    Anonyymi sanoo

    Hahah, nyt en kyllä enää kestä! Ei ole kauaa kun kirjoitit ”Tänään seitsemän vuotta sitten” -postauksen, jossa mietin että oho, IHAN samanlainen ajatusmaailma kuin mulla ja nyt sitten tämä! En tiedä luetko tai tuutko lukemaan tätä kommenttia, mutta olin yläasteella, ehkä kasilla ysillä, kun löysin blogisi ja oon siitä päivästä seuraillut, toisinaan epäaktiivisesti ja toisinaan päivittäin käynyt katsomassa onko tullut postausta. Mutta Virve! Silloin kun tajusin että olet kosmetiikkaneuvoja (varmaan selkeytyi siinä kohtaa lopullisesti kun lähdit laivalle töihin) aloin haaveilemaan oitis samanlaisesta työstä. Olit (ei pelkässä imperfektimuodossa) mun inspiraatio ja oot antanu mulle suunnan siihen, että mitä haluan alkaa tekemään isona työkseni. Yläasteen jälkeen mun piti lähteä opiskelemaan kosmetologiksi mutta elämä ei koskaan lopulta mennyt niin miten suunnittelin. Kosmetiikkahulluuteni ei kuitenkaan ole koskaan hiipunut, siitä kutos-seiskaluokasta asti kun oon alkanut toden teolla hamstraamaan kosmetiikkaa. Nyt viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin päässyt työskentelemään pienissä pätkissä kosmetiikkaneuvojana parissa paikassa, ja voi elämä.. olen hirveät kriisit saanut itselleni siitä, että ei ole todellista mutta musta vaan ei ole myyjäksi. Voi että kun rakastaisin tehdä tällaista työtä just siltä pohjalta, että saisin neuvoa ja auttaa asiakasta ja löytää sille juuri täydelliset tuotteet, mutta ilman sitä hirveää myyntitavoitteiden painavaa tuskaa harteillani. Mulle myynti hetkittäin tuntuu asiakkaan kusettamiselta päin naamaa, sellaisissa tilanteissa siis, kun myyntiä vaan pitäisi saada ja silti tietää sisällä että no tää ei kyllä ole parasta sulle tai että en seiso omien sanojeni takana. Lisäksi myös valitettavasti epävarmuuteni tuotteen sopivuudesta näkyy mun naamasta ja en pysty pokalla väittää mitään asiakkaalle mikä ei pidä paikkaansa, ja sekös se musta tekeekin oikeasti aika surkean myyjän. Usein mietinkin, että kuinkahan sulla se myyntityö sujui, ootko myös myynti-ihminen. Mutta joo, mahtavaa kuulla että löytyy myös muita myyntiä inhoavia ihmisiä tältä alalta. Pieni tulevaisuuden kriisi itsellä kuitenkin on, kun ehdottomasti kauneusala on mun ala, mutta hoitolatyö ei ja nyt kun olen päässyt näkemään ja kokeilemaan työtä muutamiin nimeltämainitsemattomiin pelkästään kosmetiikkaa myyviin liikkeisiin, olen tajunnut että myöskään myynti ei ole mun juttu. Mutta joo, anyway. Tulipas tästä pitkä kommentti, sori!

  3. 3

    kynsieläin sanoo

    Tykkäsin tästä jutusta ihan hirmuisesti, aivan fantastinen! <3

    Rehellisyys maan perii 🙂

  4. 5

    LunaNoix sanoo

    Tosi hyvä juttu, ja arvostan rehellisyyttäsi. Ostan harvemmin ja selektiivistä ainoastaan. Ulkomailta ja tarjoksesta. Olen aivan innoissani kun löydän vaikka Guerlainin päivävoiteen, seerumin -50%. Kun ikää on 40+, niin sen eron Lumeneen huomaa.

  5. 6

    momo sanoo

    Mulla on sama juttu, ja olen keittiöpsykologisoinut asian johtuvan siitä, että olin lapsi lama-aikana! 😀 jotenkin vaan siistimpää löytää toimivia tuotteita edullisista. Ja jotenkin niissä on erilainen elämänfiilis kuin seletuotteissa. Nykyään olisi harvakseltaan rahaa ostaa joku arvokkaampikin tuote, mutta haluan pitää kiinni köyhäily-bohoidentiteetistäni jota halpa kosmetiikka edustaa 😀 varsinkin kun kosmetiikassa hinta ei käänny eettisyyteen kuten vaikkapa vaatteissa (uutena ostettuina).

  6. 7

    Tiia sanoo

    Mä en vihaa mitään muuta, niin kuin lisämyntiä. Ehkä se sitten kannattaa enemmänkin kuin suututtaa asiakkaita, mutta kyllä minua henkilökohtaisesti ainakin huoltoaseman kassalla harmittaa, jos ostan jotain autolleni ja minulta kysytään, että laitettaisiinko parit kismetit vielä? No ei laiteta! Itse olen toistaiseksi törmännyt tyrkyttämiseen XXL:ssä ja Shellillä sekä erittäin aggressiiviseen lisämyyntiin Lancomen konsulenttien taholta. Niin aggressiiviseen, että jouduin lopulta lievään väittelyyn ko. rouvan kanssa.

    Itse siis ostin muutenkin yli 100 eurolla kosmetiikkaa ja äidilleni hänen haluamaansa ripsiväriä, enkä suostunut ostaman myyjän tarjoamaa silmämeikinpoistoainetta. Ripsiväri ei ollut minulle ja minulla on jo suosikki silmämeikinpoistoaine, joka todennäköisesti on vielä ihan samaa kamaa eri brändin alla ja maksaa 10x vähemmän. Plus että ostokseni olivat ainakin minun mittakaavallani melkoisen arvokkaat jo muutenkin…

    Mä olen maailman surkein myyjä, mutta silti onnistun usein tekemään lisämyyntiä rehellisyydellä. (Mun ammattini on asiakaspalvelupuolella, eritoten yritysten ongelmien ratkaisussa, eikä mun todellakaan kuulu myydä mitään). Hyvä myyjä/asiakaspalvelija osaa kyllä aistia asiakkaasta, haluaako hän mahdollisesti vielä jotain muuta, onko meneillään humputtelushoppailu, jolloin voi hyvin tyrkyttää koriin ihan mitä vaan. Vai onko asiakas harkitsevaa sorttia tai mahdollisesti kiireessä ja kokee jo tekemänsä sijoituksen olevan omilla äärirajoillaan…
    -Tiia
    Ps. Mistä puheenollen, onneksi olkoon! Olet juuri viime viikkoina onnistunut myymään minulle sekä Lumenen seerumin, että voiteen:)

  7. 8

    sanoo

    Mä oon ihan samanlainen – on kivaa omistaa Clarinsia ja Dioria ja vieläkin kalliimpia tuotteita, mutta mikäli ne ei saa innostusta aikaan yhtään hintaansa vastaavalla tavalla, annan olla. Mieluiten teen löytöjä halpojen merkkien parista, parempi jos ne ovat suurelle yleisölle vielä hiukan tuntemattomampiakin. Itse en selektiivistä ole elämässäni ostanut paria meikkivoidekertaa enemmän – sekin jäi siihen todettuani, että Chanelin Vitalumiere Aqualle pärjää puolet halvemmatkin meikkivoiteet.

    hanna
    http://www.hannamariav.com

  8. 9

    NGal sanoo

    Eikös hyvän kosmismyyjän taitoon kuulukin juuri löytää toimivat tuotteet asiakkaan tarpeisiin, oli se paras vaihtoehto sitten Lumenen tai Diorin hintaluokkaa? Kun kerran niitä edullisempiakin siellä kosmetiikkahyllyssä on…
    Tuo Lancomen uutuus näyttää kalliilta.. itse olen menettänyt kaiken innostuksen kalliiseen kosmetiikkaan, kun kerran tiedän tehokkaita aineita löytyvän esim. korealaistuotteista edullisesti.
    Lempparimerkkini onkin nyt COSRX, sen brändin alta löytää niin kuiva-kuin rasvoittuvaihoinenkin yhtä ja toista.. ilman hajusteita ja myrkkyjä.

  9. 10

    Panda sanoo

    Wow, vihdoinkin joku joka on samoilla linjoilla kanssani! Olen myynyt kosmetiikkaa tax free:ssa ja pidin oikean tuotteen etsimisestä asiakkaalle mutten lainkaan pitänyt myymisestä ja tuputtamisesta. Itse olisin halpismerkkien ystävä jos ihoni ei olisi herkkä. Useimmissa halpismerkeissä kun tuntuu olevan ainesosia jotka ärsyttävät ihoani. Tosin välillä löytyy poikkeuksia ja pidän niistä kiinni kynsin ja hampain. Olen myöskin työni kautta saanut välillä testattavakseni eri ”luksus” merkkien tuotteita ja osassa tuntuu että on samanlainen ellei jopa huonompi mitä vastaava tuote esim Lumenelta. Merkki ei ole siis aina tae sille että tuote olisi high quality eli todella hyvälaatuinen.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *