Did I just commit a sin?

Olen käyttänyt viimeviikkoja mikrobiologiaa opiskellen ja tutustunut sitä kauta mikrobien ihmeelliseen maailmaan tullen siihen tulokseen, että meikkivarastoni kaipasivat paljon läpikäyntiä. Niinhän se nimittäin vain on, että meikit eivät säily loputtomiin hyvinä vaan joskus on aika luopua jostakin.
Olen melko reipas mitä tulee tuotteiden poisheittelyyn. Laitan niitä tuoreina melko reippaalla kädellä eteenpäin (sain juuri laittaa eteenpäin lähes kymmenen kilon kosmetiikkakassin erään teatterin naisporukalle ja jestas, kuinka hyvä mieli siitä tulikaan itselleen!), mutta hävitän myös surutta parhaat päivänsä nähneensä ja mielestäni jemmoissani liian pitkään pyörineet tuotteet. 
Kun saan blogin kautta tuotteita teen nopeasti päätöksiä siitä, voinko edes kokeilla tuotetta vai laitanko sen suoraan kiertoon (välillä kun kotiin ilmestyy yllätyksenä tuotteita sellaisissa sävyissä ja koostumuksissa, jotka eivät vaan millään toimi minulla niin, että haluaisin edes kokeilla niitä). Usein kokeilen tuotetta muutamat kerrat ja sitten laitan sen eteenpäin jollekin, joka innostuu siitä enemmän. On aiva turhaa hautoa jemmoissaan tuotteita ihan vaan siksi, että niitä ehkä joskus tulevaisuudessa käyttää kerran tai kaksi vuodessa, sillä unelmieni meikkivarasto koostuu vaan tuotteista, joita käytän ainakin useamman kerran kuukaudessa.
Joistakin tuotteista on kuitenkin todella vaikeaa luopua. Ne ovat yleensä niitä, joita ei käytä aktiivisesti, mutta jotka ovat jotenkin arvokkaampia tai sitten niitä ei vaan enää saa käsiinsä mistään.
Minulle oli ihan erityisen vaikeaa luopua näistä kolmesta tuotteesta.
Tämä Clarinsin korostuspuuteri on ostettu vuonna 2006. Se on todella kaunis ja jättää iholle ihanan kevyen hehkun, mutta kuten sen pinnasta näkyy, en vain koskaan loppujen lopuksi ole tullut käyttäneeksi sitä kovinkaan paljoa.
Miksi ihmeessä siis säästää yli kahdeksan vuotta vanhaa kosmetiikkatuotetta ihan vaan siksi, että se on kaunis ja hyvä tuote, jos sitä ei sitten kuitenkaan edes käytä? Syyn on pakko olla ihan vaan pelkän tunnepuolen juttuja ja vaikka se kuinka kirpaisee, on siitä ihan tosi jo aika hankkiutua eroon. Ei näitä ole kuitenkaan vuosikymmeniksi tarkoitettu säilymään ja yleensä puuterimaiset tuotteet alkavat olla parhaat päivänsä nähneitä viimeistään kolmen vuoden jälkeen. Vaikka ne aiheuttavatkin suhteessa vähän haittoja iholle siihen nähden, kuinka paljon ihmiset vanhentuneita tuotteita käyttävät voisi kolmen vuoden raja olla jo merkki siitä, ettei tuote ehkä sittenkään ole edes loppujen lopuksi omistajalleen niin mieluisa kuin hän sen luulee olevan jos sitä kerran on vielä senkin jälkeen niin paljon jäljellä.
Toinen haikean luopumisriitin kohteeksi joutunut tuote on Chanelin korostuspuuteri. Tämän poisheittäessäni ihan oikeasti koin, että tein syntiä!
Ostin tuotteen työkaverini innoittamana muistaakseni vuonna 2008, eli se on jo kuusi vuotta vanha. Jos en kuudessa vuodessa ole loppujen lopuksi käyttänyt sitä tuon enempää ja uusia korostustuotteita ilmestyy varastoihini jatkuvasti, niin eihän tätä vanhusta ole enää mitään järkeä säästää. Vaikkei puuterituotteissa noin vaan niiden kuivuuden vuoksi mikrobeja kasvakaan tuntuu silti, etten halua enää käyttää näin vanhoja tuotteita iholleni. Miksi silti tuntuu ihan laittomalta heittää roskiin näin kaunis tuote, joka on sentään Chanelia? Olen varma, että jos kosmetiikkapoliisi olisi olemassa, saisin tästä kyllä suuren tuomion. (Tai ehkä se kovempi tuomio olisi tullut tämän aiemmasta heitteellejätöstä?)
Kolmas paljon tunteita herättänyt vihdoin kokoelmistani poislähtenyt tuote oli Lumene Natural Coden aurinkopuuterin ja poskipunan duo. Sain tämän tuotteen kun se vuonna 2008 ilmestyi ja siitä lähtien se on ollut minulla satunnaiskäytössä näppäryytensä vuoksi: samassa tuotteessa on aurinkopuuteri ja heleän vaaleanpunainen poskipuna, mutta jos sävyt pyöräyttää siveltimellä yhteen, syntyy persikkainen lopputulos.
Tämä on ollut niin kätevä tuote, etten ole koskaan ajatellut, että tälle vanhukselle on alkanut kertyä ikää ja että se elää jo seitsemättä vuottaan. Tulen varmasti hyvin toimeen ilman tätäkin, mutta aiemmissa meikki-inventaarioissa olen aina halunnut säästää tämän ihanuuden. Nyt sen voisi kuitenkin olla jo aika siirtyä kosmetiikkataivaan pilvenhattaroille.
Kuinka usein te siivoatte meikkejänne läpi? Löytyykö teiltä paljon useamman vuoden vanhoja tuotteita? Tuntuuko teistä siltä, että tekisitte syntiä, jos heittäisitte arvokkaamman merkkimeikkituotteen pois ihan vaan siksi, että se on ollut meikkikätköissänne jo arveluttavan monia vuosia?
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Tuttu tunne. Mulla on pari Diorin tosi vanhaa puuteria, joita en vaan pysty heittämään pois. En ole käyttänyt niitä tällä vuosituhannella ollenkaan.

  2. 2

    sanoo

    Musta ei enää tunnu pahalta heittää enemmän tai vähemmän vanhoja tuotteita pois, sen jälkeen kun sain iskostettua päähäni että kosmetiikka on tarkoitettu käytettäväksi. 😀 Eräs työkaverini laskeskeli joskus, miten paljon rahaa menee turhan roinan säilyttämiseen, ja pohdin itsekin, miten paljon enemmän tilaa saisin, joko ihan sellaista avaruutta tai sitten tilaa tärkeämmille ja tarpeellisille tavaroille, kun heitän kaiken turhan pois, mukaanlukien kosmetiikan. Ei lämmitä ketään säilytellä jotain vuosia vanhoja aurinkopuutereita, kynsilakkoja tai mitään muutakaan, jos käyttökertoja niille kertyy korkeintaan yksi vuodessa.

    • 2.1

      sanoo

      Totta toinen puoli, ei turhasta roinasta mitään hyötyä ole. Mutta kannattaisko miettiä sitä kosmetiikan ja muun 'roinan' hankintaa vähän tarkemmin, jos sitä tuntuu kertyvän enemmän kuin kuluu? Itse en ole ostanut vuosiin yhtään luomiväriä tai huulipunaa tai kynsilakkaa tai rajauskynää. Käytän niitä kaikkia harvakseltaan, mutta mikään ei ehdi loppumaan.

  3. 3

    Anonyymi sanoo

    Mulla on Chanelin (ainakin kannessa on Chanelin merkit) hopeinen puuterirasia (mummon jäämistöstä sen pelastin roskiksesta), Rasia on varmaan sodan ajalta, hopeinen. Marssin sen kanssa paikalliseen Emotioniin, ystävällinen myyjä pelasti päiväni. Siihenlöytyi Lancomelta sopiva täyttö. Nyt mulla on 40-luvin hopeisessa puuterirasiassa toimiva puuteri. Tuosta on kiva pyöräyttää sudilla kivipuuteria nassuun…

    Nakoin myös jotain meikkivoiteita ja huulipunia kaapistani roskiin hajutestillä ja päätin etten osta mitään vähään aikaan.

  4. 4

    Anonyymi sanoo

    Saako vielä toivoa juttua (haluaisin sun kirjoittavan, vai miten tää nyt suomeksi sanotaankaan).
    Mitkä on 2014 vuoden lempparisi (kosmetiikassa)?
    Vaikka top10 (valinnan perusteena, luottotuotteesi, paras uutuus, tuote johon aina palaat hairahdusten jälkeen tms.).
    Meikki, hoitoaine, hiustuote, vartalotuote…jotain sellaista. Varmaan moni lukija tykkäisi, kuvittelisin niin.

    Itse voin luetelle oman top10 (tuotteet ei paremmuusjärjestyksessä):

    1) ripsari, Lancome Definils, musta
    2) kosteusvoide, Decubal, perusvoide koko kropalle
    3) naamaputsari, Biotherm vaaleanpunainen tuubi, herkän ihon puhdistusvoide
    4) tuoksu, Edelleen Diorin J'adore
    5) shampoo ja hoitis, Loccitan'e tuuheuttava (vihreä sarja, ihana tuoksu)
    6) shampoo, tea tree – Paul Mitschell
    7) deo, Doven stick Se hajuton perus…tää ei ole vaihtunut sitten 1999…
    8) suihkusaippua, Palmoliven sininen meritian (ei löydy enään joka kaupasta, mutta ihan paras tuoksu…)
    9) jalkavoide, Scholl:n kovettumavoide (ihan perus, ei haise, imeytyy nopsaan ja kadotta kovettumat kolmessa päivässä, kun on kuukausi unohtunut rasvauksissa)
    10) hiusseerumi, Osis vaaleanpunainen seerumi, vie sähköisyyden pois, tekemättä pehkostani lehmännuolemaa…

    Tän juttuni saa lyhentää, kirjoitusvirheet korjata tai jättää julkasematta. Mutta toivon ko.juttua, kun paljon tuotteita kokeilet.
    Tee vaikka tiop ten 2014 uutuudet ja topten virven luottojutut…tykkäisin ihan superisti tuollasista aiheista.

  5. 5

    Anonyymi sanoo

    "voisi kolmen vuoden raja olla jo merkki siitä, ettei tuote ehkä sittenkään ole edes loppujen lopuksi omistajalleen niin mieluisa kuin hän sen luulee olevan jos sitä kerran on vielä senkin jälkeen niin paljon jäljellä." ei ei, ei pidä paikkaansa ollenkaan! 🙂 et nyt ottanut huomioon ryhmää harvoin ja kevyellä kädellä meikkaavat!

    itse meikkaan nykyään todella, todella harvoin. oikeastaan vain silloin, kun oikeasti tekee mieli tehdä jokin luova kokeilu ja on myös tilaisuus mennä meikki naamassa jonnekin minne se sopii, eli käytännössä bileisiin. ainoat tuotteet, joiden kohdalla noita aikarajoja noudatan ovat nestemäiset silmän lähelle tulevat tuotteet aivan siitä syystä, että en halua noista harvoista meikkailukerroistani luopua, mutta ei tulisi todellakaan mieleen käyttää melkoisia summia rahaa meikkivarastojen täysin ajan tasaisena pitämiseen jos tuotetta kuitenkin ehtisi käyttää vain joitain kertoja. esimerkiksi puuterimaisia kasvotuotteita uskallan kyllä käyttää vaikka olisivatkin useamman vuoden vanhoja, varsinkin kun olen ne selen puolelta hankkinut ja tuntuisi liian pahalta toisaalta maksaa taas pienestä käytöstä samaa summaa tai siirtyä halpoihin, vaikka tuota ihanaa kalliimpaa olisi vielä jäljellä. eli ei, en välitä ajoista, eikä ongelmia ole ollut kuin kerran ripsarin kanssa, joka sekin kyllä oli aivan tuore, joten en tiedä mistä mokoma oli pöpönsä saanut…

  6. 7

    Anonyymi sanoo

    Tää postaus oli kaivattu potku persuksille. Sain siivottua vessan kaapeista 1,5 muovikassillista vanhaa kosmetiikkaa pois. Osa purkeista oli jopa tyhjiä?! Ei näin!

    -Siiri

  7. 8

    Tine sanoo

    Mulla on muutama niin vanha tuote että oikein hävettää… mm. ensimmäinen ostamani luomiväri (ja olen kuitenkin jo 40 v.). En kyllä heitä mitään kosmetiikkaa koskaan pois, ellei se ole selvästi pilalla, esim. muutaman härskiintyneen huulipunan olen heittänyt, samoin joitain hajuvesiä, jotka ovat menneet karmean hajuisiksi.

    Minulla ei ole oikein ketään, jolle ylimääräisiä lahjoittelisin, enkä jotenkin koe harvemmin käyttämiänikään ylimääräisiksi. Olen kuitenkin kaiken kosmetiikan itse ostanut, joten ei niitä hutihankintojakaan tee mieli poi heittää. Joskus iskee oikein puuska käyttää vanhempia tuotteita, ja voi sitä riemun määrää, kun saan jonkin vuosikertameikin loppumaan! Ostelen kyllä aika surutta uusiakin, joten kosmetiikkaa on päässyt kertymään… No, muita paheita mulla ei juuri olekaan.

  8. 9

    sanoo

    I'm keeping my grandma's Lancome palette and mum's Lancome The Orchids blush palette for sure… there will be no tossing those. 🙂 First is from the 70s, the second from 90s.

  9. 10

    sanoo

    Musta on ihanaa säilyttää jotain meikkejä ihan vaan niiden kauneuden takia, vaikken niitä enää käyttäisikään. Tuon Chanelinkin olisin luultavasti säästänyt, ihan vaan muistona 🙂 Mulla on esimerkiksi yhä Cliniquen luomiväripaletti, jonka sain äidiltäni joskus ennen yläastetta. Se oli eka meikkini ja säästän sitä siksi. Samoin äitini bongasi kirpparilta Guerlainin meteoriitit vuodelta -82, jotka aion todellakin säästää ihan vain kuriositeettina ja koristeena.

    Olen kuitenkin käyttömeikkieni kanssa aika tarkka ja tuote lähtee helposti roskiin mikäli koostumus tai tuoksu on muuttunut. Samoin laitan reilulla kädellä eteenpäin kynsilakkoja ja luomivärejä, joille tiedän olevan enemmän käyttöä muualla 🙂

  10. 11

    Anonyymi sanoo

    Multa taitaa löytyä jonkin verran luomivärejä, jotka ovat yli kolme vuotta vanhoja, mutta en usko niiden erityisesti olevan pilalla. Meikkipohjat, poskipunat ym. ovat minusta jotenkin tylsiä, joten niistä omistan yleensä vain yhden kappaleen kerrallaan, korkeintaan purkin puolivälissä tulee ostettua varakappale, jonka sitten käytän loppuun. Jos totean, että tuote on huono, niin heitän sen heti pois enkä jää säilömään. Jonkin verran opettelua tässä tavassa on kyllä ollut, aiemmin minulla oli huonoille tuotteille oma pussukka, jota kävin silloin tällöin läpi siinä toivossa, että sieltä löytyisikin jokin uusi helmi. Tai sitten käytin huonoa tuotetta väkisin loppuun kun se oli kerran ostettu. Mutta jossain vaiheessa meni aina hermot ja tuote lensi roskiin, joten miksi edes kiusaisin itseäni sillä huonolla tuotteella, kun on olemassa parempiakin?

    Ehkä pahin syntini tässä suhteessa on kylppärin varastot, koska jostain syystä hyväksi havaittua shampoota tulee jätettyä parin käyttökerran verran purkin pohjalle ja sitten avattua uusi, koska… en tiedä miksi. Jossain vaiheessa sitä sitten havaitsee, että lähes tyhjiä shampoita ja hoitoaineita on kylppäri täynnä, eikä niitä enää tee mieli käyttääkään siinä vaiheessa.

    Itse asiassa tarkemmin kun mietin, niin tänä syksynä kävin tätä poisheittopohdintaa parin luomiväripaletin kohdalla. Osa oli markettimerkkejä, yksi Diorin viisikko. Olin käyttänyt paleteista loppuun kaikki hyvät sävyt, mutta silti säilöin niitä, koska ne eivät olleet täysin lopussa. Halvemmat paletit oli asiaan havahduttuani helppo nakata roskiin, mutta Diorin kohdalla piti vähän nieleskellä, vaikka samalla tiesinkin, etten ikinä käyttäisi paletin viimeistä nappia loppuun tai edes tarvitsisi sen sävyistä luomiväriä. Lopulta perustelin asian itselleni jotenkin niin, että olin saanut rahalleni vastinetta jo niiden käyttämieni, ihanien luomivärien muodossa, ei se yksi ei-kiva sävy tuonut tuotteelle mitään lisäarvoa enää.

  11. 12

    sanoo

    Heititkö noi tosiaan roskiin??Joku olis ostanut ne ihan varmaan huutonetissä,siis vaikka olisit kertonut ostovuodenkin!!Toi clarinsin puuteri on yks mun lemppareita ja mulla on ollut niitä 2 kpl ja viimeisin vetelee loppujaan!Ja sinä heitit pois?No on kyllä rikollista!!:) Kauheaa!!

  12. 13

    Anonyymi sanoo

    Hei ihanainen Virve, kirjoita meillekin noista mikrobeista, please! Mikrobit kosmetiikan yhteydessä kiinnostaa varmasti monia muitakin kun mua…. Kiitos jo etukätteen! Terveisin, Laura

  13. 14

    sanoo

    n. vuodelta -94 oleva helmiäisglitterinen kulmaluulle täydellinen "rasva" tai pehmeä luomiväri? käytän joka päivä vaikka ällöttää, josta päästäänkin kysymykseen, miksei luomivärit/korostusvärit, huulipunat yms. vaan lopu??? Vaikka miten paljon käyttäisi niin ne eivät vain ehdi loppumaan sinä aikana kun meikit ns. ovat vanhentuneet!

  14. 15

    Eeva sanoo

    Minun evankeliumini taas on, että mitään puuterimaista ei tarvitse heittää pois, oli se vuoden, kolme tai kolmekymmentä vuotta vanha, mikäli se toimii ja sille vielä joskus käyttöäkin on. Toki kannattaa antaa eteenpäin ne käyttämättä jääneet, mutta en heittäisi itse pois puuterimaisia tuotteita ellei sitten koostumus muutu ratkaisevasti.

  15. 17

    Anonyymi sanoo

    Minäkin haluaisin kuulla lisää mikrobeista kosmetiikassa. Käytän vanhojakin tuotteita, jotenkin tekee vaan pahaa heittää pois tuote jota on jäljellä. Selvästi pilaantuneet heitän kyllä pois.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *