Brändättyä kauneutta kirjan kansien välissä

Rakastan kosmetiikkaa, mutta vielä enemmän rakastan nykyään ahmia
siitä itseeni tietoa. Joskus aikoinaan tykkäsin lukea ehostamisesta
kertovia ja suoranaisia kauneusvinkkejä sisältäneitä kirjoja, mutta
nykyään suosikkejani ovat nimenomaan teokset, jotka kertovat alan
historiasta, kulisseissa tapahtuvista asioita sekä tarjoavat muuten vaan
nippelitietoa ja ajatuksen aihetta.
Tästä johtuen
olenkin ollut aivan taivaissa koulumme kirjastossa, josta olen löytänyt
hirveät määrät mielenkiintoista luettavaa. Olen viettänyt siellä
useampia hetkiä hypistellen ja selaillen ihania kosmetiikkakirjoja sekä
kantanut niitä kotiin kilo kaupalla. Koulun kirjasto onkin ollut minulle
oikea paratiisi!
Löytyyhän minulta toki itseltänikin
kosmetiikkakirjoja, mutta jotenkin olen vaan ostamisen jälkeen aina
aloittanut niiden lukemisen mutta jättänyt sen sitten kesken mukamas
ajanpuutteen vuoksi. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että pyrin joka päivä
vaikka edes ennen nukkumaanmenoa lukemaan jonkun verran jotain alan
kirjaa ja kartuttamaan tietojani edes jostakin alaan liittyvästä
asiasta. Kaiken lukemani ei aina tosin tarvitse välttämättä liittyä
alaan suoraan, vaan luen mielelläni myös esim. markkinointiin ja
kaupalliseen puoleen liittyviä kirjoja, jotka voin mielessäni linkittää
nimenomaan kosmetiikkapuolelle.
Koska luen nykyään taas
paljon kosmetiikkakirjoja ja minulta aina silloin tällöin kysellään
vinkkejä hyvistä teoksista ajattelin alkaa esittelemään lukemiani
kirjoja blogissani jatkossa hieman enemmän. Ties, vaikka joku muukin
löytäisi niiden joukosta jotain lukemisen arvoista!
Viimeisin lukemani kosmetiikka-aiheinen kirja on Mark Tungaten Branded Beauty -How Marketing changed the way we look.
Kirja
on aivan mieletön tietopakkaus, joka kätkee sisälleen paitsi useamman
eri kosmetiikka-alan brändin taustalla olevan tarinan, tarjoaa se myös
paljon ajateltavaa, pohdittavaa ja sellaista nippelitietoa, jota on
mahtava tietää alalla olevana tai siitä muuten vaan kiinnostuneena.
Kosmetiikan historiassakin on paljon sellaista, mitä en ole itse
tiennyt, joten kirja antaa loistavia tietoiskuja.
Tiesin
esimerkiksi jo etukäteen, että Clinique kuulee Estee Lauderille, mutta
olin luullut Estee Lauderin ostaneen sen jossakin vaiheessa itselleen
kuten suuremmilla brändeillä on tapana tehdä. Sen sijaan Clinique onkin
Estee Lauderin talosta lähtenyt idea brändin mietittyä, millainen sarja
olisi heidän pahin mahdollinen kilpailijansa edustamalla heidän
ääripäätään ja tuon ideoinnin seurauksena Estee Lauder päätti itse luoda
sellaisen eliminoidakseen yhden potentiaalisen kilpailijansa. Nerokasta!
En myöskään
tiennyt, että Sephora on syntynyt alunperin Bootsista! Tai että Boots on
vuonna 2002 tarjonnut asiakkailleen mahdollisuutta myös Botoxin
piikitykseen laajentaen kosmetiikkareviiriään hetkellisesti!
Enkä
ollut koskaan edes ajatellut, kuinka paljon Avonin kaltaiset
kotimyyntifirmat hyötyvät lamasta ja ihmisten irtisanomisesta.
Tuollaisina aikoina ne nimittäin saavat rekrytoitua itselleen valtavat
määrät uusia kotimyyjiä näiden jouduttua työttömiksi varsinaisesta
työstään ja yrittäessään keksiä keinoja tienata rahaa.
Kirjan jokaisen kappaleen lopussa on tiivistelmä, joka kokoaa yhteen kappaleen tärkeimmät asiat.
Kirja
kertoo myös termin ”metroseksuaali” syntyhistorian sekä sai minut
pohtimaan sitä, kuinka selkeä ero miehille ja naisille suunnatussa
tuotemarkkinoinnissa on: naiset tahtovat kuulla tarinoita tuotteista ja
brändeistä niiden takana lumoutuen niistä kun taas miehet tahtovat vain
kuulla, mitä tuote tekee. Piste. Kirja saa myös muistamaan, että suuri
osa miehille tehdystä kosmetiikkamarkkinoinnista onkin itseasiassa
kohdistettu naisille, sillä juuri naiset ostavat suuren osan miehille
tarkoitetusta kosmetiikasta.
Kirjasta voi lukea myös,
mistä parabeenihysteria on alunperin saanut alkunsa ja kuinka suuri
palvelus vastaavat aineosiin kohdistuvat hysteriat aina merkeille ovat,
sillä ne antavat firmoille hyvän raon lanseerata aineosaa
sisältämättömiä tuotteita tuota seikkaa korostaen ja sillä rahaa takoen.
Kirjassa sivutaan hieman myös tatuointikulttuuria esimerkiksi Alexander
McQueenin ja Jean Paul Gaultierin sen hyödyntämisen kautta. Opin myös,
että New Yorkissa tatuointi oli laitonta vuoteen 1997 saakka! En
myöskään tiennyt Chanelin myyneen muutamia vuosia sitten merkin
meikkipuolen taiteellisen johtajan Peter Philipsin suunnittelemia väliaikaisia tatuointeja, joista löytyy upeita kuvia täältä.
Tiesittekö
muuten, että jotkut jenkkilän merkit käyttävät vieläkin voiteistaan
termiä ”crème” termin ”cream” sijaan jäänteenä siitä, että termin cream
käyttö oli aikoinaan kielletty käytettävän muussa yhteydessä kuin
meijerituotteista puhuttaesssa? Tai että klassista kölnivettä eli vuonna
1700-luvulla lanseerattua  Eau de Cologneta käytettiin paitsi häivyttämään
kehon omia hajuja myös parantamaan vatsakipuja ja ientuliehduksia joiden
lisäksi sen uskottiin puhdistavan verta? 
Minulle
tuli tämän kirjan luettuani olo, ettei minulle riittänyt, että olin
lainannut ja lukenut kirjan, vaan että tahdoin ehdottomasti lisätä sen
omaan kirjakokoelmaani. Kirja sisälsi nimittäin niin monta tiivistettyä
tarinaa eri brändien taustalta, että näen itseni helposti palaamassa sen
pariin useamminkin tulevaisuudessa.
Infopakkauksena se olikin aivan mieletön teos ja suosittelen sitä kaikille alasta kiinnostuneille!
Kirjaa pääsee selailemaan Googlen nettikirjaversiona täältä
Oman googletteluni perusteella kirjan saatavuus on Suomessa hieman
huono, mutta onneksi ulkomaalaiset nettikaupat kuten Amazon tarjoavat tässä
yhteydessä apua.
Onko joku muu sattunut lukemaan kirjan
tai kiinnostuiko joku siitä? Tuliko postauksessa esiin juttuja, joita
tekään ette olleet tienneet? Ja mitä mieltä olette ajatuksesta, että
jakaisin teille silloin tällöin näitä kirjavinkkejä?
Kommentit
  1. 1

    Anonyymi sanoo

    Enpä olisi uskonut, että Eau de Colognesta on ollut noin moneksi, sillä itse (kosmetologiopiskelijana) tulee käytettyä sitä jalkahoidossa 😀

  2. 2

    sanoo

    Kirjavinkit ovat aina tervetulleita! Onko kirjastossanne muuten myös dermatologian opuksia? Niissähän on paljon tietoa eri ainesosista ja vaikutuksista – vai saako niitä edes ei-lääketieteellisessä kehyksessä lukea…

    Avonin, Mary Kayn ja vastaavien kotimyyntifirmojen myyjiä on nykyisin jo pilvin pimein, niin että ainakaan uudet konsultit tuskin ihan helposti pääsevät tahkoamaan rahaa – monella seudulla esim. Amerikan Keski-lännessä ja Raamattuvyöhykkeellä nuo kotimyynnit ovat niin olennainen osa kulttuuria ja sosiaalista elämää, että lähes joka perheessä on jo jonkun sarjan konsultti. Firmat hyötyvät ehkä eniten uusien mukaanhuijattujen esittelijöiden ostamien kalliiden esittelypakkauksien muodossa, mutta varsinaisia uusia asiakkaita tuskin löytyy tuosta vain lisää. Ei ole kovinkaan helppo kaupata tuotetta, jota tyrkytetään jo kaikissa sosiaalisissa funktioissa, seurakunnista koulujen vanhempainiltoihin.
    Näiden firmojen kääntöpuolena on juuri tuo konsultteihin kohdistuva manipulointi ja katteettomat lupaukset hyvästä urasta, tiedän monen joutuneen varsinaiseen taloudelliseen kierteeseen investoituaan tuhansia dollareita kamaa, jota ei sitten saa kaupaksi… omaa tyhmyyttä tietysti, mutta syyt ovat hyvin monimutkaiset – ylin johto tietää, mistä naruista vedellä saadakseen aikuisen naisen houkutelluksi mukaan oravanpyörään, jonka palkintoina luvataan milloin mitäkin kuukauden tähtikonsultti-helyä tai muuta arvonimeä..
    Näitä firmoja onkin verrattu uskonnollisiin lahkoihin aivopesutekniikoiltaan. 🙂
    Satuin innostumaan, kun mainitsit 😉
    Edellä mainituista syistä johtuen ostan tuotteeni mieluiten firmoilta, joilla ei tuota suorakonsulttisysteemiä ole.

    • 2.1

      Tine sanoo

      Tuo on verkostomarkkinointia, vähän eri juttua kuitenkin kuin nää Avonit ja Oriflamet.

    • 2.2

      sanoo

      Niin ja kysehän oli tosiaan siitä, että _firmoilla_ menee hyvin, eli ei välttämättä itse konsulteilla yms. jälleenmyyjillä. Moni ostaa valmiita settejä ja yrittää alkaa myymään niitä -> firma on saanut rahat jo ja sillä pyyhkii hyvin. Tässä siis ero yksittäisiin myyjiin verrattuna. 🙂

    • 3.2

      sanoo

      Mulla on ihan sama ongelma! Teen kanssa opparia kauneusvlogimarkkinointiin liittyen, josta olen superinnoissani, mutta aihe on hankala lähdemateriaalien kannalta… Kirjastoista on ainakin turha etsiä mitään, vaikka koulusta löytyy saman katon alta sekä tradenomit että estenomit. :/

  3. 4

    sanoo

    Hejssan,

    Mikä ihana postaus! Juuri tällaista olen kaivannut. Itseänikin kun luonnollisesti kaikki tämä kiinnostaa mutta olen havainnut aikani niin kovin kovin rajalliseksi (kuin myös budjetin=)) ja homma on tyssännyt alkuunsa. Ja nyt mulla on loistava tilaisuus saada vinkkejä suoraan Sinulta. Hurraa!! Kiitän jo etukäteen kaikista upeista kirjavinkeistä, vaikkakin se tarkoittaa minulle suurta rahan menetystä =)

    Ville

  4. 5

    sanoo

    Olipa mielenkiintoinen postaus! Oli tosi hauska lukea näistä jutuista tarvitsematta vaivautua itse ostamaan kirjaa. Tosin nyt tekisi mieli lukea koko kirja. 😀

  5. 6

    sanoo

    Hauskaa, että bloggasit tästä, tilasin nimittäin itse juuri Adlibriksestä muutamia kosmetiikkakirjoja ja tämä sattuu olemaan yksi niistä!
    En tiedä onko Adlibris jotenkin tekemisissä Amazonin kanssa, kun kaikki siellä katselemani kirjat löytyivät myös Adlibriksestä.

  6. 7

    sanoo

    Rupesi kyllä tämä kirja kiinnostamaan! Pitänee pistää ostoslistalle, kun ei näkynyt kirjastosta löytyvän. Adlibrikseltä onneksi kuitenkin löytyy, ihan kohtuulliseen hintaankin, n. 18e 🙂

  7. 8

    sanoo

    Jos on käynyt eri kosmetiikkasarjojen peruskoulutuksissa niin niissä usein kerrotaan juuri sarjan historiasta, miten se on lähtenyt liikkeelle ja milloin ja kenen käsien kautta jne. Ne on aina hyvin mielenkiintoisia ja mitä vanhempi sarja, sitä mielenkiintoisempi historia 🙂 Viimeksi kävin Guerlainin ja se kyllä jotenkin vei mukanaan, olisin voinut kuunnella historiasta paljon enemmänkin, kuin mihin oli koulutuksessa aikaa 🙂 Chanelin peruskoulutus houkuttelisi kovasti, mutta ehkäpä sitten seuraavana keväänä!

  8. 9

    Irene sanoo

    Hieman itse aihetta sivuten, olen päinvastoin erittäin tyytyväinen nykyään vallitsevaan "parabeeni-hysteriaan". Minulla on todettu jo 20 vuotta sitten virallisissa lääkärin suorittamissa allergiatesteissä melko paha parabeeniallergia, ja vasta viime vuosina tämän "hysterian" ansiosta on alkanut tulla markkinoille muitakin parabeenittomia tuotteita kuin nämä Allergia- ja astmaliiton suosittelemat hajuton, mauton, väritön -tuotteet. Kolikon kääntöpuolena vaan ovat monet kosmetiikkaliikkeiden myyjät, joiden on vaikea uskoa, että minä todellakin olen allerginen kyseiselle säilöntäaineelle, enkä vain kulje hysterian mukana. Siksi koen joka kerta lievää närkästystä kuullessani/huomatessani ihmisten käyttävän sanaa hysteria samassa lauseessa parabeenien kanssa. On hyvä, että asia tiedostetaan, mutta toivoisin ettei sitä koetettaisi vähätellä kuvittelemalla jokaisen vain olevan luulo-allerginen muodissa olevan hysterian vuoksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *