Blondiuden ihmeellisyys

Olin arviolta neljäntoista, kun matkustimme ystäväni kanssa vantaalaisella joukkoliikenteen bussilla. Oli maailman coolein juttu mennä istumaan aina mahdollisimman taakse ja jostain sieltä Tikkurilan paikkeilta kyytiin huojui myös hieman enemmän ilolientä ottanut vahempi mies, joka tuli istumaan eteemme. 
Miehen jutuissa ei arvatenkaan ollut päätä eikä häntää, mutta kovasti hän ihasteli ystäväni trendikkään paksupohjaisia kenkiä (”Onks noi sellaiset kuukengät?”) ja totesi sitten jotain, mikä on jostain syystä jäänyt mieleeni:
”Tiedättekö tytöt, mistä aidon blondin tunnistaa?”
”No..?”
”Kun katsoo sen hiusten juuria niin näyttää, että ne eivät olisi vaaleat, mutta sitten ne kuitenkin ovat!”
”Ahaa…”

En tiedä, miksi tämä mielenkiintoinen kommentti on jäänyt mieleeni, sillä se kuulosti varsin oudolta -varsinkin humalaisittain sammallettuna. Olen miettinyt sitä usein vuosien varrella ja nyt oman blondiksi ryhtymisen jälkeen olen vihdoin ymmärtänyt, mitä tuo humalainen mies lauseellaan aikoinaan tarkoitti. Se nimittäin taisi pitää täysin paikkansa.

Kun värjäsin hiuksiani noin vuosikymmenen tummanruskeiksi ja lopulta mustiksi, en oikeastaan enää edes tiennyt, minkä värinen oma tukkani on. Näinhän minä sen aina kasvavan melko vaaleana tummaksi värjättyjä hiuksiani vasten (luoden illuusion alkavasta pälvikaljusta), mutta en koskaan saanut kunnolla selvitettyä, kuinka vaalea tukkani oikeasti onkaan. Nyt kun tämä mysteeri on alkanut purkautua minulle olen ihan rehellisesti sanottuna suorastaan harmissani, etten ryhtynyt vaaleaveriköksi aiemmin.

Kuvittelin nimittäin vuosia, että omat hiukseni ovat hailakat maantienväriset. Kun lähdin vaalentamaan tukkaani ajattelin, että jahka pääsisin tummista osioista eroon, voisin jatkossa vain silloin tällöin värjäillä hiuksiini raitoja ja antaa tyvikasvun kasvaa aina muutamia kuukausia. Siinä missä tummennetun tukan kanssa sitä ei oikeastaan voi tehdä, on se vaalean tukan kanssa yleisesti ihan normaali käytäntö. 

Kävin kampaajalla viime maaliskuun lopussa ja hiuksiini laitettiin silloin hieman raitaa ja taittoa. Päätin, että en enää värjää hiuksiani itse, vaan annan jatkossa kampaajan tehdä sen. Yllä olevassa kuvassa näkyy, miltä hiukseni näyttivät juuri ennen kesää.

Nyt tuosta edellisestä kampaajakäynnistä on seitsemän kuukautta ja minun täytyy ihan rehellisesti sanoa, että en oikeastaan ymmärrä omia hiuksiani. Voivatko ne ihan oikeasti olla tämän väriset? Seitsemässä kuukaudessa hiukset ehtivät kasvaa sen verran, että oman hiustenvärini tulisi jatkua tyvestä arviolta noin korvan korkeudelle. Olenko oikeasti noin blondi?

Miksi en näe missään selkeää rajaa vaan näyttää lähinnä siltä, että hiuksissani olisi sekä vaaleita raitoja että välillä jopa hieman beigempiäkin raitoja? (Korvan alapuolella olevien osioiden seasta vilkkuu tosin ylä punertavampia, vielä vaalentelun ja värjäyksen jäljiltä olevia osioita.)

Olen hämmentynyt. Kesä kärvensi hiuksiani tehokkaasti ja jo esimerkiksi viikon turkkilaisen auringon alla löhöilyn jälkeen saatoin huomata hiuksieni vaalentuneen (lähinnä raidoittuneen) selkeästi. Loppukesän viiletin lähinnä ponnari päässä ja hiuksistani myös huomaa, että niiden päälliosa on vaalearaitaista kun taas ponnarin vuoksi päällihiusten massan alla piilossa olleiden  ja takaosan  hiusten tyvikasvu näyttää yhä tummemmalta.

Ajattelin, että aurinko näköjään sitten vaan vaalentaa tukkaani reilummin ja että tilanne tasoittuu  niiden tyvessä syksyn myötä, mutta nyt täytyy sanoa, että olen yhä hieman hämilläni ja ymmärrän oikeastaan täysin, mitä se satunnainen humalainen silloin vuosia sitten bussissa tarkoitti.

Kun nimittäin katson hiusteni tyveä näyttää se minusta siltä, että se olisi hieman muuta tukkaa tummempi. Ihan kuin kesä olisi auttanut vaalentamaan hiusteni pituuksia, mutta tyvessä näkyisi jo syksyn sisätiloissa vietetyt auringottomat päivät.

Kun kuitenkin nostan hiuksiani ylöspäin niin, että valo pääsee taittumaan niistä paremmin, huomaan niiden kuitenkin kasvavan selkeästi vaaleina ihan tyvestä lähtien. Märkinä hiukset bäyttävät aina pesun jälkeen tummemmilta, mutta kuivuttuaan taas vaaleilta.

Siitäkin huolimatta siis, että olen selvinnyt viimeiset seitsemän kuukautta käymättä raidoittamassa hiuksiani tuntuu minusta edelleen hieman mysteeriltä, minkä väriset hiukseni oikeasti ovat. Voivatko ne muka olla tällaiset sekaväriset? Vaalentaako kesä niitä vaan jotenkin uskomattoman helposti? Korjautuuko tilanne nyt talven myötä ja ovatko hiukseni kenties oikeasti silti hieman tummemmat?
Tässäkin kuukausi sitten otetussa kuvassa hiusten tyvi näyttää varsinkin niiden kiinniollessa melko tummalta, mutta nyt kun hiukseni ovat auki, ei tuota tummuutta silti löydy. Tämä blondina olo on kyllä yhtä suurta mysteeriä ja silmänkääntötemppua, sanon minä!

Jään odottamaan hiusten kasvamista todella suurella mielenkiinnolla. Voin kyllä sanoa, että jos olisin oikeasti tiennyt, että vaikkapa se kesäaurinko kykenee luomaan hiuksiini tällaista raidotusta ja että värjäämisen sijaan voisin käyttää vain hopeashampoota ja -hoitoainetta, olisin jo aikoja sitten luopunut värjäämisestä ja siirtynyt tähän minulle maailman helpoimpaan hiustenväriin! 
(Joka muuten näyttää allaolevassa, loppuiltapäivän heikommassa valossa otetussa kuvassa hieman vihertävältä, mutta jota se ei silti ole.)

Kun joku siis nykyään kysyy minulta, minkä väriset hiukseni ovat, olen edelleen hämmentynyt. En minä tiedä, ovatko ne sitten ihan oikeasti tämän väriset vai sen väriset, miltä tuo takaraivon yläosan tyvi näyttää. Vastaan aina epäröiden, että kai ne ovat oikeasti tämän väriset, sillä en ole käynyt kampaajalla sitten maaliskuun, mutta en minä silti ole varma. 

Vaikka olenkin ihastunut tähän tukkani nykyiseen helppouteen täytyy myöntää, että minulla on hieman ikävä niitä pitkiä kutrejani, jotka sain ennen vaalennusprojektiani vaivalla kasvatettua. Toivotaan siis, että minulla on parin vuoden päästä samallainen pehko, mutta omassa, luonnollisen vaaleassa sävyssä!

Muita värjäämisestä luopuneita, jotka ovat omasta hiusväristään yhtä hämmentyneitä?
Kommentit
  1. 1

    Anonyymi sanoo

    Itsekin lopetin hiusteni värjäämisen alkuvuodesta, muistaakseni helmikuussa. Hiuksia värjätessäni en koskaan saanut hiuksiini kaunista kiiltoa (paitsi kampaajalla käydessä), mutta nyt olen huomannut värjäämättömän hiuspehkoni kiiltävän kauniimmin kuin värjättynä. Oma luonnollinen värini ei ole yhtä kaunis kuin sinulla, mutta hiukseni näyttävät terveemmiltä ja eloisammilta kuin aikaisemmin. Värjäämisen oravanpyörään en hevillä hyppää takaisin!

  2. 2

    Anonyymi sanoo

    Pätee tuo muihinkin kuin sellaisiin jotka ovat hiuksia värjänneet – itselläni on nykyään niin kummallisen väriset hiukset etten itsekään tiedä mihin väriin ne luokitellaan. Mukamas ruskeat mutta mm salamallisissa kuvissa ja auringonvalossa pätkähtävät ihan punaisiksi 😀 en ole koskaan hiuksiani värjännyt, mutta ei siitä kauaa ole kun yksi kaverini luuli että hiuksissani oli hyvin luonnollisen näköinen liukuvärjäys.

    Hassua sinänsä, koska lapsena hiukseni olivat melkein mustanruskeat, nyt tuntuu että joko vaalenevat tai punertuvat koko ajan.

  3. 3

    sanoo

    Mää kans joskus mietin, että minkäväriset hiukset mulla on… 😀 Värjäsin tammikuussa ne punaisiksi Schwarzkopfin Live Color XXL- värillä. Juurikasvua ei näy edelleenkään, väri on vain haalistunut pois. Mun hiukset on valosta riippuen punertavat, rusehtavat, vaaleat. Sekot hiukset mullaki. 😀

  4. 4

    eeva sanoo

    Pakko sanoa että sulle sopii nuo vaaleat hiukset niin älyttömän hyvin!! Ja pitkä prosessi oli todellakin sen arvoinen 🙂

  5. 5

    Anonyymi sanoo

    Pitää täysin paikkansa, puit sanoiksi sen mitä olen itsekin ihmetellyt! Vaaleat hiukset osaavat olla mystiset! Aurinko vaalentaa minullakin tosi paljom ja siis miten eri väriset ne ovat päällimmäisistä kerroksista vs. takaraivolta.. Täällä siis 100% kohtalotoveri!

  6. 6

    sanoo

    Tummissa hiuksissa juurikasvu näyttää masentavalta, sillä purkkiväri on aina purkkiväri – kirkkaampi ja "tehty" verrattuna samanlaiseen luonnolliseen hiusväriin. Siispä purkkiväri aiheuttaa illuusion, että juurikasvu olisi harmaa. Näin minulle selitti kampaaja. 🙂

  7. 7

    Anonyymi sanoo

    Lopetin hiusten vaalentamisen muutama vuosi sitten kymmenen vuoden värjäämisen jälkeen ja luulin että sieltä paljastuu vaaleat mutta maantienharmaat hiukset. Yllätyksenä väri onkin erittäin tumma ja viileän ruskea. En tiedä koska tummuminen tapahtui mutta saattaa selittää sen miksi en enää saa kampaajalla itselleni kauniita täysin vaaleita hiuksia. Nykyään ne jäävät aina keltaiseksi ja olenkin päättänyt jättää blondit hiukset unholaan 🙂

  8. 8

    sanoo

    Minä varjäsin hiuksiani toistakymmentä vuotta hennalla punaisiksi, joka sopi ihonväriini niin hyvin, että monet luulivat värin olevan aito. Jostain höpsähdyksestä leikkasin kaiken pois, ja aloin kasvattaa oman väristä tukkaa. Lopputulos oli kauniin pronssinruskea voimakkaalla punapigmentilla. Ai että harmitti kuin oravaa jokka on käpy jäässä, kun puolitoista vuotta sitten vanhentuminen iski ja harmaita hiuksia alkoi ilmestyä parinkymmenen viikkovauhdilla. Mietin muutaman kuukauden, alanko värjätä harmaita piiloon, vedänkö kaiken harmaaksi vai siedänkö päivä päivältä epäsiistimmän väriseksi muuttuvaa, vauhdilla harmaantuvaa omaa väriäni. Vedin kaiken harmaaksi. Rahaa menee kampaajalle, ja punapigmentti tunkee yhä esiin, mutta lohduttaudun sillä, että jonain päivänä koko pää on luonnostaan harmaa ja voin lakata värjäämästä lainkaan. P:S: Kassat lakkasivat kysymästä papereita, kun värjäsin hiukset. Nyt odotan kauhulla, milloin ihokin huomaa neljänkympin olevan korvilla, ryppyjä kun ei ole lainkaan… *kop kop* koputtaa puuta.

  9. 9

    sanoo

    Ei minulla itse aiheeseen ole sanottavaa, mutta tuo sinun oma värisi on aivan tosi kaunis! 🙂 On hassua, miten täydellisesti mustat hiukset mielestäni pukivat sinua, enkä voinut kuvitellakaan sinua vaaleana, mutta nyt näytätkin blondina ihan yhtä hyvältä! 🙂 Senkin kameleontti 😉

    Olet kyllä onnekas kun oma sävysi on noin vaalea. Minunkin hiuksia aurinko vaalentaa todella tehokkaasti, mutta tyveni on silti ihan aina vähintään 3 ellei neljäkin astetta pituuksia tummempi, jos en värjää sitä. Yhden kesän aurinkoannos ei ehdi vaalentaa tyveä tarpeeksi jotta se liukuisi nätisti pituuksien sävyyn. Mutta niin kauan kuin kesävuodenaika on olemassa, olettaen etten pitäisi koko ajan myssyä päässä, en saisi koskaan koko hiuksistani tuon tyven 7:n sävyisiä. Siitä pitää arska huolen, ja pituudet ovat aina kymppiä.

  10. 10

    Anonyymi sanoo

    Vaalensin hiuksiani yli 20 v (olen 36). Minulla oli lapsena kullanvaaleat hiukset, mutta en osannut ajatella millainen väri olisi mikäli lakkaisin vaalentamasta. No, helmikuussa vaalensin viimeisen kerran ja tässä vuoden varrella on tietysti leikattu kuivaa olkea pois ja peitetty tyvikasvua. Minulla on aavistuksen lämmin 7 tuo oma väri, eli tumma vaalea / vaaleanruskea, se oli minulle yllätys, että oma väri oli niinkin tumma. Nyt minulle on ilmestynyt muutamia valkoisia hiuksia (harmaannun siis), joten mietin, josko lähtisi platinalinjalle taas, koska platinanvaaleasta valkoiset hiukset eivät erottuisi niin selkeästi.

  11. 11

    Anonyymi sanoo

    Mulla on monta vuotta ollut omanväriset, noin kasiasteiset hiukset. Näiden vuosien aikana olen huomannut, että ei ole vain yhtä "oikeaa" tai "todellista" väriä. 🙂 Sen lisäksi, että hiukset vaalenevat ja raidoittuvat asteen tai jopa kahden verran kesällä, ympäristön valo-olosuhteet vaikuttavat hurjasti siihen, miltä oma väri näyttää. Värjätyssä hiuksessa ei ainakaan itselläni ollut tällaista vaihtelua ja vivahteikkuutta.

  12. 12

    sanoo

    Ite oon pohtinu itellä taitaa yllättäen olla aika tummat hiukset? 10 vuotiaana alotin värjäyksen. Nyt koitan aavistuksen kasvattaa omaa, ja latvaan laita liukuna pinkkiä. Uusi kokeilu ja näyttävä sisääntulo sukulaistytön ristiäisiin 😀 Kauhisteluja saan varmasti kuulla, mutta ei se pinkki ole pysyvä. Jännittää kyllä nähdä kuinka tummat hiukseni oikeasti on.

  13. 13

    sanoo

    Mulla on sama juttu. Mulla oli lapsena tosi vaalea tukka, jota aloin värjätä teininä, koska oma värini ei mielestäni näyttänyt miltään. Aikuisena luulin, että oma tukkani on juurikin tuo "maantienvärinen". Pari vuotta sitten päätin kuitenkin lopettaa värjäyskierteen ja alta paljastui todella vaalea kauniin värinen pehko. Eipä ole tarvetta jatkossa värjäillä 🙂

  14. 14

    sanoo

    Kaikki "luonnon luomat" sävyt taitavat olla tuollaisia kameliontteja. Eli vaihtavat niin hieman sävyä niin vuodenajan, vaatetuksen kuin valaistuksenkin mukaan. 🙂 Purkista tulevat hiusvärit tunnistaa minusta ainakin toistaiseksi helposti siitä, että ne pysyvät huomattavasti tasaisemman värisinä valon suunnasta huolimatta. Pidän kyllä hiuksissa sekä synteettisistä sävyistä että luonnonväreistä. Olen Sannin kanssa samaa mieltä siitä, että sinullekin sopii molemmat.

    Toisaalta olen miettinyt myös toista selittävää tekijää värin moniulotteisuudelle. Lähisuvustani löytyy aidosti mustatukkainen isopappa, platinablondi mummo kulmia ja ripsiä myöten sekä aito punapää isäni. He eivät siis ole värjänneet hiuksiaan koskaan. Voisiko tosissaan olla niin, että olen perinyt noita kaikkia värejä yksittäisinä hiuksina? 😀 Enemmistö hiuksistani on toki (värjäyksen aikanaan kasvettua ulos) asteeltaan jotain 7-8 vaaleanruskeaa. Mutta esim. otsalla kasvaa aivan erilaista hiusta kuin valtakarvasto, sellaista jo tyvestä blondia ja aavistuksen luonnonkiharaa. Lisäksi jopa eräs kampaaja huomautti takaraivollani kasvavan täysin mustia (siis vain yksittäisiä) hiuksia. Huomasin saman ilmiön myös veljelläni pienenä. Lyhyistä platinanvaaleista hiuksista oli helppo spotata täysin musta läntti, joka koostui ehkä neljästä hiuskarvasta. 🙂

  15. 15

    Anonyymi sanoo

    Näyttää siltä, kuin olisit tullut juuri kampaajalta. 🙂 Ihanan väriset hiukset! 🙂 Itsellä on juurikin sellaiset maantienharmaat, joissa näytän todella väsyneeltä, mutta värjätessä juurikasvu näkyy erittäin selkeästi väristä riippumatta. -Merja

  16. 16

    Anonyymi sanoo

    Mä oon värjännyt hiuksia 15-vuotiaasta lähtien, nyt olen 25. Ennen värjäyksien aloittamista inhosin omaa väriäni, se oli juuri sellainen liian harmaa, vaaleahko muttei tarpeeksi vaalea (tummuusaste 7) ja latvoista auringon vaalentamana kullanvaalea. Värjäilin tukkaa aluksi vaaleammaksi ja en ollut siihenkään kovin tyytyväinen koska sävy oli makuuni ihan liian lämmin (kellertävä). En kuitenkaan viitsinyt platinanvaaleaksikaan laittaa, tai siis äiti ei olisi antanut… sitten värjäsin pitkään tummaksi, ja oma tyvikasvu näytti vaaleanharmaalta (ei kiva). Lopulta muutama vuosi sitten aloin raidoittamalla vaalentamaan tummaksi värjättyjä hiuksia, ja nyt olen saanut kasvatettua viimeisetkin tummaksi värjätyt latvat pois. Laitan siis kampaajareissuilla aina pään täyteen platinanvaaleita (tyvi-)raitoja ja lopputulos on paljon parempi kuin silloin kun laitoin koko päähän vaalentavaa väriä. Näin raidoitettuna hiusten väri näyttää luonnolliselta (tyvikasvu ei näy selkeesti), kampaajalla ei tarvitse käydä niin usein ja mikä parasta vaikutelma on tosi vaalea ja viileä. Ihme, että 10-asteiset raidat sulautuu niin hyvin omaan väriin, mutta niin ne vaan sulautuu!

  17. 17

    sanoo

    Mun on useamminkin tehny mieli antaa oman värin kasvaa, mutta aina kun se on päässy siihen muutaman sentin juurikasvuvaiheeseen, järkytyn aina miten tylsän väriset hiukset mulla on. Sitten onkin pitänyt aina laittaa väri päähän ja peitellä se oma maantienharmaa

  18. 18

    Anonyymi sanoo

    Voi, että tuo vaalea väri sopii sinulle ihanasti. Olen ollut mielessäni aina sitä mieltä, että sinun pitää olla blondi 🙂 Tuo vaalea väri on niin kauniin raikas kasvoillesi. Sinulle sopii tuokin pituus, tosin hiuslaatusi taitaa olla niin upea, että pitkätkin sopivat erinomaisesti.
    Itse olen ollut lähes koko ikäni (kohta 50 v.) aito blondi. Jopa kampaajatkin joskus erehtyivät luulemaan aurinkoraidoitustani purkista tulleeksi. Reilu 5 v. sitten kampaaja jopa pyysi toista asiakasta oikein ihailemaan hiuksieni kaunista raidoitusta. No, sittemmin nykyinen kampaajani halusi raidoittaa hiukseni ja lopulta suostuin. Minulla oli ollut kerran elämässäni kapeat raidat ja luulin, että tästä oli kyse. Raidoitus olikin leveää palkkiraitaa, joten tuntui, että missä sitä omaa väriä enää oli. Meni luonnottoman vaaleaksi ja kasvuraja näkyi talvella, mutta onneksi sitten hävisi kesällä. Kampaajani on loistava leikkaaja, mutta kerran hän sanoi toiselle asiakkaalle, että blondi haluaa olla aina blondimpi. Tällöin ymmärsin, että meillä on tästä asiasta näkemysero, joten en ole enää edes raidoittanut. Itse pääsin siis n. 45 vuotiaaksi aika vaaleana luonnon raidoin, tosin vaaleus ei ollut 20 v. luokkaa, mutta kaunis vaalea kuitenkin. Nyt parin vuoden sisällä tukka on hieman jo tummunut, mutta hopeaakin taitaa tulla, tosin se ei näy selvästi vaaleahkossa hiuksessa. Täytyy katsoa mitä aika tuo tullessaan.

  19. 19

    Anonyymi sanoo

    Mäkin olen viimeksi värjännyt hiukset yli puoli vuotta sitten, mutta osasinkin valita ihan sattumalta kultaiseen taittavan ruskean värin ja nyt omassa tyvessä on myös paljon kultaista taittoa, vaikka se onkin paria astetta vaaleampi, kuin pituudet, mutta sävyeroa ei kyllä huomaa ollenkaan juuri tuon saman taiton takia. Ajattelin kyllä itsekin nyt tämän värin avulla kasvatella sen oman värin takaisin ja katsoa mikä se nyt kuuden vuoden jälkeen on, kun olen lähes vuosittain vaihtanut blondista tummanruskeaan väriä. Äidilläni ja isälläni on molemmilla luonnostaan tummanruskeat hiukset ja itse synnyin mustahiuksisena, mutta lapsena olin ihan blondi ja nyt tuo tyvi näyttäisi sellaiselta kultaan taittavalta keskiruskealta.

  20. 20

    sanoo

    16 vuoden värjäilyn jälkeen totesin minäkin, että oma väri onkin oikeastaan aika kiva. Perus maantienvärinen se kyllä on, mutta ei ollenkaan niin harmahtava kun aina ajattelin. Aurinkoraitoja ilmestyy itsestään ja väri on kivan vivahteikas. Yleensä mulla on tukka taaksepäin vedettynä kiinni ja niinä harvoina kertoina kun jätän sen auki yllätyn itsekin sen vaaleudesta 🙂

  21. 21

    sanoo

    Oliskohan joukossa jo valkoisiakin(harmaita) hiuksia.Sehän luo illuusion vaaleimmista varmaan?Kunhan ajattelin.

  22. 22

    Tiina Kuismanen sanoo

    Mie kans lopetin hiusten värjyyn, ihan päänahan vuoksi. Ku se ei oikee tykkää mistää väreistä, ärtyy heti ku värjää. Iha sama minkä merkin ja millä värillä. Yritän kans kasvattaa omaa väriä, en edes muista minkälaine se on. 😀 Heh. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *