Anti-morsiamen häätunnelmia

Tuttuni kysyi vähän aikaa sitten, alanko jo pian kirjoittaa blogiini hääaiheisia postauksia, sillä olinhan menossa kesällä naimisiin. Jos olisimme tunteneet paremmin, olisin varmasti räkättänyt vastaukseksi päin naamaa – tai oikeastaan jos olisimme tunteneet paremmin ei hän varmasti olisi edes kysynyt asiasta. Tyydyin hymyilemään korrektisti ja toteamaan, ettei aiheesta varmasti tule olemaan paljon kirjoitettavaa.

haat-ostolakossa-1-3

Kysymys antoi minulle kuitenkin inspiraation blogipostaukseen, sillä me ”anti-morsiamet” jäämme ajatuksinemme usein hääintoilijoijen jalkoihin. Minua ei nimittäin voisi vähempää kiinnostaa minkäänlainen hääorganisointi ja vouhotus. Olen totaalinen vastapaino niille tyypeille, jotka laittavat pystyyn häitä varten jopa ihan oman blogin tai päivittävät Facebookkiin pitkin vuotta, kuinka hääjärjestelyt sujuvat.

Ajattelin kuitenkin, että kyllähän tästä aiheesta täytyy nyt postaus saada aikaan, joten kokosin yhteen kaikki ne kysymykset, joita asiaan littyen minulle esitetään.

haat-ostolakossa-1-1

Missä te menette naimisiin?

Ööh… ”jossakin tukholmalaisessa kirkossa” oli pitkään vastaukseni, mutta saimme vihdoin tänään itseasiassa aikaiseksi varata paikallisen kirkon, mutta emme tosin edes tiedä, missä se tarkalleen on tai miltä se näyttää. En ole erityisen uskonnollinen ihminen, mutta haluaisin silti kirkkohäät. Ruotsalaiselle asialla ei ollut väliä. Minulle ei puolestaan varsinaisesti ole mitään väliä, miltä se kirkko näyttää, sillä spesiaalilla hetkellä en todellakaan mieti, miltä alttari tai saarnatuoli näyttää, millaiset maalaukset kirkossa on tai pidänkö rakennuksen arkkitehtuurista.

Tuleeko teille isot häät?

No ei todellakaan! Kutsumme paikalle minun puoleltani vanhempiani ja veljeni perheineen sekä miehen puolelta hänen äitinsä miehineen ja sisarukset perheineen. En ole kiinnostunut järjestämään isoja häitä, sillä en koe oloani kotoisaksi niissä. En näe itseäni miettimässä hääpaikan istumajärjestyksiä ja koristeluita, suunnittelemassa hääohjelmaa tai buukkaamassa sinne bändiä. Näen painajaisia ajatuksesta, että minun pitäisi hankkia oikean sävyisiä pöytäkoristeita ja vaikka mitä krääsää vain yhtä päivää varten! Minua ei ihan rehellisesti sanottuna voisi vähempää kiinnostaa.

Missä itse juhlat pidetään?

Jossakin ravintolassa. Meillä ei ole ollut intoa miettiä hommaa sen tarkemmin ja vuokrata erityistä miljöötä tai suunnitella pitopalvelun kanssa, mitä häissä voitaisiin tarjoilla. Etsimme jonkun ravintolan, varaamme sieltä tilan melko pienelle porukallemme ja tarjoamme kaikille mukavan illan. Käymme rauhassa kokeilemassa muutamaa ravintolaa treffien merkeissä ja miettimässä, olisiko niissä sopiva tunnelma ja tilaa seurueellemme.

Millainen hääpuku sinulle tulee?

Olen käytännön ihminen enkä näe mitään järkeä ostaa häämekkoa. Käytän sitä kerran enkä todellakaan halua sitä pyörimään nurkkiini ja jälleenmyynti nettikirppiksillä ei innosta. Ostan jonkun valkoisen polvipituisen mekon, joka näyttää kauniilta myös joskus myöhemmin. Ehkä hankin lyhyen hunnun, joka tekee hommasta häämäisemmän. Minulla ei ole haaveita päivästä kermakakkuprinsessana, joten en tahdo edes vuokrata hääpukua. Häämme ovat muutenkin niin pienet, että vähemmän hääpukumainen mekko tuntuu kotoisammalta.

Joko olet suunnitellut, miltä kutsut näyttävät?

Haahhahhhaaa… Vihaan askartelua! Inhoan kaikkea mahdollista pientä näpräämistä eikä minulla todellakaan ole silmää kutsujen tekemiselle ja tuntuu suorastaan kidutukselta ajatella, että käyttäisin aikaa kutsujen näpräämiseen. Joo ei! Etsimme netistä varmaan jonkun kivan valmiin idean ja muokkaamme sitä tai tilaamme kutsut jostakin. En tiedä. Kuka niitä oikeasti jälkikäteen edes fiilistelee tai päättää kutsua katsoessaan, että ”Ei, tämä on niin huono kutsu, että jätänpä menemättä näihin läheiseni häihin ihan vaan tämän vuoksi”?

haat-ostolakossa-1

Millainen meikki sinulle tulee?

No ei todellakaan ainakaan kenenkään muun tekemän! Olen ollut kerran jonkun muun meikattavana ja tajusin silloin, etten ikinä antaisi häämeikkiäni kenenkään toisen tehtäväksi. Haluan näyttää hääpäivänä itseltäni ja tuntea oloni kotoisaksi, joten minulla on vielä melkoisen monta kuukautta aikaa varmistua, että löydän ne täydelliset tuotteet. Kampaukseni saa kyllä tehdä ihan oikea kampaaja.

Menetkö häämessuille?

Huutonaurua!

Millainen vihkisormus sinulle tulee?

Toivun vasta oikean kihlasormuksen löytämisen vaikeudesta. En edes uskalla miettiä, kuinka hankalaa vihkisormuksen löytäminen voi olla ja harkitsen jopa, josko pitäisin vain tämän saman sormuksen. Minulla on kuitenkin pieni orastava idea valkokultaisesta halo-sormuksesta, joten voi olla, että sormus vaihtuu hääpäivänä uuteen. Tällä hetkellä jaksan nauraa sitä, että Ruotsalaisen kihlasormus (joka tosin jää näillä näkymin myös vihkisormukseksi) maksoi jo tuplasti omaa kihlasormustani enemmän.

haat-ostolakossa-1-2

Muita morsiamia, joita häiden suunnittelu ei erityisesti kiinnosta?

Kommentit
  1. 1

    Inta sanoo

    Täällä yksi! Menimme miehen kanssa naimisiin maistaarissa parin todistajan läsnäollessa. Edes vanhemmat eivät tienneet koska olisivat vaatineet juhlia. Maistraatin jälkeen kävimne ystävien kanssa syömässä. Minulla oli musta mekko (en välitä valkoisesta ja halusin käyttää mekkoa myöhemmin) ja tein itse meikkini ja hiukseni. En voisi olla tyytyväisempi päivään 🙂

  2. 2

    MTT sanoo

    Hahhaa! Ihan kuin mun näppikseltä! On aina kiva löytää joku nainen joka ajattelee samoin häähössötyksestä, meitä naispuolisia antihääjuhla-ihmisiä ei ole montaa 😀

  3. 3

    Aino sanoo

    Kuulostaa melko tutulta, paitsi meillä oli n. 50 henkeä sukua+kavereita ja juhlat oli kotonamme. Näin mieheni toiveesta, minulle olisi käynyt vihkiminen vaikka vain tyttäremme ja todistajien läsnäollessa. Olin rakastamassani H&M: n mustassa trikoomekossa, sormuksia tai muuta esineistöä ei hommattu ja kielsimme (wordilla printatuissa kutsuissa) tuomasta lahjoja tai kukkia. Päivällä oli pieni kahvitarjoilu ja illalla bileet. Olen iloinen, että tuo päivä on mennyt ja sain vaihtaa sukunimeni eikä pian syntyvää toista lasta tarvitse mennä sosiaalitoimistoon tunnustamaan. Kymmenen vuoden onnellinen yhdessäolomme ei ole muuttunut häiden ansiosta suuntaan eikä toiseen, ja olen iloinen, etten pannut moiseen kertaluontoiseen tapahtumaan hirveästi voimavaroja. Hienoa, että muitakin häihin touhottamatta suhtautuvia löytyy 🙂

  4. 4

    tinat sanoo

    Samaa mieltä, itse tosin vien tämän astetta pidemmälle sillä, etten todellakaan edes halua enkä aio mennä naimisiin. Eli häitä ei tarvitse miettiä tuotakaan vähää 😉

  5. 5

    Tiia sanoo

    Kiitos, Virve, tästä postauksesta! Tässä lähipiirin ja eritoten työkavereiden ja heidän lähipiirinsä vouhotusta tarkkailleena tulee välillä mieleen, että sisäistävätköhän ne kaikki bridezillat edes, että häitä seuraa avioliitto? Tuntuu, että se juhla ja päivä kermakakkuprinsessana kasvaa niin mielettömään rooliin joidenkin morsianten mielissä, että muistavatkohan he edes miksi ja kenen kanssa ovat naimisiin menossa…

    • 5.1

      Virve sanoo

      Joo, itse odotan enemmän sitä virallista ”sinä ja minä ollaan nyt me” -juttua ja tunnetta enkä niinkään sitä itse juhlaa. 🙂

  6. 6

    Katarooma sanoo

    Joo ei. Jos me mennään naimisiin ni se on salaa maistraatissa ja grillin kautta kotia tai jotain sen suuntaista. 😀

  7. 7

    Tingeling sanoo

    Täällä ilmoittautuu täysvastakohta! Olen jo pienenä tyttönä tehnyt hääsuunnitelmia 🙂 vähän sillai leikekirja tyylisesti. Siihen jatkoin sitten häiden suunnittelua. Edelleen kaikki on tallessa, 10 vuoden jälkeenkin. Ei aivan kaikki, sillä vaatepuoli oli vuokralla. Kengät myin. Tiara ja sormustyyny ovat vitriinissä esillä <3
    Ihanaa kun jokainen tekee tyylillään <3

    • 7.1

      Virve sanoo

      Minusta on kyllä ihanaa, että minunkin vastakohtia. Ja ihanaa, että tiara ja sormustyyny ovat päässeet sormustyynyyn esille! Tärkeintä tosiaan saada juhlat, jotka ilahduttavat itseään. 🙂

  8. 8

    Nanna sanoo

    Täältä löytyy yksi. Vaikka häistä on 5 vuotta niin silti ahdistus nostaa heti päätään jos ajattelenkaan häiden järjestelemistä. Omat hääni olivat muuten täsmälleen samanlaiset mutta menimme maistraatissa naimisiin. Inhosin jo noin pienien häiden valmisteluja. 🙂 Itse päivä oli kyllä ihana ja täysin meidän näköisemme.

  9. 9

    Miia sanoo

    Ymmärrän sua täysin! Omat häät olivat hyvin pienet ja oikein kivat ilman mitään askarteluja tai muuta hässäkkää.
    Häämekko oli käytännöllisesti punainen, jotta voin käyttää sitä myöhemminkin juhlamekkona 🙂

  10. 10

    Kuorotipu sanoo

    Minä! Mä en olisi halunnut meidän vihkimiseen paikalle kuin pakolliset todistajat, mutta miehen vaatimuksesta paikalla oli molempien vanhemmat ja sisarukset. Ja koska muitakin oli, niin kutsuin itse kaksi läheisintä ystävääni. Noin 1,5 minuuttia kestänyt siviilivihkiminen tapahtui arkiaamuna. Vihkimisen jälkeen juotiin porukalla kahvit, vieraat lähti töihin ja me reissuun 🙂

    Muutama tuttu kyseli jälkikäteen, että koska aiotaan pitää hääjuhlat. Meni ilmeisesti ohi se, että sellaisia ei ole tulossa ja että juuri siitä syystä vihkiminen hoidettiin niin kuin hoidettiin 😀

  11. 11

    Koo sanoo

    Sama täällä! Mentiin maistraatissa naimisiin parin työntekijän tulessa kahvitunnilla kahvimukit kädessä todistamaan. Kerrottiin sitten myöhemmin vanhemmille ja osa tajusi kun mun sukunimi vaihtui.
    Lähdettiin vihkimisen jälkeen koiran kanssa metsään, kun oli rutiinilenkin aika. Eli ei mitään erikoista.

  12. 12

    noora sanoo

    Häiden suunnittelu ei ole itselle vielä ajankohtaista, mutta olen kyllä suurelta osin samoilla linjoilla kanssasi. Häät saavat olla pienet ja mahdollisimman vähällä vaivalla ja stressillä toteutetut. 🙂

  13. 13

    Intootje sanoo

    Täällä! Me kyllä järjestimme häät, syystä että siten saatiin vihdoinkin mun perhe käymään Alankomaissa ja tapaamaan miehen perhe. Mutta paikalliseen tapaan itse seremonia ja suurin osa päivästä oli vaan pienelle porukalle (perheet ja muutavat ystävät). Illalla muutaman tunnin ajan oli sitten isompi porukka, mutta jos nyt menisin naimisiin niin haluaisin jättää sen osan pois. Ulkomailta tulleet vieraat olivat sitten muutaman päivän ja puuhasimme yhdessä kaikenlaista muuta kivaa häiden jälkeen. Suunnitteluun yms ei kauheesti aikaa käytetty. Nyt jo 15 v naimisissa 🙂

  14. 14

    Justina sanoo

    Kyllä meitä varmaan on,enemmän kuin uskotkaan.. 🙂 me emme vain ehkä jaksa pitää meteliä itsestämme. Kuten emme juuri muustakaan 🙂 Me menimme myös salaa kaksin maistraatissa naimisiin, ja sen jälkeen ihan kaksin vaan myös ravintolaan syömään. Kotimatkalla pyysin miestäni ostamaan mulle kukkakioskista ruusun, saimme sitten itselaukaisijalla kivempia ’hääkuvia’.. :’D Sukulaisille kerrottiin vasta viikkojen päästä. Sormuksista sen verran että eikös miehellä kuulukin toimia se kihlasormus myös vihkisormuksena. Perinteisesti kai vain naiselle hankitaan se vihkisormus siihen kihlasormuksen viereen. Tai kai sitä (varsinkin nykypvänä) saa kukin tehdä just niinku haluaa 😀 itellä muuten unohtuu aina koko sormusten käyttö.. En vain muista enkä edes osaa olla sormuksissa. Ehkä erityisinä päivinä laitan sormukset nimettömään.

    Mukavaa vihkipäivää vaan sitten Virvelle siippoineen! Se tulee oleen just teidän näköisenne ja se on tärkeintä <3

    • 14.1

      Virve sanoo

      Joo, perinteisesti tosiaan miehellä pysyy sama sormus, mutta kun nykyään ollaan niin tasa-arvoisia (Ruotsissa varsinkin…) niin kuulemma miehetkin voivat päivittää kihlasormuksen uuteen sormukseen hääpäivänä. Yleisempää on silti tuo saman sormuksen pitäminen varmasti. 🙂

  15. 15

    S sanoo

    Vaikket välitäkään häähömpötyksestä, niin voisitko kuitenkin laittaa tänne sitten kuvan meikistäsi jälkeenpäin? 🙂 Ja tuotteista, joita siinä päädyit käyttämään.

    • 15.1

      Virve sanoo

      Joo, eiköhän siitä saa hyvän postausaiheen ihan mitä tahansa kestävää meikkiä ajatellen! 🙂

  16. 16

    ninamaria sanoo

    Minä myös! 😀 Olen ajatellut niiiin paljon tätä, kuolisin stressiin häiden järjestämisessä! Vaikka se on jokaisen parin oma asia, en voi käsittää niitä summia, joita häihin laitetaan…pankkilainaa häitä varten? Ei kiitos! Eräs kaverini sanoi häiden järjestämisen pääasiana olevan hyvät ja isot bileet vanhempien rahallisella avustuksella. Ei meinannut facepalmit pysyä piilossa… 😀

    Polttarit ovat myös mulle mystinen juttu. Eikö häissä juhlita jo tarpeeksi?

  17. 17

    Maiju S. sanoo

    Meillä oli kohtuullisen kokoiset häät (noin 70 vierasta). Mieheni hoiti lähes kaiken häävalmistelun: varasi kirkon, papin, juhlapaikan, ruuat, bändin jne. Suurin osa vieraistakin tuli mieheni puolelta. Minun tehtäväkseni jäi lähinnä nyökytellä, tehdä kutsut ja koristella juhlapaikka (ja näihin tietysti nakitin mukaan ystäviäni). Hyvin toimi, ei juhlastressiä!

  18. 18

    kati sanoo

    Kuulostaa nuo järjestelyt hyvin tutulta… Itselläni musta mekko, koska se on väri, jossa viihdyn parhaiten. Vain läheisin perhe ja meidän kummityttö äitinsä kanssa paikalla maistraatissa ja sen jälkeen syömässä rennosti. Kuvittelin pitkään, että jos meinaa naimisiin niin on pakko järjestää häät. No se sitten vain lykkäänty ja lykkäänty, kun molempia ahdisti ajatus isoista juhlista. Tultiin lopulta järkiimme ja hoidettiin homma hyvin pienessä, rennossa ja intiimissä ilmapiirissä.
    Hääpäivä oli pienistä järjestelyistä huolimatta tärkeä ja tunteellinen päivä. Onneksi perhe ei painostanut pitämään isompia juhlia, koska se olisi kyllä tuonut tärkeään päivään turhaa ahdistusta ja stressiä. Jokainen pari tyylillään! 🙂

  19. 19

    AK sanoo

    Hauskaa huomata, kuinka voi tässäkin asiassa yhtyä mielipiteeseesi 😀 vielä pitää myydä idea sulho-ehdokkaalle..

  20. 20

    Sanna sanoo

    Meidät vihittiin maistraatissa ja todistajatkin olivat kaksi tuntematonta virkailijaa Ainoastaan miehen esimies ja kollega tiesivät tapahtumasta etukäteen, koska miehen täytyi sopia hääpäivä vapaaksi. Kävimme tilaisuuden (jos viiden minuutin tapahtumaa voi sellaiseksi kutsua) jälkeen kahdestaan syömässä ja sitten kotiin shamppanjalle Minulla oli normaali hihallinen valkoinen mekko mustilla pitsiyksityiskohdilla, mikä ei ollut millään tavalla juhlava ja mies oli mustissa siisteissä farkuissa sekä kauluspaidassa. Ei haluttu mitään juhlavaa, koska mielestämme vain sinetöimme kymmenvuotisen suhteemme, siksi haluttiin tehdä koko homma täysin kahdestaan. Täydellistä molempien mielestä!

  21. 21

    Lilya sanoo

    Häät – EVVK. En olisi edes mennyt naimisiin, jos olisi pitänyt järjestää 100 ihmisen juhla tai näpertää jotain karkkeja ja koristeita. Mentiin naimisiin vähimmällä mahdollisella vaivalla eli järjestettiin itselle vaatteet, tarjottavaa ruokaa ja vihkijä. Vieraita oli ehkä 20 eli perhe ja muutama ystävä. Juhlapaikkana oli ihan oma koti.

  22. 22

    Kiki sanoo

    Täällä on vielä yksi! Kirjoituksesi olisi voinut olla omalta näppikseltä… Häämessut… *nauraa kuollakseen*

  23. 23

    Romantikko sanoo

    Mentiin salaa maistraatissa naimisiin. Siistit arkivaatteet päällä. Illalla käytiin syömässä. Ottivat kuviakin, joita ei olla ikinä edes jaksettu katsoa. Pyydettiin että ei mitään ylimääräistä eikä haluta suudella, mutta vihkijä pyysi silti suukon loppuun ja jotenkin se meidän toiveen väheksyminen ärsyttää vieläkin. Pidin oman sukunimeni. Mentiin naimisiin ainoastaan lakiteknisistä syistä, jos toinen sairastuu vakavasti tai kuolee. Muuten kyllä ollaan ihan romanttisia, mutta väkisin väännetyt häät kuulostaa painajaiselta.

  24. 24

    Mirri sanoo

    Meidän häistä on seitsemän vuotta aikaa ja edelleen lämmöllä muistelen niitä. Kaksi viikkoa ennen häitä päätettiin, et mennään naimisiin (olin raskaana ja sanoin et nyt mennään jos mies haluaa ennen synnytystä mennä), sit vaan varaamaan seuraava vapaa aika kirkosta, vuokrattiin puvut, kävin meikissä ja kammalla sekä otettiin melko perinteiset hääkuvatkin. Vieraana oli yksi ystäväpari, joka taidettiin tekstarilla kutsua. Vihkimisen jälkeen vietettiin ihana ilta hienossa ravintolassa, oli tilattu sinne pikkuruinen hääkakkukin <3

  25. 25

    Justina sanoo

    Niin tosiaan, me mentiin lähinnä kans siksi että olin melko viimeisilläni raskaana ja halusin vauvan tuloa ennen avioitua <3 pidin oman nimeni. Tosin jälkeenpäin otin yhdysnimen. Ja sitten vielä lapsen ollessa muutaman vuosen ikäinen pudotin viimein sen omani kokonaan pois 😀 Koita nyt päättää!! :'D Ja vielä sormuksista, oikeestaan haluaisin ostaa ihan uudet sormukset meille, tai ainakin itselleni. Sekään ei oo enää nykyään niin pyhää, materiaahan se vaan on. Mut jos tulis vaikka enemmän käytettyäkin sitten (olisi vähän isompikin..) haha.

  26. 26

    lukija sanoo

    Olen aina vähän haaveillut hääpuvusta – ei kuitenkaan mistään kermakakkutyylistä vaan enemmän jotain kauhuromanttista, haha. Mutta nyt on liian myöhäistä, sillä olen rupsahtanut eikä tee mieli enää pynttäytyä, eikä ole miestäkään sen puoleen. Tai ainakaan sellaista, joka haluaisi naimisiin edes lakiteknisistä syistä.

    Muuten melkein inhoan häitä, kiusallisia seuraleikkejä ja muuta sellaista.

  27. 27

    -m- sanoo

    Heh, täällä kans antimorsian. Tavattiin miehen kanssa vasta viime kesänä, nyt on maha pystyssä ja kihlasormus sormessa. Ihan lakipuolen takia voisi olla järkevää mennä naimisiin ennen lapsen syntymää, joten kyllä siitä on romantiikka aika kaukana. 😀 Tarina ei tosin vielä kerro, mihin päädytään, mutta jotain pienimuotoista joka tapauksessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *