Allt kommer att bli bra

Koska moni on ilmaissut kiinnostuksensa kuulemaan ihan kosmetiikan ulkopuolisiakin kuulumisiani kerron niitä teille aina välillä mielelläni.

Olen nyt saanut vihdoin kunnolla asettua aloilleni Tukholmaan ilman, että minun on täytynyt kokoajan olla menossa tai tulossa jonnekin tai jostakin. Suomestahan minä muutin tänne jo huhtikuun lopulla, mutta täällä vietetyn (koulu- ja blogihommista lähes täyteen buukatun) toukokuun jälkeen sain jälleen koko kesän olla milloin töissä laivalla tai milloin jossain muualla reissun päällä. En siis liiemmin ehtinyt rauhoittua Tukholmaan tai ihan oikeasti kotiutua tänne.


Nyt sillekin on kuitenkin viimein ollut edes jossain määrin ollut aikaa, sillä olen saanut jo kuukauden ajan viettää täällä normaalia ruotsalaista arkea aloitettuani Tukholmassa työharjoitteluni. Suomalaisesta arjestahan ruotsalainen arki ei juurikaan eroa muuten kuin kielellisesti, mutta on ollut ihanaa ylipäätään päästä elämään sitä tavallista yhdeksästä viiteen arkea rakkaan ihmisen kanssa saman katon alla asuen.

Totuushan on, ettei tämä ole mitään tavallista arkea nähnytkään -jos sellaista nyt edes on olemassakaan. Jos kuitenkin kuvitellaan, millaista se stereotyyppinen päivätyöläisten arki voisi olla iltaharrastuksineen ja viikonloppupuuhailuineen niin ei tämä kyllä sitä ole eikä tule varmasti vielä pitkään aikaan olemaankaan.

Herään itse aamuisin seitsemältä ja lähden kahdeksan paikkeilla työharjoitteluun. Vaikka en vielä oikeastaan edelleenkään voikaan kertoa työharjoittelustani sen enempää voin sanoa, että se on paras työharjoittelupaikka ikinä. Teen juuri sitä, mitä en edes uskaltanut haaveilevani voivani päästä tekemään ja vieläpä maassa, jonka kieltä en kunnolla puhu, minkä vuoksi ajattelin, että aloittaisin täällä lähinnä kosmetiikkavaraston työntekijänä. Nyt olen kuitenkin päässyt tekemään juttuja, joita olen toivonutkin voivani työkseni tehdä. Anteeksi, että joudun tyytymään vihjailemaan tästä näin keljusti, mutta kun vihdoin loppuvuodesta saan palata tähän asiaan paremmin takaan, että ymmärrätte kyllä miksi.

Uuvuttavan päivän jälkeen tulen kotiin väsyneenä kello kuuden aikaan. Välillä täytyy käydä kaupassa ja ruokaakin täytyy laittaa, joten ravinnolliset asiat on hoidettu kuntoon yleensä siinä seitsemän paikkeilla. 

Minulla on kova halu valmistua pian, joten yritän työharjoitteluni rinnalla tehdä hieman muitakin kouluhommia pois alta. Tämän lisäksi päätin, että voisin hoitaa opparinikin jo pois alta, eli senkin kanssa on puuhattavaa. 
Ja sitten on tämä ihana blogi. Tämä antaa minulle suunnattoman paljon, mutta täytyy kyllä myöntää, että niin se myös ottaakin, tosin lähinnä ajallisesti. Aina ei ehdi tai ihan rehellisesti edes jaksa, mutta en silti halua luopua tästä ja teistä.

Olemme asuneet ostamassamme asunnossa nyt tammikuusta lähtien, mutta ei puhettakaan, että täällä olisi vielä valmista sisustuksen suhteen. Emmehän me ole edes ehtineet liiemmin käydä täällä kuin hengähtämässä ja lataamassa akkuja muita koitoksia varten, joten sisustus- ja remppahommat ovat edenneet melko hitaasti. Varsinkin nyt, kun minulla on iltaisin vain muutamia tunteja aikaa hoitaa asioita, ovat asuntoon liittyvät asiat sujuneet välillä melko hitaasti. Olemme kummatkin kotiin pästyämme rättiväsyneitä ja uupuneita, mutta silti onneksi onnellisia.

Olisi tietysti ihanaa, jos meillä molemmilla olisi se maanantaista perjantaihin yhdeksästä viiteen arki, mutta eihän meillä tietenkään ole. Mies on muusikko ja muusikot tekevät töitä silloin, kun me yhdeksästä viiteen töissä olevat olemme vapaalla meitä viihdyttääkseen, eli iltaisin ja viikonloppuisin. Yhteinen aika on siis melko kortilla välillä, joten sisustusasiat sujuvat sitäkin hitaammin. 

Älkää siis ihmetelkö, jos en jonain päivänä päivitä blogiani. Yritän jakaa vähäisen työltä jäävän vapaa-aikani kouluhommien, opinnäytetyön, kodin sisustamisen, bloggaamisen ja parisuhteesta nauttimisen kesken, mutta välillä on itsekin pakko myöntää, että vuorokaudessa saisi olla enemmän tunteja ja että kaikkeen ei voi venyä.

Mutta tiedättekö mitä? Pari viikkoa sitten Tukholman kaduilla kävellessäni tunsin ensimmäistä kertaa olevani kotona enkä vain kylässä ja se tuntui hyvältä. Tänne minä jään.

Mitä teidän syksyynne kuuluu? 
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Aivan hienoa että olet kotiutunut Ruotsiin 🙂 Itseä pelottaisi ihan hirmusti, koska en todella osaa ruotsia kovin hyvin, mutta ajatus houkuttaa… Eritoten paremmat työllistymismahdollisuudet valmistumisen jälkeen.

    • 1.1

      sanoo

      Don't worry, en minäkään sitä kummemmin puhu. Töissä olen kuitenkin pärjännyt hyvin vain ymmärtämällä. 🙂

  2. 2

    Anonyymi sanoo

    Muutitko Ruotsiin siis työn ja koulun perässä vai kuinka? 🙂 Ja onko miehesi ruotsalainen? Sori, jos olet jo jossain postauksessa näihin kysymyksiin vastannut, mutta en ainakaan ole itse huomannut ja alkoi kiinnostaa perimmäiset syyt muuttoon. Hyvää syksyn jatkoa sinne ja muista ottaa sitä omaakin aikaa opiskelun ja työn ohella! 🙂

    • 2.1

      sanoo

      Opiskelen Suomessa estenomiksi ja opintoni ovat nyt melko lopulla. Muutin alkuvuodesta ruotsalaisen poikaystäväni perässä Tukholmaan, jossa olen nyt työharjoittelussa ja jonne aion loppu elämäkseni jäädä. 🙂

      Jos haluat lukea aiheesta lisää, niin kurkkaa lifestyle-tagin takaa postauksia, niissä avaan elämääni. 🙂

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *