29 neliötä

Katselin ympärilleni asunnossani ja minulle tuli hieman haikea olo.

Olen haaveillut tavaroiden radikaalista vähentämisestä jo kauan, mutta tuo haave on pitkään ollut mielessä vaan suunnittelutasolla ja etäisenä unelmana. Olen ehkä yrittänyt mennä sitä kohti hieman, mutta matka on ollut hidas, sillä sitä ei ole vauhditettu kovin konkreettisilla tavoitteilla.

Jonkun aikaa sitten kuitenkin asetin itselleni tavoitteeksi tyhjentää asuntoni kesään mennessä. Kesällä olisi tiedossa niin monta erilaista reissua, retkeä ja muunlaista menoa, ettei Helsingin lähes ydinkeskustan vuokrahinnoilla asuntoa olisi mitään järjeä pitää tyhjänpanttina läpi kesän. Päätin siis, että nyt jos koskaan minulla on sopiva hetki tehdä se, mistä olen haaveillut ja aloin tyhjentää asuntoani.

Kahden viimeisimmän vapaajaksoni aikana olenkin käynyt omaisuuttani läpi erityisen suurella hartaudella.

Olen myynyt tuotteita blogikirppiksellä. Olen jakanut tavaroita ja huonekaluja perheelle ja ystäville. Olen vienyt vaatteita ja tavaroita UFFiin ja Fidaan ja onpa Fidasta jopa käyty kotoanikin asti hakemassa muutama suurempi juttu.

Olen myös valikoinut tavaroita, jotka tahdon viedä talteen töihin laivalle hyttiini. Olen kuskannut sinne erilaisia säilytyslaatikoita ja koreja. Olen vienyt sinne torkkupeittoni ja sähköllä toimivan lämpöpeittoni. Olen vienyt toimistohuoneeseen työtuoliini yleisempää käyttöä varten OBH Nordican hierontatuolini. Olen miettinyt, pohtinut, stressannut ja uudelleensijoittanut. Totuus on kuitenkin se, että hytti on hyvin pieni paikka tuoda tavaroita, sillä niiden kaikkien on mahduttava omaan vaatekaappiini tai muihin vähäisiin säilytystiloihini minun ollessani vapaalla.

Olen siis oikeasti vähentänyt pois jo lähes kaikki ylimääräiset tavarani.

Nyt istun kotonani ja katselen ympärilleni hieman haikeana. Kun muutin takaisin pääkaupunkiseudulle muutaman Tampereella vietetyn vuoden jälkeen ja löysin tämän oman pesäkoloni, olin aivan hirveän onnellinen. Minusta tuntui itsenäiseltä.

Asunto muuton jälkeen lokakuussa 2010.

Sisustin asunnon mieleisekseni ja minun näköisekseni. Heti ensimmäisenä iltana naulasin asuntoni seinälle jättisuuret Dior-tauluni merkiksi siitä, että tämä on minun asuntoni ja saan tehdä täällä mitä tahdon.

29 neliötä ei ole suuri tila, mutta eipä pieni ihminen suurempaa tarvitsekaan. Kaikki mitä tarvitsin mahtui tänne. Kotiin oli aina helppoa tulla työpassin jälkeen tai joskus sen aikanakin käymään ja kaikki odotti siellä minua juuri sen näköisenä kuin olin ne jättänytkin. Tässä asunnossa ei ole koskaan pelottanut asua yksin ja koen, että olen paitsi itsenäistynyt myös kasvanut ihmisenä ihan hirveästi tämän 1,5 vuoden aikana, jotka tässä olen asunut.

Kun muutin asuntooni ja kokeilin ensimmäistä kertaa vuosiin sinkkuelämää päätin, että alan oikeasti tykätä itsestäni. Päätin, että minulla on jatkossa hyvä itsetunto. Minulla ei koskaan aiemmin ollut ollut sellaista ja minulla oli sen mukainen käsitys itsestäni, ulkonäöstäni ja vartalostani. Päätin kuitenkin, että minä olen ihana ja hyvä juuri tällaisena ja näiden puolentoista vuoden aikana opin myös uskomaan sen. Nyt tiedän, että olen ihana juuri tällaisena.

Tässä asunnossa vietetty aika on ollut elämäni parasta aikaa ja siihen liittyy niin paljon muistoja. Osa muistoista on onnellisia, osa surullisempia, osa ärsyttäviä ja osa muuten vaan hymyn huulilleni tuovia. Tässä asunnossa olen nauranut, rakastanut, rakastunut, itkenyt, parkunut, kiukunnut ja laulanut nuotin vierestä. Olen harjoitellut spagaattia istumalla tuntikausia lattiamatollani. Olen opetellut laittamaan ruokaa. Olen huomannut tulleeni punaviinistä tykkääväksi aikuiseksi. Olen ollut maailman naiivein ja lapsellisinkin välillä. Ja suuren osan aikaa olen vaan ollut ja nauttinut omasta rauhastani.

Nyt kun katselen tyhjentynyttä asuntoani tulee minulla haikea olo. Seinät ovat tyhjät ja niillä olleet taulut on myyty. Ainoat huonekaluni ovat sänky sekä pöytä ja sen kaksi tuolia. Lisäksi kaksi lattialamppua ja iso eteisen seinäpeili ovat vielä jäljellä. Muut kaapit paitsi vaatekaappi on jo tyhjennetty. Myös keittiössä on vielä jonkun verran ruuanlaitto- ja syömisvälineitä, mutta kuskaan ne lopuksi asunnosta luopuessani Fidaan.

Asuntooni liittyy niin paljon kaikkea, mutta silti tuntuu aivan mielettömän jännittävältä uskaltaa päästää siitä irti!

Kommentit
  1. 3

    sanoo

    Paljon tsemppiä ajalle kun olet 'kodittomana'! 🙂 Ootko miettinyt mitä kesän jälkeen? Vai onko vielä liian kaukaista miettiä. 😀

  2. 4

    Anonyymi sanoo

    Olen itsekin toivonut jotain tavaroiden vähentämistä, mutta pahinta siinä on se, että kaikenmaailman lippuja, lappuja ja muita oikeasti tärkeitä asioita on enemmän kuin mitä haluaisi säilöä, mutta ne on pakko säilyttää. Esimerkiksi verotustodistuksia, kuitteja yms. pakollisia pahoja on kuitenkin säilytettävä jopa kymmenen vuotta. Miten itse olet ratkaissut ongelman kaikenmaailman papereiden kanssa?

    -Lissu

    • 4.1

      sanoo

      Minulla on yksi kotikansio, johon säästän kaikki tärkeät paperit. Yritän kuitenkin pitää "tärkeiden" paperien määrän kohtuullisena. 🙂

  3. 6

    sanoo

    Tekstin luettuani ensimmäinen ajatus on: Sä olet tosi rohkea! Vau! =) Kaikkea hyvää sulle uuteen vapauteen.

  4. 7

    Anonyymi sanoo

    Aika huiman tempun oot onnistunut tekemään! Oon tässä viimesen puolen vuoden aikana sillon tällön eksynyt tänne sun blogiin, mutta vasta kun huomasin tän sun tavaraurakan, jäin oikein koukkuun. Itsekin olen nyt yrittänyt vähentää kaikkea turhaa roinaa, en tietenkään sun mittakaavassa 🙂 Muutenkin tää blogi on aivan mahtava, alusta olen nyt alkanut lukea sun juttuja, ja kuinka ihanan paljon niitä onkaan 🙂

    Sitten pieni ehdotelma sulle, jos aiot vielä blogia jatkaa. Nyt kun sun elämä on muuttunut aika paljon, olisiko ajankohtaista vaihtaa myös blogin ilmettä? Koiraa ei ole karvoihin katsominen, mutta kun olen enemmän sun juttuja lukenu, mua hämää se että tän blogin ulkoasu ei jotenkin yhtään kuvasta sua. Tulee mieleen kuuskymppinen hienostorouva eikä nuori, rohkea ja huumorintajunen nainen. Toivottavasti sain välitettyä mun pointin ja toivon ettet ota mitään pahalla! Aion lukea blogia vastasuudessakin vaikka länttäisit tai jättäisit länttäämättä minkä tahansa kuvan tuohon banneriin 😀

    Ihanaa kevättä sulle! 🙂

    -Jennie

    • 7.1

      sanoo

      Kiitos. 🙂

      Itseasiassa blogin ilme uusittiin ihan täysin minun toiveideni mukaisesti ja on minusta nyt juuri niin minun näköiseni kun voi olla. Tykkään naisellisista, kauniista ja tyylikkäistä jutuista, en ole rock enkä rempseä vaan enemmän juuri sitä klassista puolta pienillä höysteillä. 🙂

  5. 8

    sanoo

    Voi Virve olet ihana!

    Kiitos mielettömästä blogistasi! Kosmetiikkapostaukset ovat mahtavan antoisia, ja nämä kosmetiikattomat postaukset mielenkiintoinen lisä. Jatka samaan malliin!!!! 🙂

  6. 9

    Anonyymi sanoo

    Oih, erityisesti onnea siitä, että olet oppinut ihan todella pitämään itsestäsi! Mahtavaa! Pitäisi varmaan ottaa se itsellekin projektiksi ;D
    Ja aivan mahtavaa, että uskallat tehdä juuri niin kuin haluat. Täällä on yksi pitkään blogiasi seurannut joka on tosi onnellinen sun puolestasi 🙂 Ehkä me lukijatkin uskaltaudutaan tekemään muutoksia elämiimme, kun olet mahtavalla tavalla näyttänyt esimerkkiä.

  7. 10

    Kirppisrotta sanoo

    Upea päätös ja onnitteluni 🙂

    Itse olen armoton materialisti ja keräilijä, olen aivan liian kiintynyt epäoleelliseen elämässä eli tavaroihini. En tiedä mitä tekisin jos menettäisin kangas- ja astiavarastoni, taidekokoelmani tai keräilyharvinaisuuteni! Aika tyhjää ja pinnallista, mutta meitä on kait joka lähtöön. Jos kotini palaisi maantasalle, en tiedä miten kestäisin.

  8. 11

    Anonyymi sanoo

    Itsekin uskalsin tehdä sellaisen ratkaisun töiden suhteen mikä ei ollut varman päälle pelaamista vaan tein kuten parhaalta tuntui. Se voi kostautua myöhemmin, mutta ajattelin että sitä voi sitten harmitella. Hyvältä tuntuu kun pystyin tekemään rohkean päätöksen 🙂

    I

  9. 13

    Anonyymi sanoo

    Sinulla on varmaan syksyksi jotain uusia suunnitelmia, tai ainakin epäilisin että et kävele uudestaan Ikeaan ostamaan uutta kertakäyttökalustoa, muutenhan ne olisi kannattanut vain laittaa varastoon kesän yli.

    Joskus on ihan hyvä miettiä mikä siitä omasta materiamäärästä on oikeasti tärkeää ja säästää vain se.

    • 13.1

      sanoo

      Suunnitelmia, unelmia ja haaveita on toki paljonkin, mutta katsotaan, mitä tapahtuu. Nyt juuri mietin, miksi ylipäätänsä edes tosiaan hankin suurinta osaa huonekaluistani alunperinkin, koska ilman niitäkin on oikein hyvä olla. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *