Shoppailuvapaa helmikuu?

Päätin helmikuun alussa, etten ostaisi koko kuukauden aikana mitään muuta kuin ruokaa tai palveluja. Ei yhtäkään kosmetiikkatuotetta, ei vaatteita, ei sisustusesineitä eikä mitään muitakaan tavaroita. Ei mitään.

Tarkoitukseni oli selvittää, olisiko ostamatta oleminen minulle nykyään oikeasti niin helppoa kuin mitä kuvittelin sen olevan.

Miten kuukausi sitten meni? Tuottiko päätöksestä kiinnipitäminen vaikeuksia?

Ruokakuva

Helmikuun ensimmäisellä viikolla olisin halunnut ostaa lämpimän pyjaman. Meillä oli kotona ollut jo jonkun aikaa hieman viileää ja suosin normaalisti kevyitä ja lyhyitä satiinisia yömekkoja, mutta harkitsin nyt vakavissani hankkivani jotain lämpimämpää. En kuitenkaan oikeasti ole mikään pyjamaihminen, joten tyydyin nukkumaan kylmimmät yöt legginseissä ja pitkähihaisessa trikoopaidassa päästen yli pyjamahimostani. En minä sitä olisi varmasti tarvinnutkaan.

Puolivälissä kuuta olisin halunnut ostaa kotiimme tekokukkia. Olen melko huono pitämään kukkia hengissä, mutta ne tekisivät pelkistetylle sisustuksellemme varsin hyvää. Näin kaupassa todella aidon näköisiä valkoisia tulppaaneja ja kävin hipelöimässä niitä pariinkin kertaan, mutta hillitsin itseni todeten, että jäisin vielä miettimään asiaa. Esittelin kuitenkin ehdotukseni Ruotsalaiselle, joka yllättäen innostui ideasta välittömästi ja päätimme, että hankimme kukat ensi kuussa. (Ihan vaan periaatteeni vuoksi.)

Töistä tullessani kuljen metrolle Åhlensin vierestä ja usein pyörähdän tavaratalossa sisällä. Välillä on päiviä, joina yritän vältellä joutumasta kotiin tekemään koulujuttujani, minkä vuoksi saatan tappaa aikaa tavaratalon sisustus- tai vaateosastolla. Helmikuun aikana minun teki usein mieli käydä vaateosastolla kurkistamassa, olisiko sinne tullut myyntiin jotain ihanaa, mutta jätin kuitenkin käymättä. En osta liiemmin vaatteita, mutta yksinkertaiset mekot ovat pukeutumiseni perusta ja olen aina tyytyväinen, kun löydän uuden mekon, jossa voin elää vaikka päivästä toiseen ja arjesta juhlaan. Kävin loppukuusta pyörähtämässä tavaratalon vaateosastolla todeten, etten oikeastaan tarvitse mitään ja jatkoin ongelmitta matkaani.

Täytyykin siis todeta, että shoppailuvapaa helmikuu sujui täysin ilman ongelmia. Muutamia kertoja olisin voinut mennä ajankuluksi ostoskeskukseen pyörimään itsekseni ihan vaan vältelläkseni velvollisuuksiani, mutta jätin se tekemättä ja menin kiltisti kotiin hoitamaan hommiani.

Ajattelin, että voisin jatkaa shoppailuvapaata linjaani myös maaliskuun ajan (lukuunottamatta niiden tekokukkien ostoa…), sillä minusta ei varsinaisesti tunnu, että rajoittaisin elämääni jotenkin. Tietoinen shoppailun kontrollointi oli kuitenkin hyvä varmistus sille, että ostokäyttäytymiseni on tosiaankin muuttunut enkä vain kuvittele sen muuttuneen.

Ihastuin muuten myös kovasti erään lukijani kommentista, jossa hän mainitsi olleensa vuoden ostamatta vaatteita. Vaikka en mikään kova vaateshoppailija olekaan, niin se voisi olla hauskaa!

Ruokakuva

Onko joku muu laittanut shoppailunsa tarkkailun alle?