Tänään seitsemän vuotta sitten

”Olen TODELLA materialistinen ihminen ja saan mieletöntä tyydytystä shoppailusta ja uusista tuotteista. Ostomaniani on pahimmillaan kun kyseeseen tulevat kosmetiikkatuotteet. En voisi kuvitellakkaan, että minulla olisi käytössäni vain yksi ripsiväri tai yksi meikkivoide ja hankkisin uuden vasta entisen loputtua. Sama pätee niin shamppoisiin, hoitoaineisiin, muotoilutuotteisiin, vartalotuotteisiin kuin kaikkeen muuhunkin. Rakastan haalia uusia purkkeja, tuubeja, pulloja…ihan mitä tahansa.

Erona normaaliin ostokäyttäytymiseen minun tapauksessani on se, että en malta koskaan odottaa edellisen (minun tapauksessani edellisTEN) loppumista vaan haluan vain hankkia uusia ja kokeilla kaikkea. Tätä kaikkea ei tietenkään helpota yhtään se, että olen alan liikkeessä töissä ja minua ympäröivät jatkuvasti ihanat tuotteet ja uutuudet, joita tutkin päivittäin asiakkaiden kanssa ja ylistän niitä niin, että koen itsekin tarvitsevani kyseisiä tuotteita.

Tämä kaikki on kuitenkin suuressa ristiriidassa sen kanssa, että tykkään asunnossani hyvin selkeistä ja siisteistä linjoista. En tahdo kotiini ylimääräisiä kippoja, kuppeja, astioita ja liinavaatteita tai edes kenkiä, laukkuja tai vaatteita. Tykkään, että kaikilla tavaroilla on oma paikkansa ja kaikkialla vallitsee yleensä järjestys. Tämä ei kuitenkaan päde missään muodossa kosmetiikkajemmoihini…”


 

Noilla sanoilla starttasi Ostolakossa-blogi melko tarkkaan päivälleen seitsemän vuotta sitten ja täytyy sanoa, että melkoisen paljon on kyllä muuttunut niistä ajoista.

Kun 31.1.2009 aloitin tämän blogin kirjoittamisen ja yritin lopettaa tai ainakin rajoittaa kosmetiikan ostamista myönnän, että shoppailu sai vielä aikaan ihan suunnatonta mielihyvää. Oli ihanaa kiikuttaa mahtava tuote kassalle ja miettiä, kuinka sen omistaminen vaikuttaisi elämääni: kuinka ihania meikkejä voisin sillä toteuttaa, kuinka onnelliseksi jo sen katselukin tekisi, kuinka se muuttaisi minua ja kuinka mukavalta se tuntui ostaa.

Vuosien aikana nuo kaikki tuntemukset ovat kuitenkin hiipuneet. Osasyynä voivat tietysti olla lukuisat muutot, mutta pikkuhiljaa varsinkin parin viime vuoden aikana olen vähentänyt osteluani merkittävästi ja saavuttanut nyt ihan lähiaikoina sen huipun luopumalla shoppailusta lähes täysin.

Aluksi shoppailun lopettaminen oli täynnä epätoivoista yritystä. Halusin ostaa ja omistaa asioita ja suorastaan himoitsin niitä, vaikka järkeni sanoikin, ettei minun kannattaisi niitä ostaa. Jouduin ihan oikeasti hillitsemään itseäni, etten ostaisi. Raha poltti tilillä ja tiesin, että minulla olisi varaa, joten oli vaikeaa olla ostamatta. Vuosien varrella shoppailunhimoni oli kausittaista ja ilmeni lähinnä puuskaluontoisesti hyvän tekosyyn varjolla.

Nykyään ei enää voida puhua shoppailunhimosta ollenkaan. Minulla ei nimittäin ole siihen mitään himoa ja usein jopa ahdistun kaupoilla. En voi sanoa, etten enää osta mitään, sillä tottakai minä ostan. Nykyään ostan kuitenkin enää yleensä vaan tarpeeseen ja heräteostoksia saattaa syntyä vain sen luontaisen kokeilunhalun pohjalta satunnaisesti.

Joitakin vuosia sitten päätin, että saan aina syntymäpäivänäni ja jouluna ostaa itselleni jotain ihanaa lahjaksi. Vielä vuosi sitten minulla riitti ideoita ja keksin helposti asioita, joita halusin. Viime jouluna ja parin viikkoa sitten synttäreitäni viettäessäni tajusin, etten halunnutkaan enää ostaa itselleni mitään. Kun minulta kysyttiin, mitä halusin syntymäpäivälahjaksi vastasin, että muutama pari mustia paksuja sukkahousuja tulisi tarpeeseen. Joululahjaksi sain uuden sähköhammasharjan ja vaatteiden silitystä helpottavan vaatehöyrystimen. Halusin vain asioita, jotka olivat hyödyllisiä ja tulisivat aktiiviseen käyttöön.

Jokainen kotiimme tulossa oleva tavara saa minut aina miettimään, että onko se hyvä hankinta. Jos esine tulee välittömään tarpeeseen (olisi se sitten kotoisuuden tunnetta lisäävä sisustusesine, käyttöön päätyvä kodinkone tai uusi lämmin talvitakki), en mieti sitä sen enempää. Tarvitsemme sitä ja sille on kyllä tilaa. Jätän tavaroita kuitenkin helposti kauppaan enkä liiemmin enää harrasta päätöntä, ajankuluksi tapahtuvaa shoppailua. Siinä missä kaupoille pyörimään lähteminen oli joskus ennen mukava aktiviteetti, sillä silloinhan saattaisi löytää jotain sellaista, mitä ei ollut edes tajunnut tarvitsevansa, en enää nykyään löydä mitään järkeä tarkoituksettomassa palloilussa. Miksi ihmeessä menisin yrittämään löytää syyn käyttää rahaani johonkin, mitä en edes tiennyt ennen tarvitsevani?

Tavarat eivät ole kadottaneet arvoaan, sillä olen päinvastoin oppinut arvostamaan niitä vähiä tavaroita, joita kotonamme on. En halua kotia ja varastokomeroa, jotka ovat täynnä yhdentekevää krääsää. Haluan, että jokainen kotoani löytyvä tavara on sellainen, että ihan oikeasti pidän siitä ja haluan omistaa sen. Vaatekkaappini ei ole täynnä vähänkäytettyjä riepuja, vaan pidän siellä kerralla n. 30 vaatteen kokoelmaa, joiden joukosta löydän aina helposti päällepantavaa.

Uskon, että jos en pitäisi kosmetiikkablogia ja olisi elevenillä töissä, olisin varmasti vähentänyt meikkituotteeni yhteen meikkipussiin mahtuviksi. Rakastan vouhottaa kosmetiikasta, mutta rakastan myös minimalismia. Kosmetiikkablogin ja minimalismin yhdistäminen on haastavaa ja vaikka aktiivisesti annankin kosmetiikkaa pois, on sitä silti yhä omiin tarpeisiini nähden liikaa. Kosmetiikkabloggaajana tuotteet eivät kuitenkaan täytä omia tarpeitani, vaan postaan niistä teille ja toivon, että te saatte postauksistani omia tarpeitanne palvelevia vinkkejä. Se oma arkimeikkini (sekä juhlameikkini…) kun syntyy oikeastaan päivittäin niillä ihan samoilla tuotteilla.

Seitsemän vuotta on pitkä aika ja siihen on mahtunut paljon mielenkiintoisia elämänkokemuksia, jotka ovat kuljettaneet minut tähän tilanteeseen, jossa nyt olen ja muodostaneet minulle sen ajatusmaailman, joka minulla nyt on.

Vaikka aina välillä harkitsenkin, että mitäs jos vaan lopettaisin bloggaamisen myönnän, että en oikeasti osaisi olla ilman tätä blogia. En todellakaan tiedä, mitä sillä kaikella ajalla tekisin, kenelle sitten kosmetiikasta intoilisin tai miten oikeasti ilman tätä eläisin.

Ostolakossa ei ole enää väkisin pakotettu toimintamalli vaan elämäntapa. Tavoite on siis saavutettu.

PHMB ja aiheettomat pelonlietsojat

Harva on voinut välttyä viime päivinä näkemästä verkossa pelottelevia kauhujuttuja jälleen eräästä kosmetiikan raaka-aineesta.  Pitkin verkkoa leviää linkkejä listauksiin tuotteista, jotka kuulemma sisältävät myrkkyä, eli tällä kertaa PHMB-lyhenteen nimellä kulkevaa ainesosaa.

Kun kohu alkoi, olin melko nopeasti melko tuohtunut. En suinkaan siksi, että ihmisiä varoiteltiin vaan siksi, että varoitteluun osallistuneilla tahoilla ei näyttänyt olevan hajuakaan siitä, mitä tietoa he itseasiassa levittivät. En ota itse kantaa varsinaiseen raaka-aineen ympärillä pyörineeseen hysteriaan, sillä Teknokemian Yhdistyksen sivuilta voi lukea siitä virallisen kannanoton ihmisiltä, jotka tietävät asioista huomattavasti minua enemmän, mutta sanottavaa minulla kuitenkin on. (Edit. Ja täällä vielä Tukesin tiedote.)

Mihin haluan ottaa kantaa on taustojen selvittely. Inhokkisovellukseni CosmEthics julkaisi listan heidän tietojensa mukaan ainetta sisältävistä tuotteista ja Kemikaalitutka laittoi vettä myllyyn jakaakseen siitä oman näköisensä, lähes 300 tuotetta nimenneen version ja hysteria oli valmis. Harmi vaan, ettei listan ajankohtaisuutta tai sisältöä muutenkaan viitsitty tarkistella ennen sen julkaisua, mikä olisi ollut mielestäni varsin tärkeää tällaisen oikeastaan jo suoranaisen mustamaalauksen yhteydessä.

Helppohan se on sitten lisätä, että hei, nämä tiedot joku on joskus johonkin päivittänyt ja nämä ehkä mahdollisesti voivat olla vääriä, mutta jaetaanpa nämä nyt silti. Eikö kannattaisi itse tarkistaa ensin, mitä julkaisee?

Mm. Lumene joutui asian seurauksena melko ikävään valoon. Listalla oli kaksi merkin tuotetta, joista toinen oli vaan kuluttajan silmään ympäripyöreästi Lumene Eye Makeup Remover ja toinen suosittu Blueberry Volume Mascara. Vähemmästäkin kuluttaja hätkähtää ja kauhistuu. Harmi vaan, etteivät kyseiset tuotteet ole enää aikoihin sisältäneet noita aineita, joten hätkähtely on turhaa.

IMG_4863

Jotain listan tarkistelun puutteesta kertoo sekin, että siellä on listattuna esimerkiksi tuote nimeltä ”Biotherm Aquasource Set Starter Dry Skin” joka on siis muutamia kokeilukokoisia tuotteita sisältävä kuivalle iholle suunnattu tuotepakkaus, ei tuote. Kukaan ei ole viitsinyt vaikkapa tarkistaa, missä setin tuotteessa ainetta oli eikä varmasti ole edes ollut tarpeeksi pätevä ymmärtääkseen, ettei useita tuotteita sisältävästä setistä voida puhua yhtenä tuotteena. On melko eri asia, onko ainetta ollut kyseisessä kosteusvoiteessa, kasvoilta poishuuhdeltavassa puhdistusmaidossa vai kasvovedessä.

Hymyn nosti myös kasvoille tämä Kemikaalitutkan listalla oleva merkintä: ”Helena Rubinstein All Mascaras (kaikki ripsivärit)”. Tietääkö tekstin kirjoittanut edes, että ”All Mascaras!” on Helena Rubinsteinin silmämeikinpoistoaineen nimi eikä suinkaan tarkoita mutkat suoriksi vetäen, että merkin jokainen ripsiväri sisältäisi tuota peloteltua ainetta? Tuo menee jo todella todella huonon taustatyön ja suoranaisen harhaanjohtamisen piikkiin.

(Jos Kemikaalitutkassa oltaisiin vaivauduttu tutkimaan CosmEthicsistä copypastettua listaa olisi sieltä voitu lukea, että tuote on eritelty Make Up Remover -nimellä.)

Listauksesta kävi myös ilmi, että Lancomen silmämeikinpoistoaineessa on tuota ainetta (ei muuten oikeasti ole enää ainakaan yrityksen kotisivujen tai muutaman INCI-listoja julkaisevan verkkokaupan mukaan…), minkä seurauksena listalle oltiin saatu toinenkin rivi lisää kertomalla, että myös sen tuplapakkauksessa on sitä. Ihan tosi, älä nyt?

Hauskinta oli, että listalle oli vielä otettu kolmaskin tuote sekoittamaan pakkaa. Lancôme Hypnôse Doll Eyes Coffret on nimi lahjapakkaukselle, joka sisältää Hypnose Doll Eyes Mascaran ja yleensä myös silmämeikkikynän ja silmämeikinpoistoaineen. Listauksessa ei kerrottu, mikä pakkauksen tuotteista tuon sisältää (arvatenkin se edellä esitetty silmämeikinpoistoaine), mutta jätettiin kuluttaja harhauttavasti siihen oletukseen, että sen on pakko olla Hypnose Doll Eyes -ripsiväri.

YSL:n Top Secret -nimellä kulkeva tuote (Top Secret on tosiasiassa useampia tuotteita kattavan tuotelinjan nimi eikä vaan yhten tuotteen nimi ja sen alta löytyy mm. silmämeikinpuhdistusaine, kasvokuorinta ja puhdistusvesi) oltiin tarkennettu CosmEthicsin listalla kuuluvan Cleansers-kategoriaan, jonka Kemikaalitutka oli sitten ronskilla otteella kääntänyt, että YSL Top Secret Cleansers, eli kuin että kaikki YSL Top Secret -puhdistustuotteet sisältäisivät sitä.

(Listalle saatiin muutenkin lisää pituutta, kun meikkivoiteen eri sävyjä listattiin erillisinä tuotteina, vaikka tosiasiassa kaikissa sävyissä on lähes poikkeuksetta samat ainesosat väriaineita lukuunottamatta ja listattiinpa joku tuote jopa kahteen kertaan.)

On jokaisen oma asia, haluaako vielä käyttää tuotteita, joissa tuota ainetta on (kehottaisin silti lukemaan tuon aiemmin linkkaamani Teknokemian Yhdistyksen tiedotteen asiasta ennen päätöksen tekemistä), mutta tämä oli minusta jälleen hyvä esimerkki siitä, että kun homma hysterisoituu, kannattaa aina pitää oma järki mukana siinä, sillä asiasta uutisoivat tahotkaan eivät sitä näköjään osaa tehdä.

Minusta on täysin asiallista ja jopa hyvä kertoa ihmisillä faktoja ainesosan käyttöön liittyen ja halutessaan jopa niiden pohjalta suositella ihmisiä tarkistamaan, löytyykö heidän käyttämistään tuotteista meuhkauksen kohteeksi joutunutta ainetta, mutta kyllähän se suorastaan nostaa niskavillat pystyyn, että asiasta lietsotaan kohu sellaisten tuotteiden ja tuotemerkkien ympärille, jotka eivät edes käytä enää kyseistä ainesosaa. (Esimerkiksi listalle päätynyt Nivea on julkisesti kertonut, ettei ole enää vuoden 2014 jälkeen käyttänyt ko. ainesosaa tuotteissaan ja ettei kaikkia listattuja tuotteita ole edes myyty Suomessa.)

IMG_4327

Mitä mieltä te olette tällaisesta hysterisoinnista?


Joko luit nämä postaukseni?

kuinka-iho-kuoritaan-oikein ostolakossa-virve ostolakossa-virve-ruotsi-tukholma