Ei elvytyskieltoa

Jos joku muistaa sen pienen  tytön, jolla on yli kolmesataa kynsilakkaa ja joka pitää kynsistään ahkerasti juolta vaihdellen lakkauksiaan lähes joka päivä, niin kertoisitteko hänelle terveisiä mikäli näette häntä? Täällä häntä ei nimittäin ole hetkeen näkynyt.
Kynteni ovat olleet koko kesän aivan järkyttävän laiminlyödyt. Minä, joka olen normaalisti pitänyt kynteni aina siisteinä ja tip top kunnossa olen antanut kynsieni kasvaa ja olla ihan miten sattuu välittämättä, kuinka lakkaukset menevät tai kuinka vinoon kynnet ovat lohjenneet. Tai onko kynsien alla hiusväriä tai muuta epämääräistä. Ei ole vaan jostain syystä noin niin kuin kiinnostanut. Saatankin epäillä, että elämässäni on tapahtunut kesän aikana muitakin asioita kuin vain kynsilakan kulumista…?
Normaalisti minulla on kynsissäni aina lakkaa, mutta tänä kesänä olen antanut niiden olla suurimman osan aikaa täysin ilman kynsilakkaakin. Ja kun olen ne lakannut, olen saattanut lakata ne jollakin elämääkin tylsemmällä lakalla ja antaa lakan vain olla ja kasvaa kynsieni mukana parikin viikkoa.
Nyt minun täytynee kuitenkin ryhdistäytyä asian suhteen. Ja onhan se myönnettävä, että siistit kynnet tekevät olemuksestakin siistimmän. Ehkä saankin siis tänä viikonloppuna vihdoin otettua itseäni niskasta kiinni, käytyä läpi kaikki yli kolmesataa lakkaani ja mahdollisesti vähennettyä niiden määrää sekä ennen kaikkea hoidettua kynteni kuntoon!
Näin koulua varten yritin sentään lakata ne kynsiä kaunistelevalla nudella läpikuultavalla lakalla, mutta nyt kyllä tuntuu, että ne kaipaavat jotain muutakin kuin vain pikaelvytystä…
Mitä teidän kynsillenne kuuluu? Pidättekö niistä aina huolta, ovatko ne aina tip top vai oletteko täysin väliinpitämättömiä niiden suhteen?
(Ja okei, myönnän. Olen reaaliaikaan blogia pitävä opiskelija, jolla on perjantai-iltana niin hemmetin kiire omiin rientoihinsa, etten kyennyt keskittymään postailuun tämän enempää. Ja täytyy kyllä sanoa, että elämä on kivaa!)