Hassuja juttuja Englannista

Olen jälleen viettämässä lomapäiviäni Englannissa ja halusin näpytellä teille pienen Englanti-postauksen koskien omia kokemuksiani maan ihmeellisen ihanista juttuja.

Englantilaiset tuoksuvat aina pyykinpesuaineelle.

No joo, ehkä vähän liitoiteltua, mutta hyvin usein kuitenkin. Ihan tosi, moni ihminen tuoksuu selkeästi puhtaalle pyykille ja voi että, kuinka rakastankaan tätä asiaa!

Englannissa pyykinpesuaineet ovat ehkä sitten hieman voimakkaamman tuoksuisia, mutta epäilen pääsyyn tähän tuoksuun olevan siinä, ettei maan kosteissa kylpyhuoneissa yksinkertaisesti voi yleensä kuivata yhtään mitään ja pyykit kuivataan päivittäin esimerkiksi makuuhuoneessa, olohuoneessa tai keittiössä, jolloin puhtaan pyykin tuoksu leviää väkisinkin ilmaan. Oli tähän puhtaalle pyykille tuoksumiseen sitten syy mikä tahansa, rakastan sitä kuitenkin!

Asunnoissa on kylmää ja kosteaa.

Tämä on hyvin usein totta. Tuplaikkunat ovat tälle kansalle totaalisen vieras käsite ja suomalaiset triplaikkunat jotain niin käsittämätöntä, ettei sellaisista sovi edes puhua ääneen, mikäli ei tahdo hullun papereita.

Tämä ikkuna on eräässä englantilaisessa asunnossa, jossa olen ollut muutamaan otteeseen yötä (ei kuitenkaan Englantilaistuneen herrasmieheni asunnosta). Ensimmäisellä kerralla tuossa hyvällä asuinalueella sijaitsevassa, siistissä ja kaikinpuolin muutenkin mukavassa ja mainiossa asunnossa vieraillessani kysyin Englantilaistuneelta Herrasmieheltäni, oliko kyseinen käyttämämme makuuhuoneen ikkuna kenties kiinni vai auki. Ikkuna oli kuulemma kiinni. Täällä ei olla niin pikkutarkkoja, sillä tuultahan se vaan on.

Kun käyn Englantilaistuneen herrasmieheni luona suihkussa ja makuuhuoneeseen aukeavasta kylpyhuoneesta astuu ulos, näyttää ikkunan reuna usein tältä:

(Vesipisarat ikkunan sisäpuolella.)

Kyllä, täällä on kosteaa. Ja kyllä, nämä (idiootit) pitävät erittäin, erittäin usein kylpyhuoneissaan kokolattiamattoa. (Toisaalta on myös ok pitää kokolattiamattoa välittömästi avotulisen takan edessä.) Englannissa tosin on ilmeisesti vähemmän homeelle herkkiä ihmisiä kuin Suomessa, sillä täällä ihmiset on lapsesta asti todennäköisesti altistettu sille ja sen sietokyky on kasvanut…

Vesihanoissa ei ole mitään järkeä.

Tämä ei ole yleispätevä sääntö, mutta usein niissä ei ole mitään järkeä. Täällä on edelleen varsin yleistä, että vesi lasketaan kahdesta hanasta ja esimerkiksi Englantilaistuneen Herrasmieheni kylpyhuoneen käsienpesuallas tarjoaa nämä kaksi ihanaa hanaa:

Älkää kysykö, miten hemmetissä nämä olettavat, että kädet tulisi pestä. Varsinkin, kun ottaa huomioon, ettei kummankaan hanan alle itseasiassa edes mahdu yhtä kättä. Ja minulla on sentään pienempi naisen käsi… Eikä isompikaan käsi auttaisi, sillä hanat ovat kuitenkin sen verran kaukana toisistaan.

Ideana on ilmeisesti, että käsienpesun yhteydessä altaaseen laitettaisiin joka kerta tulppa ja molempia vesiä valutettaisiin sinne sopivassa suhteessa ja kädet pestäisiin sitten altaassa lilluvassa vedessä. Ööh, no way! Onneksi täällä vesihanoja saa myös valuttaa melko pitkään, ennen kuin ne alkavat oikeasti syöstä kylmää tai kuumaa vettä, joten kädet ehtii hyvin ”pestä” haaleassa vedessä ennen oikean lämpötilan saavuttamista.

Monet vesihanat ovat kuitenkin sentään tällaisia yhdellä hanalla ja kahdella säätönupilla toimivia:

Englantilaistuneen Herrasmieheni suihku on tehty hieman modernimmaksi:

Ei sillä että tuossakaan olisi mitään järkeä. Ensin säädät haluatko high vai cold vai economy -suihkun ymmärtämärrä edes täysin, miten nämä kaikki kolme liittyvät toisiinsa, sillä economy säästää veden määrässä, mutta cold ei mitenkään liity enää veden määrään puolestaan. Tämän jälkeen valitset joka tapauksessa veden lämpötilan toisesta nupista, jonka jälkeen on melkolailla sama, mitä olet ensimmäisestä nupista säätänyt (ellet sitten valinnut kerralla vähemmän vettä ruikkivaa economya). Suihkua ei myöskään saa täysin irroitettua käsisuihkuksi, vaan se on aina kiinni alemmassa muovirenkaassa.

Ihan tosi, pliiiis, olisiko yksi tavallinen vesihana liikaa vaadittu?

Näistä kaikista pienistä ja oudoista yksityiskohdista huolimatta minä rakastan tätä kylmää, vetoisaa, sateista, kokolattiamatoilla ja pyykinpesuaineiden tuoksulla kyllästettyä maata ja sen teetä maidolla juovia ihmisiä aivan hulluna.

Muita sydämensä saarivaltiolle menettäneitä?