Kuva-arvoitus

Seuraavaksi pieni kuva-arvoitus.

Tiedättekö, mitkä nämä ovat?

Kyllä minäkin näitä hetken mietin, kun äitini nämä nenäni eteen lykkäsi.

Tommy Taberman meets Vicky Rosti…? Tai oikeastaan vain puoliksi.

Kyseessähän ovat siis Augenstolz-meikkilasit, joiden avulla kehnomminkin näkevät onnistuvat jatkossa taiteilemaan meikkinsä paikoilleen vaivatta.

Laseissa on yksi linssi, jota voi kääntää puolelta toiselle tarpeen mukaan. Kun linssi on toisen silmän päällä, näkee silmällä meikata ja toinen silmä on helppo meikata esteettömästi.

Laseja on saatavilla useilla eri vahvuuksilla ja muutamilla eri kuoseilla. Hintakaan ei ole kohtuuton ja laseja on saatavilla valikoiduista apteekeista reilulla kahdellakymmenellä eurolla.

Hamstraukseen taipuvainen äitini osti meikkauslasinsa jo valmiiksi suurilla vahvuuksilla. Vielä niille ei kuulemma ole tarvetta, mutta hän halusi olla jo etukäteen valmistautunut siihen päivään, jona lasit tulevat olemaan tarpeeseen…

Kuosillekin on naisellinen selitys: lasit on sen ansiosta helppo löytää käsilaukun kätköistä helposti aina tarvittaessa. (Ja kuoseja löytyy muutamia muitakin.)

Miltäs kuulostaa?

Bästa Sommarstället, eli iloisia kuulumisia

Tämä kesä on ollut yksi elämäni parhaista kesistä tai itseasiassa jopa se paras. Olen nauttinut tästä kesästä täydellä sydämelläni, vaikkei minulla ole edes ollut varsinaista kesälomaa yhtä vajaan viikon vapaaputkea lukuunottamatta. Minulla on kuitenkin nimittäin ollut maailman paras kesätyöpaikka, minkä kautta minulle on auennut ihan uusi elämä.

Tiesin, että tulen tykkäämään kesätyöstäni jo laivaan ensimmäistä kertaa tänä kesänä kävellessäni, mutta en arvannut, kuinka syvästi tulisin rakastamaan työtäni ja kaikkea siihen liittyvää.

Upeat auringonlaskut merellä laivan kannelta katsottuna…

…se mieletön fiilis, joka laivan kannelta maailmaa katsellessa muutenkin vain tulee….

…ja Tukholma on sitäpaitsi aivan mielettömän ihana paikka kesällä!

Tuntuu, että olen kasvanut tämän kesän aikana ihmisenä vuosia ja oppinut itsestäni todella paljon uusia asioita. Olen saanut elämääni ihan uudella lailla sisältöä ja muutenkin jollain tasolla rohkaistunut ja saanut uutta itsevarmuutta.

Vaikka olenkin jo valmiiksi ollut työpaikassa, jossa viihdyn todella loistavasti, on työnkuvassani eräs asia, joka stressaa minua jatkuvasti. Olen kosmetiikkamyyjä ja nimilaatassani lukee toimenkuvanani kosmetiikkaneuvoja. Tykkään nimenomaan etsiä asiakkaille sopivia tuotteita, yrittää keksiä asiakkaiden ongelmiin ratkaisuja ja neuvoa tuotteiden käytössä. Rakastan tehdä hyviä löytöjä asiakkaiden kanssa ja valita heille parhaita tuotevaihtoehtoja. Tykkään myös toimistopuolen hommista, mikäli niitä joskus sattuu olemaan.

Mistä sen sijaan en nauti yhtään on asiakkaiden ehostaminen. En ole meikkaaja enkä todellakaan tykkää meikata. Jos se olisi minun juttuni, olisin ryhtynyt meikkitaiteilijaksi. Asiakkaiden ehostaminen kuitenkin (ikäväkseni) kuuluu nykyiseen työtoimenkuvaani, kuten manikyyrit sekä kulmien muotoilu ja värjäyskin kuuluvat. Ei, en ole myöskään kosmetologi ja siihen on ihan syynsä, että keskeytin nekin opinnot aikoinaan.

Ilokseni voin nyt kuitenkin kertoa, että elämä on tehnyt varalleni uusia, iloisia suunnitelmia!

Tässä pieni vihje:

Kyllä, laivahommani eivät tosiaan ole ohi!

Sain nimittäin työtarjouksen, josta en olisi ikimaailmassa voinut kieltäytyä. Paitsi että saan työskennellä ihanassa ympäristössä ihanien tuotteiden ja ihmisten keskellä, sain toimenkuvaani myös jotain uutta: en ole enää pelkkä tavallinen myyjä, vaan myyjä, jonka vastuulla on hoitaa myymälän tilaukset ja monet muut konttorihommat! Ja ennen kaikkea naurettavat 23 viikkotuntia nälkäpalkalla vaihtuvat täysipäiväiseen työhön suomalaisen työntekijän Monacossa, eli merillä, jonne verottajan koura ei ulotu turhan tiukalla otteella…

Toimenkuvaani laivalla kuuluvat syyskuusta lähtien tavallisten myyjänhommien lisäksi siis myös toimistohommat, mistä olen erittäin innoissani. On aivan uskomattoman mahtavaa, että tällaiselle 23-vuotiaalle kakaralle annetaan mieletön vastuu ja ennen kaikkea luotetaan, että minusta on hommaan! Voin nimittäin kertoa, että kun työkavereiden keski-ikä on 50-vuotta ja elämänkokemuskin sen mukaista, saa välillä tosiaankin olla todistelemassa taitojaan ja selventää, ettei työnimike ”kesätyöntekijä” välttämättä tarkoita kokematonta idioottia… Onneksi työporukka on kuitenkin ottanut tämänkin kesäkissan hyvin vastaan ja todennut, ettei kissaa saa hylätä kesän päätyttyä ja siitä on pidettävä huolta jatkossakin.

Olen paiskinut tänä kesänä hullun lailla töitä ja viettänyt viimeisten parin kuukauden aikana kotona arviolta vain kymmenisen päivää, joten blogini postaustahti on hieman hiipunut. Olen yleensä pitänyt kiinni siitä, että vastaan kaikkien kommentteihin, mutta nyt olen kuitenkin joutunut kiireistäni johtuen skippaamaan kommentteihin vastailun (kiitokset lukijoille, jotka ovat antaneet toisille lukijoille vinkkejä puolestani!). Yritän kuitenkin palata niin postausrytmiin kuin saada kommentteihinkin vastauksia nyt, kun elämäni hieman rauhoittuu.

Elämässäni on kuitenkin tapahtumassa muitakin suuria muutoksia, joten älkää hätääntykö, jos blogin puolella on vielä ajoittain hiljaista. Menossa on suuria prosesseja ja olen oppinut, ettei minun tarvitse venyä joka suuntaan ja että elämä on tehty nautittavaksi ja paras tulos syntyy, kun menee fiiliksen mukaan eikä stressaa turhaan.

Palaillaan taas pian kosmetiikan merkeissä, sillä sanottavaa ja näytettävää on paljon!