Missä menee kroppavoiteen kipuraja?

No niin, neiti olisi jälleen käyttänyt loppuun parit vartaloemulsiot.

Ensimmäisenä kului loppuun Shelley’s:in Cocoa Butter -vartaloemulsio, josta yllätyksekseni tykkäsin kovastikin. Ostin tämän itse jostain halpahallista, mutta nyt näitä näyttäisi juuri saavan Anttiloistakin halvalla. Purkilla taitaa olla hintaa n. 2 euroa, minkä muistaakseni omastanikin purkista maksoin. Ei siis ollenkaan paha hinta siihen nähden, että tavaraa on 400 ml!

Tämä oli koostumukseltaan kevyehkö, muttei kuitenkaan mitään ihan liirua. Itse tykkään eniten täyteläisistä vartalovoiteista, ja tämä oli jo hieman sillä rajalla, etten ollut ihan täysin varma, oliko koostumus täysin mieleeni. Näin hikisinä kesäöinä kyllä tykkäsin, mutta muuten en välttämättä niin paljoa.

Tämä kuitenkin kosteutti ja pehmensi ihoa hyvin ja imeytyikin iholle melko hyvin. Myös tuotteen nimen mukainen tuoksu miellytti nenääni.

Tämä oli siis ihan mukava tuote, ja käyttäisin tätä mielelläni ehkä lisääkin, mutta jotenkin tämäkin vain kuitenkin hukkuu massaan, joten tuskin tulen ostamaan tätä enää toiste.
Kun on kokeillut elämänsä aikana satakunta erilaista vartalovoidetta, ei loppujen lopuksi kovinkaan moni niistä erotu valtavirrasta suuresti suuntaan tai toiseen. Tämäkin menee siis siihen ”voin suositella, jos haluat kivaa peruskosteuttajaa” -kategoriaan, jonka tuotteista minulla ei ole pahaa sanottavaa, mutta jonka tuotteet vaan eivät tehneet minuun mitään suuren suurta vaikutusta.

Toinen loppunut vartalovoide oli Clarinsin Moisture-Rich Body Lotion (100 ml tuubi), jonka ihanan täyteläisestä ja jopa hieman öljyiseksi iholla sulavasta koostumuksesta tykkäsin kovasti. Tuote oli nimenomaan kuivalle iholle tehty, joten koostumuskin oli sen mukainen. Ei ehkä hikisten kesäöiden tuote, mutta muuten todellakin minun makuuni.

Iho jäi tämän jäljiltä ihanan pehmeäksi ja kosteutetuksi, mutta en silti ehkä sanoisi tämän olevan sen noin reilun kolmenkymmenen euron arvoinen, mitä tästä (muistaakseni) kaupassa pyydetään. Tai siis hyvä tuotehan tämä ehdottomasti on, eli ehkä oikeampi muoto olisi sanoa, etten itse ikinä olisi valmis maksamaan vartalovoiteesta kolmeakymmentä euroa.

Itseasiassa olisikin mielenkiintoista kuulla, missä menee teidän kipurajanne vartalovoiteiden hinnan suhteen. Paljonko siis olisitte valmiita maksamaan vartalovoiteesta?

Vinyyliripset?

Te tiedätte heikkouteni ja helppouteni, mitä uusiin mascaroihin tulee. Olen erityisen heikko varsinkin silloin, kun mascarassa on jotain todella jännää, erikoista tai hämmentävää. Tällä kertaa tuo sanoista viimeisin kuvasi parhaiten mascaraa, jonka poimin testiin.

Ai niin! Ennen kuin menemme mascarakuviin kerron, että kävin ripsipermanentissa. Hyvästi suorat ripset ja vedenkestävillä mascaroilla kikkailu, nyt minäkin voin ainakin hetken iloita kaarevista ripsistäni!

Kuvassa ripset permanentattuina ja värjättyinä. Nyt ne jopa löytää ilman karttaa ja kompassia, vaikka hentoiset ja harvathan ne vieläkin toki ovat.

Mutta sitten siihen ripsivääriin.

Kyseessä on Guerlainin keväällä julkaisema mascara Le 2 de Guerlain Volume.

Kaksipäisiä ripsivärejä on nähty vaikka millä mitalla ja erilaisina variaatioina, mutta tällaiseen en ole itse vielä törmännyt ennen.

Ensimmäisen vaiheen mascaraharja on varsin tavallinen mascaraharja, joka tuo ripsiin tuuheutta ja hieman pituutta. Pientä miinusta antaisin makuuni liian löysästä koostumuksesta ja harmikseni liian löysä massa yhdistettynä tiukkaan putkilon suuaukkoon saa aikaan sen, että mascaraa turskahtelee hieman ulos harjaa takaisin putkiloon työntäessä. Löysä massa antaa kuitenkin kivasti mahdollisuuden lisätä ripsiin pituutta.

Mascaran kakkospää on kuitenkin se, missä piilee tämän tuotteen juju. ”Mascaraharja” ei itseasiassa olekaan harja vaan oikeastaan kuin huulikiiltoapplikaattori! Tämä on siis ykkösvaiheen päälle laitettava ”lakka”, joka tekee ripsiin kiiltävän vinyyli-efektin!

Kuvassa ylempi suttu mascaran ykkösvaiheella ja alempi top coatilla. Ero jäljessä on selkeä ja top coat näyttää tosiaan kuin mustalta huulikiillolta.


Tältä ripset näyttivät ykkösvaiheen jälkeen. Tuuheutta on ihan mukavasti, mutta ainakin näin alkuun massa on tosiaan sen verran löysää, että se klimppasi ripsiä hieman eikä jälki nyt ihan niin erityistä ole, etteikö sitä saisi monella muullakin mascaralla. Lisäkerrostus oli hankalaa, sillä se vain lähti paakuttamaan lisää. (Kun muuten kokeilin mascaraa ennen ripsipermanenttia, ei se kyennyt pitämään taivutuksiani.)

Kakkosvaihe toi selkeästi lisää kiiltoa, mutta valitettavasti myös klimppasi ripset melkoisiksi sumpuiksi löysän koostumuksensa vuoksi. Kakkosvaihe kuitenkin oli mukava antaessaan kivan tuuheuden tuomalla massaa ja tummuutta ripsirajan sisäpuolelle. Verratkaapa vaikka sisänurkan ripsiä muihin ripsiin. Sisänurkan ripsien tyven jätin tarkoituksella kuvassa vertailua varten ilman sisärajauksen näköistä mascarakerrosta ja muualta ripsien tyvestä mascaraa löytyy sieltäkin.

Muuten en tästä mascarasta niinkään innostunut, mutta sisärajauksia voisin hyvinkin alkaa tällä aamuisin töpöttelemään yläripsieni sisäluomelle (tightlining kun on tähän asti tuntunut ajatuksena aivan liian haastavalta).

Pysyvyydeltään mascara oli varsin hyvä ja poistaminenkin sujui ongelmitta.

Idea vakuutti, mutta itse mascara ei täysin. Jos massa vaan olisi ollut hieman vahamaisempaa eikä näin voidemaista, olisin minäkin varmasti innostunut.

Onko tämä mascara tuttu jollekin muulle?

Saavatko uudet mascarainnovaatiot muille aikaan pakonomaista kokeilun tarvetta?