Päivä 212: Brush, brush, brush!

Kuun viimeinen tuote lensi roskiin.

Kyseessä oli YSL:n Perfect Touch Radiant Brush Foundation. Tämä on ollut minulla jo pitkään ja oli viimeinen omistamani nestemäinen meikkivoide, josta pidin pitkään kiinni. Nyt olen kuitenkin valmis siirtymään täysin mineraaleihin enkä osaa enää kuvitellakaan, että palaisin takaisin nestemäisiin. Tuotteen koostumuskin oli juuri sopivasti alkanut muuttua ja tuoksahtaa hieman normaalista poikkeavalle tämän odoteltua lähes pari kuukautta laatikossani toimettomana, joten tämän oli tosiaan aika lähteä.

Tykkäsin tämän laadusta. Tämä oli iholla ohut, peitti melko hyvin ja pinta oli puolimattainen, eli hieman heleä kuitenkin. Tämä myös pysyi iholla melko hyvin ja siistinä läpi päivän.

Tuotteen jujuna on, että tavallisen tuubin sijaan tuubin nokassa on sivellin. Sivellintä kiertämällä tuote on joko ”auki” tai ”kiinni” ja tuubia puristamalla siveltimien harjasten väleistä joko tulee meikkivoidetta tai ei.
Itse sivellin ei ole kovin häävi. Se ei levittänyt meikkivoidetta ihan niin siististi kun olisin toivonut, joten jouduin taputtelemaan meikkivoiteen sormilla paikoilleen. Lopulta itseasiassa skippasin koko tuotteen siveltimen käytön ja käytin levittämiseen suoraan oikeaa meikkivoidesivellintäni.

Kätevää tässä tuotteessa oli kuitenkin se, että kun siveltimen naksauttaa ”kiinni”-asentoon, voi sen pestä pilaamatta itse tuotetta. Lisäksi tavaraa on normaalin 30 ml:n sijaan 40 ml, eli sitä on laitettu hieman tavallista enemmän, ettei kuluttajaa harmita huuhdella sitä siveltimestä lavuaariin ja homma pysyy hygieenisenä.

Meikkivoiteena tämä oli siis loistava, mutta sivellin ei vaan innostanut.

Mutta kuten sanoin, olen itse siirtynyt nyt mineraalipohjiin nestemäisien meikkivoiteiden sijaan. (Toki minulla on vielä muutama meikkipuuteri ja Diorin jauhemaisella koostumuksella tehty mineralisoitua lähdevettä sisältävä Nude-pohja.) Olen vaan niin myyty, sillä meikki pysyy läpi päivän hyvänä ja siistinä plus pinta on kevyt ja heleä. Jahka bareMineralsin pohjani loppuu, kokeilen varmasti muitakin mineraalipohjamerkkejä.

Yksi kiinnostava merkki on Everyday Minerals. Tuohon sarjaan sain jo pientä ensikosketusta siveltimien kautta:

Kuvassa käytön jäljiltä likaiset Flat Top Brush ja Long Handled Kabuki, jotka eräs lukija myi minulle todella halvalla kokeiluun. Täytyy sanoa, että ovat kyllä olleet varsin mainioita kapistuksia! En osaa vielä sanoa, pidänkö enemmän näistä synteettisistä vai bare Mineralsin aitoa karvaa olevista siveltimistä, mutta kyllä näilläkin saa loistavaa jälkeä. Lupaan arvioida näitä teille enemmän, kun saan ajatuksen kanssa tehtyä vertailua. Tähän mennessä voin sanoa sen verran, että siveltimet ovat kyllä ihanan pehmeitä, mutta karvojen jäykkyys epäilyttää vielä hieman…

Löytyykö muita tämän sarjan siveltimiä? Oletteko olleet tyytyväisiä? Tai oletteko muutenkin tutustuneet sarjan pohjiin?

Pahoittelen, tämän enempää minusta ei tänään enää irtoa. 20 tunnin clutch-liikunnasta on takana jo viisi, ja olen hieman poikki. Kiitos muuten kaikille hyvistä liikuntavinkeistä, kertokaa ihmeessä lisää!

Palataan huomenna elokuun yhteenvedon kanssa (johon olin aluksi tyytyväinen, mutta joka itseasiassa kauhistuttaakin minua hieman).

Päivä 211: ”Jos vuori ei saa tulla Mooseksen luokse…”

”Jos vuori ei saa tulla Mooseksen luokse niin Mooses hakee sitten itse vuoren luokseen.”

Vai mitenköhän se sanonta nyt oikein menikään… No anyways, katsokaahan, ketkä tulivat tämän meikki-Mooseksen luokse vähän aikaa sitten yökylään:


Ei, nämä eivät ole omanani vaan olivat ihan vaan yökylässä tosiaan. Minun täytyi vakuuttaa itselleni, etten oikeasti tarvitse näitä ja kokeilla näitä ihan käytännössä. Ja tämä yritys taisi mennä ihan yhtä pieleen kun edellinenkin pelastautumisyritykseni, jolloin yritin vakuuttaa itselleni, että samat sävyt löytyvät muista paleteistani. Eivät muuten löydy.

Katsokaa nyt itsekin näitä:



Nämä on tehty ylemmällä 001 paletilla.


Ja nämä alemmalla 002 paletilla.

Keinovalo ei anna sävyille oikeutta, ei varsinkaan alemman kuvan violeteille säyille. Meikit näyttävät kuvissa hieman liian hailakoilta todellisuuteen verrattuna, mutta kyllä noista kuvista jotain saa irti silti. Tai minä ainakin saan. Ja paljonkin.

Kaksi sanaa: Huoh ja oih. Ja itseasiassa vielä kolmaskin: Voih!

Jopa ne sävyt, joiden arvelin jäävän vähemmälle käytölle, olivat ihan täydellisiä. Esimerkiksi 002 paletin punertava luumuinen geelirajaus epäilytti kovasti, mutta osoittautui silmässä aivan ihanaksi. Myös saman paletin tumma punertavaan violettiin menevä luomiväri pelotti, mutta osoittautuikin todella ihanaksi eikä tehnyt silmästä yhtään itkuista. (Kyllä, silmästä yksikössä. En ehtinyt kokeilla meikkejä kumpaankin silmään, joten meikkasin toisen toisella ja toisen toisella paletilla.) Puuterimaiset kulmavärit olivat myös loistavia ja yliglitteriset ”topcoatitkin” osoittautuivat täydellisiksi ja enemmän kuin käyttökelpoisiksi.

Ja ennen kuin sitten huomasinkaan, olivat vikkelät sormeni tekemässä tilausta cosme-de.com:ista. Päätin kuitenkin, että hankin toistaiseksi itselleni vain toisen paletin. Päädyin palettiin 001, sillä 002-paletin luoman lookin kykenen lähes saavuttamaan jo omistamillani sävyillä, mutta 001 oli jotain sellaista, mitä minulla ei ihan oikeasti vielä ollut.

Mutta älkää luulko, että päästän itseni näin helpolla tämän asian kanssa. Okei, olihan yksi paletti parempi kuitenkin kuin kaksi, mutta ei tätä tavaraa noin vaan voi hommata, jos on kielto päällä. Tämän vuoksi neuvottelin itseni kanssa (lue: pakotin itseni) pienen diilin, jonka avulla voisin lunastaa paletin käyttööni: liikuntapalkinto.

Pohjustan hommaa sillä, että minähän en siis pahemmin liiku. En tykkää hikoilla, sillä sen jälkeen tukka on pakko pestä. Lisäksi meikit leviävät enkä tahdo lähteä ihan meikittä liinkuntapaikalle. En käy salilla, koska en tiedä, mitä siellä tulisi tehdä. Lenkkeily on tylsää yksin, mutta lähistöllä ei ole siihen seuraakaan. Tulee kalliiksi lähteä kaiken maailman jumppiin. Työvuorot eivät koskaan sovi yhteen minkään liikuntaharrastuksen kanssa. Kaikki tekosyyt liikkumattomuudelle on siis käytetty.

Joskus steppailen kotona stepperillä telkkaria katsellen (mutta vain, jos tiedän muutenkin aikovani pestä tukkani). Joskus leikin jumppapallolla. Joskus teen YouTuben ihanan kannustavia 8 minutes -treenivideoita (”Your jeans are going to look better in no time!”). Mutta kun en vielä neljänkään urheilullisen päivän päästä ole timmissä kunnossa, minä luovutan. Syön sitten mielummin vähemmän.

En siis nauti liikunnasta. Tämän vuoksi sovin itseni kanssa (=päätin typeryyksissäni), että clutchin käyttöönlunastaminen edellyttää 20 tuntia liikuntaa. Määrä on varmasti enemmän, kuin mitä olen saanut koko kuluneena vuotena yhteensä, joten kaltaiselleni tietokonenörtille sohvaperunalle määrä on kova. Ja kun ottaa huomioon, että vauva alkaa olla jo kohta matkalla luokseni, alkaa tulla hieman kiire. En nimittäin tahdo kovin kauan vain kuolata sitä kaapin päältä…

Eli jos olen lähiviikkoina blogissani vähemmän aktiivinen, voit tavoittaa minut juoksemasta läheistä ostoskeskusta ympäri tai hyppimässä kerrostalomme rappuja ylösalas. Tai sitten olen katsomassa Frasierin uusintoja stepperini kanssa.

Mitäpä tässä enää sen kummempia höpöttelemään, lenkille vaan…