Päivä 151: Viimeisen päivän täpinät ja ranskalainen manikyyri

Tänään minun olisi ollut tarkoitus tehdä tilanneraportti kesäkuun loppuneista ja uusista tuotteista. Tuoteliikennettä tapahtui tänään kuitenkin suuntaan ja toiseen vielä sen verran, että väliaikakatsauksen pariin on parempi palata vasta huomenna.

No mitä tänään sitten tapahtui? No ennen kaikkea tämä ihanuus saapui luokseni:

Vielä yksi mamin luota puuttunut baby konttasi jokeltaen luokseni (ainakin ajatuksissani). Tällä kertaa kyseessä on paletti nimeltä Myriad (270), joka ilmestyi keväällä -07 ja jonka suhteen heräsin vasta niin myöhään, ettei sitä enää ole ollut kovin helposti saatavilla. Nyt kuitenkin sain tämän ihanan sinisen paletin käsiini ja oih ja voih!

Kuinka ihanat sävyt ovatkaan! Huomenna pääsee varmasti heti kokeiluun. Toivottavasti nyt en enää törmää mihinkään minulta puuttuvaan, hankalasti saatavaan hyvään palettiin ennen elokuuta, sillä silloin on vuorossa uuden Night Butterfly -lookkipaletin hankinta. Mystic Jade ja Night Dust minulta taitaa enää himoitsemistani paleteista puuttua, mutta vain ensimmäistä oikeastaan vain haikailen. Jälkimmäinen kelpaisi hyvin ihan vaan miniviisikkonakin. Onneksi nämä eivät kuitenkaan ole mitään harvinaisuuksia, joten ostokiirettä ei ole.

Dior-haikailuista muihin asioihin. Juuri kun pääsin eilen kertomaan, että viimeinen pikkukäsivoide lähti käyttöön ja pyytelemään suosituksia hyvistä käsivoiteista, niin mitä minä tänään sitten tietysti sainkaan:

Kaksi aivan ihanaa OPI:n Avojuice -käsivoidetta: Pumpkin Butter Juicie ja Cran & Berry Juicie (nami!), kumpikin 30 ml käsilaukkukokoisina.

Ja nyt sitten vasta onkin dilemma: Nämä ovat niin näppäriä käsilaukussa ja tuoksuvat niin herkuille, etten todellakaan tahtoisi tuhlata näitä käyttämällä vain öisin. Mutta olenko oikeutettu ostamaan uutta käsivoidetta yökäyttöön, mikäli omistan kuitenkin nämä kaksi? Hankalaa, tätä täytyy pohtia vielä.

Sitten päivän kohokohtaan:

Viimeinen kropparasva loppui! Kyseessä oli täällä jo usein kehumani L’orealin Nutri Soft -vartaloemulsion kuivan ihon versio (400 ml jättipönikkä), jolle lähden seuraavaksi hakemaan haastajaa kosteusvoiteiden ihmeellisen ihanasta maailmasta. Tämä oli todella ihana kosteuttaja ja pehmittäjä. Vei kaiken kuivuuden parissa päivässä pois ja iho on niin pehmeä ja sileä nyt, kun purkki loppuu, että tekee mieli vaan hiplata itseään kokoajan. Ainoa miinus saattaa ehkäpä olla se, että voide jättää iholle selkeästi hieman rasvaisen tunnun. Itseäni tämä ei haittaa muuta kun helteellä, mutta monien mieleen tämä ei kuitenkaan varmasti ole. Pieni tahmaisuus kannattaa kuitenkin sietää, sillä niin ihanan tuntuisen tämä ihosta tekee.

(Pahoittelen hieman suttuista kuvaa. Taisin olla kuvatessani niin innoissani tuotteen loppumisesta, etten malttanut olla hetkeäkään hyppimättä riemusta ja täräyttelemättä kameraa…)

Päivän kynsikuvana oli tarkoitus olla pelkkä lukijan toivoma Lumenen Matkalla jonnekin, joka on todellisuudessa hieman pinkkiin shiftaava, kuvan sävyä voimakkaampi koralli. Harmi vaan, että tämä jää kahdellakin kerroksella vielä hieman läpikuultavaksi. Ihanan kesäinen sävy jokatapauksessa!

Kuten sanoin, oli lakkana tarkoitus esitellä vain pelkkä Lumenen koralli lakka, mutta koska sain tänään pientä OPI:n koulutusta ja kynsikärpänen puri minua jälleen kunnolla, innostuin tekemään ranskalaisen manikyyrin.

Lähtökohtana ovat kamalat, lakkojen värjäämät kynnet, jotka olivat kärjistä rosoiset ja hieman lähteneet liuskottumaan:

Ensin siistin kynsinauhat kynsinauhaveden kanssa. Kynsinauhavettä sivellään kynsille (lähinnä tyveen) ja sen annetaan vaikuttaa hetki, jolloin se liuottaa kynnen pinnalta irti kynteen kiinni kasvaneet kynsinauhat ja muun kuolleen ihosolukon, joka sitten rapsutellaan esimerkiksi appelsiinipuutikulla irti.

Tämän jälkeen villasin kynnet lasiviilalla siisteiksi jakäsittelin kynnen pinnan bufferilla. Bufferin ideana on siloittaa kynnen pinta ja hioa siltä vielä viimeisetkin sotkut ja rosoisuudet pois. Älä käytä liian karkeaa bufferia, ettet vahingoita kynsiäsi.

Yksi yleinen harhaluulo on, että jos kynnet liuskottuvat, ei bufferia pitäisi käyttää, sillä se ohentaa kynsiä muka entisestään. Jos kyntesi liuskottuvat, niin hanki heti bufferi. Heti, kun kynsiesi kärjet lähtevät liuskottumaan, hio bufferilla varovasti (!) pinta sileäksi. Näin liuskoittuminen ei pääse pahenemaan ja kynnet pysyvät siisteinä ja ilman pahimpia repeämiä. Varo kuitenkin tekemästä tätä liian usein, liian karkealla pinnalla ja liian paljoa, sillä muuten kynnet kyllä ohenevat liikaa. Itse teen tämän maksimissaan kerran kuukaudessa.

Hiottu ja siloitettu kynnenpinta näyttää upealta, kun sen vielä kiillottaa. Kuvassa kiilto ei välity yhtä täydellisenä kuin luonnossa, mutta vasemman puoleinen kynsi on siis ilman kiillotusta ja oikealla oleva kynsi on kiillotettu, eikä siihen ole lisätty mitään lakkaa. Hankaa kynttä siis kiillotuspinnalla, kunnes alat kuulla nitisevää ääntä, jolloin kynsi on kiiltävä ja valmis. Jos et käytä kynsilakkaa, mutta tahdot huolitellut kynnet, on bufferi parasta, mitä voit kynsillesi hankkia. Ja kuolet, kun kokeilet, kuinka ihanan sileiltä kyntesi pinta tuntuu!

Omat suosikkini kynsien hiomiseen ja kiillotteluun ovat kotoisin Kicksistä (hyviä ja edullisia). Kuvassa oleva Make up storen versio sopii kyllä kiillotukseen, mutta karhennuspinnat ovat liian karkeita luonnollisten kynsien pinnalle käytettäviksi.

Nyt kun kynsien pinta on siisti, teki mieleni ihan älyttömästi tyylikästä ranskalaista manikyyriä.

En osaa itse käyttää manikyyriin tarroja, vaan vetelen viivat aina vapaalla kädellä. Ei, älkää luulko, että olisin niin tarkka, että saisin tasaiset viivat näin. Minulla on nimittäin keinoni.

Aluksi vetelen puhtaalle, aluslakattomalle kynnelle valkoiset kärjet vain hieman sinnepäin. Sen jälkeen otan käyttööni salaiset aseeni:

Sivellin ja kuppi, jonka pohjalla on hieman lakanpoistoainetta.

Lakanpoistoaineeseen kostutetun siveltimen avulla (painele ylimääräiset poistoaineet pois, ettei sivellin ole enää märkä) teen kevyitä vetoja (vaakasuorassa linjassa laidalta toiselle) valkoisen kärjen rajaan, jolloin saan aikaan siistin, hieman kaartuvan linjan:

Tämän jälkeen voit lisätä aluslakan (jota itse en tosin koskaan ranskiksen yhteydessä jaksa laittaa) ja sen päälle kerroksen (tai pari kuten itse teen) tarkoitukseen sopivaa läpikuultavaa lakkaa, joka hieman himmentää kärjen ja oman kynnen sävyeroja.

Lopuksi laitoin vielä kerroksen pikakuivattajaa ja tässä lopputulos:

Siistit, kauniit ja huolitellut kynnet. Melkoinen ero ensimmäiseen kuvaan, vai mitä? Nyt sitten vaan vielä tuhdisti käsivoidetta ja kynsinauhavoidetta yöksi käsiin muhimaan, sillä käteni ovat todella kuivassa kunnossa, kuten kuvista ehkäpä välittyykin.

Tässä vielä käyttämäni tuotteet:

Natural Coden valkoinen Have fun -lakka on loistava kärkilakkana, sillä sen siveltimellä on helppo hahmotella kärkeä. Tätä käyttämääni L’orealin lakkaa ei ole myynnissä enää, mutta etteköhän tekin jotain vastaavaa löydä. Vasemmalla vielä suosikkipikakuivattajani Mavalan Mavadry.

Manikyyrin päätteeksi heitin pois kummatkin jo parhaat päivät nähneensä Kicksin viilaa / bufferia, sillä nämäkään eivät oikeasti kestä käytössä hyvänä ikuisuutta. Huomaat poisheiton tarpeen kyllä, kun hiomista ei enää pahemmin tapahdu ja kiillottelukin alkaa olla liian aikaa vievää.

Kuka lähti heti harjoittelemaan ranskalaista manikyyriä?