Ystävyyden merkitys/polttarit

Olihan minä odottanut jo polttareitani. Olin miettinyt päässäni, että mitäköhän mun kaasot ja ystävät mulle keksivät. Silti he yllättivät ja ylittivät kaikki mun odotukset. Polttareissa tarkoitus on viettää viimeinen ilta neitinä ystävien kanssa. Ja näitä iltojahan tuli kolme. Kolme ikimuistoista päivää.

Päivä 1. 

           

Herätys 06.00 Kaasot ja äitini tulivat hakemaan mut suoraan sängystä. 

          

Vanhaan Tallinaan viettämään kuudisteen mieletön ilta. Ruokaa, musiikkia ja  syvällisiä keskusteluita.

Päivä 2.

    

Aamuherätys taas aikasin. Laivalla Helsinkiin. Helikopteriajelulle.

                                                               Mökille, jossa loppuporukka oli piilossa. 

        

Jokainen oli tehnyt kirjoituksen minusta. Jokainen luki vuorollaan oman tarinansa ja oli valinnut biisin, mistä mä tuun mieleen. Nää tarinat oli jotain niin hienoa. Yksi parhaista illoista ja hetkistä. Jokainen oli kirjottanut meidän ystävyydestä ja mitä mä merkitsen. Minulle on jäänyt aina tietyltä elämänvaiheelta maksimissaan yksi ystävä, jos sitäkään. (Ala-asteelta yksi, jalkapallojoukkueesta yksi, kuntosalityöpaikasta yksi, ammattikorkeakoulusta yksi, lukiosta yksi, fitnessmallikisasta yksi yms.) Yleensä mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän kavereita karsiutuu elämästä pois ja ne tärkeimmät ystävät jää loppuelämäksi siihen. Tuona iltana tunsin ihan mieletöntä kiitollisuutta, että mulle on tähän mennessä jäänyt noin paljon ihmisiä rinnalleni elämän eri vaiheilta. Ja siitä, että he sanoivat sen ääneen, miksi mä edelleen olen heidän elämässä. Myös tuo viikonloppu näytti, miksi he ovat mun elämässä. Pitäisi vaan enemmän sanoa ääneen hienoja asioita toisesta. Eikä vaan sanomisen takia vaan sen takia, että aidosti sitä tarkoittaa. Tässä yksi pieni pätkä ystävältäni, mitä hän oli minusta kirjoittanut:

”Vaikka tänä päivänä tehdään kumpikin tosi erilaisia asioita työksemme, eikä nähdäkään niin usein, niin silti tietynlainen samalla aaltopituudella oleminen on tehnyt meidän ystäyydestä kestävän. Mä ihailen Nannan itsevarmuutta ja päättäväisyyttä ja monesti, kun olen kokenut toivottomuutta jossain tilanteessa, oonkin miettinyt, että ”mitä Nanna tekisi tässä tilanteessa?” ja saanut siitä voimaa, koska mä en ole henkilökohtaisesti koskaan nähnyt, että Nanna jäisi tuleen makaamaan. Nannalta oon oppinut, että omalla toiminnalla voi muuttaa monet asiat paremmiksi.”

Tälläiset tekstit ystävien kertomana avaa kyllä kyynelkanavat. Mulle ystävät merkitsevät enemmän kun pystyn tähän kirjoittamaan. Ne on aina merkinneet ja tulevat aina merkitsemään. Mä saan ystävyydestä todella paljon. Oli todella palkitsevaa kuulla, mitä mieltä mun ystävät on. Tuli niin hienoja asioita, että pakko myöntää, että olen myös ylpeä itsestäni. Vaikka jokaisessa ihmisessä on heikkoudet ja huonot puolet, olen silti hoitanut ja arvostanut aina ystävyyttä. Jos en olisi, en olisi ansainnut näin hienoja juttuja ja noin upeaa viikonloppua heidän seurassaan.

Päivä 3.

    

    

Aamupalahetki

   

Bussilla matka jatkui seuraavaan määränpäähän.

    

    

Joka oli vartiovene55.

    

    

    

Mitä olisi Nannan polttarit ilman urheilua? (Kuulemma monella oli olympialaisten jäljiltä reidet jumissa :))

        

         

         

Saunaa, suihkua, laittautumista ja juhlimista. Baareissahan en juuri koskaan käy (ensimmäinen kerta tänä vuonna), mutta onhan se kiva käydä välillä tanssimassa ja näkemässä tuttuja. 

Iso kiitos kaikille mun ystäville. Ei pelkästään juhlista, vaan siitä, että oot juuri sellainen kun oot ja että oot olemassa. Sä oot syystä mun frendi! Isoin kiitos kuuluu kuitenkin mun parhaille ystäville, mun kaasoille, jotka oli tehneet ison työn. Kiitos Kira, Nicole, Maija ja Pirke. Te tiedätte kuinka tärkeitä te ootte mulle.

Häät lähenee ilmeisesti. Kaikki alkaa olemaan valmiina. Elämäni yksi hienoimmista päivistä on edessä. Ja lähellä. Nyt vaan rentoa odottelua, töitä, treeniä ja hyvää ruokaa. Mikä muu olisikaan parempaa. No ystävien näkeminen, tietenkin.