Opit omalta äidiltäni

Teini-ikäisenä se oma äiti on yleensä kauhein ihminen maailmassa. Äiti on se, joka säätelee hauskanpitoa, se joka vaatii koulunkäynnissä hyviä suorituksia, se joka määrää ja komentaa. Kun kasvaa teini-iän yli ja varmasti viimeistään sitten, kun itsestä tulee äiti, nousee äidin arvostus sinne minne se kuuluu. Oma äitini on minulle yksi tärkeimmistä ihmisistä maailmassa. Meitä on neljä lasta ja jos kuka vaan tarvitsee apua, on hän ensimmäisenä auttamassa. Hän on kuin kanaemo, joka haalii ja pitää huolta myös naapurin lapsista. Sellainen epäitsekkyys, mikä äidissäni on, on upeaa. Oppeja ja neuvoja on lukuisia, mitä äidiltäni haluan oppia. Tässä niistä viisi tärkeintä:

1. Epäitsekkyys

Epäitsekkyys tulee varmasti automaattisesti, kun saa oman lapsen. Kuitenkin se, mitä kaikkea äitini on tehnyt meidän eteen ikinä vaatimatta siitä minkäännäköisiä vastapalveluksia, näyttämällä oikeaa välittämistä ja aina pistämistä lapset etusijalle, on kunnioitettavaa. Se määrä epäitsekkyyttä ja nöyryyttä mitä äidissäni on, on oppimisen arvoista.

2. Läheisyys ja turvallisuus

Meillä on halattu ja pussattu paljon lapsena. Meitä on rakastettu ja siitä tullut turvallisuuden tunne on säilynyt läpi elämän. Sen vuoksi uskon olevani rohkea, koska olen saanut niin vahvan turvan perheestäni. Minuun on aina luotettu ja olen aina tuntenut sen. Olen tehnyt minkä tahansa virheen, minua ei ole sen takia hylätty. Päinvastoin olen aina tiennyt, teen mitä tahansa, mulla on mun perhe tukena. Äiti on luonut tämän koko tunteen meidän perheeseen. Tämä kyllä varmasti tulee hänen äidiltään, meidän mummilta, joka on yksi viisaimmista ihmisistä kenet olen koskaan tavannut. Uskon, että suurella määrällä rakkautta, lämpöä ja läheisyyttä luodaan vahvan itsetunnon omaava ihminen.

3. Käytöstavat ja kuri

Tämä kohta tulee tietysti myös jo pitkältä suvusta. Käytöstavat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Äidiltä on vaadittu käytöstapoja, jonka vuoksi hän on niitä myös meiltä vaatinut. Perus käytöstavat tulee olla kunnossa ja nämä haluan opettaa myös pojalleni. Toisten huomioonottamista, silmiin katsomista, kohteliasta käytöstä voi opettaa jo todella pienelle lapselle. Rasavilli saa olla, pitää olla juuri sen luontoinen kun on ja antaa siihen kaikki tuki, mutta perus käytöstavat tulee mielestäni opettaa.

4. Kaikki on mahdollista

Meillä on aina ollut kaikkea siitä huolimatta, että äiti hoiti meitä pienenä kotona ja isän pieni palkka juuri ja juuri riitti elämiseen. Äidin mentaliteetilla, tahdonvoimalla ja uskolla ollaan silti koettu, nähty ja tunnettu paljon. Hän on aina keksinyt meille virikkeitä, käyttänyt mielikuvitusta ja saanut meille tunteen, että meiltä ei puutu mitään. Ja se on totta, vaikka rahaa ei ollut, se ei tarkoita että lapsuudesta olisi puuttunut mitään. Silloin ehkä oppii myös näkemään elämän eri näkökulmasta. Äiti on myös aina tehnyt mahdottomasta mahdollista. Näistä äidin tekemistä asioista voisi kirjoittaa kirjan. Esimerkkejä on niin hulluista ääripäistä aina suhteellisen normaaleihinkin asioihin. Äitini on opetellut ompelemaan, leikkaamaan ja värjäämään hiuksia, tapetoimaan, rakentamaan.. Hän osaa tehdä kaikkea itse ja tekeekin mitä vaan! Välillä kun tuli koulusta kotiin, oli hän lapion kanssa takapihalla tekemässä meille suihkulähdettä pihalle tai kipsaamassa mallipalaa seinälaatoiksi kylpyhuoneen seinään. Hän ompeli meidän vaatteet, laittoi tukat ja hoiti kaiken.

5. Positiivisuus

Kaikki, jotka ovat nähneet äitini tai tuntevat hänet, tulee hänestä mieleen hänen hymy. Kaikki rakastaa meidän äitiä. Kaikesta pahasta huolimatta, mitä hän on joutunut kokemaan omassa elämässään, muunmuuassa oman lapsen menetyksestä äärimmäiseen köyhyyteen, hän pystyy olemaan elämänmyönteinen, iloinen ja positiivinen. Positiivisuus on tarttuvaa ja se kantaa pitkälle elämässä. Tämän todella upean taidon haluan oppia äidiltäni ja myös opettaa sitä lapselleni.

Mistä asioista olet kiitollinen omalle äidillesi?