Kisayhteenveto keho/mieli/ihmissuhteet
Kisoista on nyt kulunut puolitoista kuukautta. Olen sen koko
ajan antanut kehon palautua kovasta treenistä, mutta sitäkin enemmän tehnyt
töitä mielen kanssa. Mieli on kuitenkin meidän vahvin lihas ja sitä pitää osata
käyttää ja työstää.
miettimästäni kuvasta, poikkeaa se aikalailla. Olen pyrkinyt pitämään itseäni
silloin määrittelemissäni kuvissa pitkään. Ja se on raskasta. Mikään ei ole ollut avartavampaa
kuin todeta, etten mä olekaan niin kova mimmi kuin olen luullut 😉 Enkä paljoon muutakaan, mitä oon kuvitellut. Mutta päinvastoin olen myös löytänyt itestäni uusia sekä hyviä että huonoja piirteitä, mitä en tiennyt omistavani 🙂 Kuinka siistiä!
fitness-harrastuksessa urheilemisen lisäksi on pääsy lähemmäksi omaa kehoa ja
mieltä. Vaikka kisoissa sitä ollaan pienissä bling bling-bikineissä, se ei
todellakaan ole ainut syy, miksi lavalla olin 6 viikkoa takaperin. Mutta sitä
en myöskään kiellä, etteikö tavoitteellinen treenaminen lavakuntoon ole
mielekästä! Onhan se. Tässä kuvia kisoista:
Olin SM-kisoissa sijalla seitsemän, eli juuri finaalin
ulkopuolella. Olen itse analysoinut miksen päässyt finaaliin.. Alkuun tietenkin
vertasin itseäni muihin. Minulla ei ole niin hyvänmallista vartaloa kuin
kuudella paremmalla (kapea vyötärö yms.) ja tuomaripalautteen mukaan liikaa
jopa lihasta sekä ylä- että alavartalossa. Tietenkin lyhyt treeniaika vaikutti,
en kerinnyt muokkaamaan vartaloani tarpeeksi. Sitten kun olen alkanut
analysoimaan mieltäni enemmän, uskon, että sekin vaikutti. Jopa vahvemmin. Olin
saanut jo ”negatiivista” tuomaripalautetta karsinnoista juuri lihaksien
massiivisuuden puolesta. Olin kääntänyt tämän päässäni suureksi heikkoudeksi
SM-kisoihin. Kuvittelin lavalla, että mä olen nyt liian lihaksikas. Kuka
silloin voi uskoa suhun, jos et itsekään usko omaan menestykseen? NO ONE! Joten
seiska sija oli minulle enemmän kuin olisin edes ansainnut. 🙂 Ensimmäisten kilpailujen jälkeen, paljon oppineena (enemmän henkisellä puolella)
on hyvä jatkaa tulevaisuuteen ja oikeasti uskoa myös itseensä. Ja tietenkin
muokata sitä kroppaa 😉 Se tässä lajissa kuitenkin se pääjuttu on heh.
Nicole ja Johanna. Kiitos perhe. Kiitos ystävät. Kiitos anteliaisuudesta
(ajasta, vaivasta, henkisestä tuesta, rakkaudesta ja voimasta)
Aivan ihana lukea blogiasi! Positiivisuus ja hyvä elämänasenne paistaa väkisin 🙂 myös jalat maanpinnalla- asenne ja tuo mitä kirjoitit tuosta mielenhuollosta ja sen tärkeyden muistamisesta on jotain, mitä ei joka fitnesskilpailijan blogista pääse lukemaan! Huge respect. Ihailen mielettömästi sua, unelmana on joskus itsekin päästä kisalavoille kun ikävuosia tähän 17:ään tulee pari lisää! 🙂
Moikka, aloin vasta hyvin hiljattain seurata blogiasi, mutta olen jo nyt vaikuttunut. Sisäinen kauneutesi, joka ilmenee asenteestasi, avoimuudestasi, elämänilostasi ja syvällisyydestäsi, korostaa jo ennestään kaunista ulkokuortasi. Olet ihastuttava ihminen ja niin maanläheinen, keep it up !
xxx
M