Yhdessä ja erikseen

Joku kysyi kommenteissa hiljattain minun ja Mr. Karkkipäivän parisuhteesta, ja miten meillä käytännössä toimii tällainen suhde jossa vietämme niin paljon aikaa erillämme.

Olemme erillämme osin pakon (työhön liittyvien olosuhteiden) sanelemana, osin myös omasta halustamme, koska kummallakin on harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita joihin toinen ei niin luontevasti sujahda mukaan. Miehellä on esimerkiksi rakkautensa vuoriin ja kiipeilyyn, minulla Kreikkaan ja saarihyppelyyn. Ja kun reissataan, toinen haluaisi luksusta, toinen vuokrahuoneita ja itse kokattuja aamiaisia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mun mies ei taida ylipäänsä olla saari-ihmisiä… Kyllä hän Ahvenanmaankin sijaan valitsee Lapin. On monia asioita ja paikkoja, joissa meillä on luontevaa viettää aikaa ilman toista. Sitä ei edes mitenkään erityisesti ajattele, se on aina ollut niin. Eikä se tarkoita että haluaisi yhtään vähempää olla toisen kanssa.

Lapista puheen ollen, juuri nyt, minun istuessani pienessä kellertävänsävyisessä keittiössä Naxoksen vanhassakaupungissa, mies on telttoineen jossain Kilpisjärven maisemissa. Ehkä hän on paistamassa makkaraa nuotiotulella. Tänään aamulla hän oli huiputtanut Haltin. Sain sieltä kuvaterveiset. <3

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen kertonut täällä blogissa kuinka rakastan yksin matkustamista ja kuinka juuri se yksin oleminen on ”se juttu” ja mahdollistaa asioiden ihan erilaisen, intensiivisemmän kokemisen. Kun ei ole seuralaista viemässä osaa huomiosta, tulee tarkkailtua ja absorboitua ympäristöä eri lailla. Panee merkille asioita joita ei ehkä muuten huomaisi. Saa eri tavalla yhteyden paikallisiin.

Ja ennen kaikkea, ei tarvitse tehdä kompromisseja. Saa kävellä ympäri labyrinttikujia aamusta iltaan jos siltä tuntuu tai pysähtyä johonkin niemennokkaan kolmeksi tunniksi sanomatta sanaakaan. Juuri se on niin vapauttavaa, niin ihanaa. Saan seurata tunnettani ilman että valintani ärsyttävät ketään. Saan olla juuri niin hidas patikkapolulla kuin haluan tai jäädä Hondos Centeriin hiplaamaan huulipunia ihan niin pitkäksi aikaa kuin huvittaa. Se ei pilaa kenenkään toisen lomaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vapaus ja riippumattomuus. Se on äärettömän ihanaa.

Ja kuitenkin. Vaikka juuri kirjoitin kaiken tuon ja se pitää täysin paikkansa…

Kaipaus. Voimakas halu jakaa kokemuksia rakkaani kanssa. Joka päivä tulee hetkiä, jolloin tunnen suurta haikeutta siitä ettei mies ole näkemässä tätä kanssani. Haluaisin, että hänkin haluaisi olla täällä. Että hänkin jakaisi sen tunteen mikä minulla on Kreikkaa ja näitä pieniä saaria kohtaan.

Koska lopulta, onni on todellisinta kun sen saa jakaa. Jotenkin näin sanottiin elokuvassa Into The Wild.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jouduin poikkeuksellisen tunteellisuuden valtaan saapuessani eilen Naxokselle. Viimeksi kun olin täällä, oli miehenikin täällä. Muistatteko kun kaksi vuotta sitten mieheni ja anoppini liittyivät viimeisellä viikolla saarihyppelylleni? Halusimme antaa anopille lahjaksi matkan turkoosin veden äärelle. Sitä hän oli toivonut, että joskus pääsisi uimaan turkoosinsiniseen mereen.

Nyt Naxos on leimautunut minun ja miehen saareksi. Samoin kuin Paros ja Santorini, koska niillä olemme käyneet yhdessä. Siksi minut valtaa täällä nyt erityinen haikeus… Jään katselemaan tiettyjä kaariholveja, kujia ja ravintoloita pitkään koska me olemme kulkeneet tai istuneet siellä.

Mies on sanonut aina, ettei Kreikassa ole mitään mikä erityisesti vetäisi häntä puoleensa. Hänen ”Kreikkansa” ovat vuoret.

Siinä missä minä en ole onnistunut tartuttamaan rakkaaseeni kipinää Kreikkaa tai Ahvenanmaata kohtaan, on mies saanut minutkin rakastumaan vuoriin. Ja ulkoilmaelämään. Vaeltamiseen. Siksi matkat ja retket luonnon keskelle toimivat meillä parhaiten, ei tule riitaa hotellien tasosta tai ravintoloiden hinnoista. Minäkin koen vuorilla tai metsän keskellä ääretöntä onnea ja iloa.

Olisin mielelläni tänä iltana käpertynyt miehen viereen makuupussiin Haltin juurella. Tai… hän olisi voinut etsiä halvan äkkilähdön Santorinille…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun katson iltaisin Egeanmereen hitaasti valuvaa pehmeäreunaista, oranssinpunaista aurinkoa, ajattelen aina mielessäni, ”Kunpa miehenikin jonain päivänä istuisi tässä vieressäni ja rakastaisi tätä.”

Ehkä se jonain päivänä tapahtuu.

Kommentit
  1. 1

    Elli A sanoo

    Aivan ihana teksti.. <3 Kaipaus on tavallaan yksi aidoimpia tunteita. Vähän niinkuin odotus. Vaikea selittää mitä tarkoitan, mutta ehkä joku ymmärtää. :-)

  2. 2

    MillaKaroliina sanoo

    Kauniisti kirjoitettu! Ymmärrän ja jaan ajatuksen, sillä myös meillä on samaa, hieman pienemmässä mittakaavassa. Ja vedenjakajana on toiminut mökkielämä! Minä viihtyisin laiturilla puijon tornin siluettia katsellen ilman sähköjä ja vettä vaikka koko kesän, mies puolestaan mieluummin rantautuu yöksi kaupunkiin ja mökkeilee muutenkin harvemmin. Onneksi nauttii veneilystä, joten matkoissa mökille päiväseltäänkin on jo paljon iloa :) onneksi iloa ja kaipuuta voi nykyään jakaa muutenkin kuin pullopostilla ja kirjekyyhkyillä, joten välimatkaa voi henkisesti lyhentää! :)

    • 2.1

      Sanni sanoo

      Puijon tornin siluetti <3

      onneksi iloa ja kaipuuta voi nykyään jakaa muutenkin kuin pullopostilla ja kirjekyyhkyillä, joten välimatkaa voi henkisesti lyhentää! :)

      Näin juuri :) Tänä vuonna älypuhelinmaailmaan liittyneenä voin vain todeta, että kuvien lähettäminen puolin ja toisin on aivan parasta <3 Joka aamu alkaa aamukahvi- tai maisemakuvaterveisillä :)

  3. 3

    Hanna-Riikka sanoo

    Me oltiin ekaa kertaa yhdessä Kreikassa viime vuonna miehen kans ja jännitin millä tavalla hän kokee mulle niin rakkaan maan. Itse oon käynyt Kreikassa ekan kerran -92, 15-vuotiaana ja rakastuin heti. Maa tuli tärkeäksi myös ensimmäiselle miehelleni ja vuosien saatossa meidän lapsetkin rakastuivat maahan. Pääsin lähes joka vuosi käymään paratiisissa, kunnes tuli ero ja matkustaminenkin jäi. 6-vuotta olin erossa Kreikasta ja kaipasin oikeasti niin, että teki kipeää. Onneksi nykyinen mieheni ymmärsi kaipaukseni ja oli selvää, että menisimme häämatkalle Kreikkaan. Ensimmäisenä iltana Pargassa mennessämme nukkumaan mies kääntyi minuun päin ja sanoi ”Nyt mää ymmärrän mistä oot puhunu, täällä on jotain mihin heti jäin kiinni”. Se oli hieno hetki ja enkä koskaan unohda sitä. Enää ei tarvitse selittää miksi alkaa itkettään kotona, kun stifado maistuu niin oikealta Kreikalta. Minusta on kuitenki hienoa, että teillä on suhde joka kestää sen ettei kaikkea tehdä yhdessä, se on selvästi teidän juttu. Eikä kumpikaan kärsi siitä. Suhteita on erilaisia eikä mikään oo oikein tai väärin. Rakkaus on tärkeintä.

    • 3.1

      Sanni sanoo

      Onneksi nykyinen mieheni ymmärsi kaipaukseni ja oli selvää, että menisimme häämatkalle Kreikkaan.

      Ihanaa…! <3

      mies kääntyi minuun päin ja sanoi ”Nyt mää ymmärrän mistä oot puhunu, täällä on jotain mihin heti jäin kiinni”. Se oli hieno hetki ja enkä koskaan unohda sitä.

      Vieläkin ihanampaa..! <3

      Enää ei tarvitse selittää miksi alkaa itkettään kotona, kun stifado maistuu niin oikealta Kreikalta.

      Voi ei, niin liikuttavaa..!

      Minusta on kuitenki hienoa, että teillä on suhde joka kestää sen ettei kaikkea tehdä yhdessä, se on selvästi teidän juttu. Eikä kumpikaan kärsi siitä. Suhteita on erilaisia eikä mikään oo oikein tai väärin. Rakkaus on tärkeintä.

      Juuri näin. Toisten pariskuntien kohdalla erillään olo päin vastoin vahvistaa suhdetta ja pitää sen ikäänkuin tuoreena, meillä on juuri näin. Ei ainakaan pääse kyllästymään toiseen kun viikonloputkin toisen kanssa tuntuu kuin lomalta. ^_^ Jee, taas tavataan…! <3 Vielä 12 vuoden yhdessäolon jälkeenkin…

      Tietysti nämä on hyvin luonnesidonnaisia juttuja ja toisen tyyppisillä ihmisillä tällainen ei onnistuisi lainkaan.

  4. 4

    Anni sanoo

    Mutta eikö olekin myös sydäntä käpristävän ihanaa että vuosien päästäkin saa vielä ikävöidä ja kaivata toista?

  5. 5

    sanoo

    Ymmärrän hyvin sun fiilikset. Me viihdytään myös miehen kanssa paljon erillämme. Itse en jaksaisi parisuhdetta, jossa toinen olisi koko ajan niskassa, tarvitsen paljon omaa aikaa ja tilaa ympärilleni. Toki miehen vuorotyö 12 tuntisine työpäivineen on sellaista, että joskus me sanotaan toisillemme viikon sisällä vain mutkapaikoissa heipat, mutta ollaan me sitten paljon yhdessäkin.

    Matkailun suhteen sitten ymmärrän nuo sun tunteet, mitä tässä kirjoitit. Koska matkailun suhteen meillä on miehen kanssa täsmälleen samanlainen maku ja meille kaikissa matkoissa se juttu on se, että ne koetaan yhdessä. Erityisesti miehelleni on tosia tärkeää, että voi jakaa ne hetken minun kanssani. On todella mahtavaa katsoa, kun toinen on jostain yhtä innostunut kuin sinä itse. Sen vuoksi en ikinä koe, että minun tarvisi tehdä edes matkoilla kompromisseja, vaikka joskus väsyksissä tuleekin kiukuteltua toiselle. ^_^ Monesti niillä reissuilla tapahtuu asioita, joista tulee uusia ”meidän juttuja”, jotka vain vahvistavat suhdetta, vaikka arkena saatetaankin viettää aikaa paljonkin erillään.

    • 5.1

      Sanni sanoo

      Itse en jaksaisi parisuhdetta, jossa toinen olisi koko ajan niskassa, tarvitsen paljon omaa aikaa ja tilaa ympärilleni.

      Sama. Mieheni on myös sellainen, onnekkaasti. Siksi elämäntapamme sopii meille niin hyvin. Tietysti olisi ihanaa jos työ ei pakottaisi meitä olemaan ihan näin paljon erillämme, mutta vaikka kummankin työ olisi samalla paikkakunnalla nurkan takana kotoa, tekisimme silti juttuja myös erillämme. Se vain on luonnollista.

      Tuosta olen teille vähän kateellinen että maku matkailun suhteen on teillä sama. Helpottaisi aika lailla yhteisten lomien suunnittelua ja viettoa jos kummallakin olisi samat intressit. Meillä tämä toteutuu vain noilla vaellukseen ja luontojuttuihin keskittyvillä matkoilla… Periaatteessa kumpikin on kyllä kiinnostunut samoista kohteista, mutta se miten haluamme ne kokea, poikkeaa tyystin… Se on tosi harmi juttu, mutta eihän sille mitään voi. Onneksi on kuitenkin edes nuo luontokohteet joissa vältytään (useimmiten) konflikteilta…. ;D

  6. 6

    Nopnop sanoo

    Tosi hyvä kirjoitus! Meilläkin on samanlaisia eroavaisuuksia miehen kanssa matkailun suhteen, mutta ei olla vielä tähän asti kokeiltu erikseen matkailua. Meillä menee kuitenkin niin, että tykkään ylipäätäänkin matkailusta enemmän kun mies. Minä tavallaan elän matkustamiselle, mies taas kokee sen tavallaan myös rasitteena ja tykkää matkailla harvakseltaan. Huomaan usein ajattelevani tuota, että kunpa hänkin jonain päivänä tuntisi niin kuin minä jostain paikasta tai ihan matkailusta ylipäätään, kun ne on itselle tärkeitä juttuja :) Tää mun teksti alkoi kuulostaa jotenkin negatiiviselta, niin pakko lisätä että mies on muuten aivan ihana, ja eipä kai kukaan mieltymyksilleen mitään voi :D En mäkään innostu sen auto- tai elektroniikkajutuista :D

    • 6.1

      Sanni sanoo

      Mun korvaan sun teksti ei kuulostanut yhtään negatiiviselta, no worries :)

      Minunkin mies on aivan ihana vaikka meillä menee toisiimme harva se päivä hermo kun ollaan jossain yhdessä lomamatkalla ^_^ Ja silti mä haluan aina uudelleen san kanssa matkalle <3

  7. 8

    Jonttu sanoo

    Kosketti tämä kirjoituksesi.

    Oletko muuten koskaan kuullut tärkkelysruokavaliosta tai oletko peräti perehtynyt siihen?

    • 8.1

      Sanni sanoo

      Yksi blogini lukija (jolla on omakin blogi) harrastaa tärkkelysruokavaliota ja hänen blogistaan olen joskus siitä lukenut.

      • 8.1.1

        Jonttu sanoo

        Entä muuten oletko koskaan harkinnut vegaaniruokavaliota (edes hetkellisenä kokeiluna)?

        • 8.1.1.1

          Sanni sanoo

          En. En näe siinä pointtia :) Mutta siskoni vegaanikokkailuja kyllä syön mielelläni. En vain haluaisi syödä sillä tavalla päivästä toiseen.

  8. 9

    sara sanoo

    Minusta on ihana, kun mieheni kanssa olemme samanlaisia matkaajia; toki reissun aikana tarvittaessa tehdään irtiottoja ja vietetään arjessa paljon aikaa erilläänkin.

    Ymmärrän kyllä sinun Kreikka rakkautesi ja sen miltä tuntuu kun kulkee omassa maisemassa ja tavallaan kotona, mutta koska aikaa ja rahaa ei ole rajattomasti, itse matkustan lähes aina uuteen paikkaan, koska maailmassa on niin paljon ihania paikkoja; lähimmät onneksi ihan kotioven tuntumassa. ;)

    Kysymykseni siis kuuluu, eikö sinulle tule ikinä halua lähteä joskus jonnekin muualle? Itse kyllä kaipaan monia paikkoja ja mietin ja haaveilen, että olisi ihana palata vaikka minne, mutta uutta matkaa miettiessä vahvimmaksi haluksi nousee kuitenkin nähdä jotain aivan uutta! Ellei sitten tiedossa ole pitkä viikonloppu, jolloin järkevintä on matkailla kotimaassa, lähteä Viroon tai parin tunnin lennon päähän.

    • 9.1

      Sanni sanoo

      Kysymykseni siis kuuluu, eikö sinulle tule ikinä halua lähteä joskus jonnekin muualle?

      Kyllä :) Rakastan matkailua ja käyn joka vuosi muissakin maissa, tänä vuonna on tullut reissattua Kreikan lisäksi Ranskassa, Tshekissä, Sveitsissä, Portugalissa, Virossa ja Latviassa ja vielä olen USAankin tästä pyrähtämässä :)

      On ihanaa nähdä uusia paikkoja, mutta vanhoihin suosikkipaikkoihin palaaminen on, jos mahdollista, vieläkin ihanampaa… ^_^ Kuin tapaisi vanhan ystävänsä. <3 Siinä on ihan eri tunnelataus kuin uuden paikan kohtaamisessa. Sitten seuraavalla kerralla se uusi paikkakin on "vanha kaveri" <3 Sanoisin siis, että monet kohteet ovat parhaimmillaan silloin kun niihin palaa :)

      • 9.1.1

        Jorkki sanoo

        Miten sulla on varaa matkustella noinkin paljon? Itsellä ei ole työssäkäyvänä varaa käydä edes vanhempia tapaamassa toisella paikkakunnalla :(

        • 9.1.1.1

          Sanni sanoo

          Kaikki työt eivät sido ihmistä tiettyyn toimipaikkaan vaan töitä voi tehdä matkoillakin :)

        • 9.1.1.2

          Kuorotipu sanoo

          Priorisointi, budjetointi ja matkatarjousten kytistely on mun keinot yhdistää reissaaminen työhön. Tänä vuonna listalla Viro, Ruotsi, Saksa, Venäjä, Kroatia ja varmaan 4 päiväreissua Tallinnaan. Tiedossa vielä Puola sekä pari risteilyä :)

          • 9.1.1.2.1

            Sanni sanoo

            Priorisointi, budjetointi ja matkatarjousten kytistely on mun keinot yhdistää reissaaminen työhön.

            No näitä mä meinasin tähän vielä itsekin lisätä :D Nimimerkillä priorisointi on asia # 1. En käy oikeastaan koskaan viihteellä ja ostan vaatteita ehkä pari kertaa vuodessa. Jo pelkästään tällä maksaa paritkin kengännauhabudjettireissut :)

            • 9.1.1.2.1.1

              Nimetön sanoo

              Plus että saat varmaan suurimman osan kosmetiikasta ilmaiseksi? Meinaan, että minulla menee keskimäärin satanen kuussa… ei vain pysty olemaan ostamatta, vaikka mieluummin matkustaisin. :/

              • 9.1.1.2.1.1.1

                Sanni sanoo

                Plus että saat varmaan suurimman osan kosmetiikasta ilmaiseksi?

                Jep, bloggaajana ei kyllä tarvitse kosmea ostella – jos ei halua. :) Minä haluan, sillä haluan kirjoittaa myös sellaisista tuotteista joita ei lähetellä. (Muutenkin mun mielestä on tylsää jos blogeissa näkyy ainoastaan PR-toimistojen ja blogimyönteisten maahantuojien lähettämiä tuotteita… Aika homogeenistä sisältöä…) Mutta ei niihinkään ihan valtavasti rahaa mene. Eli sanotaan näin, että akuuttiin tarpeeseen ei tarvitse ostaa mitään.

  9. 10

    Katri sanoo

    Ihanasti kirjoitettu, on aina niin kiva lukea tällaisia onnellisia juttuja ♡

    Oletteko muuten kokeilleet sellaisia kompromissimatkoja, että toisessa kohteessa toimitaan sun mieltymysten mukaan ja sit taas toisessa sun mies saa kokonaan päättää asioista? :D

    • 10.1

      Sanni sanoo

      Ei olla kyllä kokeiltu :D Mä luulen että mulla ei olisi varaa sellaiseen matkaan jossa toimittaisiin täysin miehen mieltymysten mukaan ^_^ :D Tai okei, voisi olla jos vaihtaisin esim. tällaisen viiden viikon saarihyppelyn viikon matkaan jonnekin muualle :)

  10. 11

    Niina sanoo

    Heippa!
    Suunnittelen matkaa Kreikkaan keväälle ja halusin kysyä mitkä saaret kuuluvat sinun top-5:teen?

    • 11.1

      Sanni sanoo

      Hmm, jos pitäisi viisi valita niin sanoisin (eivät missään järjestyksessä):

      1 Folegandros
      2 Skopelos
      3 Symi
      4 Paros
      5 Santorini

      .…ja Karpathoskin olisi kyllä pakko mahduttaa tuonne…! ^_^

  11. 13

    Cerp sanoo

    Kauniisti kirjoitettu! Me ollaan miehen kanssa aika samanlaisia, jaetaan samat kiinnostuksen kohteet ja kaveripiirikin on sulautunut yhteen vuosien saatossa. Meille se sopii, 11 vuotta yhdessä tulee täyteen tänä vuonna. Ollaan molemmat himpun verran vajaa 30 vuotta, joten aikaisin on aloitettu :D

    Ja liittymättä mitenkään asiaan: löysin taannoin aivan mahtavan puikkohuulirasvan! Kurkelan vaalea suklaabalsami: http://www.yrttiaika.fi/product/44/kurkelan-vaalea-suklaabalsami ihanan lyhyt inci ja tosi rasvaista kamaa. Ostin omani Herkkujen Suomi -messuilta, mutta onneks näemmä voi tilata myös netistä.

    • 13.1

      Sanni sanoo

      Teillä on melkein yhtä pitkä historia kuin meillä :) Meillä vain ei kaveripiiritkään ole sulautuneet keskenään, tosin siihen varmasti vaikuttaa eniten se että kun muutettiin yhteen, asuinpaikkakunta oli kummallekin uusi ja kaveripiirit jäivät vanhoille paikkakunnille.

      Suklaahuulibalsami kuulostaa herkulliselta :) Incistä vain tiedän jo heti, että se on sitä puikoista tuttua huulten pinnalle jäävää tavaraa. Mun huulilla siis. Jostain syystä tuollainen rasvakompositio ei vain ”uppoa” mun huuliin :/

      • 13.1.1

        Cerp sanoo

        Voi harmi. Yleensä puikkorasvat on munkin kohdalla huonoja, mutta toi on kyllä toimii. Mutta valitettavasti suklaa ei juuri tunnu eikä tuoksu – mä en ainakaan löydä sitä :D En tiedä siitä tummemmasta versiosta, se vois olla suklaisempi.

  12. 14

    Jonttu sanoo

    Olen käynyt kaupassa testaamassa Korresin Santorini Vinea, kun hehkutit sitä jälleen matkakosmetiikkapostauksessa, mutta Jonttu ei kyllä yhtään lämmennyt… :)

    Sitä vastoin Jonttua alkoi sen viimeisimmän deodoranttipostauksen jälkeen kiinnostaa, miksei voisi käyttää itsekin pelkkää deodoranttia antiperspirantin sijaan. Ainakin näin alkumetreillä kokeilua Herbinan biohajoava Fresh-deodorantti on toiminut tosi hyvin. Toki minulla on sellaisia hikikohtauksia, jolloin mikään deodorantti ei pidä, esim. ennen jotakin jännittävää tilaisuutta, missä pitäisi vielä olla paremmat vaatteet päällä, hiki saattaa valua kuin seula, vaikka kävisi koko ajan pesemässä kainalot; toinen jopa antiperspirantillekin mahdoton tehtävä on teekupillinen: sen jälkeen tulee aina niin kuuma, että kainalot kostuvat. Siksi en useina päivinä juokaan mitään kuumaa, sillä yksikin kupillinen teetä riittää siihen, että kainalot on pestävä. :/

  13. 15

    maria sanoo

    Tämä on jännittävä aihe. En oudosti kaipaa koskaan omaa rakastani. Vietän aika paljon aikaa pois kotoa, yksin ja porukoissa, ilman murua matkassa. Meillä ei vaan nuo vapaa-ajanharrasteet juuri mätsää, vaikka muuten ollaankin just. Ja vaikka mätsäisi, menisin yksin. Tiedän, että mulla on paljon itsekkyyttä siinä, että haluan viettää niin paljon aikaa omillani, mutta tarvitsen sitä. Joskus surettaa toisen puolesta, siellä se urheasti odottaa aina kun reissaan viikon siellä, muutaman päivän tuolla. Mutta jos me oltais aina paita-peppuna joka paikassa, kokisin sen ahdistavana ja että minut on vangittu – olisin mieluummin sinkku kuin jatkuvasti toisen kanssa, enkä olisi onnellinen jos ei voitaisi olla erillään välillä. On todella harvinaista, että kaipaan rakastani kun olen matkalla, se tapahtuu ehkä kerran vuodessa, mutta sitten kun se tapahtuu, se on just tuommosta, että ah, haikeus.

    Nuorempana olin vissi, että mussa on vain jotain suurta vikaa, kun en ole ihan kippurassa aina miettimässä että mitähän sille kuuluu ja miettiikö se mua just nytten. :)

    • 15.1

      Sanni sanoo

      Mä voin samaistua tähän paljon, vaikka itse olen viime vuosina alkanut tuntea sitä haikeutta useammin. Enemmänkin kuin perinteinen ”mulla on ikävä sitä”, tunne on juuri sitä että haluaisi jakaa sen oman onnen tunteen toisen kanssa.

      Koti-ikävä taas on mulle ihan vieras käsite. Mun kohdalla pätee hyvin vahvasti ”home is where the heart is”. Voin kaivata stabiiliutta ja rauhaa, aloillaan olemista (vastakohtana aktiiviselle reissaamiselle jossa maisemat vaihtuu parin päivän välein), mutta se rauhan tyyssija ja ”koti” voi olla missä tahansa. Ja kun siihen vielä liittyisi rakkaani läsnäolo, niin silloin olen kotona.
      :)

  14. 16

    Satu V sanoo

    Kaunis kirjoitus, ymmärrän <3 Varmaan hyvin harvoin menee kaikki mieltymykset parisuhteissa yksiin. Meillä on matkailun suhteen yleisesti ottaen aika sama maku, mutta mulla taas veri vetää välillä sinne luonnon helmaan telttailemaan kun taas siinä menee raja miehelläni :D Nautin kyllä myös muistakin reissusta, mutta joskus kaipaisin vaikka sinne Lappiin enkä välttämättä tarvitse aina kaikkia nykyajan mukavuuksia reissussa ollessa.

    • 16.1

      Sanni sanoo

      mulla taas veri vetää välillä sinne luonnon helmaan telttailemaan kun taas siinä menee raja miehelläni :D

      Voi eih ^_^

  15. 17

    Anna Banana sanoo

    Tämä herätti kyllä ajatuksia… itse olen jotenkin kadottanut itseni tässä viimeisimmässä parisuhteessa. Olen esimerkiksi voimakkaasti mukana miehen harrastuksessa ja sen mukana tuomassa kaveripiirissä. Ennen tapaamistamme en todellakaan nähnyt itseäni moisessa mukana. Tämä ei ole tapahtunut minkään painostuksen tai vastaavan vuoksi. Osittain varmaan siksi, että olen meistä joustavampi tämänkaltaisissa jutuissa, mutta myös siksi, että psyykkinen sairauteni on tehnyt minut niin rampautuneeksi, että omaehtoinen tekeminen on todella hankalaa. On helpompi tarttua toisen tarjoamaan kainalosauvaan kuin lähteä ryömimään yksin eteenpäin. En esimerkiksi nyt kykenisi lähtemään yksin mihinkään reissuun, mutta ehkä sitten tulevaisuudessa. Usein en edes pysty päättämään, mitä haluan syödä saati ryhtyä ruuanlaittopuuhiin. Onneksi jotain omia juttuja on säilynyt, tietyt jumpat, taidenäyttelyt ja nämä kosmetiikkahömpötykset. On jopa pelottavaa huomata olevansa riippuvainen toisesta alkaen taloudellisista näkökulmista päättyen siihen, miten mielialani vaihtelee sen mukaan, olenko yksin vai mieheni kanssa. Sairastuminen on ollut aika kova koulu, kun menettää riippumattomuutensa ja toki paljon muutakin.

    • 17.1

      Sanni sanoo

      mutta myös siksi, että psyykkinen sairauteni on tehnyt minut niin rampautuneeksi, että omaehtoinen tekeminen on todella hankalaa.

      Tällaisiin on aina vaikea kommentoida riittävän empaattisesti mutta lähetän kuitenkin halin. Olin ensin kommentoimassa, että tilanteesi kuulostaa erikoiselta (”En esimerkiksi nyt kykenisi lähtemään yksin mihinkään reissuun, mutta ehkä sitten tulevaisuudessa. Usein en edes pysty päättämään, mitä haluan syödä saati ryhtyä ruuanlaittopuuhiin”) mutta sitten luin viestisi uudestaan ja tajusin että olin missannut tuon kohdan sairaudesta.

      Eli tilanteesi on sairauden kannalta täysin ymmärrettävä, mielestäni. Et varmastikaan ole kadottanut itseäsi parisuhteessa siten kuin joku jo perusluonteeltaan todella läheisriippuvainen, epäitsenäinen henkilö kenties voi kadottaa, olosuhteet vain ovat kohdallasi nyt sellaiset kuin ovat. Voimia ja hyvää jatkoa sinulle, näe tämä vain yhtenä vaiheena elämässä ja ole lempeä itsellesi :) Pahoittelen kömpelöä ilmaisuani mutta toivottavasti tavoitit lämmön sieltä keskeltä :)

      • 17.1.1

        Anna Banana sanoo

        Ei tarvitse kohdella silkkihansikkain tai olla ylivarovainen sanoissaan, mutta tietysti on aina mukavaa kokea ymmärrystä tai hyväksyntää.

        Olet kyllä todella sydämellisen oloinen ihminen ja juttusi tuntuvat todella aidoilta. Se tuo pienen mukavan lämpimän tuulahduksen vaikka sellaiseen päivään, kun ei muuta oikein jaksanutkaan. :)

        Kannustan kaikkia tekemään omia juttuja, vaikka ihan pieniä, jos ei muuhun repeä. Minusta se on tosi tärkeää ihan meille jokaiselle.

        • 17.1.1.1

          Sanni sanoo

          Kannustan kaikkia tekemään omia juttuja, vaikka ihan pieniä, jos ei muuhun repeä. Minusta se on tosi tärkeää ihan meille jokaiselle.

          Just näin <3

          Kaunista syksyä sinulle, Anna Banana :)

  16. 18

    sanoo

    Ihanasti kirjoitettu juttu :) Juuri tänään Hesarista luin artikkelin siitä, miten parisuhteissa yhdessä ja yksin vietettävä aika riippuu ihan siinä olevista ihmisistä: joku kaipaa enemmän omaa tilaa, toiset taas tekevät kaiken yhdessä. Minä olen vähän siinä keskivaiheilla, mutta ihannoin teidän kaltaisia parisuhteita missä uskallatte olla erillänne ja tehdä omia juttujanne pitkänkin aikaa. Kaipauskin on sopivassa määrin annosteltuna ihan mukava tunne, kun tietää että pian taas pääsee oman kullan kainaloon!

    • 18.1

      Sanni sanoo

      parisuhteissa yhdessä ja yksin vietettävä aika riippuu ihan siinä olevista ihmisistä: joku kaipaa enemmän omaa tilaa, toiset taas tekevät kaiken yhdessä.

      Juuri näinhän se on :) Ei ole mitään yhtä oikeaa mallia vaan parisuhteet muodostuvat kunkin luonteiden mukaan :) On ihan yhtä ok viettää jokainen päivä yhdessä kuin nähdä kerran kuussa, ja kumpikin suhde voi olla ihan yhtä täynnä rakkautta ja kiintymystä <3

  17. 19

    sanoo

    Kiitos kirjoituksesta <3

    Itse vietän ekaa kertaa pitkän aikaa erossa poikaystävästäni yliopistovaihdon merkeissä. Toista kiinnosti Aasia, minua Pohjois-Amerikka. WhatsApp-viestit vaihtuvat nyt 12 tunnin aikaerolla akselilla Kiina-Kanada :)

    Mun mielestä on tärkeää parisuhteessa osata myös olla hyvällä tavalla "itsekäs", jos tiedät mitä tarkoitan. Valita se, mikä itselle on parhaaksi. Jos olisin lähtenyt Aasiaan vaihtoon, olisin miettinyt aina "mitä jos" Kanadasta. Nyt kumpikin saa toteuttaa omaa unelmaansa :) Toki aina tulee niitä hetkiä, että kumpa voisin jakaa tämän hetken toisen kanssa.

    • 19.1

      Sanni sanoo

      Mun mielestä on tärkeää parisuhteessa osata myös olla hyvällä tavalla ”itsekäs”, jos tiedät mitä tarkoitan. Valita se, mikä itselle on parhaaksi. Jos olisin lähtenyt Aasiaan vaihtoon, olisin miettinyt aina ”mitä jos” Kanadasta.

      Ymmärrän täsmälleen mitä tarkoitat ja olen samaa mieltä :) Juuri noin se pitää mielestäni olla. Vaikka parisuhteeseen kuuluvat myös tietyt kompromissit, niin kaikkea ei voi eikä pidäkään kompromissata (tää ei ole varmaan suomea mutta tajuatte.. :)). Onnelliseen elämään kuuluu niin jakaminen ja toisen huomioonottaminen kuin oman itsensä toteuttaminen. Jos säätää omat toiveensa vain toisen halujen mukaan ja luopuu itselle tärkeistä asioista toisen vuoksi, ei sille mielestäni rakennu pohja kestävälle ja hyvälle parisuhteelle. Hyvässä suhteessa osapuolet antavat toisilleen tilaa ja mahdollisuuden olla myös ”itsekkäitä”, kuten kirjoitit, ja toteuttaa omia haaveitaan silloinkin kun toinen ei haaveeseen sovi. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.