Vuosi kosmetiikkamyyjänä

Lokakuun alussa tuli vuosi täyteen siitä, kun aloitin työskentelyn kosmetiikkamyyjänä. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin aloitin silloin harjoitteluni, ja tammikuussa siirryin vakituiseksi työntekijäksi.

Nyt seuraa pitkähkö postaus ensimmäisen vuoden kokemuksista.

Cosmetics

Vuosi on mennyt hurjan nopeasti. Tuntuu siltä, että olen aina kuulunut tälle alalle, mutta toisaalta myös siltä, että olen vasta ihan alussa ja opittavaa on vielä hirveästi. Liikkeessä on tuhansia tuotteita, ja minun pitäisi tuntea koko valikoima. Jokainen ymmärtää, että näin moni tuote ei tallennu mieleen vielä vuoden aikana. Mutta hyvällä mallilla ollaan….! Nyt olen aika hyvä kosmetiikkamyyjä, mutta viiden vuoden kuluttua voin olla jo erinomainen.

En myöskään ole mikään ekspertti ihonhoidossa, sillä en ole kosmetologi. Perusasiat ovat hallussa, ja niillä pärjään useimpina päivinä, kuten tässä postauksessa pohdiskelin. Mutta voin myöntää, että kun minulle eräänä päivänä tuli asiakas, joka pyysi apua miliumiensa hoitoon, jouduin ohjaamaan hänet kosmetologikollegani luokse.

Kosmetiikkaliike

Vaikka iho-ongelmat ovat tutumpia kosmetologeille, niin yhdessä asiassa olen kuitenkin parempi kuin työtoverini. Se on ainesosatietämys. Vaikka kosmetologien opintoihin kuuluu jonkun verran ainesosaoppia, ei kukaan minun työpaikallani ymmärrä ainesosista yhtään mitään, minua lukuunottamatta. Jotkut kollegani ovat tunnustaneet, että heitä ei vain kertakaikkiaan kiinnosta puteleiden tarkka sisältö. Heille riittää se tieto, mitä pakkauksessa sanallisesti kerrotaan tuotteen tehoista, siis ”kosteuttaa, kiinteyttää, silottaa” jne.

Työkaverini hieman ihailevat mutta samalla myös ihmettelevät kiinnostustani incejä kohtaan. Kun tässä yksi päivä kirjoitin ylös Biothermin uuden voiteen inciä aikeenani tutkia sitä kotona, kollega nauroi että olen minä kyllä hupsu, ja ettei hän tajua miten minua voi oikeasti kiinnostaa. Toisaalta hetkeä myöhemmin hän kysyi minulta, mitkä ainesosat tekevät uudesta Bare Minerals Matte Foundationista matan, ja miten se eroaa alkuperäisestä. Siihen kysymykseen osaan kyllä vastata, vaikka en miliumien hoidosta tiennytkään! :)

Kun valmistuu kosmetologiksi, meikkitaiteilijaksi tai kosmetiikkamyyjäksi ja saa töitä kosmetiikan myyjänä, silloin se ”opiskelu” vasta alkaakin. Liikkeiden laajassa tuotevalikoimassa riittää opeteltavaa. Muistan, kuinka kauhuissani itse olin ensimmäisinä viikkoina, kun katsoin loputtomilta vaikuttavia tuoksuhyllyjä. ”Miten sinä voit muistaa nämä kaikki?” kysyin yhdeltä etevimmistä kollegoistani. ”Kun täällä on katsellut samoja hyllyjä monta vuotta, niin huomaat kyllä että tuotteet vain jäävät mieleen..!” hän naurahti. En silloin meinannut uskoa sitä, mutta nyt tiedän, että näinhän se on.

Opintovihko

On turha yrittää ahmia liikaa tietoa kerralla. Harjoitteluni alussa lähdin tutustumaan liikkeen valikoimaan opettelemalla joka päivä uuden sarjan. Luin merkkien koulutuskansioita, tein muistiinpanoja, vaadin työtovereita ja sarjojen konsulentteja pitämään minulle luentoja ja vietin bussimatkat nenä kiinni opintovihossani. Vaikka kuinka luin kerta toisensa jälkeen, mitä tuotteita kuuluu esimerkiksi Biothermin valikoimaan, alkoivat Biothermin purkkirivistöt käydä tutuksi vasta kun olin ollut töissä runsaat puoli vuotta. Aika tekee tehtävänsä.

Opintovihko2

Myyjillä on luonnollisestikin myös muita tapoja tutustua sarjoihin. Maahantuojat järjestävät muutamia kertoja vuodessa lyhyempiä uutuuskoulutuksia sekä kattavampia peruskoulutuksia. Uutuuskoulutuksissa käydään läpi vain kauden uudet tuotteet ja peruskoulutuksessa tutustutaan valikoimaan perusteellisesti. Uutuuskoulutukset kestävät vain muutaman tunnin ja peruskoulutukset 1-2 päivää.

Koulutukset ovat mielenkiintoisia tapahtumia. Eivät pelkästään siksi, että opimme uutta, vaan merkkien imagon tarkkailun kannalta. Minusta on hurjan kiintoisaa analysoida, millaisen fiiliksen maahantuoja haluaa meille myyjille välittää. Jokainen merkkihän haluaa, että me myisimme ja tarjoaisimme ensimmäisenä juuri heidän tuotteitaan, ja saavuttaakseen tämän tavoitteen heidän on luotava brändistään mielikuva sinä ”parhaana” vaihtoehtona. Toiset merkit onnistuvat tässä paremmin kuin toiset.

Labels

Erään merkin tilaisuuksissa jo kouluttajat itse ovat päästä varpaisiin viimeisen päälle laitettuja ja kauniisiin, istuviin vaatteisiin pukeutuneita. He puhuvat hymyssä suin, elehtivät innostuneesti ja käyttävät superlatiiveja joka toisessa lauseessa. Tilaisuuksissa esitetään upeita imagofilmejä joiden tarkoituksena on luoda tunnelmaa ja vahvistaa merkin erityistä, trendikästä henkeä. Pompöösiä ehkä, mutta vaikutus? Kuulijalle tulee väkisinkin tunne, että tämä merkki on jotain aivan upeaa, – haluan välittää asiakkaillenikin palan tätä laadun ja luksuksen fiilistä.

Toisen merkin tilaisuudessa valkoisiin labratakkeihin pukeutuneet kouluttajat säästelevät hymyjään, valkokankaalle ei vyörytetä taiteellisia filminpätkiä eikä tuotteita hehkuteta kolmanteen potenssiin. PowerPoint-esitykset ovat värittömiä ja sisältävät vain tarkoituksenmukaisen tiedon. Asiallista, kyllä. Informatiivista, kyllä. Mutta kumpiko tilaisuus jättää meille halun myydä tuotetta? Psykologisesti mielenkiintoista!

01v/3/arve/G2570/054

Ehkä antoisinta ensimmäisen vuoteni aikana on ollut vakioasiakkaiden saaminen. Vaikka olen vasta myyjän ”raakile”, uran alkutaipaleella ja edessä paljon kehittymistä, olen saanut muutamia asiakkaita jotka haluavat asioida vain minun kanssani. Se on jotenkin todella liikuttavaa ja tulen siitä mielettömän iloiseksi. Minulla on myyjänä aika persoonallinen tyyli, olen varmasti aika lailla tuttavallisempi ja rennompi – ja ennenkaikkea puheliaampi – kuin monet kollegani, ja tiedän ettei se sovi kaikkien asiakkaiden makuun. Toisaalta ne, joiden makuun se sopii, palaavat mielellään uudestaan palveltavakseni. Parhaat asiakkaani puhuttelevat minua etunimellä ja käyvät välillä liikkeessä vain tervehtimässä minua. Kun kuulee  asiakkaan sanovan ystävälleen, että ”Tämä myyjä on oikea löytö!”, tietää olevansa oikealla alalla. Ja töihin saapuu aamuisin hymy huulilla.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Ihana postaus!:) Olipa mukava lukea tuntemuksistasi tältä alalta.

    Jos sinulla on joskus aikaa, voisitko kirjoittaa postauksen stereotypisistä asiakkaista tai siitä, miten kosmetiikkaostoksilla kannattaa tai ei kannata toimia? Tykkään jotenkin kovasti kirjoitustyylistäsi, se on elävä ja vie mukanaan.:)

    • 1.1

      Sanni sanoo

      Kiitos Moukku! :)

      Virve ja Terhen on tainneet kummatkin kirjoittaa hauskat postaukset noista stereotyyppisistä asiakkaista ja miten kosmetiikkaliikkeessä kannattaa ”käyttäytyä”, joten en tiedä saisinko aiheesta enää mitään uutta irti. Mutta ehkä tulevaisuudessa…! :)

  2. 3

    sanoo

    Tällaisia postauksia on ihana lukea! Itse kykin täällä toimistossa duunissa, joka ei tunnu ollenkaan omalta hommalta. Tosin tämä on vain väliaikaisratkaisu ja ensisyksyllä jatkan taas opintoja ja toivottavasti valmistun joskus ja voin olla yhtä iloinen duunistani kuin sinä olet. Hyvää alkanutta työviikkoa!

  3. 4

    Mansu sanoo

    Voi, miten kiva postaus! Itsekin opiskelen nyt kosmetiikkamyyjäksi ja pitäisi valmistua toukokuussa, sitä ennen pitäisi myös tosiaan se työharjoittelu suorittaa. Samalla pelottaa vietävästi, kun myös olen kuitenkin mielettömän innoissani ja hyvinkin tietoinen siitä että tämä ala on se jossa haluan sitten myös vakituisesti työskennellä. :)

  4. 5

    sanoo

    Olipas kiva lukea tätä! Lisää, lisää :)
    Ja superkiinnostavaa on juuri tuo imagonrakentaminen. Vaikkei varmaankaan suoranaisesti haluaisi ”mennä mainostajan halpaan”, niin niin se vain ihmismieli toimii, että jokin mielikuva jää päällimäiseksi, ja muistuu mieleen kysyttäessä suosituksia. Ovelaa!

  5. 6

    milipili sanoo

    Minäkin tykkäisin olla kosmettiikkaosastolla/liikkeessä töissä, asiakkaat vaan eivät kiinnosta =)

  6. 7

    sanoo

    Ihana postaus! Kiva kuulla että mistä olet lähtenyt ja mihin olet päässyt. Taidat olla juuri oikealla alalla! Tai siis ei taida – olet. Oletko joskus tehnyt postauksen siitä missä opiskelit, vai oletko pitänyt ”yksityisenä” asiana? Kiinnostaisi tietää :)
    Mua myös kiinnostaa kauneudenhoitoala, ja olen hakenut kaksi kertaa estenomiksi lukemaan. Kummallakin kerralla pisteitä jäi siitä pirun kemiasta… Turhauttavaa! Olen myös käynyt yksityisen kosmetologikoulun haastattelussa, päässyt sisään mutta rahatilanne ei oikein antanut periksi… Mitä mieltä olet Make Up Centeristä? Olen tällä hetkellä au pairina Ranskassa, ja nyt mulla on aikaa miettiä erilaisia vaihtoehtoja, ja tuo koulu vaikuttaisi mukavalta. Mitä mieltä ylipäätään olet siitä, mitä kauneudenhoitoalalla arvostetaan; yksityisiä vai valtion (AMK) kouluja? Olen myös miettinyt josko etsisin täältä jotain kauneudenhoitokursseja, Ranskahan on kauneuden maa, ja olisi mukava lisä saada papereihin ranskalainen koulutus – vaikka pienikin! Otan kaikkia vinkkejä vastaan, mitä mun kannattaisi tän vuoden aikana täällä miettiä, minne lähteä opiskelemaan. Tällä hetkellä mua kiinnostaa KAIKKI kauneudenhoitoalalla, voisin tehdä vaikka mitä ihanaa!! Voi ei mikä romaani, koita kestää… ;) <3

    • 7.1

      Sanni sanoo

      En ole kirjoitellut yksityiskohtia opinnoistani, sillä koulun nimi ja paikkakunta eivät kuulu tänne blogin puolelle. Sen verran olen tainnut kertoa, että suoritin myynnin ammattitutkinnon joka keskittyi kosmetiikan myyntiin, ja tittelinä oli näin ollen ’kosmetiikkamyyjä’. Opintoihin kuului paljon yritysvierailuja, markkinointia, esillepano- ja asiakaspalveluoppia ja kosmetiikan kemiaa. Kosmetiikan kemian kurssi oli sama kuin estenomeilla, tosin tietysti tiivistettynä, mutta perusasiat samat. Erittäin antoisaa!

      Olen kuullut Make Up Centeristä sekä hyvää että huonoa, toiset sen käyneet on suunnilleen haukkuneet sen ja toiset taas olleet hyvinkin tyytyväisiä. Riippuu varmasti ihan siitä, millaisia opettajia kohdalle sattuu.

      Mitä kouluihin ja niiden arvostukseen tulee, ainakin täällä mun kaupungissa tunnutaan arvostavan enemmän valtion kouluja. Olen kuullut useammin kuin kerran, että joku paikka ei enää koskaan ota harjoittelijaa yksityisestä koulusta. Musta tuntuu hassulta, että yksityisestä koulusta maltaita maksava henkilö olisi vähemmän motivoitunut kuin valtion koulua käyvä, mutta monilla työnantajilla tuntuu olevan sellaisia kokemuksia.

      Jos sulla vain rahatilanne sallii koulutuksen Ranskassa, niin varmasti se näyttäisi hyvältä CV:ssä..! :)

      • 7.1.1

        Lotta sanoo

        Voiko sitten olla niin, että yksityiseen on kuitenkin hieman helpompi päästä…? Siis esimerkkinä estenomin opinnot, joissa on kaksi-kolmepäiväiset pääsykokeet; on esseetä, englanninkielinen tehtävä, kemiaa, haastattelut ja ryhmätehtävät. Yksityiseen (nyt esimerkkinä Make Up Center) lähetetään hakemus ja käydään haastattelussa. Ja miksei ykstyinen ottaisi 3000 euroa maksavaa opiskelijaa kouluun? En keksi muutakaan, koska kummassakin varmasti ollaan yhtä motivoituneita, mutta AMK:hon haettaessa pitää nähdä hieman enemmäm vaivaa. Tosin 3000-4000 euron maksaminen (ja jopa opintolainan ottaminen) on minusta myös aika vaivalloista!! :D
        Täytyy miettiä erilaisia vaihtoehtoja, jotta unelmien alalleni pääsisin :) Kiitos paljon vastauksestasi :)

        • 7.1.1.1

          Sanni sanoo

          Joo, tuon on kyllä hyvä näkökulma, että yksityiseen on tosiaankin helpompi päästä. Yleensäkin maksaminen riittää, ja tämän vuoksi yksityisiin kouluihin varmaan päätyy jonkun verran myös ns. ”pappa betalar” -tyyppejä, jotka eivät ole muutakaan keksineet ja vanhemmat ovat kustantaneet jonkun ”ihan kivan” koulutuksen.

          Mua on vähän huvittanut nuo yksityisten meikkikoulujen ”haastattelut”. Kun kurssit aika harvoin ovat täynnä, niin miksipä he nyt jonkun haastattelun perusteella ketään maksuvalmista hakijaa olisivat hylkäämässä? ;)

          • 7.1.1.1.1

            Lotta sanoo

            Jep, samaa olen miettinyt. Kun lähettelin tuonne kouluun sähköpostia jo aiemmin (ennen kuin tiesin au pairin mahdollisuudesta), minulle vain sanottiin että jos minua kiinnostaa, voin ennen koulun alkua tulla ”vilkaisemaan koulua ja tutustumaan opettajiin” eli tuolla ei edes käytetty sanaa haastattelu :) Mutta kaipa nekin haluaa sen jotenkin virallisena pitää?! Mutta tosiaan, onhan se harmi että jos sen takia jää ”toisarvoiseksi” jos on säästämällä säästänyt tai joutunut ottamaan opintolainaa (niin kuin minä joutuisin tekemään) päästäkseen kouluun mikä tuntuu todella mielenkiintoiselta…

    • 8.1

      Sanni sanoo

      En tiedä, itse tarkoitan ei-yksityisia kouluja, miksi niitä sitten ikinä kutsutaankaan. :)

      • 8.1.1

        Lotta sanoo

        Joo – en ole itsekään varma siis pitäisikö sanoa valtion tai kunnan koulu, mutta tarkoitin ei-yksityisiä :)

  7. 9

    Ulpu sanoo

    Kiva postaus. Itsekin kosmetiikkamyyjän työtä tehneenä ja sitä kaipaavana näitä on mukava lukea. Sinä varmasti oletkin sellainen välitön myyjä, jonka luo on helppo tulla esim. ongelmaisen ihon kanssa. :)Mulla on ollut just tuo käsitys kosmetiikkamyyjistä yleensä, että INCI-tuntemus ei ole kovin hääviä, on siis enemmän kuin hienoa, että sä oot niin kiinnostunut ja saat olla expertti siinä asiassa. Mukavaa työviikkoa mukavassa työssä!

  8. 10

    Katie sanoo

    Häiritseekö sinua muuten tuo että työkaverisi eivät ymmärrä tai ole kiinnostuneita inceistä? Itselleni tulee asiakkaana vähän hassu tunne kun luen kosmetiikkaliikkeessä incejä etsien vaikka paraffiiniöljytöntä sy-voidetta ja myyjä tulee tarjoamaan apua. Eihän myyjä toki voi tietää miksi syynään pullonkylkeä niin tarkkaan ja hänellä varmasti on paremmin omakohtaista kokemusta monista tuotteista. Jos minulla olisikin jotain kysyttävää niin se liittyisi varmasti jollain tavalla inceihin, mutta koska aniharva myyjä on yhtä kiinnostunut kuin sinä, vältän kiusallisia tilanteita ja kieltäydyn avusta.

    En voi ymmärtää ettei incit kiinnosta ammattilaista, minusta ne ovat jo maallikkonakin niin kiehtovia! :D

    • 10.1

      Sanni sanoo

      En nyt tiedä ”häiritseekö”, mutta vähän ihmetyttää. Tavallaan en ihan ymmärrä, miten voi olla alalla ilman, että on kiinnostunut purkkien sisällöstä. Minusta se on itsestäänselvä osa ammattitaitoa, ja luulisi kiinnostavan jokaista kosmetiikan parissa työskentelevää jo ihan luonnostaankin. Ihan yllätyin siitä, että näin ei olekaan.

      Itse koen, että en osaisi tehdä tätä työtä ilman incilukutaitoa, mutta kollegani pärjäävät kyllä vallan loistavasti. Eli mikään must-juttu se ei liikkeessä ole, ja asiakkaat kysyvät inceistä todella harvoin. Minä haluan kuitenkin oikeasti tietää, mitä myyn, ja purkkien lukutaito auttaa minua näkemään, miten pitkälle pakkaustekstien lupaukset pitävät paikkansa. Minusta olisi hurjan kiusallista, jos en osaisi vastata asiakkaalle, onko tuotteessa esim. silikonia, väriaineita tai mineraaliöljyä.

  9. 11

    Aneve sanoo

    On niin hienoa, että olet löytänyt työn, jonka tekeminen tuottaa iloa. Ja hienoa on myös se, että uskalsit lähteä tavoittelemaan sitä, mitä oikeasti haluat tehdä. Viimeaikoina olen pohtinut itsekin, mikä oikeasti voisi olla sellainen työ että menisin aamulla työpaikalle hymyssä suin. Toivottavasti se löytyy. Ainakin tästä postauksesta saa rohkaisua sen etsimiseen :)

  10. 12

    TaoTao sanoo

    Hei! Mitä tuotetta suosittelisit tummille silmänalusille? Minun silmänaluset ovat tummat aina, olleet niin kauan kuin muistan, eli kyseessä on perinnöllinen riesa. Silmäpusseja ei ole, päinvastoin silmänalunen on kuopalla, joten tummuus johtunee siitä, että kuoppa saa aikaan varjon. Onko kokemusta Benefitin Erase Pastesta?

    • 12.1

      Sanni sanoo

      Benefitin tuotteista mulla on vielä toistaiseksi nolla kokemusta.

      Parhaimpia itse tuntemiani ”aseita” tummia silmänalusia vastaan on kerrostaminen, eli useaa tuotetta vaan päällekkäin. Yksittäisistä peiteaineista parhaimpia on mm. Lancômen Effacernes Longue Tenue, mutta tositummille silmänalusille tekisin esim. niin, että laittaisin alimmaksi ohuelti meikkivoidetta, sitten päälle peitevoidetta ja päällimmäiseksi vielä puuteria tai meikkipuuteria kiinnittämään. Mikäli silmänaluset ovat kuivat, tämä operaatio tietysti korostaa niiden kuivuutta, mutta siinä pitää vain sitten päättää että kumpaako ongelmaa haluaa häivyttää.

      Erittäin tummat silmänaluset omaava kollegani käyttää Blascon Tattoo Eraseria.

      • 12.1.2

        sanoo

        anteeks kun korjaan, mutta tuotteen nimi on Joe Blasco Tattoo Cover :)

        t. eräs pandasilmäinen kosmetologiopiskelija

  11. 13

    Terhi sanoo

    Minä puolestaan maalikkona haluaisin myyjien tietävän inceistä enemmän. Itse haluan välttää joitain aineita esim. voiteissa ja kosmetiikassa, ja on tooodella noloa, jos myyjä tyrkyttää sellaista tuotetta vaikka olet juuri sanonut, mitä tuotteessa ei saa olla.
    Ihana blogi ja ihana kirjoitustyyli. Olen saanut varmaan satoja vinkkejä ihan päivittäiseen meikkaukseen sinulta ja muutaman tuotteenkin olen uskaltautunut tilaamaan netistä.

    • 14.1

      Sanni sanoo

      Saa kysyä, mutta en ole siitä aiemminkaan blogissa kirjoitellut. :) Tein asiakaspalvelutyötä toimistossa, hyvin tavallinen työ.

  12. 15

    eimii sanoo

    Ihana postaus…! Toivoisin vain että itsekin tulevaisuudessa löytäisin työpaikan joka tuntuisi _noin_ omalta. :) On vaan niin ihailtavaa seurata miten joku nauttii työstään noin paljon. :) Niin se kuuluukin olla! Onko tuo toinen kuva muuten teidän liikkeestä otettu?

  13. 16

    sanoo

    Kivaa luettavaa. Itse hakeudun mieluummin sinun kaltaisesi, hiukan rennomman (silti asiantuntevan) myyjän tykö kuin Asian Hywin Wakawasti Ottawan Senatorsin.

  14. 17

    Nina sanoo

    Mielelläni kuulisin vastauksesi tuohon: ”mitkä ainesosat tekevät uudesta Bare Minerals Matte Foundationista matan, ja miten se eroaa alkuperäisestä.” Se on mietityttänytkin minua jo jonkin aikaa :)

    • 17.1

      Sanni sanoo

      Alkuperäisessä versiossa on hohdon tuovaa bismuth oxychloridea, sekä korkeampi pitoisuus kiiltävää micaa. Mattaversiossa ei bismuth oxychloridea ole, ja siihen on lisätty talia imevää silicaa ja calcium silicatea.

      • 17.1.1

        H2O sanoo

        Vakuuttaisi vähän enemmän jos osaisit suomeksi kertoa mistä puhut. :P Kohta varmaan yhtä sujuvasti puhut monen kosmetiikkatuotteen keskeisestä raaka-aineesta hydrogen oxidesta.

        Suomeksihan nuo ovat vismuttioksikloridi, silika ja kalsiumsilikaatti.

        Onnea sinulle 1-vuotissynttäreistä ja menestyksekästä uraa alalla!

        • 17.1.1.1

          Sanni sanoo

          Heheh, arvasinkin että joku tärkeilijä puuttuu tuohon! ^_^ Aikaisemminhan olen tosiaan puhunut bismuth oxychloriden yhteydessä vismuttioksikloridista ja silican kohdalla piimaasta tai piidioksidista, mutta tällä kertaa päätin valita purkkien kyljessä olevat versiot että nekin, jotka eivät nimien ”suomennoksia” tiedä, tajuavat mistä aineista on kyse.

          Jopa sarjojen kouluttajat käyttävät ainesosista usein ei-suomennoksia, eli eivät ne kaikilla ammattilaisilla ole hallussa.

          Kiitos vaan onnitteluista! :P

  15. 19

    sikke sanoo

    Olet kyllä huippu myyjä! Osaat asiasi ja saa rehellisen mielipiteen.. olet myynyt minulle kynsilakkoja ja kehuitkin minun kynsiä ja niiden mätsäystä muuhun asuun. Jo siitä tuli tuli todella hyvälle mielelle! Jos siis asuisin 4oo kilometriä lähempänä, olisin aivan varmasti vakioasikkaasi!

    • 19.1

      Sanni sanoo

      Hei, kiva kuulla! Kyllähän nyt upeille kynsille täytyy aina kehut heittää…! ^_^

      Ja hei — nyt on pakko mainita että WordPressin tilaston mukaan tämä juuri naputtelemani kommentti on 10 000. kommentti Karkkipäivä-blogissa…! Jessus…! Siis täällä on 10 000 kommenttia…! Okei, osa niistä on mun vastauksia mutta joka tapauksessa… huh mikä luku!

  16. 20

    mango sanoo

    hei!
    pakko sanoa, että tuo teksti sai mut hymyilemään ja hyvälle tuulelle. on se hassua, kuinka joku on voinutkin löytää itselleen työn, joka jaksaa kiinnostaa kaikin puolin. usein kuulee valitusta: ”on se hirveetä ku mä taas jouduin kattoon niiden kakaroiden pärstöjä siellä koulussa, kun ne TAAS vaan huusi ja riehui” tai ”voi kamala kun jouduin TAAS vaan purkamaan niitä lasteja hyllyille voivoivoi”.

    mä ihailen ihmisissä sitä, kuinka intohimoisesti ne puhuu rakastamistaan asioista. sulla se on kosmetiikka yms, ja mä toivon, että joskus löytäisin itsekkin jotain sellaista, jonka eteen mä haluisin tehdä paljon töitä ja nähdä vaivaa.

    tsemppiä sulle kosmetiikka-alalla, seuraan blogiasi innolla! :–)

    • 20.1

      Sanni sanoo

      Voi kiitos mango!

      Mä kyllä tosiaan hymyilen töissä vaikka pölyrätti kädessä, olen ihan fiiliksissä jo hyllyjen puhdistamisestakin kun purkkeja nostellessa niiden paikat jää yhä paremmin mieleen mikä auttaa mua työssäni! ^_^

  17. 21

    sanoo

    Hauska lukea kokemuksiasi! :) Aina joskus sitä miettii, oisko sittenkin halunnut tuolle alalle. Äidin liikettä kun olisi hyvin voinut jatkaa – tai vaikkapa muuttaa liiketoiminta toiseen kaupunkiin, kun äiti jäi eläkkeelle. Noh, en mä lopulta tiedä oisko musta ollut siihen – tai varmasti olisin siihen pystynyt, mutten tiedä olisiko se sellaista mitä haluaisi tehdä lopun elämää. Äidin liikkeen loppuunmyynnissä olin kuitenkin lopussa mukana, sen jälkeen kun ryppyrasvat ja kalliimmat tuotteet oli myyty, minä jäin yksin liikkeeseen myymään meikkejä. Oli hauska kyllä jutella äidin asiakkaiden kanssa, ja vaikken shokkipinkissä tukassani lävistyksen kera (joskin aina tiukasti jakkupuvussa :D) näyttänytkään ihan average kosmetiikkamyyjältä, asiakkaat luottivat äitini ammattitaitoon niin paljon, että siitä oli kuulemma pakko ollut siirtyä jotain tyttärellekin. :D

    Yksityisyrittäjän arki tosin olisi vähän kosmetiikkamyyjän työtä stressaavampaa, kun joka ainoa varastettu tuote on pois sinulta itseltäsi eikä lomapäiviä oikein kerry. Toisaalta taas yksityisyrittäjäpuoli on kai melkein ainoa, johon pääsee ilman koulutuksia nykyään. Silloin aikanaan äidin nuoruudessa hän kyllä alotti suuremman marketin kosmetiikkaosastolta, mutta ei siihen mitään perustutkintoa tarvittu.

    Mutta oli kyllä mahtava fiilis kun pääsi lykkäämään siihen jakun rintapieleen Lancômen koulutuksesta Ranskasta saadun kultaisen ruusupinssin – vaikka enhän minä itse tietenkään missään koulutuksissa koskaan ollutkaan käynyt. :) Vielä kun keksisi, missä sitä samaa pinssiä nykyään käyttäisi. :D

    Kysynpä vielä sulta tässä sellaista, että miten tiukasti sun tarvitsee valvoa varastamisia? Meinaan suuremmassa firmassa hälyttimet toki pelottavat varkaat pois, ja teillä varmaan ne hoitavat homman? Itse tunsin hirveää häpeää, kun selkeästi myymälävarkaustarkoituksessa myymälään tuli aina välillä ihmisiä isossa porukassa peittämään kaiken näkyvyyteni koruhyllylle, ja totta kai siinä joutui sitten jättämään sillä hetkellä palvelemasi asiakkaan hetkeksi yksin, koska oli pakko mennä katsomaan olan yli mitä siellä koruhyllyllä puuhataan… Ja siltikin tavaraa hävisi, hups vaan ja korvakorut häipyivät telineestä maagisesti porukan mukana. Inhottavasti vielä hajaannuttiin eri puolille liikettä niin, että mun oli mahdotonta vahtia jokaista.

    • 21.1

      Sanni sanoo

      Toki munkin pitää valvoa mahdollisia varasteluja, mutta ikävä kyllä täällä päin varkaat ovat niin ammattilaisia että he nappaavat mitä haluavat vaikka tuijottaisit herkeämättä. Ja laukut on vuorattu foliolla tai jollain joka estää hälyjen toimimisen. Varastetut kamat kassiin ja portista ulos, ei piippaa. :( Tuntuu että nuoret teininäpistelijät on jo ihan pieni kiusa näihin (usein ulkomaalaistaustaisiin) ammattivarkaisiin verrattuna. Totuus on, että ei me paljon sille mitään voida. :(

      Hauska detalji tuo Lancômen ruusupinssi…! ^_^ Yleismyyjät ei saa pitää mitään tuollaisia, sillä mehän ei saada ”edustaa” mitään tiettyä merkkiä tai vaikuttaa puolueellisilta. Lancômen omilla konsuilla varman onkin tuollaiset. :)

      • 21.1.1

        Susa sanoo

        Muistakaa aina katsoa asiakasta silmiin ja tervehtiä heitä näkyvästi, näin heidät on huomattu ja varsinkin näillä teininäpistelijöillä (varmaan ammattivarkaillakin) varastelu sinun liikkeessäsi voi silloin jäädä tekemättä.

        • 21.1.1.1

          Sanni sanoo

          Kaikki asiakkaat tervehditään, ellemme kaikki myyjät ole varattuina jossain nurkissa niin ettei katsekontakti uuteen asiakkaaseen onnistu. Mutta näin käy aika harvoin.

  18. 22

    sanoo

    Ihanat asiakkaat ovat kyllä työn suola, varsinkin nuo ”vakkariasiakkaat” ketkä haluavat asioida vain Sinun kanssasi :). Minulla oli edellisessä työpaikassa sellaisia, ja he tosiaan kertoivat aina kuulumisia ja rupattelin heidän kanssa välillä jopa puolikin tuntia (ja samalla tehtiin kauppaa).

    Eräässä paikassa taas pomo ei tykännyt, että asiakkaan kanssa rupatellaan rennosti ja myydään siinä sivussa. Hänen mielestään piti (pakko)myydä ja vaihtaa siinä sivussa pari sanaa. Opin tuonkin tavan, mutta se ei ole minua. En tykkää olla sellainen tyrkkymyyjä. Tykkään höpötellä ihmisten kanssa ja tehdä sitä kautta myyntiä omalla tavallani. Moni asiakas kehuikin minua tässä, ja eräs sanoikin ”vahingossa” liian kovaa pomoni kuullen ”on se kiva että sentään yksi myyjä on ihmisläheinen, rento ja huumorintajuinen eikä hyökkää kimppuun kuin hyeena!” :D. Kyllä siinä vähän niska punotti niin pomollani kuin myös minulla…^^’

    • 22.1

      Sanni sanoo

      Hänen mielestään piti (pakko)myydä ja vaihtaa siinä sivussa pari sanaa. Opin tuonkin tavan, mutta se ei ole minua.

      Mä en varmaan koskaan opi…. ^_^ Jotenkin toimin myyjänä automaattisesti niin, miten itse haluaisin asiakkaana tulla kohdelluksi. Onneksi meillä myöskään esimies ei vaadi tyrkyttämistä tai asiakkaiden stalkkausta. Mä en ainakaan tulisi asiakkaaksi liikkeeseen, jossa mun ei annettaisi rauhassa katsella, enkä siksi myöskään itse ”hyeenoi” asiakkaita. :P Tietysti kysyn, voinko auttaa, mutta jos vastaus on ’ei’ niin kunnioitan sitä enkä kyylää perässä.

      • 22.1.1

        sanoo

        Tyrkkymyyjää rasittavampi on myyjä, joka päättelee ulkonäöstäni, että mun kuuluisi suunnata sinne päikkärikosmetiikan puolelle.

        Ikuisesti katkerana kerron aina tästä Sokoksen tapauksestani… Minä: ”Oisko teillä kulmakynää, mielellään ei hirveesti yli 30 euroa, tärkeintä ois oikea sävy?” Myyjä: ”Tota jos on hinnasta kiinni niin suosittelisin tota toista puolta liikkeestämme.”

        Kysyin toiselta myyjältä koska en suostunut uskomaan ensimmäistä, ja poistuin lopulta Diorin kynän kanssa, joka oli vain vähän yli 30 euroa. Anteeksi mitä, eikö se myyjä kuunnellut mua yhtään? Kyllä selektiiviseltä puolelta saa helposti kulmakynän kolmeenkymppiin…

        Se on kyllä hassua kun sitten kun ryhtyy jotain kalliimpaa ostamaan, monen myyjän asenne muuttuu ihan kokonaan ja johan sataa näytettä ja ehdotuksia. :) Onneksi tämä ei ole jokaisen myyjän asenne, mutta valitettavan usean vanhan polven myyjän silti. Uskoisin, että Sanni ainakin tietää jo tämän bloginsakin perusteella kuinka nuoria kiinnostaa kyllä muukin kuin Maybelline. :)

        Toisaalta Virve (muistaakseni) siitä sanoikin, että monille on niin epäselvää selektiivisen ja päikkärin ero saatikka hinnoittelu yleensä, että asiakkaalle täytyy monesti selittää kädestä pitäen mitä hintaluokkaa missäkin on – kun asiakas pyytää jotain keskihintaista, ja 20 euron ripsiväri onkin pyörryttävän kallis. :)

        Erityisesti positiivisesti täytyy sanoa Kicksistä, siellä ei kai kertaakaan ole muhun suhtauduttu asiakkaana alentavasti. Siellä se menee niin, että jos sanon jotain hintavaksi, minulle esitellään sen sarjan sijaan tuote vaikkapa Cliniquelta, jossa hinnat ovat hieman halvemmat mutta siltikin markettia kalliimmat. :)

        • 22.1.1.1

          Sanni sanoo

          että monille on niin epäselvää selektiivisen ja päikkärin ero saatikka hinnoittelu yleensä, että asiakkaalle täytyy monesti selittää kädestä pitäen mitä hintaluokkaa missäkin on

          Tuo on ihan totta…! Monet asiakkaat, jotka ainakin omien sanojensa mukaan ”ovat aina käyttäneet Lancômea”, saattavat olla todella järkyttyneitä, kun paljastuu paljonko Lancômen voiteet maksavat. Viimeksi tällainen asiakas osti lopulta Lancômen sijaan Weledan yövoiteen, jonka hinta 30€-jotain oli sekin sillä rajalla että kirpaiseeko.

          Mutta tosiaan, jollekulle 25€ meikkikynästä on keskihinta, toiselle pilkkahinta, kolmannelle luksustasoa. Mä kysyn vaivaannuttavat hetket välttääkseni usein jotain sen tyylistä, että ”Miltäs esim 20€ kuulostaa rajauskynästä? Mennäänkö mieluummin alaspäin vai jopa ylöspäin?” Siis jotain tällaista humoristista niin että asiakkaat naurahtaa ja rentoutuu, eikä heidän tarvitse kiusaantua siitä jos etsivät jotain vaikka opiskelijabudjetilla.

          • 22.1.1.1.1

            sanoo

            Niin ja oppimisella lähinnä tarkoitin, että aina silloin opin olemaan niin kuin esimies sattui olemaan paikalla ”vahtimassa”. Oli hieman kiusallista käydä kysymässä asiakkaalta tarvitseeko apua- > ei tarvinnut, halusi vain katsella -> jätin omaan rauhaan ja siivoilin osastoa.

            Esimies tuli paikalla, suhahti että käy kysymässä onko tarvetta myyjälle ja kerroin että ei ole hän haluaa vain katsoa. ”No MENE kysymään uudestaan!”. Sanoppa siinä pomolle että enpäs mene kun hän haluaa olla rauhassa -__-. Onneksi asiakas katsoi minua vain hölmistyneenä kun tulin uudelleen siihen lähettyville (esimiehen katseet niskaan porautuneena), eikä suutahtanut.

            En tykkää tuollaisista myyjistä ja liikkeistä yhtään, harvoin sellaiseen tulee edes mentyäkään. Onneksi esimies viihtyi kuitenkin usein takahuoneen tiloissa…

            • 22.1.1.1.1.1

              sanoo

              Oli ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta, kun joudun paikkaan jossa minusta yritetään muovailla sellaista myyjää kuin en ole. Ja sitten vielä painotettiin että pitää olla omaa persoonaa ja sitten se ei kelpaakkaan :D. Vaikka myynnit nousivat ja sain vakkariasiakkaita itselleni.

            • 22.1.1.1.1.2

              Sanni sanoo

              Esimies tuli paikalla, suhahti että käy kysymässä onko tarvetta myyjälle ja kerroin että ei ole hän haluaa vain katsoa. “No MENE kysymään uudestaan!”.

              Huhhuh, siis ihan kauheaa toimintaa….! Kyllähän nyt jokainen, ihan ne esimiehetkin ja myyntistrategioiden kehittelijät tajuaa, että asiakkaan vieressä kyttääminen ja jatkuva tuputtava avuntarjoaminen on se paras keino asiakkaan karkotukseen..!
              Eihän kukaan halua tulla liikkeeseen ja tuntea, että hänellä ei ole ”oikeutta” vain katsella, vaan on pakko aina keksiä joku avuntarve. Tulen vihaiseksi kun ajattelen tuollaista!

          • 22.1.1.1.2

            Vinkki sanoo

            Tähän voi kokeilla myöskin sellaista myyntityyliä, jossa esittelet esim. kulmakynää etsivälle asiakkaalle aina 3 vaihtoehtoa. Ensin kalleimman ja siitä sitten alaspäin. Näin et aiheuta asiakkaalle noloja tilanteita ja toisaalta voi käydä niinkin, että halvempi kynä mielessä kauppaan tullut asiakas ihastuukin kalliimpaan kynään ja tekeekin kaupat siitä. Ihmiset tekevät kauppaa tunteet pelissä, hinta harvoin ratkaisee.

  19. 23

    Pandora sanoo

    Tätä blogia seuratessa olenkin pikkuhiljaa alkanut miettiä, että onko kutsumusammattini todella nuorisotyönohjaaja, vai haluaisinkohan sittenkin tehdä jotain kauneuden- ja hiustenhoitoon liittyvää.

    Nyt näin aiheen vierestä, osaatko sanoa, näyttääkö L’orealin violetti, sinisenä hohtava chrome intensity samalta myös luomella? Se on niin ihanan värinen napissa, mutten viitsisi ostaa sitä kokeilematta ensin, enkä ole nähnyt siitä testeriä missään.

  20. 24

    sanoo

    Itse olen juuri opettelemassa apteekkimaailmaa, tosin en ole vuottakaan siellä vielä työskennellyt. Hyvin samanlaisia kokemuksia mullakin, olen tosiaan löytänyt oman alani. Tietenkin apteekissa on asioinnissa se tietty intiimiys, riippuen toki lääkkeistä, mutta jotenkin on niin hienoa huomata, että voi käyttää tietoaan asiakkaan avuksi ja huomata, että asiakas on tyytyväinen.

    Hassua kyllä, ettei kaikkia töissäsi kiinnosta INCIt. Itsellä kiinnostaa muuten vaan ja oon huomannut, että apteekissakin on näppärää osata suunnilleen lukea niitä. Vaikka yleensä merkeillä on aika hyvin materiaaleja, joista tarkistaa.

  21. 26

    ella sanoo

    Mainio teksti, oli tosi mukava lukea tällaista :) Lisäksi jälleen kiinnostavaa keskustelua kommenteissa. Sellaista ei monessa blogissa ole, joten olet ”oikea löytö” myös bloggarina :)

  22. 27

    Susa sanoo

    Tää juttu vaan sai mut hymyilemään =) Erityisesti toi loppuosa. Itse pidin omasta työstäni oikein kovasti (ei kosmetiikka-ala) ennen äitiyslomalle jäämistä ja asiakaskokemukset oli useimmiten jotakuinkin samanlaisia kuin sinulla. Mukavaa että olet löytänyt itsellesi mieluisen työympäristön =)

  23. 28

    starryeyed sanoo

    osaatko nyt kertoa jotain miliumien hoidosta? :D mulla niitä kun on ympäri nassua silmienalusten lisäksi eivätkä mokomat millään lähde pois :(

    • 28.1

      Sanni sanoo

      http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00947

      Kävinkin tietty heti tämän asiakaskohtaamisen jälkeen googlaamassa miliumit, ja netin infosivujen mukaan miliumeja ei voi käytännössä ennaltaehkäistä millään. Niitä siis vain tulee, jos on tullakseen. Niitä voi yrittää poistaa itse neulalla, mutta paras hoito tapahtuu tietysti kosmetologilla. Kosmetologikollegani sanoi, että miliumit johtuisivat ihon kuivuudesta, ja niitä voisi siis täten ehkäistä tehokkaalla kosteutuksella, mutta Duodecimin mukaan syy miliumien syntyyn on tuntematon. Ja kun ihotautien erikoislääkäri sanoo näin, niin taidan uskoa häntä enemmän kuin kosmetologia. :)

    • 28.2

      sanoo

      Mä olen muuten joskus kuullut, että yhdeksi syyksi on epäilty aineenvaihdunnan häiriötä. Sitä nyt tosin epäillään syyksi vähän kaikkeen (ja se voi kyllä ollakin).

      Mulla on ollut kerran yksi tuossa silmän lähellä, totta kai nappasin sen neulalla itse kaikkien oppien vastaisesti. Mutta kun mä tiesin, että ei ne kosmetologitkaan niille taikoja tee: samalla tavalla puhkaisevat ja poistavat, ovat vain huolellisia ja hygieenisiä ja huolehtivat jälkipuhdistuksesta. Lisäksi on aika vaarallista kehottaa ketään törkkimään neulalla silmänsä lähelle…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.