Värikästä pääsiäistä

Hyvää pääsiästä Parokselta :)

Paasiainen_Paros

Kollaasissa tunnelmia eilisyön Anastasis– eli Kristuksen ylösnousemusjuhlasta.

On ollut kiehtovaa saada osallistua kreikkalaiseen pääsiäiseen, tunnelma on todella koskettava vaikka en itse uskonnollinen olekaan. Sitä eivät toki ole monet pääsiäisjumalanpalveluksiin osallistuvat kreikkalaisetkaan, mutta pääsiäinen on täällä niin suuri juhla ja siihen kuuluvat kirkollismenot niin tärkeä perinne, että melkein kaikki osallistuvat, vähintään lauantaiyön Anastasikseen.

Tänään pääsiäissunnuntaina on Suuri Lampaansyöntipäivä. Ihmiset kaikkialla ympäri Kreikkaa kokoontuvat iloisiin mässäilykesteihin tyydyttämään paaston jälkeisen lihanhimonsa, päätähtenä vartaassa paistettu kokonainen lammas. Juhlapäivä, joka on monelle vuoden tärkein.

Hyvä päivä kala-kasvissyöjälle omistaa aikaa esimerkiksi hiusten tehohoitoon. :) Hiukseni ovat tänään saaneet hautua pari tuntia oliiviöljyssä ja nyt pehko muhii Apivitan kermaisessa naamiossa. Ilman väriä. Haluan avautua tässä joku päivä aiheesta Mitä Ponihiusten Ylläpito On Tehnyt Tukalleni.

Naamion muhiessa olen tuhonnut kolmisen desilitraa kreikkalaista jogurttia ja valinnut blogiin kuvakimaran eiliseltä.

Välitän teille jälleen aurinkoisia ja värikkäitä terveisiä tästä kauniista maasta. :)

Lauantai150417_Antiparos

Tein ystävieni kanssa retken naapurisaarelle Antiparokselle jonne on vain 10 minuutin laivamatka.

Olin tähän saakka luullut että Antiparos on osa Parosta niinkuin nyt Seglinge on vaikka osa Ahvenanmaata, mutta eipä olekaan. Antiparos on oma itsenäinen saarensa ja näin ollen olen vieraillut Kreikassa nyt 45 saarella. :)

Lauantai150417_IMG_1749

Marianna ja Sanni. Kumpikos meistä nyt onkaan ihonvärinsä puolesta Suomesta ja kumpi Kreikasta..? ^_^ Mariannan mieskin ihmetteli, miten voin olla niin päivettynyt kun olen tullut tänne melkein suoraan talvesta.

Kuten todettua, ihoni on muuttunut iän myötä. Sille tarvitsee vain vilauttaa arskaa ja se on ruskettunut.

Lauantai150417_IMG_1762

Kerroin Mariannalle värien ja valon vaikutuksesta minuun, ja kuinka olen tullut siihen oivallukseen, että värit ovat yksi tärkeimpiä tekijöitä Kreikka-viehätyksessäni.

Toisaalta, eihän tarvitse kuin katsoa blogini vanhaa sateenkaaribanneria (josta vielä muisto sivupalkissa – tai alapalkissa kännykällä lukijoille), niin on selvää, mitä värit minulle merkitsevät. En vain ole jotenkin tullut sitä pohtineeksi niin laajasti.

Lauantai150417_IMG_1797

Piso Livadi on vain yksi Paroksen lukuisista viehättävistä kylistä. Saari on täynnään pieniä idyllejä jotka vain odottavat löytäjäänsä.

Minulle uusiin paroslaisiin kylätuttavuuksiin kuuluu Marpissa, jossa kävimme perjantaina seuraamassa yhtä Kreikan uniikeimpiin kuuluvaa pääsiäisperinnettä (paikalla oli myös tosi tunnettuja kreikkalaisia julkkiksia, sain kuulla Mariannalta ;)). Marpissan kaltaiset paikat saavat minut miettimään, millä ilmaisuilla näin nukkekotimaisen suloisia kyliä voi edes kuvailla. Minun täytyy mennä jollekin kurssille oppimaan lisää sanastoa pystyäkseni välittämään kaikkia Kreikassa kokemiani tunnelmia ja näkymiä :)

Pysähdyimme eilen myös saaren entisessä pääkaupungissa, vuorilla sijaitsevassa Lefkesissä, jonka mykonos-henkiset, klassisen kykladilaisen Choran tyyliset valkoiset labyrinttikujat ja puiden varjostamat kodikkaat pikkuaukiot värikkäine pöytineen kutsuivat jäämään vieraakseen. Jäämään Parokselle.

Lauantai150417_IMG_1803

Lauantai150417_IMG_8172

Antiparoksella näin erään ravintolan seinässä tämän viisauden.

Ylemmän kohdan toteuttaminen on yksi lempipuuhaani missä tahansa. Mutta aivan erityisen nautinnollista täällä Kreikassa.

Täällä myös ruoka on väriterapiaa.

Lauantai150417_IMG_1810

Mehukkaita, värejä pursuavia salaatteja ja oliiviöljyssä haudutettuja kasviksia ja mereneläviä nautitaan mielellään sinisen meren yhteydessä, mahdollisesti talon viinillä höystettynä. Kyllä endorfiinit purskahtelevat.

.

Illalla menin katsomaan auringonlaskua Kastrolle, lempipaikkaani Parikiassa. Kastro on vanhankaupungin keskellä kohoava pieni kukkula laellaan Agios Konstantinoksen kuvauksellinen miniatyyrikirkko, edessä avautuu näköala merelle. Kirkon portailla olen viettänyt vuosien saatossa tunnin jos toisenkin, paikka on minulle Paroksella ehkä kaikkein tärkein.

Lauantai150417_Kastro

Kastrolla istuskellessani pääsin todistamaan hauskaa yllätystä.

Kuulin kirkon toiselta puolelta naurua ja kuiskuttelua, ja sitten hyssyttelyä. Pian toisesta suunnasta kävelivät nuori tyttö ja poika, poika jotenkin jännittyneen näköisenä (hänen tehtävänsä oli selvästi tuoda tyttö paikalle). Heidän saavuttaessaan kirkon nurkan esiin pelmahti lauma tytön ystäviä kera täytekakun, ja pian he lauloivat hänelle syntymäpäiväonnittelut niin kreikaksi kuin englanniksi. Sitä oli mukava katsella :)

Loppuun kuvia Kastrolta:

Lauantai150417_IMG_1919

Lauantai150417_IMG_1927

Lauantai150417_IMG_1929

Lauantai150417_IMG_1931

Lauantai150417_IMG_1932

Lauantai150417_IMG_1933

Tällä kadulla majoituimme Mr. Karkkipäivän kanssa kun vierailin Paroksella ensimmäistä kertaa vuonna 2008.

Parikiassa melkein jokaisen kadun varrella on muistoja. <3 Ja niitä tulee koko ajan lisää.

Mikä on sinun paras Kreikka-muistosi? :)

Kommentit
  1. 1

    RipRap sanoo

    Mun on jo pitkään pitäny kysyä että osaatko sä kreikkaa vai reissaatko maassa ihan englannilla?

    • 1.1

      Sanni sanoo

      Englannilla reissaan :) Ymmärrän kuitenkin jonkun verran kreikka, esim. ravintolamenut ^_^ Osaan myös lukea kreikkaa mikä helpottaa etenkin ei-turistillisilla huudeilla liikkuessa, kun pystyy lukemaan kadunnimet :)

  2. 2

    Tarja sanoo

    Hih, Antiparos – en tiedä, miksi se minua niin naurattaa :D
    Mutta kiitos taas: sydän lepää näitä kuvia katsoessa!
    Toki täällä pohjoisessakin on ihan nättiä just nyt: aurinko paistaa, kevätilma tuntuu yhtä aikaa talvisen raikkaalta ja kevättä lupaavalta. Silti: nuo värit <3 Ne minuakin Kreikassa viehättivät niin kovasti -tosin en ole käynyt kuin Santorinilla, mutta se on jo jotakin.
    Ihanaa pääsiäisen jatkoa sinne!
    Ps. Ja kiitos virtuaali-tsatsikista! Oli hyvää :D (meillä tehdään kohta pääsiäis-pizzaa… Itsehän tykkäisin toki vaikka lampaasta, mutta kun tuo jälkikasvu on alkanut ymmärtää, mistä liha tulee… Jauhelihasta eivät vielä ilm. ole varmoja, koska se kelpaa :D :D)

    • 2.1

      Sanni sanoo

      Tänään lähetän virtuaali-melitzanosalatan eli munakoisodipin, se on tsatsikin ohella mun toinen suosikkidippi Kreikassa :) (…täkäkäisittäin ’salaatti’… ^_^

      jälkikasvu on alkanut ymmärtää, mistä liha tulee… Jauhelihasta eivät vielä ilm. ole varmoja, koska se kelpaa :D :D

      XD ^_^

  3. 3

    leopardus sanoo

    Tämä nyt ei liity Kreikkaan millään tavalla, mutta kysynpä nyt kun unohdan kuitenkin. Onko sinulle Organic Shop -merkki tuttu? Onkohan tuo siis luonnonkosmetiikkaa, sille on ainakin myönnetty BDIH-sertifikaatti sekä Cosmos Natural-sertifikaatti. Lähinnä ihmetyttää, kuinka luonnonkosmetiikkaa voitaisiin myydä noin naurettavan huokein hinnoin. Mukavaa Kreikkailua ja aurinkoisia päiviä sinne!

    • 3.1

      Sanni sanoo

      Onko sinulle Organic Shop -merkki tuttu?

      On tuttu, ja se on luonnonkosmetiikkaa. Käsittääkseni valmistaja on sama kuin Natura Siberican. Olen saanut pari Organic Shop -tuotetta testiin Biodellyltä ja ehtinyt kokeilla toista, kroppakuorintaa, joka tuntui aivan ihanalta ja oli koostumukseltaan tosi eri tyyppinen kuin mihin olen normaalisti tottunut. Kirjoittelen noista joskus myöhemmin kun ehdin :)

  4. 4

    Laauur sanoo

    Olen kokenut kreikassa paljon ja vieraillut itsekin useilla eri saarilla ja mantereella. Paras lomamuistoni on kuitenkin kaksi vuotta sitten kun olimme matkalla mieheni kanssa Rodoksella. Tämä oli mieheni ensimmäinen matka yli kymmeneen vuoteen. Saavuimme illalla ja syötyämme illallisen painuimme pehkuihin. Seuraavana aamuna yleensä aamuäreä mieheni nousi jo ennen seitsemää (!!!! Shokki) ja ihmettelin hänelle miksi hän nousi. Hän vastasi : ”halusin nähdä auringon” ja avasi huoneemme verhot. Huone kylpi auringossa. Minusta oli niin ihanaa nähdä, miten joku muukin menetti sydämensä Kreikalle sillä hetkellä.

  5. 5

    Aurinkoinen sanoo

    Aaw, Paros <3 Ekaa kertaa ko. saarella syyskuussa 2008 kreikkalaisen ja suomalaisen ystävän kanssa. Kauniit, pinkit kukat kukkivat, sini-valkoiset talot kylpivät syksyn auringossa, uintiin meressä, nautittiin hyvästä ruoasta ja juomasta! Oltiin onnellisia! Tuonne pitää päästä vielä joskus uudestaan! Nauti Paroksesta! :D

  6. 6

    Jukka sanoo

    Enpä yhtään ihmettele, että Paros on niin mieluinen saari sinulle Sanni, ihania kuvia ja sydäntä lämmittävää mukavaa tunnelmaa :) … ja nuo Kreikan värit ❤️
    Vaikka täällä rakkaassa Suomenmaassa tänään sai nauttia hetken auringon paisteestakin, niin kyllä iltapäivän lumikuurot taas muistuttivat, että tuonne Välimerelle mieli halajaa…
    Niin ja tuohon Sannin kysymykseen: Vaikeaa valita tuo mieluisin Kreikan muisto, kun niitä on vuosien mittaan kertynyt aika joukko. Tuo tämän päivän pääsiäisviima kuitenkin palautti mieleeni, että joskus on Kreikassakin tälläydytty sadevaatteisiin:

    Olimme kymmenisen vuotta sitten kaksistaan silloisen tyttöystäväni (nyk. vaimoni) kanssa pienellä purjeveneellä liikkeellä Kykladeilla aivan lokakuun lopussa ja sää oli vielä ihanan kesäinen. Saavuttuamme Serifokselle, alkoivat saaren vuorenhuiput kuitenkin peittyä pikimustiin pilviin ja sitten tuuli ja satoi…. lujaa, todella lujaa. Jokusen tunnin ajan sadetta pidettyämme piti tehdä valinta: tonnikalapurkki auki vai sadekamat päälle ja tavernaa etsimään. Lyhyen harkinnan jälkeen tuo jälkimmäinen vaihtoehto voitti ja kaatosateesta huolimatta se oli oikea ratkaisu. Rantakatua käveltyämme muutaman jo suljetun tavernan jälkeen löytyi ’Cretan Taverna’ ja se olikin paikka, jonka vastaanotto ja palvelu oli ystävällisintä, mitä voi kylmissään oleva läpimärkä matkailija toivoa. Märät sadetakit ja -housut jätettiin roikkumaan (ja toivottavasti kuivumaan) tavernan ’kesäterassille’ ja sitten isäntä ’kreetalainen’ kutsui peremmälle sisätiloihin, kynttilät paloivat joka pöydässä ja oli ihanan lämmintä – vain isännän ystävällisyys oli vielä lämpimämpää :) Hetken päästä pöydässä olivat ouzot, horiatiki, vesilasit, viiniä, aivan ihanaa lämmintä ruokaa ja lopuksi pieni makea jälkiruoka ja -juoma :) (talon piikkiin). Lähipöydissä oli muitakin sateen kastelemia harvoja vierailijoita tuolla saarella ja se tunnelma… Aivan kuin kaikki olisivat keskenään vanhoja tuttuja, nauru raikui, kynttilät paloivat, ruoka ja juoma maistuivat…. Ulkona tuuli vinkui ja sade rummutti tavernan katosta…. Mahtavan hieno lämmin tunnelma ja aivan käsittämätön kontrasti ulkona riehuvaan myrskyyn..
    Seuraavana keväänä vierailimme uudelleen Serifoksella ja tottakai taas suuntasimme ’kreetalaiseen’…. Isäntä muisti meidät, halailtiin ja otettiin valokuvia, ihana muisto joka liikuttaa meitä vieläkin :)
    Sannille hauskoja, aurinkoisia ja rentouttavia Kreikan kevätpäiviä toivottaen :)

      • 6.1.1

        Jukka sanoo

        Joo, ihana sympaattinen tarina… olen tosiaan lukenut sen aikanaan. Nuo kuvasi palauttivat hauskasti mieleeni, miltä Serifos ja sen chora näyttivät sitten seuraavana keväänä :) Tuossa edellisen lokakuun myrskyssä ja sateessa maisemat olivat hieman eri näköiset, heh :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.