Unelmakroppa

Osallistuin torstaina kuvauksiin, joissa kohtasin ehkäpä kauneimman vartalon mitä olen koskaan nähnyt.

Esteetikkona minua vetää puoleensa kaikenlainen kauneus; ympäristön, ihmisten, taiteen. Ihailen ihmiskauneudessa niin miehiä kuin naisiakin, kasvoja, vartaloa, hiuksia… Kauneus vain lumoaa minut. Se voi olla aseistariisuvan lämmin hymy, tuikkivat silmät, veistoksellinen luusto, mielenkiintoiset ja persoonalliset kasvot, runsaana ryöpsähtelevä villi tukka, auringon paahtamat pisamat… Enkelikiharainen, sinisilmäinen pieni poika isänsä sylissä. Seesteinen vanhus talonsa kuistilla ilta-auringossa.

Kun näen jotain oikein kaunista, pysähdyn ja minun on vain jäätävä katsomaan. Minut valtaa selittämätön ilo ja hyvä mieli. Saan esteettisestä nautinnosta saman kaltaista hyvää oloa kuin hyvästä musiikista, hyvästä seurasta ja hyvästä ruoasta. Olen kauneus-junkie.

Kuvaukset_190516_IMG_5847

Kauneusbloggaajana ja esteetikkona olen pitkään halunnut kirjoittaa jutun unelmavartalostani. Toivon ettei tästä nyt joku pahoita mieltään. Aihe on varmasti jonkun mielestä arka ja riskaabeli, koska  kaikki mitä ”suosittu bloggaaja” sanoo vaikuttaa osan mielestä nuoriin tyttöihin, ja sanomisensa täytyisi valita siten ettei kukaan vain saa paineita ja ahdistu.

Itse en uskaltaisi kirjoittaa mitään jos miettisin aina kursorin vilkkuessa voiko kirjoittamassani olla jotain monitulkintaista. Totta kai niissä on, aina. Tulkintoja on yhtä monta kuin lukijoita.

Tänään ajattelin uskaltaa kirjoittaa unelmavartalostani. Minulla ei ole tällaista, en tavoittele sellaista eikä teilläkään tarvitse olla sellaista. :) Mutta aina voi ihailla :)

Kuvaukset_190516_IMG_5981

”Unelmakroppa” ei tarkoita minulle vartaloa, jollainen kaikilla naisilla pitäisi olla (hell no ^_^), vaan vartaloa, joka mielestäni on esteettisesti kaunis. Omalla tavallaan taidetta.

Kaikilla meistä on ihanteita, se on kai ihan normaalia :) Minun ihanteeni on naisellinen vartalo jossa on sopivasti kurveja ja pehmeyttä. Fitness-tyyppinen supertreenattu vartalo jossa esim. erottuu sixpack ei ole ”minun juttuni”. Ei myöskään langanlaiha, lihakseton ”spagettikäsivartinen” mallin vartalo.

Kaunis vartalo on sopusuhtainen. Se näyttää siltä että siitä pidetään huolta ja sen omistaja viihtyy vartalossaan. Tietynlainen urheilullisuus on minusta puoleensavetävää, mutta samalla pidän ehdottomasti pehmeydestä ja naisellisuudesta. Kun näen kauniin naisvartalon, en voi olla katsomatta ja ihailematta. Ilman että siinä on mitään romanttista.

Kuvaukset_190516_IMG_5965

Kuvauksissa kohtaamani kaunotar on malli Lotta Hintsa.

Myönnänpä tässä muuten että en tunnistanut häntä, mikä saattoi olla vähän noloa kun minun voisi olettaa tuntevan kauneusalan kenttää Suomessa. Olin vain ihan että ”Moi, kukas sinä olet?” :) Kun selvisi, että kyseessä oli Miss Suomi vuosimallia 2013 menin vähän hämilleni. Pahoittelin että olen näin ”ulalla”, mutta Lotta vain nauroi ettei hän todellakaan odota kaikkien tunnistavan häntä.

Kuvaukset_190516_IMG_5851

Lotan vartalo on unelmakroppani. Naisellinen ja samalla urheilullinen. Upea. Kauneutta korostaa Lotan luonnollinen olemus, minuun vetoaa kaikenkaikkiaan sellainen ”laittamaton luonnollisuus”. Kuvausmeikki on tietysti kuvausmeikki, mutta Lotalla ei ole omasta takaa esimerkiksi ripsenpidennyksiä. Hän on luomukaunotar.

En nyt tietenkään surisi jos olisin itse syntynyt tällaiseen vartaloon, mutta en ajattele unelmavartalosta niin että ”Miksei minulla ole tuollaista”. Voin vilpittömän vaikuttuneena ihailla toisen vartaloa ja samalla olla sujut oman poikamaisen raamini kanssa. Totta kai on luonnollista, että välillä haikailemme jotain sellaista mitä itsellä ei ole, mutta sen ei pidä antaa vaikuttaa itsetuntoon. Me olemme kaikki omanlaisiamme ja kaikissa meissä on jotain joka on jonkun toisen silmissä kaunista.

Kuvaukset_190516_IMG_5870

Olin muuten ihka ensimmäistä kertaa koskaan seuraamassa muoti/kauneuskuvauksia ja oli kyllä aivan mielettömän kiinnostava kokemus :)

Ei mallin työkään aina mitään glamouria ole… (Jos koskaan? Ainakaan Suomessa…) Kuvissa näyttää kesäpäivältä mutta rannalla tuuli jäätävästi ja olimme kaikki aika kohmeessa… Vaatteiden vaihdon välissä Lotta lämmitteli yhden kuvaustiimiläisen laskettelupuvussa, ja mun oli pakko kysyä kuvaajalta että mites toi kananlihan pois-photoshoppaaminen… ^_^

Kuvaukset_190516_IMG_5939

Kuvaukset_190516_IMG_5951

idKuvaukset_190516_IMG_5949

Kysyin Lotalta, kuinka paljon hän joutuu mallin työssään miettimään syömisiään ja treenaamisiaan, kun vartalo on työväline.

Lotan filosofia on lopulta hyvin yksinkertainen; ”Syön ruokaa joka tuo minulle hyvän olon”. Lotta ei noudata mitään tiettyä suuntausta tyyliin vhh, paleo, maidoton jne. mutta ravinnossa korostuu puhtaus. Lotta ja hänen miehensä ovat innostuneet ”whole foods” -ruoista ja syövät puhdasta, mahdollisimman vähän käsiteltyä ruokaa. ”Mutta totta kai syön välillä myös mässyä tai sipsipussin jos siltä tuntuu,” Lotta kertoo.

Treenejä Lotta vetää silloin kun on aikaa eikä stressaa siitä ettei aina ole mahdollista liikkua säännöllisesti. Mallin työssä päivät ovat hyvin epäsäännöllisiä ja treenit sujautetaan niihin väleihin joihin ne sopivat. USAssa asuessaan Lotta innostui balettiliikkeisiin pohjautuvasta barre-treenistä, tätä hän kaipaisi Suomeenkin.

Juttelimme siitä mitä kukin syö aamiaiseksi, ja Lotan ja hänen miehensä aamupuuro kuulosti niin älyttömän herkulliselta että pyysin luvan jakaa ohjeen täällä. Tästä satsista syö mahansa täyteen ”yksi urheilija ja yksi malli” :)

Lotan ja Kristianin hedelmä-siemenpuuro

Puuro:

2 rkl chia-siemeniä ja 1 rkl pellavansiemeniä likoamaan veteen

Siemenien liotessa keitetään puuro:

2 dl kaurahiutaleita (mielellään luomu)

4-5 dl vettä

ripaus himalajansuolaa

Keittämisen loppuvaiheessa lisätään turvonneet chia- ja pellavansiemenet, 1 rkl hampunsiemeniä ja 2 rkl kookosöljyä.

Hedelmä-marjasalaatti:

2 dl (tuoreita) marjoja

1 banaani

1 dl raejuustoa (2%)

Kaikki sekaisin.

Lotta ja Kristian laittavat marjasalaatin kulhoihin alle ja puuron päälle ja päällimmäiseksi vielä kanelia ja 0,5-1 rkl mantelivoita.

”On ehkä maailman paras aamupala ilman että tulee raskas olo tai nälkä pian!” Lotta tiivistää.

.

Täytyy  joskus kokeilla itse treenin jälkeen :)

         Kuvaukset_190516_IMG_5846

Loppuun haluan vielä todeta, että mallin mitoissa oleva vartalo ei suinkaan ole ainoa esimerkki ihannevartalostani. Ollakseen naisellinen ja sopusuhtainen ei tarvitse olla mallin mitoissa.

Ystava_IMG_2905

Ystäväni Lenita edustaa myös naisvartalotyyppiä, jollaisen ottaisin itselleni enemmän kuin mielelläni. Pitkä ja sporttinen Lenita on myös naisellisen kurvikas. Iloisuus, luonnollisuus ja välittömyys täydentävät viehättävän naisen paketin. En nyt viitsinyt Lenitasta ihan bikinikuvaa blogiin laittaa mutta hän on upea! :) <3 (…luonnonkihara tukka vielä bonuksena… :))

.

Millainen on teidän unelmakroppanne?

Kommentit
  1. 1

    Helinää sanoo

    Elizabeth Taylor ja muut tiimalasivartelon omaavat. Itselläni entinen sellainen :D

  2. 2

    Jonttu sanoo

    Vastaanpa kysymykseen tällä kertaa lukematta postausta, etten saisi siitä liikaa vaikutteita. :) Mutta naisvartalo voi kyllä todellakin olla kauneimmillaan erittäin kaunis. Ihannevartalo on mielestäni sopusointuinen, ja siinä loistaisi poissaolollaan kaikenlainen neliömäisyys (ymmärtääköhän tätä kukaan). En voi muuten puhua pelkästä kauniista vartalosta, sillä näin ihmisen kokonaisuutena, jolloin myös kasvoilla on erittäin suuri rooli; pelkkä edes tosi hyvä vartalo ei tee upeaa naista! Tuolla täydellisellä naisella olisi siis kauniit ja tuuheat pitkät hiukset (vaaleahkot mieluiten), kauniit kasvoit, joissa korkeat poskipäät ja lumoavankauniit silmät, siro/hoikahko vartalo, jossa selvä uuma, mutta sitten myös sopusointuiset rinnat (ei mitään valtavia tarvitse olla) ja leveä lantio; sitten vielä sirot sääret ja jalkapohjissa kaunis holvi; sirot ranteet ja pitkät sormet. Ei suonikohjuja näkyvissä. Sellainenhan se unelmien naisvartalo olisi. :) Ja tietysti hänessä olisi jotakin persoonallisen vetovoimaista.

    • 2.1

      Jonttu sanoo

      Ja ei saa olla missään nimessä leikelty. Pistelyitäkään ei luonnokaunis tarvitse.

  3. 3

    Arlene sanoo

    Oma ihannekroppani olisi kaiketi sellainen kurvikas, pinup-tyyppinen kroppa tiimalasivyötäröllä. Betty Page, Dita von Teese ja Marilyn Monroe on hyviä esimerkkejä :)

    • 3.1

      Arlene sanoo

      Pieni korjaus: Sopusuhtainen tiimalasivartalo siis. Ei pelkkä vyötärö :D

  4. 4

    Jonttu sanoo

    Mutta sinäkin olet Sanni tosi kaunis! Olen nähnyt bikinikuvia sinusta Kreikasta, ja niissä on kyllä monelle tavoitetta. Puhumattakaan hiuksista ja kasvoista.

  5. 5

    nnn sanoo

    Ihana postaus ja jestas Lotta Hintsa on kyllä kaunis ja hänellä on ihana vartalo! Minusta parasta on juuri tuo terveellisen näköinen olemus. Hoikka, mutta ei alipainoinen ja rasvaton. Lihasikas, mutta silti luonnollisella tavalla. Pidän samaan tapaan myös monista muista vartalomalleista, mutta tämä olisi myös sellainen, minkä itse mielelläni ottaisin.

    Itse olen aikalailla niin päärynä, kuin ihminen voi vaan olla :D Älyttömän lättä ja kapea yläkroppa ja todella laaja lantio, takamus ja reidet. Ja melko lyhyet jalat suhteessa muuhun kroppaan. Itse en ole koskaan ollut suuri fani, mutta monet ovat kehuneet. Ja toisaalta päärynämuotoinen rasvankertyminen on kai myös terveydellisesti parempi, joten siitä voi olla kiitollinen. Anyways, kyllä sitä vuosi vuodelta kai on enempi tyytyväinen, vaikka pieni (ja joskus suuri) kriittisyys on mukana aina, kiitos ulkonäköpaineiden ja vaatimusten mitä ”muut/media” asettaa (tavallaan koen kuitenkin, että se on omaitse, joka ne lopulta asettaa).

    Hyvä postaus! :) Pidän kun kirjotat _kaikista_ aiheista sen pahemmin sensuroimatta. Sitä varten blogeista usein pidetään enempi kun naistenlehdistä.

  6. 6

    Elanor sanoo

    Itse ihailen myös mielellään kaikkea kaunista – luontoa, eläimiä, ihmisiä. Välillä vaan tekisi mieli pidempään tarkastella jonkun ihania silmiä, suloisia pisamia, kurvikasta kroppaa tai veijarimaista hymyä. Ilman mitään romanttisia tausta-ajatuksia. Valokuvia katsellessa se onnistuu, ja kauniin maiseman äärelle voi helposti pysähtyä, mutta ihmiset usein kiusaantuvat tai huomauttelevat jos jää pidemmäksi aikaa tuijottelemaan. Pienenä tein sitä paljon, lapsista ei usein niin välitetä sen suhteen, mutta nykyään olen koittanut oppia havaitsemaan oman tuijottamiseni ennen kuin muut sitä tajuavat :D

    Ihanan näköinen kroppa ja hymy Lotalla! ^.^

  7. 7

    Eevi sanoo

    Silloin, kun olen normipainoinen, niin tykkään kyllä itsestäni ja omasta päärynävartalostani :) musta pitää olla kunnon reidet ja ohuempi vyötärö :)

  8. 8

    Mintsi sanoo

    Hieno ja rohkea aihe! Ei todellakaan ole helppoa sohaista sellaista muurahaispesää kuten ihanne vartalo on. Iso hatunnosto aiheen nostamisesta esiin.

    Minä en oikein osaa kuvailla omaa ihannevartaloani. Ehdottomasti pitää olla muotoja. Monet mallit ovat minun mielestäni muuten kauniita, mutta kaipaan enemmän muotoja lantioon ja ylävartaloon. Ei vaan taida mahtua mallin mittoihin reilumpi takamus tai uhkeammat rinnat. Samaa jään kaipaamaan tämänkin postauksen kuvista. En tarkoita mitään öö-kupin silikonirintoja tms. vaan luonnollista ulkonäköä rehevyydestä huolimatta.

    Vähintään yhtä tärkeää kuin ulkoiset mitat on se, miten vartalon kantaa. Jos ei viihdy vartalossaan, vartalo voi olla miten kaunis tahansa, kokonaisuus ei näytä välttämättä hyvältä. Vastaavasti toisin päin, vaikka vartalossa olisi ”vikoja”, jos ihminen viihtyy vartalossaan, hän näyttää hyvältä.

    Kamala kun tuli esineellistämisolo. Toivottavasti ei kuulosta siltä, etten arvostaisi kauneutta muuten kuin esineellisenä arvona. Kuitenkin minulla on selkeä kuva siitä, millainen naisvartalo on ihanteellisen kaunis. Samalla tavalla minulla on käsitys ihannemiesvartalosta. Ihan sama, pystynkö minä tai kukaan muu täyttämään sitä käsitystä.

  9. 9

    J sanoo

    Minäkin tykkään siitä, että naisella on vähän kurveja ja lähinnä kauhistelen superlaihoja henkkamaukkamalleja ja huippumalleja. Se ei vain minun silmissäni näytä kauniilta. Tämä nyt muodissa oleva fitnesskroppa saa minun ihoni kananlihalle, se on jotain aivan kauhean näköistä! En edes tiedä miksi se näyttää minusta niin rumalta…. Tämä on ihan kauheaa, mutta taannoin treffailin miestä, joka harrasti kehonrakennusta ja yleensä yritän katsoa kumppaniehdokkaassa luonnetta, en ulkokuorta, mutta tällä kertaa jouduin myöntämään, etten voisi olla suhteessa ihmisen kanssa, jonka kehonkoostumusta kohtaan tunnen niin suurta vastenmielisyyttä. Ja naisilla lihakset näyttää vielä pahemmilta, onneksi en ole lesbo! :D Tosin tässä maassa ei kyllä mitenkään suurta ongelmaa tämä inhoni aiheuta, kun yli puolet miehistä ja 40 prosenttia naisista on ylipainoisia.

    Minusta ihannevartalo on sellainen, joka tulee automaattisesti ihmiselle, jonka elämästä puuttuu kaikki, mikä ei ihmiselle luonnostaan kuulu. Siis ei roskaruokaa, eikä herkkuja, mutta ei myöskään mitään kuntosaleja. (Eikä myöskään mitään naurettavia muotiruokavalioita!) Minulla on puutarhuriserkku, joka liikkuu päivät pitkät ulkona ja syö paljon itse tuottamaansa ruokaa ja minusta hän on saanut siitä kaikki ”hyödyt” ulkonäöllisesti. Hänellä on kaunis, puhdas iho ja kauniit hiukset, hän on hoikka ja jäntevä, muttei liian laiha tai liian lihaksikas. Tälläinen toimistopäärynä ei voi kuin kadehtia! :D

    • 9.1

      Sms sanoo

      Hei, ihan mahtava analyysi, aion siteerata sinua vielä :) ;)
      ”Minusta ihannevartalo on sellainen, joka tulee automaattisesti ihmiselle, jonka elämästä puuttuu kaikki, mikä ei ihmiselle luonnostaan kuulu.”

      Itse kyllä pidän myös lihaksia luonnollisen näköisinä, vaikka salilta hankittujakin… Tavallisella ruualla ilman ravintolisiä tai proteiinilisiä kukaan ei pääse turpoamaan ”luonnottoman lihaksikkaaksi”. :)

  10. 10

    Cza sanoo

    Minulla ei ole varsinaista ihannevartaloa. Olen ehkä itse itseni ihannevartalo: pitkä, hoikka, sopusuhtainen – vähän tuollainen Lotta Hintsan mallinen, mutta suoralinjaisempi (en siis yhtä kurvikas). Lotta tosin edustaa enemmän tällaista perinteistä kauneuskäsitystä niin kasvojen kuin vartalonsakin puolesta, kun itse olen enemmän komea kuin kaunis.

    Mutta voi juku, ne muut naiset! En vain saa tarpeekseni muiden naisten ihailusta! Pienen pieniä ja siron nukkemaisia naisia; lihaksikkaita naisia, joilla on niin vahvan näköiset reidet, että niillä voisi murskata vesimelonin; gasellimaisen pitkäraajaisia naisia; lempeän pehmeäpiirteisiä kurvikkaita naisia; itsensä pantterimaisen sulavasti kantavia naisia… vain taivas on rajana! Naiset ovat niin sydäntä pakahduttavan upeita!

    Kauneudessa on kuitenkin tärkeintä persoona. Hollywood-kauneus on lähinnä tylsää ja persoonatonta, katse vain lipuu näiden näyttelijättärien (niin kauniita kuin he ovatkin) yli tarttumatta mihinkään. Todellista kauneutta on se, että on jotain mitä katsoa: persoonaa! Se voi olla mitä tahansa: arpi, hammasrako, valkoiset ripset, pisamat, vähän vino nenä, hauska hymy, kivan malliset kulmakarvat… meissä tavan taapertajissa ovat kuitenkin ne valoisimmat hymyt ja intensiivisimmät katseet.

  11. 11

    sanoo

    Jestas, miten kaunis nainen…ihan veti sanattomaksi!! <3 Mun ihannevartalo on jonkin verran Lottaa lihaksikkaampi, joten ihan yllätyin, miten lumoutuneena tuijotin näitä kuvia :) Pitäisi olla tyytyväinen omassa nahassaan, mutta kyllä Lotan kroppaan vaihtaisin omani välittömästi!

  12. 12

    Katri sanoo

    Kauniita vartaloita on monenlaisia ja -kokoisia mutta (ikävä kyllä) on vastattava, että eniten miellyttää sellainen Victorias Secret -tyylinen muodokas, hoikka mutta selkeästi treenattu kroppa. No, toiset kyseisen brändin malleista ovat kyllä omaan makuuni liian laihoja ja toisaalta pituuttakin on vähän liikaa… :) Luonnollisuus on kuitenkin ehdotonta, eli muotojen pitäis olla omasta takaa eikä kirurgin pöydältä. Aika harvinainen yhtälö siis! :D

    Kipuilen oman kroppani kanssa jatkuvasti, vaikka olenkin hoikka ja suht sopusuhtainen. Oma ideaali vaan on niin mahdoton ja vaativa, että heijastuu siten että parjaan itseäni siitä, etten vaan satu olemaan täydellinen nainen. Niin tyhmää kuin se onkin…

    Lotta Hintsa on muuten aivan upea, ehdoton lempparimissini luonnollisen kauneutensa ja älykkyytensä takia! ♡_♡

  13. 13

    Lotta sanoo

    Oma kroppani on unelmakroppani :)
    Hoikka, urheilullinen ja sopusuhtainen. Rasvaa ja lihasta hyvässä suhteessa. Viime aikoina on alkanut jo pikku hiljaa erottumaan lihakset, jes!

    Olen yhden 1,5-vuotiaan touhottajan äiti, joten suurin osa päivästä kuluu lapsen perässä juosten ja lasta kannellen ja nostellen. Työkseni ohjaan liikuntaa, joten liikunnasta ei ole puutetta. En ole myöskään hankkinut ajokorttia, joten kaikki matkat kuljen kävellen/rattaita työnnellen tai polkupyörällä.

  14. 14

    Taru S sanoo

    Oma ihannevartaloni liikkuu usein kahden ’tyypin’ välillä. Pidän urheilullisesta vartalon rakenteesta – sellaisesta, joka on tullut aktiivisen urheilun/liikunnan ns. sivutuotteena. Siihen liittyvät jäntevyys, voimakas hartialinja ja lihaksikkuus. Tällaisen ihanteen pohjalla on varmasti äitini vaikutus, sillä hän on harrastanut kilpaurheilua niin juoksussa kuin lentopallossakin ja liikunnan arvostus on siten siirtynyt myös minulle.

    Toisaalta rakastan omaa vartaloani, joka on kuin pehmeä tiimalasi. Vyötärö erottuu selkeästi ja rintamus on lantion kanssa tasapainossa, mutta erityisesti vatsassa on pyöreyttä (juuri vatsanseutu onkin itselleni ollut se suurin kipuilun kohde). Ja jalkojani rakastan! Ne ovat muovautuneet ratsatuksen, tanssin ja pyöräilyn ansiosta lihaksikkaiksi mutta sensuelleiksi. Ehkä se ultimaattumi oliskin jotakin lihaksikkaan ja pehmeän välimaastosta.

    Ihannoin suuresti niitä ihmisiä, jotka ovat sinut kehojensa kanssa ja eivät ota pikku vikoja turhan vakavasti. Itse koitan päästä takaisin samalle itsettunnon tasolle, jolla olin vielä pari vuotta sitten. Keho muuttuu ajan myötä, sitä on vain opittava rakastamaan aina yhä uudelleen <3

  15. 15

    maria sanoo

    Se on kyllä ihan totta, että tosi paljon on kiinni siitä miten kroppansa kantaa. Mun kaveri on noissa pluskoon mallijutuissa mukana ja vaikka sentyyppinen kroppa ei nyt varsinaisesti ole itselleni mikään ihannevartalo, niin kyllä ne typyt on vaan aika hiton vau.

    Omassa ihannekropassa on vyötärö ja rinnat ja takapuoli on ns. ”normaalit” (eli rinnat ei ole valtavat ja takapuoli pikkuruinen, mieluummin pienet tissit ja suuri pylly). Koska itellä on pyöreät käsivarret, niin ihanne on hoikat käsivarret, ja leveys on suhteessa pituuteen, toisin kuin itselläni on (”Rakas päiväkirja…”). Mulla ei ole mitään fiksaatiota lihaksiin, sopivasti näkyvät lihakset on ihan jees, mutta ei niiden tartte paistaa kropasta.

  16. 16

    Kemmy sanoo

    Toi Lotan puuro kuulostaa aika paljon mun uudelta puurosuosikilta.
    Mä keitän luomukaurahiutaleet mantelimaitoon, johon lisään vaniljaa. Valmiiseen puuroon lisään kookosöljyä ja teelusikallisen puhdistamon lesitiinijauhoa, jonka ansiosta rasva emulgoituu puuroon. Sitten ruususuolaa ja yks kananmuna vatkattuna kuumaan puuroon. En tykkää raejuustosta, joten saan lisää prodea ja kivaa koostumusta munasta. Puuron päälle vielä vähän hunajaa ja ceylonkanelia ja tuoreita marjoja jos on. Muuten teen mieluummin smoothien kylkeen. Kokeile, koostumus on ihana ja oikea herkkupuuro syntyy kun keittää puuron kookosmaitoon!

    • 16.2

      Sanni sanoo

      Kokeile, koostumus on ihana

      Mun peruspuuro syntyy juurikin mantelimaitoon ja lisään kookosöljyä ja valkuaista :) Ja päälle marjoja (+ pähkinöitä). Eli aika lähellä tuota sun puuroa :) Mutta mä lisään Lotan tapaan myös raejuustoa, tarvitsen tosi paljon proteiinilisää puuroon että nälkä lähtee :D

      Kookosmaitoon en ole vielä kokeillut, se täytyy ehdottomasti testata :)

  17. 17

    sanoo

    Paha kun mulla olisi melkein joka toiseen sun postaukseen ollut nyt viime aikoina jotain sanottavaa, mutta sitten ei ole vain ehtinyt kommentoida. (Mikä menetys maailmalle!) Olen ollut viime aikoina niin väsyksissä ja periaatteessa kiirenenkin, että on tullut tehtyä lähinnä ihan välttämätön – eikä minun käsitykseni ihan välttämättömästä ole kovinkaan laaja. Jostain syystä ei harmita läheskään niin paljon se, että ei ole jaksanut siivota, kuin se, että ei ole jaksanut tulla keskustelemaan mielenkiintoisista aiheista. :D

    Jäin nyt miettimään tuota nuoriin tyttöihin vaikuttamista tällaisilla teksteillä… Ymmärrän periaatteessa huolen siinä, että ei ruokittaisi nuorten ulkonäköpaineita, syömishäiriöitä ja itsetunto-ongelmia. Mutta hei haloo, jos tämäntyyppisellä tekstillä saadaan jonkun kehoahdistusta ruokittua, niin kyse on sitten henkilöstä, jolla on jo ne ongelmat pitkällä. Jos joku lukee tällaisen suht neutraalin tekstin niin, että kaikkien pitäisi näyttää tietyltä, tai että ollakseen oikeanlainen tai hyvä, pitäisi näyttää tietyltä, on siellä korvien välissä tilanne jo ennestään paha.

    Tietenkin sellaisia tapauksia on varmasti, voi olla paljonkin. Ja tottakai he tarvitsisivat apua, ja kyllä heitä pitäisi ottaa huomioon. Jonkinlaista itsesensurointia pitäisi ihmisillä olla ennen kuin hehkutetaan jonkun kehotyypin paremmuutta muihin nähden. Mutta ei se homma nyt voi niinkään mennä, että kenelläkään ei ole oikeutta puhua ulkonäöstä millään tavalla. Se on hätävarjelun liioittelua. Enkä oikein usko, että ketään auttaa sekään, että kaikki mieltymykset lakaistaan maton alle ja teeskennellään, että ulkonäöllä ei ole tässä maailmassa mitään merkitystä. Oleellista on, että ei korosteta ulkonäköä tärkeimpänä (tai yhtenä tärkeimmistä) asioista ihmisessä, eikä anneta kuvaa, että se mikä on hyvää ja kaunista, on joku universaali totuus. Jos tätä sinun postaustasi miettii, niin en kyllä keksi, millä tavalla enää voisi paremmin kirjoittaa siitä, että puhuu ihan henkilökohtaisesta esteettisestä makumieltymyksestään, johon ei edes itse oman kehonsa kanssa pyri.

    Mitä tulee omiin mieltymyksiini, niin mulla ei taida olla mitään yhtä unelmakehoa. Tykkään kyllä todella monenlaisista. Jos pitäisi valita yksi, niin varmaan tuo Lotan vartalo olisi lähimpänä, (ja en muuten minäkään häntä ennestään tiennyt, mutta seuraankin tällaisia asioita kyllä tosi vähän). Mutta tykkään yhtä lailla esimerkiksi hyvin laihoista, rinnattomista ja perseettömistä naisvartaloista. :D Ja sitten taas sellaisista aika rehevistäkin. Mutta olen kyllä aikaa sitten lakannut haaveilemasta, että näyttäisin itse joltakulta muulta.

    Minullahan olisi pudotettavaa painoa vaikka millä mitalla, jos ihan normaalipainoonkin yrittäisin päästä. Mutta tunnen kyllä oman kehotyyppini, ja on ihan sama, minkä verran laihtuisin tai miten paljon saisin lihasta kasvatettua, tuollaista Lotan tyyppistä minusta ei tulisi mitenkään. Olen vartalonmalliltani aika tasapaksu eikä mulla koskaan ole ollut mikään kovin kummoinen rintamus suhteessa vyötäröön, ja takamuskin on ollut aika vähäinen. Mutta eipä sillä minusta ole suurta väliä. Rintsikoilla voi jonkin verran kikkailla, jos haluaa, mutta toisaalta minusta on kiva, että ollaan kaikki omanlaisiamme. Miksi pitäisikään kaikkien näyttää samalta?

    • 17.1

      Sanni sanoo

      Tässäkin on niiiiin paljon asiaa mihin haluan vastakommentoida, etenkin tuohon ”nuoriin tyttöihin vaikuttamiseen blogiteksteillä” mutta tänään en ehdi. Belle, kiitos kun osallistuit näin pitkällä pohdinnalla ja toivon että löydän aikaa vastata kunnolla huomenna :)

    • 17.2

      Sanni sanoo

      Noniin, NYT. :)

      (Tunnin kuluttua laiva Långnäsissä…)

      Jostain syystä ei harmita läheskään niin paljon se, että ei ole jaksanut siivota, kuin se, että ei ole jaksanut tulla keskustelemaan mielenkiintoisista aiheista. :D

      Hehe, aika tuttua ^_^

      Mä olen muuten tosi otettu siitä että lukija (kuten sinä) kokee mun blogisisällön sellaiseksi että tekee mieli useaankin postaukseen ottaa osaa kommenteilla. Minusta on mukava herättää (tai herätellä) keskustelua, ja jos onnistun siinä = iloinen mieli. :)

      Jos joku lukee tällaisen suht neutraalin tekstin niin, että kaikkien pitäisi näyttää tietyltä, tai että ollakseen oikeanlainen tai hyvä, pitäisi näyttää tietyltä

      Valitettavasti on ihmisiä, jotka eivät edes lue blogikirjoitusten tekstejä, katsovat vain otsikon, kuvat ja sanan sieltä toisen täältä, ja muodostavat kuvan jutun sanomasta tällä perusteella. Ja jättävät sitten kommentteja tämän hyvinkin pinnallisesti muodostetun mielikuvan katalysoimina. Useat ulkonäköön ja/tai vartaloon / ruokailumieltymyksiin liittyvät postaukset blogissani ovat vastaanottaneet näitä ”Katsoin vain kuvat ja pahoitin mieleni” -henkisiä kommentteja. Ja vaikka teksti olisi luettukin, se on saatettu tulkita niin eri lailla kuin itse tarkoitin tai näen, että sitä ihan ällistyy. Mutta koska tulkintoihin vaikuttavat voimakkaasti aina henkilön omat kokemukset ja myös ennakkoasenne kirjoittajaa kohtaan, voi hyvinkin ”kiltin” ja neutraalin kirjoituksen kokea hyvinkin provosoivana. Sitä vain aina hätkähtää miten eri lailla oma pointti voikin välittyä jolle kulle toiselle. Onneksi enemmistö kuitenkin vaikuttaa aina ymmärtävän mitä tarkoitan ja mihin sävyyn kirjoitan. Silti ne harvatkin loukkaantuneet/provosoituneet tietysti saavat mietteliääksi ja tulee surku. Eihän kukaan halua tulla väärinymmärretyksi tai tarkoittamattaan aiheuttaa jollekulle ahdistusta tai huonoa mieltä.

      Oleellista on, että ei korosteta ulkonäköä tärkeimpänä (tai yhtenä tärkeimmistä) asioista ihmisessä, eikä anneta kuvaa, että se mikä on hyvää ja kaunista, on joku universaali totuus.

      Jep, tämä pätee mielestäni aiheeseen kuin aiheeseen. Mistään omista mieltymyksistä, tavoista tai vakaumuksista ei pitäisi puhua siihen sävyyn, että ne ovat yleispätevästi parempia kuin muiden ja joihin muidenkin pitäisi tähdätä.

      Mutta tykkään yhtä lailla esimerkiksi hyvin laihoista, rinnattomista ja perseettömistä naisvartaloista. :D

      Mun täytyy nyt tähän lisätä vielä pari omaa ”tissitöntä ja perseetöntäkin” kauneusihannetta :) Vaikka Lotan vartalo edustaa sensuelliudessaan sellaista minulle ehkä kaikkein ihailtavinta vartalotyyppiä, niin myös ”lautamallista” (mä saan sanoa näin kun muakin on kutsuttu siksi XD) löytyy upeita kaunottaria: Juliette Lewis, Shirley Manson, Kate Moss.

      Mutta tunnen kyllä oman kehotyyppini, ja on ihan sama, minkä verran laihtuisin tai miten paljon saisin lihasta kasvatettua, tuollaista Lotan tyyppistä minusta ei tulisi mitenkään.

      Sama täällä. Joku ehdotti että hankkisin itselleni niitä kaipaamiani naisellisia muotoja syömällä enemmän (höttöhiilari)herkkuja – ööö? Mikään ruoka tai treeni ei kyllä muuta syntymässä saatua vartalomallia, paitsi ehkä kirurgin veitsi. Tasapaksuun, littanaan kroppaan ei mehevinkään hillomunkkidieetti tai jumppaliike tuo vyötäröä tai tissejä.

      Miksi pitäisikään kaikkien näyttää samalta?

      Juuri näin. Ei pidäkään. Monimuotoinen kauneus on rikkautta. Kuulosti sitten kuinka kliseiseltä tahansa :)

  18. 18

    Sanni sanoo

    Ihan mahtavaa että vastauksissa on myös niitä jotka kokevat juuri sen oman kroppansa ihannevartaloksi :) Sehän se olisi ideaalikokemus meille kaikille <3

    Haluan vastailla näihin kroppakommentteihin enemmänkin (Marilyn Monroe on minunkin kauneusidoleita… oihhh… <3) mutta viime päivinä on ollut tosi huonosti aikaa keskittyä kommentteihin. Palaan näihin kun löytyy aikaa :) Kiitos osallistuneille :)

  19. 19

    Tyttö 14 v sanoo

    Eivät tämänkaltaiset tekstit muuta käsitystä kauneudesta yhtään huonompaan suuntaa, on vain rohkeaa kirjoittaa tälläisestä aiheesta. Etkä tuominnut ketään :) Tuntuu, että blogit eivät niinkään vaikuta, vaan esim. Youtube-vloggarien ”täydellisyys” ja laihdutusvinkkivideot, itsensä vertaileminen malleihin ja toisten nuorten arvostelut erilaisia vartaloja kohtaan. Se, että kehittyvässä iässä näkee erilaisia, ”haluttavampia” vartaloita, aiheuttaa närää ja kateellisuutta. Aina vertaillaan toisiin, yhä enemmän ja enemmän.
    Voin myöntää, että oma vartaloni on kauneusihanteeni. Pidän kaikenlaisista vartaloista (kunhan vartalo on terve, eikä esimerkiksi todella alipainoinen). Lasken itseni tiimalasiksi, sillä vaikka rintani ovat pienehköt, ovat hartiani samalla leveydellä lantioni kanssa, ja vyötärön ympärys on lantiosta -30 senttiä. Voisin kuvitella viihtyväni myös poikamaisemmassa kropassa, jos se olisi hoikka, kuten minun vartaloni. Arvostan kuitenkin myös lihavempiakin vartaloita. Hyvää kesää kaikille, ja arvostakaa itseänne ja toisianne ja olkaa armollisia toisianne kohtaan!

    • 19.1

      Sanni sanoo

      Ihanaa että saimme kommentin myös nuorempien tyttöjen edustajalta :) Kiitos! :)

      (Ja mahtavaa että olet itse ihannekropassasi! <3)

      Blogimaailma (ja netti ylipäänsä) on oikeasti todella vaikea paikka jos alkaa miettiä että mitä tahansa kirjoittaa, se voi tavoittaa kenet tahansa etkä voi mitenkään vaikuttaa siihen miten kukakin kirjoittamasi tulkitsee. Tällä pohjalla on käytännössä mahdotonta ottaa vastuuta siitä miten kirjoitukset voivat erilaisiin lukijoihin vaikuttaa. Bloggaajat saavat välillä kommentteja että heidän "täytyisi tuntea vastuunsa", mutta miten tällaisen vastuun kantaminen onnistuu ympäristössä jossa et voi mitenkään kontrolloida sitä kuka ja millä taustalla tekstejäsi lukee? Et voi rajata lukijakuntaasi täysi-ikäisiin, tiettyyn sukupuoleen tai vaikkapa hyvän itsetunnon omaaviin lukijoihin.

      Tarkoituksellisesti ilkeitä tai sairaita juttuja kirjoittavat nettipersoonat ovat tietysti asia erikseen, kirjoittajat, joilla on jo lähtökohtaisesti päämääräänä provosoida ja ärsyttää. Mutta kun ns. tavallisen lifestyle-bloggaajan omien kokemusten ja tuntemusten jakamista esimerkiksi ulkonäköä tai omaa vartaloaan kohtaan pidetään arveluttavana… niin, mitä sitä uskaltaa kirjoittaa? Se on jotenkin surullista. Harva, tai tuskin kukaan tavallinen bloggaaja haluaa teksteillään aiheuttaa kenellekään ahdistusta. Mutta kun siihen ei voi vaikuttaa, se tekee surulliseksi.

      Bloggaajalla on totta kai tietynlainen vastuu kirjoittamastaan eikä kukaan fiksu ja normaalijärjellä ja -moraalilla varustettu bloggaaja varmasti lähtisi rohkaisemaan lukijoitaan laittomuuksiin tai ryhtymään vaikka "5 rusinaa päivässä" -dieetille, mutta ei hän voi olla vastuussa siitä jos joku ahdistuu siitä että bloggaaja kertoo häneltä pudonneen 3 kiloa tai että hän ei tykkää olla turvoksissa. Tai että joku kokee paineita ostaa tuhansien eurojen laukkuja koska bloggaaja kertoo ostavansa sellaisia. Toisten mielestä bloggaajan kuuluisi ottaa kaikki tällainen huomioon kirjoittaessaan. Jos niin olisi, ei olisi blogeja. Blogit kertovat ihmisten omista kokemuksista, ajatuksista ja tunteista. Jos näistä tunteista ei saisi kirjoittaa vapaasti, blogit olisivat jotain ihan muuta.

      Jokainen voi lopulta aina valita mitä lukee. :)

      • 19.1.1

        Tyttö 14 v sanoo

        Täysin samaa mieltä! Parhaita blogeja ovat sellaiset, missä bloggaaja voi vapaasti kertoa mistä haluaa. Se on kuitenkin bloggaajan blogi, ei lukijoiden (vaikka lukijat ovatkin merkittävä osa blogiyhteisöä). Jos liikaa alkaa miettimään toisten loukkaantumismahdollisuuksia, kirjoitusten aiheet rajautuvat todella paljon, eikä omaa mielipidettä välttämättä uskalla edes tuoda esille! Onneksi moni bloggaaja tajuaa sen, ettei kaikkia voi aina miellyttää ja että järkevintä olisi vain kertoa mielipiteensä asioihin tyhjentävästi, mutta ystävällisesti ja epähyökkäävästi.

        • 19.1.1.1

          Sanni sanoo

          :)

          Hyvin sanottu :) Itsekin tykkään lukea juuri tuollaisia blogeja. Ja mielelläni pyrin sellaista myös kirjoittamaan.

  20. 20

    Melinka sanoo

    Minullakaan ei oikeastaan ole mitään tiettyä unelmakroppaa, jota pitäisin kaikkein kauneimpana. Ihailen yhtä lailla esimerkiksi yleisurheilijoiden timmejä kroppia, naisellisia kurveja ja luonnostaan poikamaisen hoikkia ja pienirintaisia vartaloita. Totuus kuitenkin on se, että meillä on niin erilaisia ruumiinrakenteita, ettei kaikille edes sovi samanlaiseen muottiin pyrkiminen. Olennaista itselleni on se, että näyttää terveeltä ja hyvinvoivalta ja kantaa itsensä ryhdikkäästi ja itseluottamuksella.

    Olen itse esimerkiksi ruumiinrakenteeltani hyvinkin urheilullinen ja jäntevä, lihas tarttuu helposti, eikä erottuvien lihasten saavuttaminen ole älyttömien ponnistusten takana. Siksi koenkin itselleni sopivan parhaiten melko vähärasvaisen ja urheilullisen kunnon, koska tuhdimmassa kuosissa alan helposti näyttää tukevalta isojen lihasten takia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö yhtä lailla ihailisi pajunvitsamaisen siroja tai rasvaisempia naisellisia kroppia, joissa vyötärö kuitenkin pääsee oikeuksiinsa, ne vain eivät ole itselleni saavutettavissa. Ei kaikkien tarvitse pyrkiä mihinkään fitness-kuntoon, vaikka itselläni treenatusta ulkomuodosta pidänkin.

    Olen aina ollut aika itsevarma ja minua on harmittanut seurata sitä, kun naiset ympärilläni pyrkivät aina tiettyyn kulloinkin pinnalla olevaan ihannemuottiin. Se ei kuitenkaan koskaan ole kaikkien ruumiinrakenteella saavutettavissa ja pitkällä tähtäimellä olisi parempi oppia näkemään ne omat hyvät puolet ja nauttia niistä. Kaikissa meistö on jotakin kaunista. Olen minäkin joskus miettinyt, että voi kun olisi suuremmat rinnat tai kapeampi vyötärö, mutta minkäs teet, näillä mennään ja nykyään nautin pienistä rinnoistani ja jäntevästä kropastani. Terveillä elämäntavoilla ja itsevarmuudella pääsee pitkälle, ja siihen kun vielä lisätään se tietty ulospäinkin heijastuva sisäinen kauneus (kiltteys? älykkyys?), ei voi kuin katsoa ihaillen näitä naisia.

  21. 21

    Melinka sanoo

    Ai niin ja terkut vielä sille kommentoijalle, joka pitää salilla hankittuja lihaksia luonnottomina ja varmaan siten myös omaa vartaloani rumana. Pari pointtia: ensinnäkin, millä oikeudella arvostelet toisten kehoa luonnottomaksi? Toisekseen, ihmiset joutuvat nykyään käymään kuntosalilla, uimahallilla tai lenkkipolulla saadakseen tarpeeksi liikuntaa ihan terveydellisestäkin näkökulmasta siinä missä ennen ruumiillinen työ piti huolen päivittäisen liikunta-annoksen saamisesta. Miksi tämän vastaavan suorituksen tekeminen salilla olisi siis jotenkin luonnotonta? Kummallinen ajattelutapa.

    Itse olisin todennäköisesti maatalon emäntänäkin ainakin lähes yhtä riuskassa kunnossa, kun päivät pitkän kantelisin maitotonkkia ja vaivaisin hiivaleipätaikinaa, tai mitä ne maatalon emännät nyt tekevätkään :D Toisille vain lihas tarttuu helpommin, enkä arvosta sitä, että joku ulkopuolinen kertoo, mikä on luonnollisen näköistä ja mikä ei. Itse nautin urheilusta ja olen todennut sen olevan tarpeen itselleni ihan henkisen hyvinvoinnin kannaltakin, ja toisaalta pidän myös siitä, että minusta näkee myös ulospäin, että teen muutakin kuin kipitän korkkareilla ja lipitän skumppaa (vaikka niistäkin nautin). Ei kaikki salitreeni ole sitä ulkonäkökeskeistä takapuolen kasvatusta. Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja nautitaan kaikenlaisesta kauneudesta, jookos?

  22. 22

    Elli A sanoo

    Erikoista itseni kohdalla on se että vaikka ns. ihannekroppa ei ole yhtään samanlainen kuin itselläni, niin en silti olisi valmis vaihtamaan. Ihannoin edin. Marilynia, nuorta Sophia Lorenia ja Monica Beluccia, vaikka itse olen hyvin hoikka ja poikamainen. Sanotaan näin että mulla on tavallaan 70- ja 90-luvun toivekroppa. ;-) Mutta sitä on jo niin sinut itsensä kanssa, etten osaisi olla muunlaisessa vartalossa. Eli olen tyytyväinen nykyiseen tilaan, mutta (ei kateellisena) ihailen noita edellä mainittuja. Hankala selittää :-)

  23. 23

    saarrra sanoo

    Unelmavartaloni on omani muutaman vuoden takaa, plus vähän isommat rinnat. Olen melko urheilullisen näköinen; pitkä ja hoikka, lihaksia ja rasvaa sopivassa suhteessa tasaisesti koko kropassa, en erityisen kurvikas, mutten myöskään täysin tasapaksu.

    Kävin aiemmin paljon salilla, joten olin lihaksikkaampi kuin nykyään ja selluliittia oli vähän vähemmän. Mutta oman vartaloni mallista kuitenkin pidän, ja muillakin ihmisillä samanmallinen viehättää eniten. Toki muunkinlaiset ovat kauniita, mutta tähän nyt olen vuosien varrella kovimmin tykästynyt. :)

  24. 24

    Janina sanoo

    Aivan ihana postaus, samaistuin niin täysin lähes jokaiseen sanaan! Toisten ihmisten kauneus ei todellakaan ole itseltä pois.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.