Tyylikkyydestä ja muodista

Purkautuessani eilen Kampissa Onnibussista reppuineni, rikkikuluneine olkalaukkuineni ja eväslaukun virkaa toimittavine S-kaupan kestoruokakasseineni, aloin jostain syystä jälleen miettiä tyylikkyyttä ja sen käsitettä.

Olin menossa rapujuhliin ystäväni luokse, jolle elegantilta näyttäminen on yhtä vaivatonta kuin hampaiden harjaus aamuisin. Olen kirjoittanut blogissa aikaisemmin kateudesta, ja tässä on ystävä, jonka huoleton edustavuus herättää minussa aika ajoin näitä tuntemuksia.

idHelsinkiIMG_7255

Kuljin Narinkkatorin ihmisvilinän läpi ja mietiskelin omaa habitustani. Miksi kuljen aina tällaisena kassialmana? Pitääkö olla niin homssuinen? Enkö voi edes heittää rikkimennyttä laukkua menemään ja ostaa uutta tilalle?

Ajatuksen ohjaamana kävelin lähimpään tavarataloon ja ostin uuden laukun. Tekonahkaisen ja halvimman joka oli 50% alennuksessa. Sulloin ruokakassin ja vanhan laukun sisällön uuteen laukkuun ja koin kevyttä tyytyväisyyttä siitä, että tämäkin asia tuli hoidettua eikä tarvitse mennä ystävän luokse rikkinäistä olkalaukkua ja ruokakassia roikottaen. Katsoin peiliin ja muistin, että minun piti vaihtaa vaatteetkin. Oli unohtunut bussissa. Voisihan ne vaihtaa ystävänkin luona mutta ajattelin, että jos nyt vähän siistimmässä paidassa saapuisi juhliin, se on kohteliasta emäntää ja isäntää kohtaan.

Menin tavaratalon sovituskoppiin ja vaihdoin päälle reppuun pakatun siistimmän paidan. Katsoin hiuksiani. Pörrössä niinkuin aina. Tyylikäs ystäväni on ammatiltaan kampaaja. Hänen hiuksensa ovat aina moitteettomassa ojennuksessa.

Koin lyhyen hetken pientä harmia ja koitin sukia hiuksiani kuriin. Sitten se meni ohi. Ystäväni tuntee minut, mitä hän nyt välittää. Hän tykkää minusta sellaisena kuin olen, laittaa mielellään hiuksenikin kun ollaan menossa yhdessä jonnekin.

Rentouduin ja lähdin juhliin. Perillä huomasin, että repun olkahihnat olivat rutanneet kotona silitetyn siistin paitani olkapäät ihan ryppyisiksi. Hahah. Se siitä siisteydestä :)

HelsinkiIMG_7234

Ilta oli mukava. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin taas ajattelevani, että olen vähän outo ja poikkeava. Naiset keskustelivat laukuista ja kengistä ja kelloista. Ajattelin eteisen lattialla seisovaa halpalaukkuani, jonka olin juuri ostanut vailla muuta motivaatiota kuin saada ehjä ja siisti laukku rikki menneen tilalle. Tunnustin, että en todennäköisesti huomaisi eroa halvan ja merkkikellon välillä. Ja että ostan uudet kengät usein siinä vaiheessa, kun edelliset ovat hajoamassa. ”Vaatteet eivät kertakaikkiaan kiinnosta minua,” kerroin.  Tai kiinnostavat, mutta ei niiden ostaminen. Toivoisin, että joku voisi ostaa ne puolestani eikä minun tarvitsisi koskaan kierrellä kaupoissa.

”Sehän on vain hyvä asia”, yksi vieraista sanoi. ”On hyvä, etteivät kaikki harrasta materialistista kulutusta”.

Muut eivät pitäneet minua outona. Silti tunsin itse niin, kuunnellessani toisten rakkauden tunnustuksia kauniita kenkiä ja mekkoja kohtaan. ”Tämä kahden asunnon juttu on niin hankala. Monesti on tullut tilanteita, että olen halunnut laittaa just sen mekon ja kengät, mutta sitten kun se niihin sopiva laukku tai vyö on toisella asunnolla, niin eihän niitä voikaan laittaa. Ai että ärsyttää!”

Tilanteita, joihin en osaa mitenkään samaistua.

Intohimo kenkiin ja vaatteisiin on osa naisena olemista. Vai onko? Missä niin on päätetty?

Joistain asioista on muodostunut kulttuurissa normeja.

Normi (Wikipedian mukaan): ”viittaa yleensä sellaisiin vuorovaikutuksen muotoihin, joiden välityksellä yhteisö saa jäsenensä toimimaan tai ajattelemaan tietyllä yhdenmukaisella tavalla. Normi määritellään ’säännöiksi’, joita ryhmä käyttää määrittämään hyväksyttävät ja sopimattomat arvot, uskomukset, asenteen ja käyttäytymismallit.”

Kun ajattelen asiaa, tajuan pitäväni naisten kiinnostusta muotia ja kauneutta kohtaan normina. Siksi poikkeava suhtautuminen on automaattisesti jollain tapaa ”epänormaalia” ja outoa. Itse olen mielessäni erityisen outo siksi, että olen kiinnostunut kauneudesta, mutta en muodista.

HelsinkiIMG_7241

Mietiskelin aihetta kävellessäni juhlien jälkeen öisen Helsingin läpi kohti majapaikkaani. Katselin ravintoloiden edessä jonottavia ihmisiä ja tarkkailin vastaantulevien ihmisten olemusta. Täällä varmasti moni on miettinyt pitkään missä vaatteissa lähtee illalla ulos, ulkoinen olemus on viilattu ja harkittu. Mutta nyt ollaan kaupungissa. Tekevätkö maaseudun naiset niin..? Liittyykö kauneuden ja muodin normi vain kaupunkilaisuuteen…? No ei kai sentään..? Kai maalaistalossakin varttunut nainen voi aivan yhtä hyvin viehättyä kauniista kengistä ja haaveilla Vuittonista?

Vai onko kuitenkin niin, että se ympäristö, jonka kanssa eniten olemme vuorovaikutuksessa, luo normin? Olen syntynyt kaupungissa ja ollut alati tietynlaisten pinnallisten arvojen ympäröimä, pitää näyttää hyvältä, olla suosittu, käyttää tietynlaisia vaatteita – nuorempana jopa farkkujen merkki määritteli mihin porukkaan kuulut. Murrosiässä normin loivat kaveripiirit, vähän vanhempana vahvemmin media. Lue lehdestä viimeisimmät trendit. Trendikkyys on ihailtavaa.

Toisessa ympäristössä normit kenties ovatkin toiset.

HelsinkiIMG_7249

Kello oli 02.20. Kävin Siwassa hakemassa aamiaistarvikkeita.

Kotiovella en ollut päässyt pohdinnassani tulokseen.

Onko epämuodikkuus outoa?

Mikä ylipäänsä tekee tyylikkyyden?

Kokisinko tarvetta sulloa ruokakaupan kestokassini piiloon Inarissa? Tai Sottungassa?

HelsinkiIMG_7259

Mitä mieltä te olette?

Määritteleekö ympäristö tyylikkyyden normin?

Ja pitääkö kaikkien naisten tykätä muodista? ;D

Kommentit
  1. 1

    Zsysh sanoo

    Kaikkien naisten ei tarvitse pitää muodista, mutta mielestäni ihmisten ilmoilla pitäisi kuitenkin yrittää näyttää edes siistiltä. Itsekin tulee käytettyä kengät puhki ja muuta sellaista, mutta aina kuitenkin puhtaat ja nukattomat vaatteet päälle jos on jonnekin lähdettävä. Mielellään myös silitetyt, jos ne sellaista kaipaavat.

    Pidän kengistä, laukuista en välitä. Mutta olen kokenut, että on tarpeellista hommata edes kaksi suunnilleen toisiinsa mätsäävää kenkälaukku -kokonaisuutta, koska ne vain helpottavat rutiinia pukeutua.

    Onnea uudesta laukusta, kyllä olo aina tuntuu edes vähän paremmalta kun mukana on siisti ja uutuuttaan kiiltelevä, kuin vanha ja resuinen veska! :)

    • 1.1

      Tiina S. sanoo

      Minun mielestäni kenelläkään ei ole velvollisuutta näyttää ihmisten ilmoilla siistiltä. Ainakaan en itse koe, että olisin kanssaihmisilleni velkaa mitään esteettistä elämystä.

      Kuljen vaihtelevasti pieruverkkarit tai vimpan päälle mietitty tyylikäs kokonaisuus ylläni, molemmissa olo on varsin kelpo. Olen aika ailahteleva ihminen tyyliltäni ja väsymys kyllä näkyy pukeutumisessani. Mitä enemmän väsyttää, niin sitä varmemmin puen ne pieruverkkarit. Silti kauppa-asiat ja töissäkäymiset pitää hoitaa, joten koettakoot kanssaihmiset kestää ulkonäköäni. :) Ei se minun ongelmani ole, jos jotakuta sapettaa habitukseni.

      Niin, en ole siis kiinnostunut muodista ja olen kotoisin maaseudulta. Kotipaikkakunnallani muodikkaiden vaatteiden käyttäjiä pidetään turhamaisina, ja osittain ehkä sen takia kapinoin ”hienohelmaisuutta” vastaan aika-ajoin, vaikka asunkin nykyään isohkon kaupungin suburbiassa. Stadissa käydessäni tunnen oloni usein metsänpeikoksi kaikkien laittautuneiden naisten keskellä, vaikka olisinkin valinnut päälleni fiksut vaatteet. Sille ei kai voi mitään. :D

      • 1.1.1

        Sanni sanoo

        Minun mielestäni kenelläkään ei ole velvollisuutta näyttää ihmisten ilmoilla siistiltä. Ainakaan en itse koe, että olisin kanssaihmisilleni velkaa mitään esteettistä elämystä.

        Mä olen tästä sekä samaa että eri mieltä. Ristiriitainen juttu pääni sisällä. Samalla olen vähän Zsyshin linjoilla, eli ”ihmisten ilmoilla” olisi hyvä näyttää siistiltä, jos ei muusta niin vaikka edes siitä syystä että ulkoinen habitus on se näkyvin oma käyntikortti. Itse ainakin mieluusti antaisin itsestäni siistin kuvan, ehkä tämäkin liittyy meidän kulttuuriimme – siisteyttä arvostetaan ja se herättää myönteisiä mielikuvia. Ja useimmat ihmiset haluavat välittää itsestään myönteistä kuvaa.

        Toisaalta jaan kuitenkin myös sinun näkökantasi – ulkona pitäisi voida liikkua ihan sen näköisenä kuin itsestä parhaalta sillä hetkellä tuntuu. Jos se on pieruverkkarit, niin sitten se on se. Eikä siinä pitäisi olla kanssaihmisillä mitään paheksuttavaa. Mutta tilanne ja yhteys vaikuttavat – totta kai on tilanteita, joissa pukeutumisella kunnioitetaan toista. Vaikka kuinka rentoa pukeutumista rakastankin, ei tulisi mieleen mennä vaikkapa ystävän häihin shortseissa ja T-paidassa (ellei pukukoodi olisi juuri se :D) – sellaistakin on tullut nähtyä ja myönnän pitäneeni sitä sangen epähuomaavaisena hääparia kohtaan.

      • 1.1.2

        Nimetön sanoo

        Niin, ei kelläkään ole velvollisuutta yhtään mihinkään. Toki tietenkin muut tekevät sitten oletuksensa ulkoisesta habituksesta. Jos ei anna sen haittaa, että näyttää toisen luokan kansalaiselta, niin mikäs sitten. Sosiologit ovat tutkineet makua, tyyliä ja tietynlaiseen keskiluokkaiseen elämän tapaan kuuluu tietynlainen tyyli. Se, että koet olevasi kummajainen muiden joukossa, johtuu siitä, että oma tyylisilmäsi ei ole niin harjautunut ja et tee keskiluokkaisia valintoja, vaan ostat sen Anttilan alekassin. Esimerkiksi myös räikeät värien käyttö ei kuulu keskiluokan tyyliin ja makuun. Keskiluokkainen tyyli kattaa koko elämän, kulutus käyttäytymisen, ravintola valinnat, vapaan ajan vietti tavat, käyttäytymisen… Mut niin itse en ole mitenkään keskiluokkainen, olen iloinen, kun löysin 3 e kivat aurinkolasit aikaisempien 3 e lasien tilalle. :D eikä mua haittaa, suurin osa ystävistäni ei kuulu tähän keskiluokkaisten kaupunkilaisten kastiin, ja mä viihdyn hyvin heidän kanssa! Ehkä kateus tai ”toiseus” saattaisi iskeä, jos olis erilainen kaveripiiri. Mut ehkä siihen on syynsä, miksi mul on just tietyntyyppisiä kamuikin… ;)

    • 1.2

      Sanni sanoo

      Onnea uudesta laukusta, kyllä olo aina tuntuu edes vähän paremmalta kun mukana on siisti ja uutuuttaan kiiltelevä, kuin vanha ja resuinen veska! :)

      Kiitos. Kyllähän se niin tosiaan on, vaatteet ja asusteet vaikuttavat merkittävästi ainakin omaan yleiseen olotilaani, kun on siistit tai sanotaanko vähintään tarkoituksenmukaiset vaatteet niin olo on heti itsevarmempi.

      Mun ongelma on se, että mukavuudenhalu ja laiskuus menevät usein tarkoituksenmukaisuuden ohi ja siksi vedän helposti aina ne löysimmät ja rennoimmat trikoopaidat päälle (etenkin bussissa tai junassa on kiva olla mahd. rennoissa ja kiristämättömissä vaatteissa). Ja mitä rikkikuluneisiin laukkuihin tulee – olen tosiaan vain niin superlaiska ja epäkiinnostunut mitä kaupoissa kiertelyyn tulee, että pelkästään sen takia saattaa mennä luvattoman pitkään ennenkuin jaksan hankkia ehjän ja siistin vanhan tilalle :/

  2. 2

    Tiiasara sanoo

    Ei kaikkien naisten tarvitse tykätä muodista. Minusta sinä olet ihana raikas tuulahdus kosmetiikkaa rakastavana ihmisenä ja kuitenki tuollaisena luonnonlapsena. Toivoisin itsekin rakastavani vähemmän kenkiä ja ostavani seuraavat vasta kun edelliset ovat kuluneet puhki. Älä vain koskaan muutu, paitsi omasta tahdostasi.

    • 2.1

      S. sanoo

      Samaa mieltä, ja lisäksi Sanni on kyllä siisti ja myös tyylikäs omalla reissunaisen tavallaan. Ei tyyli ole sitä mikä tarjotaan valmiina naistenlehdissä ja apinoidaan sieltä. Tyyli täytyy itse luoda. Tyyli on jotakin omaa, kapinallistakin. Konsumerismin vastustus jos mikä on kapinallista, karismaattista ja tyylikästä 2010-luvulla.

      • 2.1.1

        Sanni sanoo

        lisäksi Sanni on kyllä siisti ja myös tyylikäs omalla reissunaisen tavallaan.

        Aww, kiitos <3 Heheh, no reissun päälle mun tyyli kyllä sopii :D Reppureissatessa turha siisteys ja ns. hienommat vaatteet ovat vain epäeduksi.

        Ei tyyli ole sitä mikä tarjotaan valmiina naistenlehdissä ja apinoidaan sieltä. Tyyli täytyy itse luoda.

        Olet oikeassa. Ja tyyli on tietysti eri asia kuin tyylikkyys.

    • 2.2

      Sanni sanoo

      Kiitos Tiiasara :) Njoo, kai minua nimenomaan voi luonnehtia sellaiseksi luonnonlapseksi… Mutta tämä luonnonlapsikin haluaisi kyetä tilanteiden mukaan muuttamaan olemuksensa luontevasti siistimmäksi ja ”sliipatummaksi”. Kyllä minä rohkenen sanoa ääneen, että vaikka homssuisesta perushabituksestani pidänkin, haluaisin mielelläni hallita myös sen siistin lookin. Vaivatta.

  3. 3

    sanoo

    Onpa mielenkiintoinen aihe! Erityisesti siksi, että minun kokemukseni on oikeastaan melko erilainen. Kenties siis kasvuympäristöni on erilainen ja aluellisia eroja on olemassa. En ole maalta, vaan melko keskikokoisesta kaupungista, ja tunnistan kyllä joitakin juttuja tästä, mutta silti tuo sinun käsityksesi normaalista tuntuu minusta taas vähän vieraalta. :D Minä en tosiaankaan koe, että vaatteet, muoti ja kauneus olisivat kiinnostuksenkohteina joku normi naisille, paremminkin se tuntuu aina vähän hassulta ja liioitellulta stereotypialta. Siis sellaiselta, jolla ei ole yhtymäkohtaa todellisuuden kanssa kuin tietyissä piireissä, eli että kyseessä ei ole mitenkään laajasti naisia kuvaava ominaisuus.

    Juu, teininä oli kyllä niin, että vaatteet olivat ratkaisevassa asemassa määrittelemässä kuka kukin on. Ketkä oli cooleja. Mutta nyt aikuisena on ollut jotenkin niin erilaista. Ehkä myös sillä on vaikutusta, missä on opiskellut. Opinahjojen kulttuurierot taitaa olla vaatetuksen suhteen suuret. Ei pelkästään niin, että ammattikoulussa olisi eri normit kuin vaikka yliopistossa, vaan se ala kummassakin vaikuttaa lisää. Taloustieteilijät ja humanistit pukeutuvat keskimäärin eri lailla, samoin media-alan ja kokkipuolen tyypit. Itse olen liikkunut hyvin pitkälti semmoisissa vähän boheemeissa ja hampuuseimmissa piireissä kait. :P

    Kun mietin ympäristöäni ja ystäviäni tuo vaatteista keskustelu tuntuu jotenkin tosi vieraalta. Joo, joskus on jotakin, mutta se jää yleensä tasolle ”onpa sulla kiva paita”. Eipä semmoisesta juuri enempiä keskustella. Paitsi jos se on itse tehty. Minulla on kylläkin ystäviä, jotka pukeutuvat kauniisti, joko persoonallisesti tai vähän valtavirran mukaisemmin, ja jotkut miettivät asujaan selvästi enemmän kuin toiset – mutta silti kenenkään kanssa ei jakseta pahemmin vaatteista ja tyylistä keskustella. Minulle normi on enemmänkin se, että vaatteisiin suhtaudutaan suht huolettomasti.

    Sama taitaa koskea kosmetiikkaa. Minulla ei ole naispuolisia kavereita, jotka innostuisivat juttelemaan meikeistä tai voiteista muuta kuin ns. käytännön syistä. Joku saattaa kertoa, että löytyi hyvä ripsari ja nyt on tullut meikattua vähän useammin, mutta mitään asiaan pureutumista on turha odottaa. Paitsi äidin ja siskon osalta. Ja siksi me perustimmekin juuri yhteisblogin asian tiimoilta. Ollaan kaikki vähän sekä fiilistelijöitä että analyyttisiä kosmetiikan suhteen ja siksi tuota asiaa riittää.

    Minusta vaatteet ja kauneus ovat (ulkoisista paineista huolimatta) yksi kiinnostuksenkohde muiden joukossa, ja kaikilla voi olla niitä vain rajallinen määrä. On ihan ymmärrettävää, että jos harrastaa vaikka kirjoittamista, maalaamista ja musiikkia, ei välttämättä riitä enää ajatusenergiaa kosmetiikalle. Tai jollakulla saattaa riittää, toisella ei, mutta kukaan ei joka tapauksessa voi olla antaumuksellisen kiinnostunut kaikesta ja panostaa kaikkeen. Siksi kosmetiikka ja tyylijutut ei kumpikaan ole mitään yleisnaisellisia normi-juttuja, vaan yksittäisten ihmisten kiinnostuksenkohteita.

    Mutta ehkä jos olisin kasvanut ja liikkunut erilaisessa ympäristössä, saattaisin tuntea itseni oudoksi kun minulla on todella vähän vaatteita eikä läheskään aina huoliteltu olemus. (Mutta joskus on, koska minua vaatteet kiinnostavat silti jonkun verran. Mutta minulla ei vain ole niin paljon niille aikaa muiden harrastusten takia.)

    Tätä juttua olisi kyllä kiva analysoida vaikka kuin pitkään. Mutta nyt ei ehdi. :D Vaan kuten sanoin, mielenkiintoinen aihe! :)

    • 3.1

      Sanni sanoo

      Kiitos keskusteluun osallistumisesta, Belle! :) Näitä teidän pitkiä kommentteja on ollut todella kiinnostavaa lukea, olen iloinen että kirjoitukseni kirvoitti näin kiinnostavaa keskustelua :)

      en tosiaankaan koe, että vaatteet, muoti ja kauneus olisivat kiinnostuksenkohteina joku normi naisille, paremminkin se tuntuu aina vähän hassulta ja liioitellulta stereotypialta. Siis sellaiselta, jolla ei ole yhtymäkohtaa todellisuuden kanssa kuin tietyissä piireissä, eli että kyseessä ei ole mitenkään laajasti naisia kuvaava ominaisuus.

      Juuri tätä mietin itsekin. Siis sitä, onko naisten ”universaali” kiinnostus muotiin ja kauneuteen lopulta vain liioiteltu stereotypia ja tiettyyn, kulttuurin, ympäristön tai muun tekijän muodostamaan ryhmään kuuluva ominaisuus – ei naisiin yleisesti liittyvä. Media luonnollisestikin tekee oman osuutensa tämän stereotypian ylläpitämisessä. Mielestäni median välittämä kuva naisesta tukee erittäin vahvasti sitä, että muoti ja kauneus ovat ns. itsestäänselviä kiinnostuksen kohteita naisille.

      MUTTA! On vedettävä mukaan yksi tekijä, joka biologian kannalta voisi merkitä sitä, että kauneus kuitenkin olisi luonnollisesti naisia kiinnostava asia. Eikö pariutumisen kannalta ole biologisesti perusteltua, että nainen haluaisi houkuttaa kumppania kiinnostumaan itsestään? (Toimiihan se toki toisinkin päin, siis mieskin haluaa houkuttaa kumppania huomaamaan itsensä.) Näin ollen viehättävältä näyttäminen olisi naiselle sisäsyntyinen ”tarve”. Vaikka muoti ja tyyli ovat osa itseilmaisua, ne liittyvät olennaisesti myös toisen viehättämiseen.

      Ehkä myös sillä on vaikutusta, missä on opiskellut. Opinahjojen kulttuurierot taitaa olla vaatetuksen suhteen suuret. (…) Taloustieteilijät ja humanistit pukeutuvat keskimäärin eri lailla, samoin media-alan ja kokkipuolen tyypit.

      Tämä oli myös todella kiinnostava pointti.

      Vaatteista keskustelusta vielä – eivät minunkaan muodista kiinnostuneet ystäväni koko iltaa vaatteista ja laukuista juttele ;D Mutta se on luonnollinen puheenaihe toisten joukossa. Niinkuin minulle kosmetiikka.

  4. 4

    Kaisa sanoo

    En koe että kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita muodista tai ainakin haluan uskoa näin, koska itse en ole. Pukeudun ystävieni mielestä tyylikkäästi, vaikka itse en tätä ajattele (tästä oli juuri pari päivää sitten viimeksi puhetta kaveriporukassa). Koen vain oloni mukavimmaksi töissä ja kodin ulkopuolella pitäessäni siistejä housuja ja paitaa tai mekkoa. Vaatteeni ovat aika klassisia eli toisen mielestä tylsiä. En osta merkkituotteita, mutta yritän toki ostaa mahdollisimman laadukasta, jotta vaatteet kestäisivät pitkään. En nimittäin pidä vaatteiden ostamisesta ja minulle muodustuu helposti ns. luottovaatteita. Mietin kuitenkin tässä, että tuskin pukeutuisin näin jos asuisin maalla ja olisin hyvin erityyppisessä työssä. Mietin myös, että voi olla että tyylini on muuttunut Helsinkiin muuton myötä. Toki aikuistuminen on tapahtunut muuton kanssa samoihin aikoihin, joten en osaa sanoa mikä johtuu mistäkin.

  5. 5

    ey sanoo

    Tämä on niin mielenkiintoista!
    Itse olen pienestä kylästä kotoisin ja omassa kaveripiirissäni oli esim yläasteella tärkeää näyttää siistiltä ja huolitellulta. Yleistä oli yläasteikäisillä varmaan sellainen siisti olemus, monet ajattelivat varmasti itseni mukaanlukien että siisti pukeutuminen ja ”pinnalla pysyminen” häivyttäisivät sitä omaa taustaa joka monella silloin nolotti – että oli kotoisin pikkukylästä eikä mistään citystä. :D Myöhemmin olen huomannut että monessa muussa pikkukylässä sellainen ylimääräinen laittautuminen voidaan tuomita pintaliidoksi ja turhamaiseksi, toisin kuin (aika pienessä) kaupungissa missä nyt asun, odotetaan ehkä enemmän sitä että laittaudut etkä kulje rytkyissä kaupungilla. Tämä on niin jännää! Tänä kesänä kun menin sitten pk-seudulle ja ”ihan eteläiseen suomeen” niin huomasin että sielläpäin on paljon suurempi ”paine” ehkä laittautua. Tai no, tämä riippuu niin porukasta missä olet ! Siellähän on lopulta enemmän erilaisia ihmisiä ja ehkä tilaa olla enemmän oma itsensä..? Täälläkin Lapissa laittautumista kyllä tapahtuu vaikka baariin lähdettäessä, mutta huomattavasti pienemmässä mittakaavassa ja ”ei se ole niin justiinsa” -asenteella. :D Ja pikkukylissä monesti ollaan sen 10 vuotta muuta Suomea jäljessä vaatetuksessa ja meikissä. Inarissa ollessani tunsin olevani kauhea diiva meikatessani joka päivä ja Rovaniemi-Tornio-akselilla taas jäätävä rönttäpöö jos kuljen luomuna ulkona.

    • 5.1

      Sanni sanoo

      Yleistä oli yläasteikäisillä varmaan sellainen siisti olemus, monet ajattelivat varmasti itseni mukaanlukien että siisti pukeutuminen ja ”pinnalla pysyminen” häivyttäisivät sitä omaa taustaa joka monella silloin nolotti – että oli kotoisin pikkukylästä eikä mistään citystä.

      Tämäkin on hyvä pointti. Pukeutuminen on toisille persoonan esiintuomista ja massasta erottumista, toisille se taas voikin olla yhdenmukaistava, turvallisuutta tuova asia. ”Näytän siltä miltä muutkin, kuulun joukkoon”.

      pikkukylässä sellainen ylimääräinen laittautuminen voidaan tuomita pintaliidoksi ja turhamaiseksi, toisin kuin (aika pienessä) kaupungissa missä nyt asun, odotetaan ehkä enemmän sitä että laittaudut etkä kulje rytkyissä kaupungilla. Tämä on niin jännää!

      Niin on :)

      Kyllä mä taidan näissä kommenteissakin esitetyn perusteella päätyä siihen, että ennen kaikkea ympäristö vaikuttaa ”ulkonäköstandardiin” ja siihen, mikä nähdään tyylikkäänä ja minkä tasoista laittautumista pidetään, noh, sinä normina. Varmasti se maatilan plikkakin voi haaveilla monogrammikassista, mutta liikkumista kylällä Vuiskan kanssa ei todennäköisesti pidettäisi yhtä hienona juttuna kuin isossa cityssä ;D

      Mä sovin siis tyyliltäni ja olemukseltani parhaiten maalle tai pikkupaikkakunnalle. Näin se on. Ja jälleen tuli uusi vahvistus sille, miksi koen oloni Ahvenanmaalla niin kotoisaksi… :)

  6. 6

    Milla sanoo

    Kyllä se on mielestäni ympäristö, mikä määrittelee tyylikkyyden normin. Työskentelen erittäin miesvaltaisella alalla, firmassamme on noin 125 miestä ja 5 naista :D Töissä ei paljoa tarvitse miettiä miltä näyttää, perussiisti riittää. Pikemminkin pistää silmään, jos on liian laittautunut. Kotonani ei myöskään ole sen kummemmin paneuduttu vaatteisiin tai muotiin yleensäkään. Vapaa-ajalla tyylini onkin pääasiassa trikoota ja farkut tai kesällä sortsit ja toppi tai joku perus hellemekko. Anoppilaan mennessä iskee kyllä tuo kuvailemasi kateus, anoppi ja käly ovat molemmat niin vaatteiden ja muodin perään ja näyttävät aina hyviltä vaikka jätesäkeissä :D eli ympäristö vaikuttaa!

    • 6.1

      Sanni sanoo

      Mun pitää selvästi viettää enemmän aikaa maalla ja pikkukaupungeissa :) Se on tämän pohdinnan tulos :)

  7. 7

    Kuorotipu sanoo

    Musta on ihanaa kun ihmisillä on oma tyylinsä eikä kaikkia ole vedetty samasta muotista. Itse en varsinaisesti ole kiinnostunut muodista, mutta huomaan että nykyisellään tunnistan ja tiedostan eri tyylejä ja suunnittelijoiden tuotteita ihan eri tavalla kuin ennen. Eli alitajuisesti asiat kuitenkin kiinnostaa.

    On myös erittäin virkistävää nähdä naisia, jotka ei koe ollenkaan tarvetta meikkaamiselle.

    • 7.1

      Sanni sanoo

      On myös erittäin virkistävää nähdä naisia, jotka ei koe ollenkaan tarvetta meikkaamiselle.

      Niin on.

      Ja itse olen ehdottomasti samaa mieltä että on ihanaa etteivät kaikki ole samasta muotista. Kunhan osaa rakentaa tyylinsä niin, että on hyvä olla. :) Minulla selvästikään ei ole aina hyvä olla oman homssulookkini kanssa, joten hienosäädölle olisi tarvetta. Persoonaansa ei voi muuttaa, mutta ainakin voi koettaa tulla tietoiseksi häiritsevistä seikoista ja tehdä jotain niille. Kuten vaikkapa opetella poistamaan kylmän viileästi epäsiisteiksi kuluneet vaatteet ja asusteet käytöstä ;)

  8. 8

    Tintti sanoo

    Se olit siis sinä Kampissa! :D Itse jonotin juuri Kotkan bussiin ajatuksissani kun tutun näköinen nainen käveli ohi, ”oliko tuo Sanni?” :D Ennen Helsingissä bongannut näyttelijöitä ja nykyään sitten blogaajia :D
    Itse ostelin ennen hurjasti vaatteita ja vieläkin kaapit tursuavat tavaraa, mutta viimeisen vuoden aikana kulutuksen pääpaino siirtynyt kosmetiikkaan kun aloin lukemaan eri kauneusblogeja ja homman kun hoiti perusputsari ja silloin tällöin käytetty kasvorasva :D
    Tallinnassa ollessa oli hyvin lähellä etten olisi ostanut parin sadan euron merkkilaukkua ja nyt olen tyytyväinen etten ostanut :)
    Laivalla satuin kuitenkin ”törsäämään” selektiiviseen kosmetiikkaan; Ysl:n Volupté Tint-in-oiliin, mutta kyllä se onkin ollut ihana ja kovassa käytössä <3

    • 8.1

      Sanni sanoo

      Se olit siis sinä Kampissa! :D Itse jonotin juuri Kotkan bussiin ajatuksissani kun tutun näköinen nainen käveli ohi, ”oliko tuo Sanni?” :D

      ^_^ :)

      Miten muuten tuo YSL:n Tint-in-oil pysyy? Miltähän tuo tuntuisi luonnonkosmetiikan huulikiiltoihin verrattuna… *kiinnostuu* Luonnonkosmetiikan huulikiillot ovat hyvin öljyisiä normihuulikiiltoihin verrattuna, ja pysyvät sen takia mun huulilla vähän huonosti. Tuntuvat kyllä ihanilta ja hoitavilta, mutta liukenevat öljypohjansa takia tosi nopeasti. YSL:n Tint-in-oilissa on varmasti kuitenkin joitain hyviä synteettisiä sitovia aineita jotka saa kiillon ja värin pysymään paremmin.

      • 8.1.1

        Tintti sanoo

        Mulla sävy pysyy muutamia tunteja vielä kun öljy liukenee pois (mikä tapahtuu 1-1,5 tunnissa), mutta persikkaisen tuoksun takia olen sitä innoissani lisäämässä jo ennen :D Ehkä alkuinnostuksen jälkeen ei tule hölvättyä niin paljon ja tuote ei ole heti loppumassa :D

  9. 9

    surpula sanoo

    Tosi mielenkiintoinen postaus! Itseäni kiinnostaa hirveästi yleisemminkin tuo, että millainen käytös/toiminta/olemus tekee jostakusta poikkeavan (joko itsen tai muiden silmissä), ja miksi näin on. Omat intressini tosin ovat vähän äärimmäisemmissä poikkeavuuden ilmiöissä kuin epätyylikkyydessä :) Teen tällä hetkellä syömishäiriöaiheista gradua, jossa kiinnostukseni on juuri poikkeavuudessa, mutta pohdintasi tyylikkyyden ”pakottavista” normeista ja näiden normien haastamisesta herätteli paljon samoja ajatuksia joita olen gradussanikin pohtinut. Kaiken kaikkiaan poikkeavuuden suhteen olennaista on juuri se, että poikkeavuus on aina nimenomaan sosiaalisesti määriteltyä, eikä mikään ominaisuus/toiminta siis itsessään ole poikkeavaa. Ympäristö siis ratkaisee!

    Väittäisin, että yleisemmin kulttuuri ja yhteiskunta vaikuttavat siihen, millainen on käsityksemme norminmukaisesta naisesta (ulkonäkö, kiinnostuksen kohteet jne.), ja tässä etenkin medialla voi nähdä olevan hyvin suuri rooli tietynlaisen naiskuvan rakentamisessa. Mutta toisaalta ympäristö vaikuttaa myös pienemmissä yksiköissä, eli asuinseudun/kaveripiirin/työpaikan jne. myötä. Eli kyllä, etenkin tyylikkyyden suhteen näkisin, että ympäristöllä on monine tasoineen ehdottoman suuri merkitys. Ja tietysti ne omat kiinnostuksen kohteet, arvomaailma jne. vaikuttavat myös, mutta niidenkin voi ainakin osittain ajatella muotoutuvan ympäristön vaikutusten myötä (ja toisaalta ihmisellä on myös taipumus hakeutua ympäristöön, joka vastaa hänen arvomaailmaansa jne).

    Mielestäni on ehdottoman hienoa, että tunnistat ne normit, joita vastaan kenties itse asetut! Monet normithan ovat niin perustavanlaatuisesti olemassaolevia, että niitä ja niiden vaikutusta omaan toimintaan on hyvin vaikea kyseenalaistaa. Mielestäni on jotenkin karmiva ajatus, että meidän kaikkien pitäisi olla tietyn muotin mukaisia ja omaksua normit ilman minkäänlaista kyseenalaistamista tai omien mielihalujen kuuntelemista.

    Etenkin sukupuoliin liittyvät normit ovat aika kiinnostava aihepiiri, ja ne jos mitkä normit ovat hyvin vahvasti juurtuneet yhteiskuntaamme ja ajatusmaailmaamme. Miehen pitää olla tietynlainen ja naisen pitää olla tietynlainen, puhumattakaan siitä heteronormatiivisuudesta, että naisen pitää olla tietynlainen juuri miehen vuoksi ja toisinpäin…

    Mutta vastauksena kysymykseesi: kaikkien naisten ei todellakaan tarvitse tykätä muodista! Itsekään en koe olevani mikään kovin stereotyyppisen norminmukainen nainen, ja monet kiinnostuksen kohteeni ovat aika ”miesmäisiä”, vaikka samalla tykkään kyllä korostaa myös naisellisia puoliani etenkin ulkonäössäni. Muoti ei kiinnosta minuakaan, vaikka muuten kaunistautua tykkäänkin. Ja itsekin huomaan usein naisporukoissa, etten osaa keskustella läheskään kaikista ”naisten jutuista”, kun taas miesten kanssa on usein paljon enemmän yhteistä puhuttavaa.

    Äh, tästä aiheesta voisin kirjoittaa vaikka loputtomiin! Harvoin tulee kommentoitua postauksiasi vaikka aktiivinen lukija olenkin, mutta tämä aihe innosti ja sait heräteltyä taas inspiraatiota graduunkin ;)

    • 9.1

      Sanni sanoo

      Todella kiinnostavaa pohdintaa jälleen ja niin loistavasti jäsenneltynä. Kiitos osallistumisesta, surpula! :)

      Olen hyvin pitkälti samaa mieltä kuin sinä, ajatukset kiteytyivät kaikkia näitä kommentteja lukiessa. Ymmärrän, että omat poikkeavuuden ja jopa kateuden tuntemukseni liittyvät olemiseen vain tietyissä tilanteissa, jotka puolestaan liittyvät olennaisesti ympäristöön ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Tässä on yksi syistä miksi esimerkiksi koen blogigaalat ja muut edustustilaisuudet enemmän tai vähemmän ahdistavina, niissä pitäisi olla sellaisen normin mukainen johon en kerta kaikkiaan itse kuulu.

      poikkeavuuden suhteen olennaista on juuri se, että poikkeavuus on aina nimenomaan sosiaalisesti määriteltyä, eikä mikään ominaisuus/toiminta siis itsessään ole poikkeavaa. Ympäristö siis ratkaisee!

      *allekirjoittaa*

      Eikö ole mielenkiintoista, miten hurjan voimakas vaikutus joukkoon kuuulumisen tunteella elämässämme on. Siitähän tässäkin on pohjimmiltaan kysymys. Pidän itseäni poikkeavana, koska en ole kiinnostunut aiheesta, jonka koen olevan valtavirran kiinnostuksen kohde. Se aiheuttaa ristiriitaisia huolen ja ulkopuolisuuden tunteita. Yhtäältä tietää, ettei edes halua olla kiinnostunut vaikkapa nyt merkkilaukuista, mutta samalla ei haluaisi olla ”poikkeava”. Ja samalla voi tykätä omasta tyylistään, mutta kokeakin halua muokata sitä tietyssä ympäristössä kuuluakseen joukkoon.

  10. 10

    Inga sanoo

    ihanaa pohdintaa.. itse olen maalta= maalla syntynyt ja opiskellut suurissa kaupungeissa mutta nyt jälleen maalla ja maatilan emäntänä. Rakastan muotia ja vaatteita sekä erityisesti laadukkaita merkkejä. Tilaan ulkomaisista nettikaupoista brandejä joita en saa suomesta ja tämä saa hymyn huulilleni. Minulle on aivan sama miten snobina mua pikku kylälläni pidetään vaikkakin tuntuu, että ei edes pidetä. Olen 30 vuotias ja tässä iässä jo uskaltaa olla oma itsensä punasin huulin ja hiukset ojennuksessa kun muut kulkee kumppareissa ja lehmän lantaisin vetimin. Jokainen tyylillään..

    • 10.1

      Sanni sanoo

      Hienoa Inga! :) Olipa mielenkiintoista kuulla myös maalla asuvan kokemuksia.

  11. 11

    sanoo

    Tuntuu, että nykyisin (varsinkin naisille) se kiinnostus muotia ja sisustustakin kohtaan on normi. Jos et jaksa kiinnostua työhuoneen maalikarttojen rakentamisesta, olet outo. Jos shoppailet vain harvoin ja silloinkin vähän vastentahtoisesti, olet outo. Toisaalta, ihmisethän ovat kiinnostuneita eri asioista, niinhän se on varmasti ollut aina. Minun intohimoinen lukemiseni ei ehkä kiinnosta jota kuta toista pätkän vertaa.

    Silti, uskon, että nykyinen somen valtakausi (muotiblogit ja Instagram) innostaa ihmisiä kiinnittämään huomiota omaan tyyliin vielä normaalia enemmän. Tässähän ei tietenkään ole mitään pahaa. Ehkä kuitenkin nykypäivänä kuluttamisesta esimerkiksi vaatteisiin ja laukkuihin on tullut aivan omanlaisensa arvo. Esimerkiksi monta tonnia merkkilaukkuun sijoittava saattaa kohdata nykyään enemmän hyväksyntää (”Hyvä sijoitus!”) kuin kauhistelua (”Siis laitoit kahden kuukauden vuokran yhteen käsilaukkuun?”).

    Jokainen suunnatkoon kiinnostuksensa ja rahansa miten mieli tekee. Täytyy kuitenkin todeta, että minua ärsyttää aivan suunnattomasti sellainen päätön kuluttaminen, joka tuntuu ehkä nousseen lähivuosina juuri muotiblogien vaikutuksesta. En sano, että ihmisten pitäisi elää verkkareilla koko loppuelämä, mutta mielestäni kukaan ei voi tarvita kolmeakymmentä talvitakkia ja kymmeniä mustia farkkuja.

    En tiedä lähtikö kommenttini nyt aivan sivuraiteille… :D

    • 11.1

      Sanni sanoo

      Ei lähtenyt sivuraiteille! :) Ainakaan mun mielestä. Ja monet sivuraiteet ovat sitäpaitsi mitä toivottavimpia…! ^_^

      uskon, että nykyinen somen valtakausi (muotiblogit ja Instagram) innostaa ihmisiä kiinnittämään huomiota omaan tyyliin vielä normaalia enemmän. Tässähän ei tietenkään ole mitään pahaa. Ehkä kuitenkin nykypäivänä kuluttamisesta esimerkiksi vaatteisiin ja laukkuihin on tullut aivan omanlaisensa arvo. Esimerkiksi monta tonnia merkkilaukkuun sijoittava saattaa kohdata nykyään enemmän hyväksyntää (”Hyvä sijoitus!”) kuin kauhistelua.

      Samaa mieltä. Kyllä joistain merkkilaukuista on mielestäni todellakin tullut ”normi” nimenomaan blogien vaikutuksesta. Omassa nuoruudessani ennen somea merkkilaukuilla ei ollut mitään sosiaalista arvoa (ainakaan siellä päin missä itse asuin). Jos joku olisi vaikka mun lukiovuosina kertonut laittaneensa juuri 10 000 markkaa laukkuun, kaverit olisivat suunnilleen tukehtuneet järkytyksestä. Nyt monen tonnin laukut ovat opiskelijankin arkipäivää.

  12. 12

    Jonttu sanoo

    En ymmärrä, miksi noin kauniin ihmisen tarvitsee edes miettiä moista. Olet upea ilmestys omana itsenäsi.

    • 12.1

      Sanni sanoo

      Kiitos Jonttu. Aina se luonnollisin oma itse ei kuitenkaan tunnu sopivan kaikkiin yhteyksiin…

  13. 13

    sanoo

    Itse olen umpimaalta kotoisin ja nykyään myös asustelen maalla. Pukeudun kyllä edelleen samalla tavalla kuin kaupungissa asuessa. Mutta me ei saatu lapsena mitään merkkivaatteita vaan ehkä jotain serkkujen vanhoja. Toki nyt tietysti uusiakin ostettiin mutta esim. Levikset sai kun pesi ikkunoita tai koulutodistus oli hyvä. Me ei pyöritty H&M:ssä ostelemassa rättejä tai käyty juomassa kalliita juomia kahviloissa. Se on nykyajan trendi kaupungissa.

    Olen aina ollut kiinnostunut tietystä tyylisuunnasta pukeutumisessa. Ostan välillä, kausittain vaatteita kaupasta tai kirpparilta. Aika monesti vaatteet vaan seisovat kaapissa ja käytän joka päivä samoja vaatteita kunnes menevät rikki. Muodista en ole kiinnostunut enkä tiedä mikä on muotia. Ostan sitä mikä näyttää hyvältä. Ihailen ihmisiä jotka osaavat pukeutua ja olla siistejä, minäkin haluaisin olla. Ehkä minä sitten panostan kynsiin, meikkiin ja hiuksiin. Siisti voi olla niinkin, voihan joku olla päinvastoin siisteissä vaatteissa muttei laita kynsiä tai meikkaa. Kukin tyylillään :) ja minusta sinä olet Sanni aina niin tyylikäs että minä kadehdin sinua ;)

    • 13.1

      Sanni sanoo

      me ei saatu lapsena mitään merkkivaatteita vaan ehkä jotain serkkujen vanhoja.

      Sama täällä, mulla oli lapsena pääasiassa second hand -vaatteita. Ja ne eivät olleet merkki-secondhandia… ;) Aloin saada uusia vasta murrosikää lähestyessä. Muistan miten luksukselta tuntui saada ihan kaupasta ostettu, itse valitsema vaate. :)

      Me ei pyöritty H&M:ssä ostelemassa rättejä tai käyty juomassa kalliita juomia kahviloissa. Se on nykyajan trendi kaupungissa.

      Mä en voinut pyöriä teininä H&M:ssä kun Suomessa ei silloin vielä ollut Henkkamaukan myymälöitä… ^_^ :D Minäs vuonna ne myymälät muuten tuli…? Ja minähän vuonna lie saavuttaneet Kuopion… :P Mun nuoruudessa vaatteet ostettiin pääasiassa Sokokselta ja farkut, totta kai, Leviksen liikkeestä.

      Aika monesti vaatteet vaan seisovat kaapissa ja käytän joka päivä samoja vaatteita kunnes menevät rikki.

      Tuttua täälläkin :)

      minusta sinä olet Sanni aina niin tyylikäs että minä kadehdin sinua ;)

      Kiitos CN :) Minä sitten kadehdin takaisin sinun kynsiä ja hiuksia – sinulla on aina tosi nätisti laitetut hiukset. Nimenomaan laitetut, täytenä vastakohtana mun wash-and-go-tyylille. :)

      • 13.1.1

        Anne sanoo

        Täytyy kommentoida että H&M tuli Kuopioon ollessani lukiossa, veikkaan vuosia 1998 tai 1999. Oltiin kavereiden kanssa jonottamassa avajaisissa ja ostettiin heti joku rätti kun ”kaikki oli niin halpaa”.

  14. 14

    anonymous sanoo

    mainio postaus, just näitten takia mä tykkään Karkkipäivästä niin paljon <3 tässä vähän väsymyksen takia hajanaisia aatoksia, toivottavasti en sano liian terävästi (kritisoin ilmiöitä, en niinkään ihmisiä). :)

    Mä näkisin varsinkin vaatteet statuksen luomisena, kuulumisena tai erottautumisena – mutta ennen kaikkea kuulumisena (näin yleistetysti esitettynä). mua kyrsii pinnallinen ja jopa narsistinen kulttuuri, jossa ulkonäöllä on niin valtava merkitys, joten saan melkoisia kiksejä kokiessani meneväni normeja vastaan. ideaalitilanne olisi varmaankin normeihin välinpitämättömästi suhtautuminen (siksi en jaksakaan pukeutua mitenkään alakulttuureihin liitetyilläkään tavoilla vaan mahdollisimman käytännöllisesti noin pääsääntöisesti), mutta kyllä myös norminvastaisuudella on mielestäni tiettyä itseisarvoa. minun on tietysti hyvä huudella, sillä pidän lähestulkoon mahdottomana eläytyä tilanteeseen, jossa ystäväni puhuisivat jostain kelloista tai vastaavista ja ylipäänsä välittäisivät liiemmin vaatteista (uskaltaisin väittää, että läheisimmässä kaveriporukassani istuskellessa vähintään 50% keskimääräisestä vaatetuksesta olisi tullut roskiksesta… :D :D) joten en toki osaa ajatella miltä sellainen läheltä tullut normi voisi tuntua. varmaankin erilaiselta, koska totta kai ympäristö vaikuttaa tavalla tai toisella.

    mä en kyllä tosiaan osaa nähdä tyylistä välittämistä minään yleispätevänä naiseuden normina. ainakin tietyissä akateemisissa piireissä tyylistä kiinnostuneisuus on mielestäni erittäin harvinaista (tämä perustuu vain omiin kokemuksiin). joten uskaltaisin väittää, että se mille itse antaa eniten aikaa ja ajatusta, vaikuttaa eniten. trendihommiin suhtaudun lähinnä huvittuneesti, myönnetään – välillä hieman ylemmyydentuntoisestikin (hyi minua!) – koska jokaisella on rajallinen määrä aikaa ja energiaa joten olen tyytyväinen, että statuksen rakentaminen (jota tässä minun kärjistetyssä mallissa trendikkyys edustaa) ei ole itselleni prioriteetti itselleni tärkeämpien asioiden kustannuksella (vaikka totta kai sen tässä kilpailullisessa nykymaailmassa ymmärrän myös). alueellista eroa en näe, enemmän koulutuksellisen ja yhteiskunnalliseen liittyviä eroja (olen niin umpimaalta kuin olla ja voi ja kyllä siellä sellaiset, miten sen sanoisi nätisi, juppien penskat koreilivat vaatteilla ja erilainen pukeutuminen oli selvä peruste ulossulkemiselle – ehkä tästä johtuu nuiva suhtautumiseni trendeihin? :D). ihan kuin mä olisin joskus sulle linkannut jonkun opinnäytetyön tyylikkyydestä kun ajattelin, että se voisi kiinnostaa. hmm, pitäisikin etsiä se. mutta mielenkiintoista toi tyyli ja sen painoarvo, normatiivisuus.

    ole juuri sellainen kuin olet ja millaisena sinusta tuntuu hyvältä :) älä muuta toimintaasi epämukavuudentunteiden takia, vaan käännä ne iloksi, on minun mielipiteeni :)

    p.s saatko sä tyydytystä siitä, että käytät jonkin hankkimasi tavaran niin loppuun kuin mahdollista, vai olenko mä vain outo kun saan? huonolaatuisissa tavaroissa hajoaminen totta kai suututtaa, mutta jos jokin laadukas tavara kuluu ja menee lopulta rikkikin siksi, että olen käyttänyt sitä niin paljon, niin tulen jotenkin tosi tyytyväiseksi. tiedän, ettei se tavara ole ollut minulla turhaan vaan oikean tarpeen takia. samaten INHOAN ostoksilla (paitsi ruoka-) käymistä.

    • 14.1

      Sanni sanoo

      Kiitos jälleen kiinnostavasta kommentista, anonymous :) Että mä olen iloinen kun mulla on niin keskustelutaitoisia lukijoita, ja pirhanan kadehdittavalla verbaliikalla vielä argumentoitte ja esitätte asioita. Vaikka en aina olisi samaa mieltäkään, niin opin asioita ja alan kenties nähdä toisia asioita eri valossa. Ja täysin vastakkaisetkin näkemykset voivat olla avartavia ja kiinnostavia. Ilo lukea niin fiksuja pohdintoja kuin mitä mun kommenttilaatikossa käydään! :) Mahtavaa kun osallistutte!

      Mä näkisin varsinkin vaatteet statuksen luomisena, kuulumisena tai erottautumisena – mutta ennen kaikkea kuulumisena (näin yleistetysti esitettynä).

      Olen aivan samaa mieltä, ja kirjoittelinkin tästä tuolla vähän ylempänä nimimerkki surpulalle vastatessa. Minunkin tarvettani mennä juhliin tietyn näköisenä ajaa ensisijaisesti tarve kuulua joukkoon. Tuo kuulumisen tunne on tosiaan hirveän mielenkiintoinen pohdiskeltava – enhän kuitenkaan halua olla samanlainen kuin muut. Ja mikä hassuinta – muut (ainakin omat ystäväni) joka tapauksessa hyväksyvät minut omana itsenäni, ja silti koen poikkeavuutta kielteisellä tavalla. (Toisaalta, kokemusta on myös hyvin ei-hyväksyvästä suhtautumisesta toisissa tilanteissa, kun en ole ollut normin mukainen. Sellaiset tilanteet jättävät ”stigmoja”, vaikka kyseessä ei olisi ystäväsi.)

      ainakin tietyissä akateemisissa piireissä tyylistä kiinnostuneisuus on mielestäni erittäin harvinaista (tämä perustuu vain omiin kokemuksiin)

      Tässä on varmasti perää, koulutustausta ja jopa ala voivat vaikuttaa, kuten Belle tuolla ensimmäisten kommentoineiden joukossa kirjoitti. Tai oikeastaan hän kirjoitti, että eri koulutustaustaiset pukeutuvat eri lailla, mutta ajatus oli sama kuin sinulla.

      ihan kuin mä olisin joskus sulle linkannut jonkun opinnäytetyön tyylikkyydestä kun ajattelin, että se voisi kiinnostaa.

      Jep, linkkasit. :) Aiheena oli se, miten lifestyle-blogeissa määritellään hyvää makua (johon tyylikkyyskin kuuluu). Luin sen ja oli erittäin kiinnostava. Kiitokset siitä :) Tässä linkki:

      http://www.nuorisotutkimusseura.fi/sites/default/wp-content/uploads/sites/27/Tahvanainen_Tiia.pdf

      p.s saatko sä tyydytystä siitä, että käytät jonkin hankkimasi tavaran niin loppuun kuin mahdollista, vai olenko mä vain outo kun saan?

      Voin samaistua, eli et ole outo! :) Tai sanotaan näin että ehkä me ollaan kummatkin sitten outoja. Mä olen perinyt tuon äidiltäni, meillä on äiskän toimesta aina käytetty tavarat ihan puhki. Mun tekee rehellisesti sanottuna pahaa heittää toimiva tavara pois. Vaikka tavara olisi jo osittain roskiskunnossa, mutta jos sillä kuitenkin vielä tekisi jotain… Esimerkkinä puhki kulunut, pinnasta monesta kohtaa revennyt olkalaukku, jonka juuri heitin pois. Sitä ei ollut mitään järkeä säästää, mutta silti huomasin ajattelevani, ”Kyllähän tämä vielä laukkuna toimii… Hieman sääli heittää se…” Minulle olisi ollut mielekkäintä, jos laukku olisi kirjaimellisesti vaikka haljennut kahtia tai olkahihna katkennut korjauskelvottomaksi tai sellaista. Huokaus…

      • 14.1.1

        Elli A sanoo

        Lainaus: ”ainakin tietyissä akateemisissa piireissä tyylistä kiinnostuneisuus on mielestäni erittäin harvinaista (tämä perustuu vain omiin kokemuksiin)”

        Monissa akateemisissa piireissä on myös hyvin vahva tahto ja pyrkimys olla näyttämättä trendikkäältä ja muotia seuraavalta:) Mutta se nimenomaan korostaa, että oma tyyli (siinä merkityksessä missä itse sanan ymmärrän) on aivan yhtä tärkeä kuin niille, jotka seuraavat muotia. Jos ihminen on oikeasti täysin välinpitämätön vaatteistaan ja tyylistään, niin hänelle olisi ihan sama laittaako päälleen viimeisimmän pintamuodin mukaisen vaatteen vaiko todella epätrendikkään vaatteen vaiko ne kuluneet verkkarit vaiko sen punaisen paljettipuvun. Näin on kuitenkin aika harvoin;) On monia ihmisiä joiden tyyliin kuuluu rennolta boheemilta näyttäminen, mutta oikeasti siihen on nähty vaivaa, kun on valittu juuri ne huolettoman vaikutelman antavat vaatteet. Käytännössä useimmille jokainen päälle laitettu vaate on jonkintasoinen tietoinen valinta (harva kuitenkaan ottaa silmät kiinni vaatekaapista paidan ja housut), ja sillä valinnalla halutaan viestä jotain, vaikka se ei olisikaan niin tietoista kuin esimerkiksi muotia seuraavan muotibloggarin vaatevalinnat. Second Hand- vaatteet, vegaanivaatteet, kierrätysvaatteet, suomalaisten suunnittelijoiden vaatteet jne, kaikki tavallaan viestivät jotain kantajansa valinnoista. Se valinta-peruste voi olla vaatteen mukavuuskin tai jokin muu vastaava, mutta silloinkin ihminen yleensä tekee jonkinasteisen tietoisen valinnat mukavien vaatteiden värityksestä, kunnosta tai yhdistelemisestä keskenään.

  15. 15

    sanoo

    Hassua, mietin tätä asiaa juuri tänään, ennen kuin luin postauksesi! Kaikkien naisten EI tarvitse olla kiinnostuneita muodista, todellakaan! Minä tunnen oloni kotoisemmaksi pienissä kaupungeissa tai maalla, juuri tuon kuvailemasi ilmiön vuoksi. Isoissa kaupungeissa tunnen itseni nukkavieruksi, erilaiseksi, samoin jossain juhlissa tai tilaisuuksissa, joihin pitäisi pukeutua jotenkin siististi tai juhlavasti. En omista farkkuja ja muutamaa peruspaitaa kummempia vaatteita, juhlavimmat kenkäni ovat ihan perus sandaalit tai tennarit. Sanomattakin selvää, että välttelen tilaisuuksia joihin en voi mennä omana ”tyylittömänä”, tavallisena itsenäni!

    • 15.1

      Sanni sanoo

      Isoissa kaupungeissa tunnen itseni nukkavieruksi, erilaiseksi, samoin jossain juhlissa tai tilaisuuksissa, joihin pitäisi pukeutua jotenkin siististi tai juhlavasti.

      Vaikka tiedän että meitä on muitakin, niin jotenkin aina lohduttaa kuulla konkreettisesti muista jotka tuntevat samoin :) Nukkavieru, se on se sana.

      Mä en omistanut mitään juhlavaatteita ennenkuin aloin seurustella nykyisen äijän kanssa, aiemmin ei ollut elämässä ollut koskaan mitään hienoja juhlia. Häissäkään en ollut käynyt koskaan. Nyt on ”joutunut” hankkimaan muutamia juhlavaatteita, mutta edelleenkään en tunne oloani niissä kotoisaksi… Juhlavaatteissa olo on vähän kuin näytelmää, esiinnyn toisena :)

  16. 16

    Kata sanoo

    Hei sinä hassu. Jokainen saa tietysti olla juuri sellainen kuin on, mutta vain sillä ehdolla, että tuntee oman olonsa hyväksi :) Tietysti on toivottavaa pukeutua edes suurinpiirtein siististi ja tilaisuuden vaatimalla tavalla, mutta senkin voi tehdä hyvin monella eri tavalla. Toisen hieno vaate voi olla toiselle melko arkinen vaate.

    Vaikka täytyy kyllä myöntää, että itsekin joskus miettii, kuinka pukeutua. Toiseen kaveriporukkaan pukeutuu varmaan hieman eri tavalla kuin toiseen, ehkäpä siinä on taustalla joku synnynnäinen tarve kokea kuuluvansa joukkoon ja tulla hyväksytyksi?

    Mutta ei kai sunkaan mielestä oo epänormaalia, jos joku on kiinnostunut muodista, mutta ei niinkään kauneudesta vaan pirkan rasvat ja halvimmat meikit riittää? ;-) Oot aivan normaali ja ihana tuollaisena kuin olet :-)

    • 16.1

      Sanni sanoo

      Jokainen saa tietysti olla juuri sellainen kuin on, mutta vain sillä ehdolla, että tuntee oman olonsa hyväksi :)

      Tämä on oikein hyvin sanottu. :)

      Mutta ei kai sunkaan mielestä oo epänormaalia, jos joku on kiinnostunut muodista, mutta ei niinkään kauneudesta vaan pirkan rasvat ja halvimmat meikit riittää? ;-)

      Ei, sillä kosmetiikassa halpuus ei välity käyttäjänsä ulkoisessa olemuksessa ;) Joku upea meikki tai kampaus voi olla tehty yhtä lailla Diorin ja Kerastasen tai Pirkan ja Rimmelin tuotteilla.

      Jos otetaan esimerkki, että henkilö on muodista kiinnostunut ja muodikkaisiin vaatteisiin panostava, mutta ei meikkaa, mutta näyttää silti siistiltä ja iho on puhdas ja hiukset puhtaat ja kammatut, niin se ei herätä mitään kummastusta tyyliin ”miksi tuo ei meikkaa”. Mutta, myönnän, että yhdistelmä, jossa muodikkaisiin vaatteisiin pukeutuneellä henkilöllä on vaikkapa selvästi likainen, rasvainen ja sotkuinen tukka ja suunnilleen rähmää silmissä, olisi minusta hyvin outo.

      Eli ei se kosmetiikan laatu, ”läsnäolo” ja kiinnostus siihen, vaan henkilön yleinen itsestään huolta pitävä habitus. :)

  17. 17

    Arlene sanoo

    Mielenkiintoista pohdintaa ja loistavasti kirjoitettu postaus :) Pisti itsenikin oikein miettimään aihetta.
    Kaikkien naisten ei pidä olla kiinnostuneita muodista, jos ei halua. Itse en ole. Ostan suurimman osan vaatteistani kirrpiksiltä ja ostan silmää miellyttäviä vaatteita, miettimättä sitä ovatko ne muodissa vai ei.
    Mutta tuo kaupungin ja maaseudun pukeutuminen pisti miettimään. Olen itse asunut 10 vuotta maaseudulla(ihan oikeasti keskellä korpea, lähin naapuri oli kilometrien päässä) ja yli 10 vuotta kaupungissa. Maaseudulla tuli mietittyä asun siisteyttä, sopivuutta ja ulkomuotoa enemmän. Pienellä paikkakunnalla alkavat naapurit sun muut ihmiset puhua ja supista selän takana, jos liikkuu kylillä suttuisena. Toisaalta, jos pukeutui ylihienosti, herätti huomiota. Hyvä ohjesääntö oli pukeutua siististi ja huomiotaherättämättömästi.
    Kaupungissa taas päälle voi vetää mitä vain. Kaupungissa on niin paljon erilaisia ihmisiä, että kukaan ei katso oudompaakaan pukeutujaa edes kahdesti. Kunhan vaatekerta on semisiisti. Kaupungissa voi toteuttaa omaa makuaan enemmän joutumatta valokeilaan. Eli mielestäni ympäristö määrittelee tyylikkyyden. Onko sitä pakko seurata, jos ei halua, onkin sitten jo asia erikseen.

    Itse en seuraa muotia, mutten ole koskaan kokenut kuitenkaan olevani epämuodikas. Mikä tahansa rätti näyttää hyvältä, jos siihen on itse tyytyväinen, ainakin omasta mielestäni. Sisäinen kauneus ja varmuus loistaa sen verran, että se kaunistaa vaatteetkin tarvittaessa :D
    Mielestäni oma itsevarmuus on juuri se, mikä tekee itsestään tyylikkään :)

    • 17.1

      Sanni sanoo

      Pienellä paikkakunnalla alkavat naapurit sun muut ihmiset puhua ja supista selän takana, jos liikkuu kylillä suttuisena. Toisaalta, jos pukeutui ylihienosti, herätti huomiota. Hyvä ohjesääntö oli pukeutua siististi ja huomiotaherättämättömästi.
      Kaupungissa taas päälle voi vetää mitä vain. Kaupungissa on niin paljon erilaisia ihmisiä, että kukaan ei katso oudompaakaan pukeutujaa edes kahdesti. Kunhan vaatekerta on semisiisti. Kaupungissa voi toteuttaa omaa makuaan enemmän joutumatta valokeilaan.

      Tosi mielenkiintoista.

      Mä en ole asunut maalla, joten mun kuvitelma maaseudun ”normeja” tuntematta on ollut se, että siellä voi liikkua missä tahansa vaatteissa tyyliin ne stereotyyppiset kumpparit ja Hankkijan lippis -yhdistelmä… :P Huomaa että en paljon tiedä :D Jotenkin sitä ajattelee, että maaseudulla työn luonne vaikuttaa siihen, että ihmiset mielellään pukeutuvat rentoihin ja arkisiin vaatteisiin jotka saavat likaantua. Kun työ ja vapaa-aika ovat helposti yhtä, eikä varmaan useasti päivässä olla vaihtamassa erilaisiin asukokonaisuuksiin.

      Tietysti ’maaseutu’ on laaja käsite, eivätkä kaikki maalla asuvat asu maatilalla tai tee maatalouteen liittyvää työtä. Ja ehkä ”kylille lähtiessä” ihmiset tosiaan vaihtavat aivan toisenlaiset vaatteet kuin mitä he pitävät kotioloissa.

      Mielestäni oma itsevarmuus on juuri se, mikä tekee itsestään tyylikkään :)

      Aivan totta. :)

      Pidän itseäni yleisesti ottaen itsevarmana, mutta jostain syystä se rapisee Isolla Kylällä – ja etenkin juhla/edustustilaisuuksissa….

  18. 18

    Aidan sanoo

    Tosi mielenkiintoinen aihe, jota olen itsekin pohtinut useasti! Kyseenalaistan välillä sen, olenko ollenkaan oma itseni eri tilanteissa muuttuvan tyylini kanssa, vai ovatko erilaiset tyylini kaikki jollain lailla kuitenkin osa minua? Kyllä minä ajattelisin niin että ympäristö ja erityisesti seura määrittelee ainakin omalla kohdallani tyylikkyyden normin.
    Olen aiemmin aina rakentanut tyylini lähinnä seurani mukaan. Sen jälkeen kun aloitin opinnot yliopistossa, olen tullut tietoisemmaksi ”arkipukeutumisestani” ja pyrin pukeutumaan ympäristön normien mukaisesti, vaikka menisin yksin luennolle. En kuitenkaan varmaan koskaan tule ymmärtämään sitä, että syksyllä/talvella/keväällä/kylmällä kuljetaan takki auki ja nilkat paljaina vaikka se olisi kuinka tyylikästä. Sen verran mukavuudenhaluinen (vai aikuinen?) kuitenkin olen.

    Saatan saman päivän aikana käydä brunssilla siististi pukeutuneena kavereiden kanssa ja sitten illalla kulkea kotihousuissa ja likaisissa lenkkareissa keskustan läpi miestäni vastaan junalle. Olen vuosia tehnyt töitä naisvaltaisella alalla, jossa ei kuitenkaan ulkonäöllä tai pukeutumisella juuri ole väliä. Vaikka siistiydyn vähintään meikin verran töihinkin, kuljen työmatkat vaatetuksestani välittämättä. Työyhteisössäni ei juuri olla kiinnostuneita siitä millaisena kukakin astuu sisään työpaikan ovesta. Pidän vaatteista ja ostan niitä mielelläni, mutta laatuun en panosta kuin ulkoiluvaatteissa ja -varusteissa. Haluaisin olla se ihminen joka ostaa klassisen kauniita, laadukkaita ja pitkäikäisiä vaatteita vähän, kuin tällainen ns. kertakäyttöisen materian kuluttaja (jotka tosin nekin halpaketjujen vaatteet, kengät ja asusteet pysyvät käytössäni kunnosta juurikaan riippumatta vuosia). Minulla on ystäviä, joiden kanssa puhun tyylistä ja joiden seurassa pyrin itsekin olemaan tyylikäs. Rakastan sitä tunnetta ja itsevarmuutta, mikä minulla on kun olen omasta mielestäni hyvin pukeutunut ja laitettu. Kuitenkin minulla on myös sellaisia ystäviä, joiden kanssa saatan mennä vaikkapa keskustan puistoon istumaan tukka pörrössä ja niissä halpaketjun saumoista irvistävissä kengissä, enkä koe millään lailla oloani epämiellyttäväksi tai poikkeavaksi kunhan seurani on samankaltaista kanssani.

    Omassa lähipiirissäni ei ole mitenkään epänormaalia se, että jotakuta ei kiinnosta pukeutuminen ja tyyli, eikä se ole mikään naiseuden tai edes naisellisuuden mitta. Se on ihan fine. Tärkeintä on se että viihtyy omassa tyylissään, oli se sitten mukavan epämuodikas tai siisti ja laitettu.

  19. 19

    sara sanoo

    En kyllä tunnista omasta elämästäni näitä teemoja, vaikka olen kolmekymppinen ja asun Helsingissä. :) Tykkään kyllä periaatteessa vaatteista (muodista, jos se sattuu omaa makua miellyttämään…) ja laittautumisesta ja usein olen ”viihteellä” vähintään mekossa, koroissa ja jonkinlainen meikki + kampaus laitettuna, mutta toisaalta töihin jne. en meikkaa (korkeintaan ripsari ja huulikiilto/puna) ja vaatteet on toki siistit ja melko naiselliset, mutta en mieti esim. sitä, että usein on samat vaatteet päällä. Vaatteita en tällä hetkellä osta juuri yhtään.
    Minulle ei ole ongelma tulla mökiltä Helsinkiin bussi/juna-asemalle ”mökkivaatteissa” tai mennä julkisilla sieneen tai marjaan enkä ole edes huomannut, että minua kukaan katsoisi, vaikka sieni/marjaretken jälkeen näytän jo aika metsäläiseltä. ;)
    Mieluiten olen meikannut ja laittautunut, jos menen ravintolaan, mutta ei ole maailmanloppu jos näin ei jostain syystä olekaan. Pyörin paljon myös maalla ja ympäri Suomea, mutta tämä fiilis laittautumisen suhteen on sama, olin sitten maalla tai kaupungissa.

    Ehkä omassa elämässäni on niin paljon muutakin kuin vaatteet ja ulkonäkö, etten kiinnitä siihen niin paljon huomiota, vaikka toki mieluiten olen jollain tasolla laittautunut, kun liikun ”ihmisten ilmoilla”. Itsetunto ja ikä varmaan vaikutta myös; kaksikymppisenä en olisi voinut verkkareissa ja ilman meikkkiä liikkua kaupungilla, nykyään se ei ole ongelma.

  20. 20

    Frida sanoo

    Mietin, miksi Karkkipäivä-blogi on jotakuinkin ainoa blogi, jota voin sanoa seuraavani säännöllisesti. Syitä on varmaan monia, mutta yksi on se, ettei blogi ole täynnä postauksia merkkivaatteista ja -laukuista. Koska minuakaan muoti ja pukeutumiseen liittyvät asiat ei juuri kiinnosta, mutta kosmetiikka ja matkustelu taas ehdottomasti kyllä. Minäkään en yleensä viihdy kaupoissa ja shoppailu on enemmänkin rasite kuin nautinto (poikkeuksena ehkä nettikaupat, mutta niistäkin tilaan vain harvoin).

    Pukeutumisessa menen ehdottomasti mukavuus edellä ja yleensä myös hinta ratkaisee. Perustrikoopaidat on pop! Olen maalta lähtöisin ja ehkä sillä on ollut vaikutuksensa siihen, ettei pukeutuminen ole niin tärkeää. Mutta joka tapauksessa en näe, että olisi jotenkin epänormaalia, ettei muoti/tyyliasiat kiinnosta. Sen sijaan on normaalia, että ihmisillä on sukupuoleen katsomatta erilaisia kiinnostuksen kohteita. :)

  21. 21

    Riina sanoo

    En voisi kuvitellakaan, että kaveri/ystäväpiirissäni keskusteltaisiin yhteisissä illanistujaisissa kengistä, laukuista ja kelloista!

    Ystäväni ovat tyylikkäitä kukin aika omalla tavallaan, ja se tyyli on tavallaan sisäsyntyistä, luontevaa ja kunkin persoonaan sopivaa. Ehkä yhteisenä piirteenä on nimenomaan se, että jokaisella on oma TYYLI; kukaan ei ole ns. muodikas vain muodin vuoksi ja siispä samalla aika monen aikalaisen kopio.

    Kaksi eri asiaahan tyyli ja muoti ovatkin! Muotia voi pukea ylleen kuka vain, tyylikkyyteen vaaditaan (persoonalta) enemmän.

  22. 22

    sanoo

    Ihana ja supermielenkiitoinen postaus! Tyylikkyyden tosiaan määrittelee ympäristö, mutta ”ympäristön” käsite voi olla suppeampi tai laajempi. Itsekin olen pikkukaupungista kotoisin, mutta olen aina ollut erittäin kiinnostunut muodista, vaatteista, tyylistä ja kaikesta siihen liittyvästä. Oma perheeni ei isoäitiäni lukuunottamatta ollut ollenkaan sellainen, enkä oikein osaa sanoa mistä innostus omalla kohdallani lähti. Ruokin sitä kuitenkin pienestä pitäen lehtien ja tv:n avulla (aikana ennen internetiä, heh..) ja niistä tulikin se ympäristö, joka minulle määritti tyylin.
    Myöhemmin olen asunut pääkaupunkiseudulla ja vähän muuallakin, mutta tajusin noiden vuosien aikana että hyvin suuri osa kaupunkilaisista ei myöskään kiinnostu pukeutumisesta. Opiskelin myös sellaista alaa, jossa pukeuduttiin hyvin eri tyyleillä. Uskon siis että oltiin missä vain, niin osa kiinnostuu tällaisista jutuista ja osa ei kiinnostu. Tämä on ollut minulle aina luonnollista: vaikka omassa ympäristössäni muoti ei ollut kovin kiinnostava asia juuri kellekään, en silti ole pitänyt itseäni outona vaikka olenkin ollut siinä suhteessa erilainen. Osa ystävistäni on nykyään sellaisia joiden kanssa ei tulisi mielenkään puhua mistään muotiin liittyvästä, osan kanssa taas ruoditaan hyvinkin ”syvällisesti” niitä juttuja.
    Eli ei, kaikkien naisten ei todellakaan tarvitse olla muodista kiinnostuneita. Ja vaikka itse olenkin, niin kadehdin silti muutamia vaivattomasti tyylikkäitä ystäviäni. Joillain ihmisillä vain on sellainen muodin ja tyylikkyyden ”aura”. *kateellinen huokaus* Uuten elämänvaiheeseen siirtyessänikin suunnittelen aina ensimmäisenä miten pukeudun -niin nytkin vanhempainvapaan kohta päättyessä ja opiskelija-arjen taas alkaessa fiilistelen melkein eniten sitä että on taas joku syy pukeutua vähän siistimmin ;D

  23. 23

    minna sanoo

    Hyvä postaus, kiitos!! Olen kotoisin pienestä tuppukylästä, tällä hetkellä asun Tokiossa ja ennen tänne muuttoa olen asunut eri kokoisilla paikkakunnilla pitkin suomenniemeä. Mikään ympäristö ei ole vaikuttanut pukeutumiseeni. Rakastan kaikkea kaunista, niin kenkää, mekkoa kuik laukkua ja rakastan laittautua, mutta täsmälleen yhtä paljon rakastan oikeuttani kulkea verkkareissa meikittä, jos siltä tuntuu. Omanarvontuntoni ei ole sidottu ulkonäköön. Täällä päin maailmaa joka toisella vastaantulijalla on Vuitton ja merkkiliikkeitä on joka kadunkulmassa. Ei ole pienintäkään mielenkiintoa hankkia ensimmäistäkään merkkituotetta, koska varsinkin täällä se on paitsi massaan sulautumista, myös nimenomaan oman statuksen ostamista. Olen varsin onnellinen juuri tällaisena kuin olen ja käytän rahani mieluummin reissaamiseen, perheen ja ystävien kanssa vietettävään aikaan ja höpsöttelyyn silloin tällöin.

  24. 24

    LillyLollo sanoo

    Pitää olla siisti ja puhdas. Ehjät ja puhtaat vaatteet. Puhdas ihminen. Mitään muuta ei tarvitse olla.

  25. 25

    kisse sanoo

    Itse en ymmärrä muodista hölkkäsen pölähtämää. Minulle on tärkeää että vaatteet ovat monikäyttöiset, menevät töissä ja vapaalla ja niitä voi miksata ristiin. Niiden pitää olla myös mukavat ja kestävät. Esim en mielijohteesta ostaisi halpaa laukkua. Isomman tavaramäärän kuskaamiseen omistan lentolaukun (peritty samsonite) ja repun, johon kovasti miellyin viitisen vuotta sitten ja se on minua uskollisesti palvellut, tosin nyt sisusta alkaa hajota enkä haluaisi luopua siitä.. Sitten kun tuosta aika jättää ajattelin ostaa fjällravenin repun, joka muuntuu olkalaukuksi. Kaikki samassa paketissa, tyylikkyys, käytännöllisyys ja kestävyys. Tosin hintakin on kohdillaan, mutta kun tarkoitus on ostaa jotain mitä käyttää seuraavat vuodet lähes päivittäin, ei muutama kymppi sinne tänne paina.

  26. 26

    Elli A sanoo

    Hyvä postaus! :)
    Tässä pitäisi kuitenkin erotella pari asiaa. Kiinnostus muotiin, trendikkyys, kiinnostus vaatteisiin tai huolitelty pukeutuminen eivät ole sama asia. Saan usein kuulla, että pukeudun kivasti. Se on aina mukava kuulla:) Mutta silloin iskee joku sisäinen ärsytys, kun joku sanoo että pukeudun trendikkäästi tai olettaa, että olen kiinnostunut muodista. Muoti ja pintatrendikkyys on mielestän juuri sitä kertakäyttökulttuuria, joka nimenomaan ärsyttää. En seuraa muotia tai edes tiedä mikä on trendikästä. Itselläni on ollut sama ”tyyli” jo vaikka kuinka kauan. Jos vaatteet ovat osin yli kymmenen vuotta vanhja, niin ”muodikkuus” on väärä sana, samoin trendikkyys. Silloin pitäisi puhua tunnistettavasta ”tyylistä”.
    Itseäni eivät vaatteet kiinnosta kovin paljon, mutta pidän tietystä tyylistä ja haluan näyttää siistiltä. Siksi omaa elämää helpottaakseni olen tietoisesti hankkinut aikaa kestäviä yksinkertaisia vaatteita, jotka sopivat yhteen. Näin ollen, vaikka ottaisi summanmutikassa jotain vaatekaapista, niin se näyttää huolitellulta.

    On myös totta, että tietyn tyylisesti pukeutumalla osoittaa myös kuuluvansa tiettyyn ryhmään. Itselläkin on varmaan niin. Monella tutulla on erikseen työvaatteet, kui uniformu, ja erikseen arkivaatteet. Itse taas voin onnekseni käyttää samoja vaatteita ”arjessa” kuin työssäkin, mutta on aivan satavarmaa, että ammatti on muokannut pukeutumismakua. Kaikki nitoutuu tavallaan yhteen.
    Eräässä naistenlehdessä oli kauan sitten ihana pääkirjoitus. Siinä kirjoittaja pohti sitä, kun kaikki tutut aina sanoivat että ”Mökillä on ihanaa kun voi olla oma itsensä. Voi olla risoissa verkkareissa ja ei tarvitse ajatella muita.” Kirjoittaja mietti miksi se ”oma itse” on aina se risaisissa verkkareissa kulkeva tyyppi. Ja toisalta sitä, että se on myös yhteiskunnallisesti hyväksytty tapa pukeutua mökillä, sosiaalisesti hyväksytty ”oma itse”. Kirjoittajan ”oma itse” taas olisi sellainen kimalteleva ja maata viistävä punainen paljetti-iltapuku. Sellainen missä oisi kenenkään arvostelematta leikkiä punaisella matolla kulkevaa tähteä:) Mutta mitä sellaisesta ”omana itsenään” mökkeilevästä ajateltaisiin? ;)

    • 26.1

      Jennie sanoo

      Hei, juuri olin tulossa kirjoittamaan samaa asiaa eli tyyli ja tyylikkyys tai muoti ja muodikkuus eivät ole sama asia.

      Minä itse en tiedä tai haluakaan tietää muodista mitään, se on mielestäni täysin turhanpäiväistä. Totta kai siihen vaatekaupoilla usein törmää ja sen lomassa on liikuttava mutta minua ei kiinnosta mikä on in tai out. Olen itse asiassa ollut joskus töissäkin vaatekaupassa (siinä ainoassa jota rakastan) asiakaspalvelutilanteet olivat välillä erittäinkin mielenkiintoisia kun asiakas tosissaan kysyy jotain tyyliin ”nämä hapsuthan ovat nyt muotia, eikö?” enkä tiedä mitä vastata kun minulla ei ole mitään hajuakaan.

      Ja vaikka en muodista ole kiinnostunut, monet kyllä kuvittelevat niin. Oletan sen johtuvan siitä, että olen löytänyt oman tyylini, jossa viihdyn ja joka näyttää hyvältä. Pääasiassa vaatteeni ovat erittäin tavallisia (tunikoita, mekkoja, legginssejä, sukkahousuja) mutta välillä toki ostan tai lähinnä joudun ostamaan jotain mikä on ”trendikästä”. Jos tarvitsen uuden mekon ja vallitseva inkkarikuosi miellyyttää silmää niin että voin kuvitella pitäväni sitä ihan tasan niin kauan kuin vain vaate kestää niin fine, ostan muotia.

      Se täytyy sanoa että ilman sitä reilua vuotta jonka vaatekaupassa työskentelin, en välttämättä olisi vielä näin vahvasti löytänyt tyyliäni. Siellä tuli nähtyä miltä vaatteet muilla näyttävät, ja kuinka epäkiinnostava hame herää eloon oikealla ihmisellä. Siellä myös uskaltauduin kokeilemaan kaikkia tuotteita ja sitä kautta tajusin minkälaiset vaatteet näyttävät päälläni hyviltä ja mistä pidän, mihin haluan pukeutua.

      Olen kyllä varma että ympäristö vaikuttaa paljonkin fiilikseen ja pukeutumisvalintoihin. Toisaalta niin myös kasvatus, millä tavalla esimerkiksi oma äitisi on vaatteisiin suhtautunut. Mutta toki myös ”vaatteet on sun aatteet”! Monikerroksinen ja mielenkiintoinen asia tämä niinkin jokapäiväinen juttu kuin pukeutuminen :)

  27. 27

    -M- sanoo

    Hei Sanni! Mulle taas on sun blogisi kautta välittynyt kuva susta nimenomaan sellaisena ihmisenä, joka näyttää aina vähintäänkin siistiltä – siis vaikka et olisi mitenkään erityisesti laittautunut. Ehkä se sun kokema homssuisuus onkin toisten silmissä enemmän semmosta huoletonta ja boheemia tyyliä? :) Juhlissa taas olet kuvien perusteella todella elegantti! Musta on tosi hienoa, ettet ole niin kulutushenkinen kuin moni muu. Ei ole kovin ekologistakaan ostaa aina vain uusia vaatteita, kun muoti muuttuu nopeasti.

    Itse en myöskään jaksa seurata muotia tai pohtia kauhean pitkään, mitä laitan päälleni. Oma tyylikin taitaa olla vielä vähän hakusessa tai sitten vain vaihtelee. Ihailen kyllä sellaisia ihmisiä, joilla on vahva oma tyyli ja jotka näyttävät aina superhyvältä. Välillä mäkin laittaudun mielelläni jopa oikein pitkään ja hartaasti, mutta vastapainona on sitten mun koti-/lomalook: ei meikkiä, todella rennot ja mukavat vaatteet, lomakenkinä urheilusandaalit jne. :D Kirpparilta ja kierrätyskeskuksista muuten löytyy nykyään helposti jopa ihan uusia vaatteita ainakin täällä pk-seudulla – myös sitä toppi ja farkut -tyyliä. Itse en kauheasti enää uusia vaatteita ostakaan tuosta syystä.

    Musta on kiva lukea sun blogia juuri siksi, että kirjoitat niin rehellisesti ja elämänmakuisesti. Tosi mielenkiintoisia aiheita löydät myös aina! En jaksaisi seuratakaan mitään jatkuvaa uusien vaatteiden, laukkujen tai tavaroiden esittelyä. :P Kosmetiikka taas kiinnostaa, kun voi luottaa siihen, että kerrot suoraan mielipiteesi etkä vain mainosta tuotteita sokeasti.

  28. 28

    Amy May sanoo

    Hei!
    Nyt ajattelet tätä asiaa liikaa toisten näkökulmasta. Jos olet omasta mielestäsi tyylitön tai jopa homssuinen, eivät toiset ihmiset välttämättä ajattele niin. Joskus risainen laukku voi olla tyylikäs tai sitten se on sinun tyyliäsi.
    Itsekin olen ajatellut joskus noin ja miettinyt esim. mitä puen päälleni ulkomaille kun olen mukamas tyylitön. Olenkin ilokseni huomannut, että en ole mitenkään erottunut katukuvasta ja jos olenkin niin positiiviseen suuntaan.

  29. 29

    Juuulia sanoo

    Ihana kirjoitus ja hyvä aihe, Sanni! Oon samaa mieltä edellisen kommentoijan LillyLollon kanssa. Siisteys on minusta niin itsensä kuin muidenkin huomioimista, kaikki muu siihen päälle on sitten vapaaehtoista.

    Ps. Tiedän, että tässä postauksessa tätä ei saisi kysyä, mutta: mistä sä löysit ton laukun?!?? :D

    • 29.1

      Sanni sanoo

      mistä sä löysit ton laukun?!?? :D

      Sokokselta :) Lähin tavaratalo Kamppia. :D

  30. 30

    sanoo

    Ehkä se on vain sinun kohdallasi hieman ristiriitaista, että olet Suomen suosituimpia kosmetiikkablogaajia ja mitä ilmeisemmin kiinnostunut hiustesi, naamasi ja vartalosi ulkonäöstä (hiustuotteet, meikit/kosmetiikka ja syömiset/treenaaminen), mutta et vaatteista. :)

    Useimmat minun kaverit eivät ole kiinnostuneita mistään näistä edellä mainituista. Siksi on kiva, kun on näitä blogeja edes, joissa voi lukea ja keskustella aiheista, joista mun kaverit ei tajua hölkäsen pölkästä tai niitä ei vaan kiinnosta. :D

  31. 31

    Maija sanoo

    Entä jos ei vaan osaa olla tyylikäs vaikka miten haluaisi? :D
    Minä haluaisin olla sellainen aina tyylikkäästi ja siististi pukeutuva kuitenkaan liikaa hienostelematta. Mutta en vain osaa!
    Ehkä voisi sanoa että minulla on jonkunlainen tyyli-identiteettikriisi menossa jo ties kuinka monetta vuotta, kaipaisin henkilökohtaista pukeutumisneuvojaa :D
    Ainoa paikka missä koen olevani suhteellisen oikein pukeutunut on kuntosali :D

  32. 32

    tiippa sanoo

    Tämäpä on mielenkiintoinen aihe täällä on tosi hyviä kommentteja!

    Mä olen samoilla linjoilla valtaosan kanssa, eli ympäristö määrittää tyylikkyyden. Hyvä esimerkki omalta kohdalta on se, että opiskellessani lukiossa, jossa oli urheilulukio, oli normaalia pukeutua koulupäiväksi urheilullisiin vaatteisiin, kollareihin, tuulihousuihin ja trikoopaitoihin tai huppariin.

    Yliopistolle taas en ole koskaan mennyt kollareissa tms :D Ainoastaan pääsykokeisiin menin CTRL-merkkisessä räikeenvärisessä, pitkässä poikaystävän neuletakissa, tennareissa ja leggareissa ja tosi moni muu oli pukeutunut business-henkisesti, mikä lähinnä nauratti mua :D Opiskelen siis taloustiedettä (valmistun ensi kuussa!!!) ja vaikka pukeudun perussiististi farkkuihin ja neuleisiin niin useimmiten tunnen itseni nukkavieruksi keskiverto kauppakorkealaisen rinnalla. Sitten taas matikan opiskelijoihin verrattuna olen oikein tyylikäs ja siisti :D Heidän seurassaan on ehkä mukavampi ollakin, kun ei tarvi ulkosella habituksella yrittää olla jotain muuta kuin on. Selvästi myös viihdyn paremmin sellaisten oman alan opiskelijoiden parissa, jotka eivät ole niin ulkonäkökeskeisiä kuin moni muu tuntuu olevan tällä alalla.

  33. 33

    Terhi sanoo

    Voi Sanni, minun mielestä sinä olet tyylikäs juuri tuollaisena kuin olet! Minun mielestä tyylikkyys on sitä, että on rohkeasti oma itsensä :)

    Itse tykkään kulkea kirppisvaatteissa. Suosikkeja on parsitut farkut, virttyneet neuleet ja värikkäät kesämekot. Lähikaupassa ja puistossa käyn paljain jaloin, varuiksi fillarin korissa on risat tennarit. Rakastan ystäväni minulle tekemiä puukoruja, ja pari vuotta sitten annoin hiusteni rastoittua. Tunnen itseni naiselliseksi ja tyylikkääksi, vaikken ehkä sitä ihan perinteisessä mielessä olekkaan :)
    Kaikkien ei kuulu olla kiinnostuneita muodista, eikä kenenkään kuuluisi yrittää olla mitään mitä ei ole, vaikka joskus ympäristö koittaisikin painostaa!

    Asiasta täysin toiseen, tiedätkö onko missään hyviä meikkitarjouksia? Kadotin viikonloppuna meikkipussini, ja siinä meni lähes kaikki tärkeät meikkini :( harmittaa kun ei rahatilannekaan ole ihan huipussaan, mutta ei tässä auta itku vaan kaupoille on lähdettävä. Ehkä ensi kerralla sitten juon pari olutta vähemmin että osaan pitää huolta tavaroistani…

  34. 34

    Pussukka sanoo

    Kyllä siellä isolla kirkolla tyylikkyyden tavoittelu tärkeämpää. Tuntuu vain kiihtyvän koko ajan

  35. 35

    Maria sanoo

    Mulla määrittelee ja on märitellyt koko elämän iho ongelmani, mitä vaatteita voin käyttäää. Luonnonmateriaali ja sekin puuvillaa. Housuissa napit ja vetskarit aiheutti pahaa nikkeli allergiaa pari vuosikymmentä sitten ja oli tosi out, kun topin helman laitoin housun sisäään. Mun oli pakko ettei iho kärvenny verelle. Tästä supistiin kyllä ja Piettiin outona jne. Oli kohtalokasta teinille.

    Edelleen materiaali määrittelee mitä ostan. Oli se muotia taikka ei. Nykyisin ostelen siistejä releitä vaikka löytyy multa niitä kotivaatteita, jotka on maailman mukavimmat päällä. Koen vaan hankalaksi löytää yhtään mitään kaupasta ja sovittaminen on vihoviimeinen asia.

    Olen harrastanut aina kirpparia. Nykyisin tuolla somen puolella, jossa on vakkari paikat mistä ostan päällysvaatetta käytettynä.

    90-luvulla tuntui olevan enemmän paineita kuulua joukkoon, mutta tänä päivänä ei ooe sitä tiettyä kaavaa miltä kuuluu näyttää. Vaikka jotkin vaatteet nousee hetkeksi pinnalle. Koen itse ainakin täällä Oulun seudulla, että sopii valtavirtaan monenlaista vaatekappaletta etkä sä silti erotu joukosta.

  36. 36

    Heidikr sanoo

    Mie tavallaan toivoisin olevani tyylikäs, mutta en jaksa kiinnostua vaatteista kuitenkaan niin paljon että viitsisin vaatteenostohetkellä miettiä miten kyseinen vaatekappale mahtaakaan mätsätä muihin omistamiini vaatteisiin. Tärkeintä on lopulta se, että vaate tuntuu hyvältä päällä ja on mielellään sellaista materiaalia joka hylkii koirankarvoja.

    Sitten mennään vähän asian vierestä, mutta toinen asia, mitä pohdin kovastikin viime viikolla, on sisustaminen. Se liitetään vähintään yhtä usein naisiin kuin muotikin. Ja minä en vaan sitä osaa enkä ymmärrä. Tuntuu että ihan aivot nyrjähtää kun kuuntelin parin työkaverin sisustussuunnitelmia.

  37. 37

    Sanni sanoo

    Kiitoksia kaikille keskusteluun osallistumisesta, on ollut tosi kiinnostavaa lukea ajatuksianne aiheesta! Kaikki kommentit on luettu vaikka en ole kaikkiin vielä ehtinyt vastata, jatkan vastaamista huomenna :)

    Mahtavaa että jaksatte nähdä pitkienkin pohdiskelujen sanoiksi kirjoittamisen vaivan, olette kyllä mahtavia lukijoita! :)

  38. 38

    V sanoo

    Nyt kyllä osui ja upposi. Täällä on aivan ihailtavaa pohdintaa ja vakkarilukijana aihe saa minut kommentoimaan varmaan ensimmäistä kertaa! Tulen itse pienestä kylästä ja perheestä jossa merkkejä ja hienoa pukeutumista ei ole koskaan arvostettu, päin vastoin. Opiskelen ja teen töitä äärimmäisen miesvaltaisella IT alalla, ja kaikelle naisten hömpälle lähinnä pyöritellään silmiä. Olen juuri tässäkin kommenttiboksissa moneen kertaan mainittu kassialma monogrammikuoseissaan! Ostan vaatteita usein ja paljon – ja kyllä, käytän paljon aikaa miettien millaisia vaatteita yhdistän mihinkin ja millaiseen asukokonaisuuteen pukeudun. En tunne oloani mukavaksi esimerkiksi verkkareissa lähikauppaa pidemmällä. Kyse on ihan puhtaasti omista mieltymyksistäni ja siitä millaisissa vaatteissa viihdyn ja tunnen itseni itsevarmaksi. En miellä itseäni silti sen tyylikkäämmäksi kuin sinua tai ketä tahansa H&M trikoopaidoissa hiihtelijää. Epäsiistit tai tilanteeseen sopimattomat vaatteet ovat minun silmilleni myrkkyä, mutta kaikki mikä sopii kantajalleen näyttää minusta hyvältä. Olen ehkä vähän mielenipahoittaja, mutta itseäni harmittaa tietynlaiset ennakkoluulot – minut nähdään usein niin väärässä valossa ja en ole alallani uskottava vaan minut lokeroidaan usein ulkonäön perusteella. ”Tyylikkyyteen” yhdistetään ominaisuuksia, jotka eivät osu minuun ollenkaan, laukkujani katsotaan pahasti, olen saanut kuulla olevani tyhmä kun maksan aidosta merkkilaukusta tonnin. Veikkaan, että harvemmin ihmisille jotka ostavat kohtuuhintaisia laukkuja todetaan että oletpas typerä ja tyylitön kun et käytä merkin x ja y laukkua. Olen täällä ihan suu auki ja pohdiskelen asiaa eri kanteilta tulematta mihinkään lopputulokseen. Kuten jo sanoinkin minun silmääni sinä näytät oikein tyylikkäällä joten en oikein ymmärrä miksi tunnut murehtivan asiaa, ehkä se on se ympäristö :)

  39. 39

    outsa sanoo

    Hyvä kirjoitus. Oli raikasta lukea pohdintojasi. Lisää tällaista täydentämään muita sinänsä kivoja ja asiantunteviakin postauksiasi. Kunnioitukseni sinua kohtaan hyppäsi aimo loikan. Kauniissa päässä arvojen pohdiskelua…kunpa useampi bloggaaja kykenisi/uskaltaisi siihen.

  40. 40

    NG sanoo

    Kuinka ironista, että tätä mietit juuri Sinä, joka olet Suomen kuuluisimpien bloggaajien joukossa ja varsinainen The Meikkiguru…
    Kalliiden vaatteiden käyttö ei tuo tippaakaan lisää tyylikkyyteen, usko pois. Oma tyyli on paras, kun siinä viihtyy…
    Asuntosikin on varmasti todella hyvällä maulla sisustettu, ne harvat kuvat kämpiltäsi puhuvat sen puolesta… :) Kynttilätunnelmaan ei tarvita viimeisimpiä trendihöpötyksiä!

    • 40.1

      Sanni sanoo

      Kuinka ironista, että tätä mietit juuri Sinä, joka olet Suomen kuuluisimpien bloggaajien joukossa ja varsinainen The Meikkiguru…

      Hehheh… Et tiedäkään miten paljon välillä ihmettelen pääni sisällä, miten tällainen habitukseltaan ”tuuliviiri”-tyyppi on ylipäänsä päätynyt suosituksi määriteltäväksi bloggaajaksi… Kun itse katson kuvia suosituista bloggaajista, tuntuu lähestulkoon kaikkia yhdistävän muodikas ja viimeistelty olemus. Etenkin nuoremmassa lukijakunnassa ihaillaan suunnattomasti tyylikkäitä trendsetter -bloggaajia. Miten sitten minun kaltaisellani trikootädillä on myös paljon nuoria lukijoita, se hämmästyttää minua mutta totta kai samalla ilahduttaa suuresti :)

      Asunnosta – voi olla kivasti sisustettu, mutta loputtomat tavarapinot ja sotkut tekevät tyhjäksi kaikki yritykset tyylikkyyteen…! ^_^ That’s me. Ei voi mitään. :)

      • 40.1.1

        NG sanoo

        Juu, pahvilaatikot (joita yritän kyllä kiikutella pahvikeräykseen…) ja kirjapinot tuttuja täälläkin… Ja pölykasat nurkissa…

  41. 41

    Heidi sanoo

    Odotukset tyylikkyydestä muodostuvat lopulta jokaisen omassa päässä, mutta ympäristö antaa kyllä valtavasti vaikutteita. Jokainen varmasti tahtoo näyttää jollakin tavalla hyvältä, vähintään ’samantasoiselta’ kuin ne, joiden seurassa viettää eniten aikaa. Ahdistuksen tunteet tulee todennäköisesti silloin, kun menee porukkaan, jossa viettää vähemmän aikaa ja jossa kenties kokee edustavansa jotain huonommin pukeutuvaa neljännestä. Kuitenkin sama ihminen samanlaisena voi tuntea olonsa mukavaksi jossain muussa seurassa tai tilanteessa. Ihminen siis haluaa tietyllä tavalla sulautua joukkoon ja kuitenkin erottua edukseen.

    Mun mielestä ei oo mitenkään outoa olla nainen, jota muoti ei kiinnosta. Muoti vaan sattuu olemaan ns. kevyt puheenaihe, viihdettä monille ja aina muutoksessa, siksi se on niin paljon esillä. Itse pyrin välttään kaikkea impulsiivista shoppailua ja ostamaan vaan silloin, kun on todella tarvetta. Suuren osan ajasta koen oloni ihan riittävän tyylikkääksi kulloisiinkin tilanteisiin nähden. Kuitenkin, kun teen hikistä työtä, jossa raahaan tiettyjä laukkuja mukanani ja liikun pyörällä, pukeudun sporttisesti, ei tosiaan tee mieli mennä lounaalle johonkin turhan hienoon paikkaan. Onneksi on löytynyt vaihtoehtoja, joissa on hyvää kasvisruokaa, nopeasti saatavilla ja tarpeeksi rennossa ympäristössä, jottei satunnaiset samassa paikassa käyvät pikkutakkimiehet häiritse. Pyrin pukeutumaan tarkoituksenmukaisesti. Töissä tärkeintä on käytännöllisyys, samaten usein urheillessa ja vapaa-ajalla. Jos on joku juhla tai rennompi iltameno, niin niihin erityyppiset vaatteet. Se, että pukeutuu tilanteeseen sopivasti, ei tarkoita sitä, etteikö vaatteita voisi käyttää loppuun ja olla kiinnostumatta muodista.

    Tässäkin on taas hyvä esimerkki siitä, että ei kannata verrata itseään muihin. Jos vertaa, lopputuloksena on joko se, että itseä ahdistaa tai sitten se, että katselee muita nenänvarttaan pitkin…

    • 41.1

      Sanni sanoo

      Damn, miten hyviä kommentteja teiltä tulee…! (Ja täällä koen huonoa omaatuntoa kun en ole vastannut kaikkiin… Ajatuksella kirjoitetut, kiinnostavat ja pohdiskelevat kommentit ansaitsisivat aina vastakommentin, mutta kun itse olen niin pirhanan hidas vastauksissani… Että pari tuntia päivässä kommentteihin vastattuaan menee sitten mieluusti vaikka ulos ja pois koneelta. Mutta kyllä te ystävät varmasti tiedätte että joka kommentti on luettu suurella mielenkiinnolla arvostuksella. <3)

      Ahdistuksen tunteet tulee todennäköisesti silloin, kun menee porukkaan, jossa viettää vähemmän aikaa ja jossa kenties kokee edustavansa jotain huonommin pukeutuvaa neljännestä. Kuitenkin sama ihminen samanlaisena voi tuntea olonsa mukavaksi jossain muussa seurassa tai tilanteessa. Ihminen siis haluaa tietyllä tavalla sulautua joukkoon ja kuitenkin erottua edukseen.

      Aamen, tää voisi sanoa. Juuri näin se on ainakin mun kohdalla.

      Tässäkin on taas hyvä esimerkki siitä, että ei kannata verrata itseään muihin.

      Siitä kun pääsisi joskus eroon… Jotenkin uskon, että suurin osa meistä kuitenkin tekee sitä ainakin jollain tasolla. Ja lopputulos on tosiaan surullisesti se, mitä kirjoitit…

  42. 42

    Nannu sanoo

    Älä vaan Sanni ikinä muuta itseäsi! Pidän blogistasi juurikin johtuen asioista, joita tässä nimenomaisessa postauksessa mietittiin ja puitiin. Vihaan muotiblogeja, joissa materialismia oikein tyrkytetään. Tokihan materialismia esiintyy kosmetiikankin osalta, mutta minusta sillä on silti aina syvällisempi olemus. Minusta olet ulkonäöllisesti todella viehättävä juuri sen ’homssuisuutesi’ ansiosta. Itse pidän kyllä pukeutumisesta ja tiedän minua pidettävän tyylikkäänä, mutta olen tietyllä tapaa myöskin homssuinen. Ja haluan aina pitää siitä kiinni, yhtään sliipatumpi minä ei olisi enää sama minä. Se minä, jonka nahoissa minä olen tyytyväinen!

    Olen seurannut blogiasi säännöllisesti jo monta vuotta, ja tämä taitaakin olla ensimmäinen kerta kun kommentoin. Koska tuli olo, että on pakko. Koska sinä, Sanni, olet aivan ihana!

    Terveisin, toinen wash-n-go-pörrötukka

    • 42.1

      Sanni sanoo

      Kiitos Nannu :) Ihana kuulla että siistit ja tyylikkäätkin voivat nähdä homssu-lookinkin viehättävänä :)

      Mukavaa että postaus inspiroi kommentoimaan :) Mukavaa loppukesää sinne!

  43. 43

    sanoo

    Näin kerran Karita Tykän kaupassa / kaupungilla, en tarkkaa muista, mutta arkisessa paikassa tuli vastaan ja oli täysin vimpan päälle. Luin kuukausia tämän jälkeen artikkelin jossa kertoi hän on itse oma käyntikorttinsa. Kun hän liikkuu, hän mainostaa itseään.

    Itse olen mennyt joskus tukka märkänä töihin ja kantanut Vuittonia kädessä = aivan ristiriitainen yhdistelmä.

    Jokainen saa pistää päällensä mitä huvittaa, minua ns häiritsee vain epäsiisteys, esim likaiset hiukset, tai tahraiset vaatteet, tosin itse sotken usein lounaalla paidan.

    Jos ravintolaan mennään, silloin olemus kertoo sinusta enemmän, minä olen mielenkiintoisen näköinen, tule minun luo. Veikkaisin että huoliteltu ihminen saa enemmän seuraa kuin hampsuinen, tai ehkä muut hamsuiset menee toisen hampsuisen luo.

    Itse kävin ennen äidiksi tuloa Amerikassa hyvin usein ja tuli sorruttua esim kesämekkoihin, joiden käyttökertoja ei Suomessa liikaa tule. Onko se sitten järkevää kulutusta ?

    Edellinen käyttölaukkuni kesti ehkä n 5 v aktiivista käyttöä, nyt uusi on ollut vuoden käytössä ilman mitään kulumista ettei käyttöaika lyhene, tosin ulkonäkö kärsii aika kun mitä tahansa käytettään. Eli vuoden päästä se ei ole siistiä nähnytkään.

    Nyt yritän panostaa siihen pitkään käyttöikään. Ostin n 5 v sitten Mulberryn laukun, joka maksoi maltaita, mutta käytän sitä aina parempana laukkuna, sitä ennen se oli ollut n 5 v ostolistalla, eli hetken huumasta ei ole kysymys.

    Ostamisen ilo on minulta täysin poistunut. Voin ostaa jotain, jota olen miettinyt kauan, mutta vaatepuolella heräteostoksia en enää oikeastaan tee. Ikävä kyllä sisustuspuolella sitäkin enemmän. Huoh !

    • 43.1

      Sanni sanoo

      Luin kuukausia tämän jälkeen artikkelin jossa kertoi hän on itse oma käyntikorttinsa. Kun hän liikkuu, hän mainostaa itseään.

      Jep, näin minäkin pitkälti ajattelen. En siis siksi että olisin joku Tykän kaltainen julkkis, mutta tulee kuitenkin käytyä sen verran usein tilaisuuksissa ja tapaamisissa joissa olisi hyvä antaa itsestään myönteinen kuva, ja toki haluaisin jättää itsestäni positiivisen vaikutelman. Samalla kuitenkin oma henkilökohtainen tyylini on kieltämättä homssuinen ja kaukana viimeistellystä. Tämä on omiaan aiheuttamaan tässäkin postauksessa käsiteltyä epämukavuuden ja ristiriidan tunnetta. Samalla haluaa olla oma itsensä eikä mennä minkään muotin mukaan, mutta samalla tiedostaa, että on tilanteita, joissa oma tyyli ei aina ole se sopivin. Näitä voisi todellakin pohdiskella loputtomiin… Minusta oman tyylin ylläpitäminen on ehdottoman tärkeää eikä kenenkään pitäisi minkään ympäristön paineen takia lähteä muuttamaan itseään, mutta toisaalta on kiistatta tilanteita, joissa oman tyylin muokkaus edes jonkun verran voi olla eduksi. Tai vähintään kohteliasuuden osoittamista tilaisuuden järjestäjää kohtaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.