Tyrskyjen läpi Folegandrokselle

Johan on taas näkymät.

Folegandroksen Choran tyrmäävä sijainti jyrkän kallion reunalla vetää vertoja Santorinin kuuluille caldera-maisemille.

Ei tästä maasta henkeäsalpaavat näköalat ihan heti lopu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Asun tuolla valkoisten tönöjen takarivissä. Kylä on niin pieni että sen kävelee ympäri puolessa tunnissa. Koko saarikin on vain 32 neliökilometriä.

Talvella Chorassa asuu noin 200 henkeä, kesällä 1000.

Olen saapunut ”kreivin aikaan” – 1. lokakuuta valtaosa kaikista majoituspaikoista sulkeutuu. Minäkin olen hotellissani ainoa asukas. Varasin tällä kertaa hotellin koska se oli saman hintainen kuin domatia, 27 euroa jonka sain neuvoteltua 25 euroon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Folegandros2809_

Täällä kuitenkin saa ruokaa kylästä lounasaikaan ;) Eilen sain myös vastauksen taannoiseen mustekalakysymykseeni – eli syönköhän enää koskaan mustekalaa.

Syön. Eilen sain niin hyvää grillattua mustekalaa että tänään on pakko mennä syömään sama annos uudestaan. Mutta seepiaan en enää koske, se on nyt käsitelty luku elämässäni. Tulee paha olo pelkästä ajatuksestakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuoren rinteellä täydellisen kuvauksellisena istuva Panagian kirkko ja entinen luostari on Folegandroksen symboli ja kuvatuin kohde. Ei ihme.

.

Sitten tarinaa tuulesta.

Kun eilen heräsin Santorinilla, tuuli oli niin kova että olin lähes varma ettei laivani kulkisi. No, sieltä se kuitenkin puski aaltojen läpi, Nel Linesin pieni Aqua Spirit -paatti. Vain 20 minuuttia aikataulusta jäljessä. Hydrofoilit ja katamaraanit eivät kulkeneet, niille sää oli liian tuulinen.

Matka Folegandrokselle kesti 2 tuntia. Laiva heilui niin että välillä ei pystynyt kävelemään. Folegandroksen lähestyessä minua alkoi suoraan sanottuna vähän jännittää. Satamaa kohti tullessamme aallot heittelivät laivaa aivan erityisen voimakkaasti ja henkilökunta komensi Folegandroksella pois jääviä matkustajia kokoontumaan ympärilleen. Kuulin kuinka alhaalla aallot löivät alakannelle, jota kautta olimme poistumassa. Saimme mennä portaat alas yksi kerrallaan ja henkilökunta piti meistä kiinni, muuten olisimme menneet mukkelis makkelis. Laiva keikkui niin että en tajunnut miten pääsisimme ylipäänsä ulos. Videolla heilunta ei tule ihan niin voimakkaana esiin miltä se laivan sisällä tuntui. Videota kuvatessakin olin kaatua.

Lopulta laiva oli satamassa ja heilutus tasoittui hieman. Ulosmeno”silta” kuitenkin hyppi ja pomppi niin, että saimme mennä sen yli jälleen yksi kerrallaan henkilökunnan avustamana. Automatkustajia ei päästetty poistumaan, eivätkä Folegandrokselta kyytiin tulossa olleet autot päässeet ajamaan sisään.

Minut noutaneelta hotellin isännältä sain kuulla, että tuuli oli (Boforiasteikolla) ”vain 7 luokkaa”, ja että isoimmat laivat kulkivat vielä 9-10 asteisessa tuulessa. Puistelin päätäni. Eilen en todellakaan olisi halunnut olla jatkamassa matkaa Syrokselle saakka, jonne menen samalla laivalla keskiviikkona. Matka Syrokselle kestää Folegandrokselta vielä yli 7 tuntia… Huhhuh niitä jotka istuivat siinä vatkauksessa eilen koko päivän…

Hotellini emäntä kertoi myöhemmin, että talvella ei ole lainkaan tavatonta, ettei Folegandrokselle ole tuulen takia laivayhteyttä viikkoon tai 10 päiväänkään. ”Silloin täältä loppuu aina maito ja muita ruokatuotteita”. Kysyin, mitä tapahtuu jos joku tarvitsee tuona aikana vaikka sairaalahoitoa. Emäntä sanoi, että sille ei silloin mahda mitään. Helikopterikaan ei voi lentää jos tuuli on tarpeeksi kova. Joskus sattuu onnettomuuksia. Se on osa saarielämää.

Säähän liittyvän riskin takia synnyttävät naiset muuten lähtevät saarilta aina kuukautta ennen laskettua aikaa Ateenaan. Sain kuulla tämän jo Skyroksella. Käytäntö on kuulema kaikkialla sama. Vaikka isommilla saarilla on sairaaloitakin, suurin osa naisista valitsee mennä Ateenaan.

Mielenkiintoisia juttuja.

Kommentit
  1. 1

    Kirsi sanoo

    Eilen oli Estonian onnettomuuden vuosipäivä… Osaa olla jännittäviä nuo laivamatkat…

  2. 2

    NG sanoo

    Olet rohkea, kun keikut tuolla myrskyävällä merellä pikkupaateissa… Itse en mene laivaan, jos ei ole aivan pakko.
    Lentomatkustus jostain syystä ei pelota lainkaan!
    Välimerellä muuten liikkuu entisiä Suomi-Ruotsi- välin laivoja, vanhempani olivat joskus sellaisen kyydissä 90-luvulla… ohjeet olivat vielä seinillä skandinaviskaksi. Mikään iso laiva se ei ollut, pieni purtilo. Ei tyyliin entinen Viking Sally aka Estonia…

  3. 3

    M sanoo

    Jännittäviä juttuja! Mukavaa että jaat nää meidänkin kanssa :D Pistää kyllä miettimään.

  4. 4

    ... sanoo

    en kirjoita tätä kommenttia jeesustelumielessä vaan ihan mielenkiinnosta haluaisin kuulla perustelusi tuolle seepia-asialle. toivon ettet kimpaannu kysymyksestä. miksi seepian syöminen tuntuu pahalta, siksikö että seepiat ovat niin söpöjä? rumia mereneläviä voit ilmeisesti syödä hyvällä omallatunnolla?

    • 4.1

      Sanni sanoo

      Kalat eivät ole rumia :) Ja syön niitä hyvällä omallatunnolla. Pikku-mustekalatkin (pikku-tursaat?) ovat söpöjä. Niitäkin syön.

      En osaa selittää seepia-asiaa. Jotain vain naksahti päässäni mieheni kanssa käymäni keskustekun jälkeen. Seepian sienimäinen koostumus yhdistettynä kuvaan pehmeästä otuksesta jotenkin vain muutti koko makukokemuksen. Elämässä on asioita, joita ei voi järjellä selittää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.