To Beach or not to Beach

Olen tosiaan vähän outo ”etelän matkaaja”, kuten tuli joskus aiemmin mainittua.

Liittyen rantoihin.

Minua kun ne eivät niin kiinnosta.

GyraBeach_IMG_3616

Olen ollut matkalla nyt neljä viikkoa, ja käynyt rannalla kolmesti. Uimassa, ehm…. kerran. Enkä edes meressä. Vaan Ithakalla Dimitrin ja Anastasian uima-altaassa.

Ystäväni Marianna (jota tykkään täällä aina siteerata, epävirallinen blogin sidekick kun on ;)) laittoi minulle tänä aamuna lähes närkästyneen sävyistä viestiä kysyen, joko olen käynyt Lefkadan niillä rannoilla. Eli länsirannikon kuuluisuuksilla. Marianna on varmasti huomannut, että blogissa tai Facessa ei ole näkynyt mitään kuvia the rannoilta.

Tältä ne näyttävät:

PortoKatsiki_Lefkada

Kuva: Panagiotis Papadopoulos

Porto Katsiki Beach. Äänestetään joka vuosi Kreikan parhaiden rantojen Top 3:een.

EgremniBeach_Lefkada

Kuva: Kaliashotel

Egremni Beach, joka sekin on Kreikan rantojen Top 10:ssä.

Mariannalla oli jo aiemmin vaikeuksia päästä yli siitä, että olin viikon Kefalonialla käymättä legendaarisella Myrtos Beachilla.

Vastasin, että Porto Katsiki ja muut länsirannan biitsit ovat näkemättä.

GyraBeach_IMG_3570

Kirjoitin: ”I’m lucky in the way that beaches don’t interest me that much. :) In that sense, I feel I’m not missing something important if I miss beaches.”

Marianna vastasi: ”Really? You don’t want to see the beach that is voted in the top 3 Greek beaches every year? Oh my!”

Pystyin aistimaan lähes loukkaantuneen sävyn rivien välistä. Ymmärrän tavallaan. Kun joku on itselle tärkeää, haluaisi että toinenkin olisi innostunut siitä. Välinpitämättömyyteni Kreikan rantoja kohtaan tuntuu Mariannasta varmasti kertakaikkiaan kummalliselta.

GyraBeach_IMG_3606

Seurasi keskustelua siitä, miten voin olla kiinnostumatta rannoista. Itse taas en ymmärrä What’s the big deal. :)

Kuten aiemmin kirjoitin, käyn rannoilla oikein mielelläni jos niitä sattuu reittini varrelle tai majoituskohteeni läheisyyteen (eikä minun esimerkiksi tarvitse vuokrata autoa tai istua tuntia bussissa tai taksissa päästäkseni biitsille) ja jos jää aikaa muun ohjelman ohessa. Ja tietysti jos on se fiilis. Totta kai minunkin joskus tekee mieli rannalle. :)

Mutta rannat eivät ole minulla erityisen korkealla prioriteeteissa. Menen jos sattuu sopiva hetki ja tilaisuus, mutta en suunnittele päivien ohjelmaa rantojen ympärille.

idGyraBeach_IMG_3623

GyraBeach_IMG_3602

Ymmärrän mainiosti, että hyvin moni muu hakee etelän lomilta juuri niitä ihania rantoja ja meressä uimista.

Mutta missä vaiheessa rannoista on tullut samanlaisia nähtävyyksiä kuin tunnetuista kirkoista, toreista, taidemuseoista tai muista ”must-see” -jutuista? Lontoossa kävijää, jota ei kiinnosta nähdä Piccadilly Circusta, pidetään varmaan vähän outona. Minulla alkaa olla samanlainen olo täällä Kreikan upeimpien rantojen kulmilla.

GyraBeach_IMG_3580

Huomaan alkavani tuntea jopa syyllisyyttä siitä että en näe vaivaa hankkiutuakseni näille kuuluisille rannoille.  Toimin jonkun suuren kirjoitamattoman säännön vastaisesti. Missaanko nyt jotain elämää suurempia elämyksiä..?

*

Kuvat ovat tältä päivältä Gyra Beachilta Lefkada Townin kupeesta.

Aamuisen Mariannan kanssa käydyn keskustelun jälkeen päätin varmuuden vuoksi pakata kassiin mukaan rantavarusteet, jos vaikka tänään tulisi sitten eksyttyä rannalle.

GyraBeach_IMG_3591

Kävelin pengertietä laguunin yli ulos kaupungista Santa Mauran linnoitukselle ja todettuani, että linnoitus on maanantaisin kiinni, suuntasin läheiselle Gyra Beachille laguunin länsipuolelle.

Gyra ei kuulu Lefkadan tunnettuihin rantoihin. Opaskirjani mukaan se on keskikesälläkin lähes aina autio.

Minusta ranta oli upea. Vesi kirkasta ja turkoosia kuin Seychelleillä konsanaan.

Hiekka valkoista pikkukiven ja hiekan sekoitusta.

Joo, täällä ei ole länsirannikon dramaattista kalliotaustaa. Ei aurinkotuoleja, tavernoita, rantabaaria. Eikä kukaan siivoa hiekasta kuivuneita meriheiniä.

Mutta hei – tämän upeuden saat lähes itsellesi :)

Pyyhe vain hiekalle ja nauttimaan. Tämä on minun mieleiseni rantaelämys.

GyraBeach_IMG_3652

Millainen suhde teillä on rantoihin etelän lomilla?

Kuinka suuri merkitys niillä on loman kannalta?

GyraBeach_IMG_3610

GyraBeach_IMG_3598_2

GyraBeach_IMG_3594_2

Kommentit
  1. 1

    Morre sanoo

    Sama juttu! Ei jaksa rannat kiinnostaa. Olimme Kreetalla aikanaan häämatkalla ja puolisoni kanssa mietittiin, että kai meillä on melkein velvollisuus viettää edes yksi rantapäivä, kun kerran Kreikassa ollaan. Viihdyimme 30 minuuttia (eli aika pitkään meidän mittakaavallamme) ja sitten oli pakko lähteä kiertelemään, oli niin tylsää :D

  2. 2

    sanoo

    Minusta rannat on just se juttu. Tai ei ehkä niinkään rannat vaan uiminen! En tykkää lojua rannalla tai ottaa aurinkoa, mutta on ihanaa, kun on oikein kuumaa ja sitten menee uimaan tai en edes kauheasti ui, lillun ja hengailen vain siellä vedessä. :)

    • 2.1

      Sanni sanoo

      Minäkin lillun ja hengailen :) Mutta minun ei tee mieli mennä veteen ellei ole tosi, tosi kuuma. (Siksi en mennyt tänäänkään veteen koska tuuli vilvoitti ja oli ”vain” jotain 25 astetta lämmintä.) Eli vesi tarjoaa vain vilvoittavan elementin. En osaa uida joten vedessä oleilu ei muuten tuota mitään erityistä iloa – talvista avantopulahtelua lukuunottamatta :)

  3. 3

    sanoo

    Et ole yksin! Asutaan Barcelonassa ja kivaa rantaa olisi kuulemma lähellä vaikka kuinka, mutt ei vois vähempää kiinnostaa. En yhtään tykkää kesäporotuksesta muutenkaan ja välttelen aurinkoa, eikä tosiaan kiinnosta vapaa-aikaa käyttää menemällä rannalle tyhjänpantiksi jäpöttämään ja varta vasten palamaan.:D Espanja on muuten jees, mutta kaipaan Suomen ilmastoa :D Jaan rantafiiliksesi.

  4. 4

    anonymous sanoo

    mä en kanssa yhtään tajua rantainnostusta :D toki kesällä on ihanaa mennä lähirannalle uimaan ja lukemaan kirjaa, mutta piru vieköön, jos ollaan matkalla niin miksi tehdä sitten sitä samaa. rakastan meressä uimista, mutta yleensä vähä riittää. samaten rakastan, rakasta, RAKASTAN vesiurheilua, mutta ulkomaanmatkoilla käyn muutenkin niin harvoin, että en ole niistä koskaan kehdannut mitään (kalliita) aktiviteettilomia väsätä. mutta yleensä ihmiset tuntuvat lähinnä löhöävän rannalla, sitä mä en vaan voi tajuta. okei, ranta on kiva, mutta sitten kun sen on nähnyt, sen on nähnyt. hiekkaa, vettä, siinä se. miami beachin loman kohokohta oli käydä superaikaisin juoksemassa rannalla, mutta päivällä – tylsää! luetaanko siellä? jutellaan? mitäh? eikö kirjoja voi lukea kotonakin? :D jos asuisin meren rannassa, rakastaisin varmasti rantaa ja viettäisin siellä aikaa, mutta en tajua sitten yhtään, mikä järki on käyttää vähiä lomapäiviä makoiluun :D

  5. 5

    merikukka sanoo

    Sama juttu, rannat eivät kiinnosta. Just tuollainen autio ranta on aika kiva, muttei muut. Uiminen meressä kiinnostaa vielä vähemmän. Pitää olla aika lämmintä ja veden pitää olla lämmintä, että viitsin mennä uimaan.

  6. 6

    Taija sanoo

    Oooh rannat! Mä en keksi parempaa tapaa käyttää kesäpäivää, kuin pakata kassiin kirja ja eväät, ja suunnata koko päiväksi rannalle. Voisin olla siellä aamusta ihan iltaan saakka. Mitä muut sit tekee helteillä, siis Suomessa? Jos ei ole vaikka mökillä? :) Ulkomailla sama homma, ranta on se paras juttu, enkä haluaisi lähteä pois edes lounasta syömään. Plussaa siis rannoista, joissa on ruokailumahdollisuudet. Se lämpö ja aurinko, parasta :)

  7. 7

    Tara sanoo

    Mulle rannat on lähinnä hieno kuvauskohde :D olin juuri viikon Italiassa ja kävin uimassa vain kerran, mutta kuvia tuli rannoilta otettua senkin edestä.

  8. 8

    Taru sanoo

    En myöskään ole rantaihminen ollenkaan. Jos menen ns. rantalomakohteeseen, siellä on oltava jotain muutakin kuin rantoja. Kyllä mä siellä rannallakin käyn, mutta ei ne ole mulle THE juttu. Noilla mainituilla rannoilla todennäköisesti kävisin noiden maisemien vuoksi (saatanhan lähteä myös muiden hienojen maisemien vuoksi kauemmas) mutta en mä siellä koko päivää saisi kulumaan millään. Ja toisaalta taas jos mulla olisi tosi paljon muita käyntikohteita, niin kyllä nuo biitsit olisi siellä listan loppupäässä enkä saisi traumoja siitä että ko. rannat jäi näkemättä :)

  9. 9

    Didgis sanoo

    Ah turkoosi meri<3 ihania kuvia, ei yhtään helpota kreikka ikävää! Mulle meren kohina,väri ja lämpö toimii terapeuttia. Jotenkin meren rannalla istuessa mielen valtaa tyyneys. Tuntuu, että kaikki järjestyy kyllä. Taannoisella Kreetan matkalla löhöttiin auringossa vaan yks päivä, mikä ehkä pikkuisen harmittaa jälkeenpäin. Mutta mereen oli päästävä viilentymään ja lillumaan vielä lähtöpäivänäkin. Ja hotelliin valittiin niin, että merelle oli matkaa n.50m. Jotain käsittämätöntä siinä meressä vaan on, vaikken uida oikeasti osaakaan. Ja eihän tommosta nyt vaan oo suomessa! Elafonisin (?) ranta täytyy vielä joskus nähä.

    • 9.1

      Sanni sanoo

      Mulle meren kohina,väri ja lämpö toimii terapeuttia. Jotenkin meren rannalla istuessa mielen valtaa tyyneys.

      Allekirjoitan tämän totaalisesti, minäkin rakastan merta ja sen läheisyyttä <3 Meri todellakin on terapeuttinen.

      Mutta uimarannat ja niillä oleilu… biitsielämä… Se on jotain muuta. Oma käsitteensä. Minä istun mielelläni meren rannalla, vaikka kivisellä satamalaiturilla, ja nautin meren seurasta. Jos saan valita istunko laiturilla itsekseni vai hiekkarannalla aurinkotuolien seassa, valitsen ehdottomasti ensimmäisen. :)

  10. 10

    L sanoo

    En ole yhtään rantalomaihminen! Haluan nähdä matkakohteesta jotain muutakin, enkä jaksa maata viikkoa paikoillani. Rannalla on kiva käydä aamu- tai iltakävelyllä ja kahlaamassa ja uittamassa varpaita, mutta siihen se jääkin. Parhaiden rantojen joukkoon äänestetty ranta on varmasti upea, mutta ihmisten määrä on siellä luultavasti aivan valtava. Ei ole kivaa kun täytyy maata vieri vieressä kaikkien muiden turistien kanssa

  11. 11

    Arlene sanoo

    Itse olen enemmän kaupunkilomailija. Kauheeta jos koko lomalla ei olis muuta tekemistä ku nököttää rannalla. Etelään mentäessä auringonottaminen on ihan must, mutta sen voi tehdä vaikka hotellin altaalla :D Rannoilla on iha jees käydä, jos sellainen vastaan tulee mutten kyllä itse tekisi siitä prioriteettia. Eli mullakin jäisi tuo top kolmoseen äänestetty ranta väliin :D

  12. 12

    Lilli sanoo

    Mä rakastan merta! Rahatilanne on tosin semmoinen, että ulkomaille pääsen ehkä kerran vuodessa, niin yleensä se on joku Euroopan kaupunkikohde, mieluummin teen kulttuurimatkan kuin rantaloman.

    Tänä kesänä olin ekaa kertaa ikinä rantalomalla, ostin siskoni kanssa äkkilähdön Espanjaan ja koko viikko maattiin aamusta iltaan rannalla,tai pikemminkin vedessä :) rakastan uimista ja merta ja siellä lillumista. Se oli ihana viikko :)

    Mutta jos täytyy valita kaupunki- tai rantaloman välillä, niin kaupunkiloma voittaa.

  13. 13

    Pia sanoo

    Kerran päiväretkellä vuokraautolla Pargasta emme jaksaneet ajaa kuin Agios Nikitaksen rannalle melko lähelle Lefkada Townia. Se hurmasi kyllä meidät kaikki kauneudellaan. Meille riittää yleensä sellainen reilu tunnin pulikointi meressä ja istuskelu rantahietikolla. Joskus harvoin matkoilla tulee vuokrattua rantatuoli ja katseltua siitä merta kirjan lukemisen ohessa. Uusia rantoja on kyllä aina kiva nähdä ja hurmaantua niiden kauneudesta Kreikassa.

  14. 14

    kaesa sanoo

    Mulla on viharakkaussuhde rantoihin :D Tietysti on hauskaa lähteä joskus oikein kunnon biitsiretkelle, että on eväät ja paljon lukemista, piirustusvälineet, musiikkia ja mitäkaikkea. Mulla vaan monesti käy niin että lomalla (ja Suomessakin kesällä sama juttu) nukun niin myöhään että alkaa ahdistaa kun sinne rannalle alkaa olla jo ”kiire” jos meinaa ehtiä hengata siellä pitkään – eikä oo ees aamukahvia ehtiny vielä juoda! Ja se kamojen roudaaminen ei aina oo mitenkään mielekästä puuhaa.. Plus en tykkää ottaa aurinkoa koska melanooma ja ehkä vielä pahempi asia: rusketusraidat :D Ja vaikka läträänkin aurinkovoiteilla niin etten pala, niin ei se ihon ennenaikainen rypistyminenkään kuulosta houkuttelevalta vaikka kevyesti päivettynyt iho nätiltä näyttääkin. Niin, ja se inhottava ihotuntuma mikä aurinkorasvasta tulee, ja sitten hiekka tarttuu siihen mähmäiseen rasvaan ja sit aurinko häikäisee ja halpis-aurinkolasit painaa nenänvartta (ei oo varaa Raybaneihin :'( :D ) ja sit tulee vessahätä ja jos oot yksin nii mites uskallat jättää sen sun biitsilinnoitukses vartioimatta vessareissun ajaksi.. Enkä ees jaksa alkaa luennoimaan siitä mikä kaikki uimapuku-bikini-designissa on nykypäivänä vialla.. Kyllä länsimaalaisella ihmisellä on rankkaa!

    TÄYSIN eri juttu on jos lähtee hyvän kaverin tai useamman kanssa tälle lähmäiselle häikäisevälle niskajumittavalle rantamissiolle. Vaikka mulla olis mitä kaikkea tekemistä mukana niin jos ei oo juttukaveria mä kyllästyn alle kahdessa tunnissa ja lähden himaan. Mut kavereiden kanssa jaksaa hengata vaikka vesisateessa :)

  15. 15

    Meu sanoo

    Rakastan kyllä merta ja uimista, mutta aika huonosti on tullut niitä kuitenkin etelänlomilla ”hyödynnettyä”. Viimeksi sillä äskettäisellä Kreetan reissullamme kävimme tasan kerran meressä pullikoimassa, ja tosiaan oli jännä miten ihmiset tuntuivat reagoivan – kaikille en edes maininnut asiasta erikseen, mutta kun tuli puhe lomalla polskimisesta, oletusvastaanotto oli mallia: ”Siis Kreikassa on niiiiiin ihanaa uida lämpimässä meressä!” Olen ehkä outolintu, mutta tykkään uida meressä Suomessa, tai vaikka Tanskassa :D Se on mulle Meri. ♥ Tuolla lomalla miehen kanssa halusin ehdottomasti, että meidän asuinpaikassa olisi oma uima-allas, koska arvasin tämän jo itsestäni. Mies ensin vastusteli (”Mehän asutaan rannalla, siellä on vettä?!”), mutta loman jälkeen oli lopulta mun kanssa 100% samaa mieltä. Oman aparmentoksen pihalla on vähemmän porukkaa, suojaisampaa ottaa arskaa, eikä tarvitse jännittää kamojen puolesta, kun ainoa varuste on avain kotioveen!

    Tuo viimeinen pointti onkin mulle muuten iso juttu. Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta ihan vaikka Suomessakin uiminen meren tai järven rannalla, jossa on paljon porukkaa, mietityttää. Joo, toki avaimet voi kaivaa vaikka hiekkaan pyyhkeen alle eikä sen enempää rantsuun kai arvotavaroita tarvitsekaan kiikuttaa, mutta mulle on syntynyt joku ihme pelkotila siihen, että jos koko porukka on samaan aikaan uimassa, niin mitä jos joku vie meidän kamat – etenkin jos ei ole suoraa näköyhteyttä tavaroiden sijaintiin. Tiedostan itsekin, miten pöpiä tämä on, mutta asenteesta on todella hankala päästä eroon. :/ Huomaatko itse stressaavasi tavaroittesi puolesta, kun kerran yksin olet liikenteessä? Vaikuttaako osaltaan ”rantahaluttomuuteen”, vai onko tämä merkityksetön seikka?

  16. 16

    stiia sanoo

    Rannat <3 Parasta mitä tiedän! Mä en taas jaksa innostua kirkoista tai jostain torneista tai oikeastaan mistään ihmisen kehittelemästä. Tietenkin mä käyn katsomassa näitäkin kohteita, koska "on pakko" ja osa niistäkin on mielenkiintoisia. Mutta en mä saa niistä hirveitä fiiliksiä. Enemmän mä haluan nähdä luotoa ja merta. Mä en todellakaan ole mikään auringonpalvoja, ja en missään nimessä halua maata rannalla. Mutta merta mä rakastan, vesi on mulle ihan ykköselementti luonnossa. Toisaalta mitkään täyteenahdetut ja myntikojuja täynnä olevat rannat eivät minua innosta.

  17. 17

    Aava sanoo

    Sama homma täällä, rannat ei kiinnosta! Tai tykkään kyllä rannoista, hiekasta ja merestä, mutten jaksa oleilla siellä tuntikausia saati tuhlata kokonaista päivää vain auringossa makoiluun ja uimiseen. Tietyllä tavalla fyysiset rajoituksetkin vaikuttavat, ihoni ei rusketu enkä välitä ruskettumisesta muutenkaan ja saan helposti huonon olon ja päänsäryn kuumudessa ja suorassa auringon paisteessa oleilusta.

    Tästä syystä en ole kertaakaan aikuisiällä ollut missään rantakohteessa lomalla. Enpä ole tosin tullut ajatelleeksi, että esimerkiksi tuollaisella Kreikan saarihyppelyllä olisi näkemistä ja tekemistä eikä rannalla oleilun tarvitse olla pääasiassa! Suurkaupungitkin alkavat jo kyllästyttää, joten ensi vuodeksi voisikin suunnitella Kreikan saariston kiertelyä – keväällä tai syksyllä kun ei ole liian kuuma. Olin 16-vuotiaana Kreetalla, jolloin kiertelimme jonkun verran saarta ympäriinsä ja ihastuin kreikkalaiseen ruokaan ja muutenkin kulttuuriin :)

  18. 18

    linpuu sanoo

    Voi, mä kyllä olen taas niin rantaihminen. Etelässä tulee aina uitua/oleskeltua meressä tuntikaupalla päivittäin, en tiedä mitään ihanampaa. Ja aurinko. <3 Sitä (ja mertakin :D) näkee täällä Tampereella aivan liian harvoin. Viimereissulla oli Espanjassa vielä viimeisenä yönä pakko lähteä rannalle uittaan varpaita, tuntu ihan surulliselta lähteä kotiin ja jättää meri sinne. Kuulostaa ihan hölmöltä. :D Mielummin mä kans jätän museot, kirkot ja muut suosiolla käymättä ja nautin elosta ja olosta! ^^

  19. 19

    sanoo

    Paljoa kokemusta mulla rantalomakohteista ei ole – johtuisikohan kenties siitä, että koen monet muut asiat matkailussa paljon kiinnostavammiksi. Onhan se kiva silloin tällöin päästä mereen uimaan ja rannalle nauttimaan, mutta esimerkiksi tänä kesänä koin saaneeni paljon enemmän irti Kyproksen sisämaasta, kuin koskaan olisin saanut rannalla maatessani :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.