Terveisiä Suomesta

Olen saanut kuvaterveisiä koti-Suomesta. <3

.

Kylläpä siellä onkin syksyistä….

.

Minulla on kyllä hassu perhe. Olemme tosi, tosi läheisiä, ja kotona olen yhteydessä siskooni ja äitiini melkein päivittäin. Mutta nyt kun olen reissussa, on välillä tuntunut siltä että olen perheelleni ”poissa silmistä, poissa mielestä”. Äitini, joka normaalisti lähettelee random-sähköpostiviestejä useita kertoja viikossa, on muistanut minua yhdellä viestillä koko matkan aikana. Ei, itse asiassa kahdella. Mutta toisessa ei niinkään kysytty matkakuulumisia vaan sitä, miten penteleessä hän saa Dermosilin suihkugeelin toimimaan ”kun tässä ei ole mitään korkkia”. (”Äiti, purista sitä purkkia niin pohjasta avautuu aukko joka vapauttaa suihkugeeliä.”)

Totti ja Viivikin tuntuvat kaipaavan minua enemmän kuin emäntänsä. Kysyin mieheltäni viime viikolla mitä siskolleni oikein kuuluu kun en ole kuullut hänestä mitään. Mr Karkkipäivä kertoi, että siskoni oli havahtunut siinä vaiheessa, kun työkaverinsa olivat kommentoineet reissuani. Tosiaan, siskoni työkaverit seuraavat blogiani – hän ei.

Sitten sain häneltä yhden tekstiviestin. <3

Ei, kyllä mä tiedän että olen perheeni ajatuksissa. Yllätyin vain ehkä silti puhelimen ja sähköpostin hiljaisuudesta…  Ehkä mulle annetaan tilaa olla yksin kun kerran yksin halusin lähteä…?

Siskoista puheen ollen. Näyttää siltä, ettei matkakassani mitenkään riitä Ecuadoriin. En pääsekään tapaamaan nuorinta siskoani. :( Olin niin kovasti odottanut sitä. Mutta siinä missä Euroopassa voi suhailla alle viiden kympin lento/laiva/junalipuilla, uppoaisi Etelä-Amerikan lentoihin lähemmäs 4-numeroinen luku. :/ En ole onnistunut löytämään mitään edullista.

Mutta tapaamme jouluna….! Siskoni on viimein palaamassa kotiin. Ainakin hetkeksi.

Odotan tätä joulua enemmän kuin mitään muuta juhlaa moneen vuoteen…!

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Ei minusta ole ollenkaan outoa, että perheenjäsenet näkevät lähes päivittäin. Meillä nähdään jopa monta kertaa päivässä… :D Meillä on koko äidin puolen suku sellaisia, että ollaan paljon tekemisissä keskenämme.

    Harmi ettei pääse tapaamaan siskoasi, ne lennot on kyllä aika suolaisia sinnepäin! :(

    On kuitenkin ollut mukava seurata matkaasi! :)

    • 1.1

      Sanni sanoo

      Joo, en mäkään sitä outona pidä että ollaan päivittäin yhteyksissä, vaan koen hassuna sen, että nyt kun matkustelen ja mulla oletettavasti olisi paljon enemmän kuulumisia jaettavana kuin kotielämän arjessa, niin perheestä ei kuulu mitään. ^_^

  2. 2

    Mirde sanoo

    Hahaa, mä olin just vaihdossa puol vuotta, ja osalle ihmisistä ihan selkeästi vain katosin maan päältä ihan huomaamatta, tosi moni ei kysellyt perään kertaakaan :D Mutsi kyllä soitteli ahkerasti Skypellä :D

  3. 3

    sanoo

    Niin meidänkin perheessä on, että Suomessa ollessa viihdyn vanhempieni luona ihan rajattomasti, ei ahdista, eikä heitä haittaa vaikka edelleen kaikkien kolmen aikuisen siskoni kanssa vietämme aikaa vanhempieni kodissa tosi paljon.
    Mutta sitten kun lähtee johonkin pois niin ei meilläkään soitella perään eikä huolehdita. Jo 17 vuotiaana kun lähdin vaihto-oppilaaksi niin ei tullut pidettyä mitenkään älyttömän paljon yhteyttä matkan aikana. Kun tulin takaisin niin siskokin totesi, että joko se aika meni, hyvä kun huomasi, että olit lähtenyt :D
    Mielestäni se ei ole mikään huono asia, vaan kertoo luottamuksesta siihen, että toinen pärjää! Ja me olemmekin kaikki neljä itsenäistyneet varhain ja matkustelleet paljon sekä vaihdelleet Suomen sisälläkin asuinpaikkakuntia tiuhaan. Silti ollaan aina tervetulleita kotiin ja siellä vietetään aina aikaa kun satutaan olemaan pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi joululoma on yleensä sellainen, että kaikki meistä tulee kotiin ja parhaimmillaan vietetään kolme viikkoa yhdessä vanhempien kodissa.

    • 3.1

      Sanni sanoo

      Esimerkiksi joululoma on yleensä sellainen, että kaikki meistä tulee kotiin ja parhaimmillaan vietetään kolme viikkoa yhdessä vanhempien kodissa.

      Meillä on sama meininki…! :) Paitsi että töiden takia aika rajoittuu yleensä vain viikkoon. Mulle on todella tärkeä viettää joulua äitini ja siskojeni kanssa, siinä kilvassa jää rakas Mr Karkkipäiväkin toiseksi, hän kun ei valitettavasti ole yhtään jouluihminen…

    • 4.1

      Sanni sanoo

      Siis tuossa viimeisessä? :) Ei, itse asiassa siinä on siskoni poikaystävä joka myöskin kuuluu lähiystäviini. :) Mr Karkkipäivä on kameran takana, nämä kaikki kuvat on hänen ottamiaan.

      • 4.1.1

        sanoo

        Okei. Muistan nähneeni Mr Karkkipäivästä blogissasi vain suun kuvassa, jossa hän oli laittanut jotain sun (sinistä??) huulipunaa :D Hahaa, aina hauskaa kun miehellä on meikkiä!

        • 4.1.1.1

          Sanni sanoo

          On herra vilahdellut sutattuna ja aurinkolaseissa muutamissa muissakin kuvissa…. ;) Ja onhan hän jopa toiminut silmämeikkimallina blogin alkuaikoina! ^_^ Täältä siis löytyy parit silmämeikkikuvat Mr Karkkipäivän silmillä. :)

          • 4.1.1.1.1

            sanoo

            No arvaa naurattaako tuo mielikuva misterille vimpan päälle tehdystä silmämeikistä!! :D Oma mieheni ei ikinä suostuisi, trust me, olen yrittänyt :))

  4. 5

    pualu sanoo

    Hei tarkistapa vielä menisikö joku laiva sopivan lähelle. Menee aikaa, mutta voi olla ihan hauskaa. :D

  5. 7

    Quutti sanoo

    Moi! Meillä on perheessä jäänyt varmaan jostain 80-luvulta sellainen outo ajatus, että ulkomailta yhteydenpito on niin kallista ja vaikeaa (?), ettei juuri koskaan soitella ja tekstareitakin laitetaan noin kerran viikossa, tyyliin että perillä ollaan ja hyvin menee. Miehen vanhemmat taas soittelevat milloin mitäkin asiaa, vaikka oltaisiin maapallon toisella puolella! :) Ehkä se on teilläkin vain outo tapa, että kotimaassa ollessa on helppo soittaa, mutta toisen ollessa reissussa sitä ei jotenkaan odota. Tyhmäähän se on, koska sähköpostilla voi olla ilmaiseksi yhteydessä eikä tekstaritkaan maksa juuri mitään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.