Kosmetiikkanostalgiaa; näin alkoi kauneudenhoitoni tie

Tiedätte millainen nostalgikko olen, ja vanhat kosmetiikkaesitteet kuuluvat herkullisimpiin nostalgisoinnin kohteisiin.

Sain käsiini jotain, jonka luulin olleen menetetty jo aikaa sitten. Olin säästänyt teini-iästä saakka kaikki Yves Rocherin postimyyntikatalogit, viralliselta nimeltään Kauneuden Vihreät Kirjat, vuodesta 1994 vuoteen 2002. (Katalogien säästäminen loppui kun muutin pois Kuopiosta.) Olin vannottanut äitiä ettei kirjoja saa heittää pois, mutta kun muutama vuosi sitten yritin niitä löytää, äiti tunnusti, että oli kaiketi tullut vieneeksi ne paperinkeräykseen. Eihh…!

Kunnes…

YvesRocher_katalogit_IMG_4103

…tänä syksynä äiti ilmoitti pinon putkahtaneen esiin jostain varaston laatikosta. Jei…!

My precious…! Olkoonkin jemmauksessa myös ne aidosti huonot puolensa ja se on tapa, jonka ylenpalttisesta harrastamisesta pyrin vilpittömästi eroon, mutta nostalgikko minussa kiljuu riemusta tällaisten vanhojen aarteiden äärellä :)

Vuoden 1994 katalogi on minulle aivan erityisen tärkeä siksi, että sen sivuilla on lukemattomia tuotteita jotka ovat kosmetiikkahistoriassani ensimmäisiä laatuaan. Muistelisin, että varsinaisen ensimmäisen oman Yves Rocher -tilaukseni tein jo vuoden 1993 katalogista, jolloin olin seitsemännellä luokalla ja ylipäänsä aloin käyttää kosmetiikkaa, mutta tuo kirjanen ei ole säilynyt. Vuoden 1994 kirjassa ovat kuitenkin kaikki ne tuotteet, joilla olen kauneudenhoidon tieni aloittanut <3 :)

YvesRocher_katalogit_IMG_4116

Acaciane on ensimmäinen ”oikea” ihonhoitosarja jota olen käyttänyt. Ajasta tätä ennen minulla ei ole mitään muistikuvia mitä tulee ihonhoitoon, ainakaan en ole käyttänyt erillisiä meikinpoistoaineita tai kosteusvoiteita. Olisinkohan sitten lainannut joitain äidin tuotteita…

YvesRocher_katalogit_IMG_4112

Ensimmäinen meikinpoistoaineeni ja kasvoveteni <3

Muistan yhä kaikkien näiden kuvien tuotteiden tuoksunkin… Acacianessa oli sellainen hyvin aikuismainen, mieto, vihreä kasvimainen tuoksu.

Säilytin kasvovettä jääkaapissa kun olin lukenut siitä vinkin jostain kauneuslehdestä.

YvesRocher_katalogit_IMG_4141

Huomasin nopeasti, että puhdistusemulsio ei sopinut minulle silmämeikinpoistoon ja silmiä kirveli. Pian tilasinkin erillisen silmämeikinpoistoaineen, tai itse asiassa nämä kummatkin, ja sinisestä tuli monivuotinen suosikkini.

Tuo roosan värinen oli ohuempi ja nestemäisempi kun taas sininen oli paksumpi ja geelimäinen. Siitä lähti rakkauteni geelimäisiin silmämeikinpoistoaineisiin. :) Rakkaus, joka on jatkunut tähän päivään.

YvesRocher_katalogit_IMG_4110

Acaciane-sarjan jälkeen kokeilin Camomille-sarjaa.  Käytin kasvomeikinpuhdistukseen edelleen emulsiomaista tuotetta, sillä tuohon aikaan en muunlaisista meikinpoistoaineista tiennytkään. Kuvittelin, että meikki täytyy poistaa emulsiolla ja geelimäiset putsarit ovat meikittömän ihon puhdistukseen. Itse asiassa taisin käyttää pelkästään emulsioita aina lukioikään saakka, jolloin siirryin pysyvästi vaahtoavaan putsarityyppiin.

Tykästyin Camomille-sarjasta etenkin yövoiteeseen, jota käytin todella monta vuotta. Itse asiassa kyseinen voide taitaa olla Sebamedin ja Aqualan L:n ohella eniten koskaan ostamani ihonhoitotuote, käytin sitä melkein kolmekymppiseksi saakka. Meitsi on ollut aikoinaan todella uskollinen lempituotteilleen :)

Acacianea tai monia muitakaan 90-luvun puolivälin Yves Rocher -sarjoja ei enää ole, mutta Camomille-sarja on pysynyt valikoimassa kaikki nämä vuodet. Vain nimi on vaihtunut; Camomille –> Calmille –> Bio-Calmille –> Pure Calmille.

YvesRocher_katalogit_IMG_4126

Entäs tämä tuoksu..! Oih, ihanin, jännin, kiehtovin tuoksu mitä tiesin tuohon aikaan..! Kuka muu muistaa 8e Jourin..? Se oli 15-vuotiaalle vähän liian aikuismainen mutta ai että mä ihailin tätä tuoksua… Ensin lainasin sitä äidiltä ja sitten sain jonkun tilauksen kylkiäisenä oman minipullon. 8e Jour -tuoksu ei sopinut kouluun vaan käytin sitä viikonloppuisin viihteellä…! ^_^

Arkituoksuina minulla oli Pivoine, Nature ja Magnolia, ja joukko muita, näistä katalogeistahan tuli aina tilattua melkein kaikki mikä vähänkään kutkutteli koska hinnat olivat halvat ja kaiken sai aina vähintään puoleen hintaan. Niinhän se taitaa kyllä olla vieläkin ;) Tarjoushinta on Yves Rocher -tuotteen oikea hinta.

YvesRocher_katalogit_IMG_4129

Nämä olivat ensimmäiset kokeilemani Yves Rocherin hiustuotteet. Tätä ennen olin käyttänyt markettituotteita kuten XZ:aa ja Elvitalia. Hydra Vegetal -hiustuotteissa oli aivan ihana, maitomaisen makea tuoksu, mutta se käytännössä jäikin niiden ainoaksi positiiviseksi asiaksi. Muistan, kuinka ”erityisen hoitavaksi” mainostettu shampoo tuntui lirulta ja vaahtosi aika miedosti, ja olin vähän pettynyt, kun en tuohon aikaan vielä tajunnut että mieto vaahtoavuus liittyi sen hellävaraisuuteen.

Latvojen hoitovoiteesta en myöskään tykännyt, kun se oli voidemainen eikä tuntunut lainkaan niin silottavalta kuin siihenastinen suosikkini Elvitalin (melkein pelkään silikoniin pohjautuva) latvasuoja oli.

YvesRocher_katalogit_IMG_4132

Meikkejäkin tuli totta kai tilattua :) Mutta muistan, että en koskaan pitänyt Rocherin meikkejä heidän vahvuutenaan, etenkin ripsarit olivat ihan kamalia. (Kuka muistaa ”Maxi Mascaran” jonka sai usein kaupanpäällislahjaksi…)

YvesRocher_katalogit_IMG_4154

Näitä voidemaisia luomivärejä minulla oli kaksi, mutta en koskaan oppinut kunnolla käyttämään niitä.

YvesRocher_katalogit_IMG_4133

Kosmetiikkamuseostani löytyy edelleen yksi vuonna 1994 ostettu Yves Rocher -poskipuna… Ja kyllä, toimii edelleen :)

YvesRocher_katalogit_IMG_4151

Yves Rocherilta löydämme myös ensimmäisen koskaan käyttämäni meikinpohjustusvoiteen. ”Primer”-sanaa ei tuolloin käytetty.

Ko. tuote oli todella erikoinen, sen koostumuksella ei ole mitään tekemistä tämän päivän primereiden kanssa. Se oli koostumukseltaan jäykkää ja kuivakkaa, kuin kiinteää meikkivoidetta. Se ei tehnyt mielestäni iholle yhtään mitään ja tuntui vain epämiellyttävältä levittää.

Ohje ”voit käyttää meikinalusvoidetta myös värivoiteeseen sekoitettuna” kuulostaa aivan hullulta; miten jäykkää, kiinteää voidetta saisi ihanteellisesti sekoitettua nestemäiseen meikkivoiteeseen..?

Muistan että tilasin tätä innoissani ”kaksi yhden hinnalla” -tarjouksesta ja toinen purkki meni roskiin koska en saanut ensimmäistäkään käytettyä.

YvesRocher_katalogit_IMG_4157

Ja kynnet…! <3 Oih, näistä tuotteista alkoi kynsienkasvatusprojektini. :)

Inspiroiduin ystäväni kauniista, pitkistä kynsistä, pyysin häntä tekemään minulle manikyyrin ja tilasin seuraavana päivänä satsin omia kynsienhoitotuotteita :)

YvesRocher_katalogit_IMG_4123

Vuoden 1994 katalogiin olen ympyröinyt mitä aion tilata… ^_^

Kosmetiikkamuseossani on yksi pullo ”kynsikylpyä”. :) Tyhjänä, sentään :D

YvesRocher_katalogit_IMG_4163

Seuraavan vuoden Kauneuden Vihreässä Kirjassa tulivat uutuutena nämä hoitolakat, jotka tilasin tietysti kaikki..! ^_^

Näissä oli hienoiset karkkimaiset tuoksut joista liilan tuoksu on jäänyt parhaiten mieleen.

YvesRocher_katalogit_IMG_4145

Cap Soleil -sarjasta löytyy seuraava ”ensimmäinen”-kategorian tuotteeni; ensimmäinen itseruskettavani. ^_^ Tämän tilasin (kalpean :D) ystäväni vinkistä. Ystäväni kertoi ”ihmetuotteesta” jota laitetaan yöksi kasvoille ja aamulla kalpeus on tiessään, sitähän piti heti saada kokeilla…! Tuote tuntui minusta ihan taialta ^_^

…mutta itseruskettavien tuotteiden laatu oli tuolloin jotain ihan muuta kuin tänä päivänä, ja Cap Soleil -voiteella sain sen oikein klassisen kamalan, oranssinläikikkään naaman…! :D Silti käytin tuotetta pitkään koska olin niin haltioissani sen kyvystä häivyttää kalpeuttani… ^_^ Muistan miten rasvainen koostumuskin tuossa oli, se ei meinannut millään imeytyä…

YvesRocher_katalogit_IMG_4149

Cap Nature…! Ja mikä ”ensimmäinen” tähän sarjaan liittyy..? Ensimmäinen greippituoksuni. <3

Voi Pamplemoussea, se oli jotain aivan ihanaa… Greippi-hajuvesissä on se jännä juttu, että nehän eivät itse asiassa tuoksu siltä miltä oikea greippi tuoksuu, oikea greippi on hapan ja kirpeä, ei yhtään makea. Tai jos onkin makea niin väkevällä tavalla, greippi-hedelmän tuoksussa ei ole mielestäni mitään pehmeää. Mutta kun se siirretään hajuveteen ja liitetään osaksi muuta tuoksukompositiota… oih…! Tuloksena on yksi kiehtovimpia tuoksutyyppejä. Greippituoksut ovat vastustamattomia..! Kaikki eivät ole onnistuneita, mutta yhtä lailla ne vetävät minua puoleensa…. ”grapefruit”... taikasana..!

YvesRocher_katalogit_IMG_4165

Kun vuotta myöhemmin sarjaan lanseerattiin myös suihkugeelit, niin totta maar ostin senkin :)

YvesRocher_katalogit_IMG_4168

Suihkugeeleistä puheen ollen, nämä Les Ondées Parfumées -suihkugeelit olivat, jep, ensimmäisiä omia suihkugeelejäni. Olin hurmaantunut niiden suloiseen pakkaukseen jossa korkki oli kuin vihreä kasvin lehti.

Jos näkisin pakkauksen ensimmäistä kertaa nyt, vuonna 2017, pitäisin sitä todennäköisesti vain halvan näköisenä. 90-luvulla se oli ihana ja elegantti, jotain ihan muuta kuin kaupan Palmolivet sun muut päivittäiskosmetiikkamerkkien suihkugeelit joiden ulkonäkö ei koskaan ole vedonnut minuun.

Vielä yksi jäsen kosmetiikkamuseostani;

  YvesRocher_katalogit_IMG_4160

Appelsiininkukkakylpyvaahto, sekin vuodelta 1994. Meillä ei ollut omaa ammetta mutta ostin kylpytuotteita käytettäväksi kaverini luona jossa vietimme usein tyttöjen iltoja.

Ostin näitä kaksi yhden hinnalla -tarjouksesta, ja toinen jäi käyttämättä… Sisältökin oli vielä joitain vuosia sitten tallella, mutta kaadoin sen lopulta viemäriin (joo ehm, miksi säilyttää 20 vuotta vanhaa kylpyvaahtoa..? Aioinko joskus testata vieläkö se vaahtoaa..?) Pullon säästin koska en halua luopua näistä muutamista vanhimmista kosmetiikapakkauksistani. Kreisi-jemmailijalle sallitaan oma pieni kosmetiikkahistorialaatikkonsa.

Ja siihen laatikkoon kuuluvat myös nämä esitteet :) <3

YvesRocher_katalogit_IMG_4185

Tällaista historian havinaa tänään :)

Toivottavasti kirjoitus toi mukavan nostalgiatripin ainakin muille vanhoille ”yvesrocheristeille” :) <3

.

Minkä merkin tuotteilla te olette aloittaneet ihonhoitonne?

Ero: minä ja 30 huulipunaa

Eilen tartuin vihdoin pinnan alla pitkään odottaneeseen tehtävään.

Huulipunieni lajitteluun ja vanhojen poisheittämiseen.

Kyllä. Tämä tavaranvähennys ja jemmojen poisheittämisprojekti etenee todella hitaasti. Mutta hyvä kun edes etenee.

Huulipunat_IMG_7314

Tässä laatikossa on noin kolmasosa huulipunistani ja joukossa ne kaikkein vanhimmat. Museopunat.

Niiden olemassaololle kotonani vuonna 2017 ei ole minkäänlaista järjellistä selitystä, ei niin minkäänlaista. Mutta tästä olen puhunut aiemmissa jemmauskirjoituksissani. Jemmaaja ei säilytä järjellä. En tiedä voisiko tietylle asteelle ulottuvaa tavaran säilömistä pitää jo sairautena. Varmaankin.

Huulipunat_MACGladiola_IMG_7320

Aloitetaan jostain kivan värikkäästä. Tämä syksyllä 2009 hankittu MACin Dame Edna -kokoelmaan kuulunut huulipuna ei edes ole kovin vanha kokoelmani ikämittakaavassa. Tein huulipunasta pienen meikkipostauksenkin aikoinaan. Varmaankin niitä ensimmäisiä Karkkipäivän huulipunapostauksia.

Tuskin olen montaakaan kertaa tätä ihanan herkullista aniliininpunaista huulipunaa käyttänyt – koska se on mattakoostumuksellinen. Ihana sävy, ikävän tuntuinen huulilla.

Huulipunat_vanhimmat_IMG_7326

Tästä nurkasta paljastuvat ne kaikkein vanhimmat huulipunani. Nämä ovat oikeasti niin vanhoja että… en tiedä voinko sitä edes ääneen sanoa. Koska silloin tulee väkisin myös sanottua ääneen, että jotain outoa on korvien välissä kun tällaisia säilöö.

Lumenen huulipunat 151 Sydäntalvi, 104 Päivien harjalla ja 16 Tähti Kirkkain olen ostanut silloin kun olin yläasteella. Puhutaan vuosista 1993-1995. Blogini lukijoita on syntynyt tuolloin. Yves Rocherin vihreähylsyiset punat ovat samalta ajalta.

Huulipunat_Lumenet_Yvesit_IMG_7329

#104 oli lempparisävyni, ja se on käytetty aikoinaan ihan loppuun.

Silti olen säästänyt sen.

Tunnesyistä…?

Mitä tunteita ihminen voi liittää huulipunahylsyyn…?

En pysty vastaamaan. En enää saa kiinni siitä tunteesta, miksi olen ollut kyvytön heittämään näitä punia pois. Olenko retroa ja nostalgiaa ihailevana henkilönä halunnut museoida vanhoja meikkipakkauksia jotta voisin sitten 2000-luvulla hypistellä niitä ja muistella teini-ikäni meikkitrendejä ja pakkaus-designia..? Ehkä. En tiedä.

Huulipunat_Lumene_IMG_7333

Nyt museoin nämä pakkaukset tällä postauksella ja näillä kuvilla. Jos olen halunnut nämä muistot materian muodossa tallettaa, ne tallentuvat nyt Karkkipäivään.

Vanhat klassiset huulipunahylsyt. Tuohon aikaan kaikki Lumenen huulipunat laadusta riippumatta olivat identtisissä sinisissä hylsyissä. Näistä yksi on Classic Lipstick, yksi Lip Gloss ja yksi Berry Care Gloss Stick. Jälkimmäinen oli se suosikkini.

Huulipunat_BodyShop_IMG_7337

The Body Shopin meikkisarja oli 90-luvulla nimeltään Colourings ja sävy #12 oli ensimmäinen kunnon punainen huulipuna jonka ostin. Se taittoi ajan hengen mukaisesti tietysti ruskeaan.

Huulipunat_Revlon_IMG_7351

Yhteen aikaan käytin todella paljon metallisia huulipunasävyjä. Nämä Revlonin punat olivat aarteitani. Tuohon aikaan pidin Revlonia ylellisenä merkkinä ja vaalin muutamia Revlon-”sijoituksiani” erityisellä hellyydellä. Huulipunien lisäksi myös Revlonin kynsilakat olivat helmiä meikkikokoelmassani. Muistan kuinka hienon ja arvokkaan näköisiä Revlonin kynsilakkapullot olivat mielestäni.

Revlonin punia ja kynsilakkoja oli sävy sävyyn, ja niitä myytiin edullisehkoissa yhteispakkauksissa. Ostin muutaman sellaisen. Iced Mocha oli suosikkisävyni.

Huulipunat_metalliset_IMG_7339

Ruskeaa, beigeä…. metallinhohtoa. Aika hullua että olen halunnut ostaa näin paljon lähes samanlaisia sävyjä. Toisaalta, myöhemmin sama toistui korallin ja oranssin sävyissä.

Näistä vasemmanpuoleisin, No 7:n sävy Metallic Truffle oli ihan kamalan tuntuinen ja kirveli huulilla. Siitä huolimatta käytin sitä, kun sävy oli minusta niin upea ja intensiivinen. Huuliin taisi jopa jäädä vähän jotain ihottumaa jos tätä käytti monta päivää putkeen… *puistelee päätään*

Huulipunat_metalliset_IMG_7458

So 90’s…

Huulipunat_Maybelline_IMG_7354

Maybellinen Water Shine -huulipunista minulla oli useita sävyjä, tykkäsin tästä kevyestä ja kiiltävän pinnan jättävästä laadusta tosi paljon.

Huulipunamuseoon ovat jääneet jäljelle sävyt 26 Caramel Candy (minulla on samanniminen ponikin..!) ja 24 Halzelnut Sauce.

Huulipunat_Loreal_IMG_7345

Olen näköjään tykännyt paljon myös L’Orealin Color Riche -huulipunista.

Huulipunat_Clinique_IMG_7353

Cliniquen Tenderheart oli myös yksi suosikkisävyjäni. Sävyn Pure Posh kohtalo on mysteeri… Miksi se on jäänyt käyttämättä?

Ystäväni Mili oli yläaste/lukioaikoinani hulluna Cliniquen tuotteisiin ja sain häneltä paljon Cliniquen huulipunia joita hän sai gift with purchase -lahjoina ostostensa päälle. (Muistatko Mili..? :)) Olisikohan Pure Posh yksi tällaisia punia… Ehkä olen saanut sen niihin aikoihin kun ruskeiden huulipunien käyttökauteni on lähestynyt loppuaan?

Seuraavat punat kertovat uudesta, värikkäämmästä kaudestani. Välillä olin useamman vuoden käyttämättä huulipunia, tai käytin niitä vain hyvin satunnaisesti.

Huulipunat_varikkaat_IMG_7359

Aloitettuani työt kosmetiikkaliikkeessä innostuin kunnon värikkäistä, heleistä punista. Oranssit, korallit ja pinkit viihtyivät huulillani tiheästi. Nämä punat ovat siis ”jo” 2010-lukua.

Huulipunat_koralli_IMG_7378

Korallista tuli suurin suosikkisävyni.

Huulipunat_DiorBeigeRita_IMG_7361

Yksi beigekin tuli hankittua myyjävuosina – Diorin iki-ihana Beige Rita (ei enää valikoimassa).

Tätä käytän edelleen aina kun haluan lookkiin nudet beigehuulet. Beige Rita taittaa kauniisti roosaan toisin kuin valtaosa 90-luvulla käyttämistäni beigeistä.

Huulipunat_Dior_CoralLace_IMG_7363

Myyjäaikoina tuli ostettua henkilökunta-alennuksen siivittämänä (sekoittamana…) aika paljon ihan turhaakin… Etenkin tuoksuja ostin ihan älyttömästi, ja monet niistä ovat edelleen korkkaamatta.

Tämä Diorin Coral Lace -sävy on saanut saman kohtalon, ei käytetty kertaakaan.

Huulipunat_MaybellineIsaDora_IMG_7370

Maybellinen Plushest Pink on ollut viime vuosien suosikkini pinkeissä huulipunissa (tämä on niinkin tuore kuin ehkäpä kahden vuoden takaa..?) ja IsaDoran Lilac Tulle puolestaan liiloissa. Aika lailla täydellinen pastelliliila sävy <3

Huulipunat_saastettyja_IMG_7478

Nämä saivat jäädä.

Huulipunat_Zuii_IMG_7380

Jotkut huulipunat menevät silminnähden pahaksi aika nopeastikin (toisille ei näytä tapahtuvan mitään 20 vuodessakaan hajua lukuunottamatta…). En tiedä mikä kuvan pilaantumisilmiön aiheuttaa, mutta puna ei välttämättä ole lojunut tällä lailla pahaksi mentyään varastoituna montaakaan vuotta.

Heitin hiljattain pois mm. suuren kasan Lumenelta PR-materiaalina saamiani viime vuosien kokoelmien huulipunia jotka olivat menneet tämän näköisiksi.

Huulipunat_MAC_IMG_7384

MACin Pink Nouveau ja 3N ovat kohta 10-vuotiaita nekin, mutta saivat vielä jäädä. Ei haju- tai pintahomehavaintoja :D

Ja hei, onhan minulla jotain oikeasti uuttakin… ^_^

Huulipunat_Kailijumei_IMG_7396

Omistan maailman kauneimmaksi huulipunaksi tituleeratun Kailijumei-huulipunan :) Sen sisällä on aito kukka ja kultahippusia. Sain punan joululahjaksi, keltäs muulta kuin Miss Lipstickiltä, ystävältäni Mililtä.

Läpikuultava puna muuttuu huulilla ihon lämmön vaikutuksesta pinkiksi ja koostumus tuntuu ihanan kevyeltä, liukuvalta ja voidemaiselta. Sävy vain muuttuu minun huulillani vähän liiankin kirkkaaksi pinkiksi ja siksi se ei ole päässyt ihan niin tiheään ”kouraan ja käytä” -käsilaukkukäyttöön kuin ensikokemuksen jälkeen huulirasvamaisesta koostumuksesta innostuneena kaavailin.

Mutta nyt. Huulipunaepisodin päätös.

Huulipunat_IMG_7474

Päätin seremoniallisesti muusata ne 30 huulipunaa, jotka tulisin heittämään pois.

Huulipunat_IMG_7486

Huulipunat_IMG_7496

Näin.

Hyvästi.

Huulipunat_IMG_7520

.

 

Huulipunat_Benecos_Peach_IMG_7445

Eilisen kauniin kevätpäivän (joka näyttää jatkuvan tänäänkin :)) innoittamana päätin vihdoin 7 kuukauden jälkeen tehdä jonkun muun värisen kuin violetin tai siniseen taittavan meikkilookin.

Huulipunalaatikosta valitsin yhden persikkaisista suosikkipunistani: Benecosin Peach. Benecosin huulipunalaatu on Laveran ohella lempparini luonnonkosmetiikassa, Benecosin punat ovat vielä Laveraakin kermaisempia ja sopivat fantastisesti kuiville huulille.

Kevatlook_0317_BenecosPeach

Voilá. Poskilla Benecosin Coral-poskipuna (ei enää valikoimassa) ja luomilla persikkaa IsaDoran Blooming Spring -paletista ja vihreä rajaus H&M:n nestemäisellä Poolside-eyelinerilla. Raikas vihreä ja heleä persikka on tosi kiva yhdistelmä :)

Jostain syystä olin epäillyt persikkaisen meikin toimivuutta violettien hiusten kanssa mutta eihän tässä ole mitään riitaa :) Ainakaan vihreällä rajauksella.

Huulipunat_IMG_7472

Ahh. Tekipä hyvää.

Askel kerrallaan. Olen ollut projektissa tavoitteisiin nähden epäonnistuja, mutta pala kerrallaan onnistun kuitenkin vähäsen. Joka kuukausi lähtee jotain. Se voi olla yhdet farkut, kaksi t-paitaa tai pari mukia. Jo se on voitto että en enää hanki jemmattavaa, työ on vain luopua pala kerrallaan vuosien aikana säilötystä.

Ehkä seuraavana kohteena sadat kynsilakat..?

Teemaviikko: Kuopio!

Astuin junasta viime tiistaiaamuna tutulla asemalla. Kävellessäni märän sohjon läpi minulle niin rakkaita katuja, ajatus oli yhtäkkiä päässäni.

Minä haluan kirjoittaa Kuopiosta.

Kuopiossa_IMG_5244

Ja niin minä teen. Tervetuloa Karkkipäivän vieraaksi Kuopioon :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minä olen kuopiolainen, syntynyt Kuopiossa. Samalla en kuitenkaan koe olevani vahvasti savolainen. Kumpikaan vanhemmistani ei ole Savosta, vaan heidät toi aikoinaan Kuopioon työ. Meillä ei kotona puhuttu savon murretta eikä vaalittu mitään savolaisia perinteitä. Toki savolainen puhenuotti tarttui minuun koulussa ja ystäviltä, ja aika pitkään Kuopiosta muutettuanikin käytin vielä ”myö”-sanaa (= me). Se oli tiukassa! :)

Nykyään enää tietty tapa venyyyyttää sanoja paljastaa, että olen alunperin täältä päin. Ja ”heleevetti” kuuluu tietysti sanoa juuri noin. Ai niin, ja sanonhan minä ”Elä” kun muut sanovat ”Älä”. ”Elää viiti….!”  :)

Kuopiossa_IMG_5253

Muutin Kuopiosta ensin vuonna 2000 opiskelemaan ja lopulta pysyvästi vuonna 2003.

Parikymppisen Sannin ja Kuopion suhde oli tyypillinen nuoren ihmisen ja hänen synnyinkaupunkinsa välinen suhde. Täytyy päästä pois, liian pieni paikka, tää on jo niin nähty… Mutta minun tieni eivät lopulta vieneetkään Helsinkiin tai Tampereelle, jonne suunnilleen joka toinen savolaisnuori haaveili muuttavansa. Kohtalo vei minut jonnekin ihan muualle, kauas suurten kaupunkien äksönistä. Tiedättekin minne. :)

Mutta tällä viikolla tähtenä on Kuopio. Vanha kunnon Kuopijo. Ihmisen pitää saada etäisyyttä tiettyihin asioihin ja paikkoihin, jotta voi löytää ne taas ja alkaa arvostaa. Minulle ja Kuopiolle on käynyt juuri niin. Moneen vuoteen en käynyt täällä kuin suunnilleen jouluna ja juhannuksena. Nyt tänne on kiva tulla, ja tulen mielelläni.

idKuopiossa_IMG_5445

.

Tori_IMG_5253

Teemaviikon ensimmäisen päivän aiheena on Kuopion sydän; Tori.

Kuopiossa_IMG_5417

Kuopiolainen jakaa torin mielessään sivuihin, jotka taas ovat omia alueitaan.

Kuopiossa_IMG_5426

Läntistä sivua hallitsee Sokos.

Sokos on ollut minun tavarataloni numero 1. Hankin täältä suunnilleen kaiken vaatteista CD-levyihin ja meikkeihin. Kosmetiikkaosaston jokainen neliösentti oli tuttu, kävin siellä teini-iässä lähes joka ikinen päivä.

Sokoksen kongi oli, ja taitaa olla edelleen, Kuopion yleisin tapaamispaikka. Me tykättiin kaveriporukalla istua tuon kuvassa oikealla näkyvän parkkihallin sisäänkäynnin seinustalla. Siitä pystyi hyvin pitämään silmällä keitä tuttuja ”Sokkarin kongissa” liikkui.

Kuopiossa_Sokos_kosmeosasto

Hyllyt ovat vaihtaneet paikkaa moneen kertaan eikä kemppariosasto muistuta enää ollenkaan nuoren Sannin aikoja, mutta kyllä täällä edelleen viihtyy hipelöimässä…. :)

Shampoohyllyt olivat teini-Sannin rakkain paikka. Ja hajuvesiosasto….

Kuopiossa_IMG_5439

Itäistä sivua dominoi Anttila.

Anttilan ohi torin kohdalla kulkeva alue Puijonkadusta on muuttunut kävelykaduksi sitten minun Kuopio-vuosieni. Koko torin ympärysalue elää muutoksen aikaa, ja tuntuu, että aina näyttää taas vähän erilaiselta kun tulen käymään.

Kuopiossa_Anttila

Anttilan kosmetiikkaosasto oli myös vakiohengailupaikkoja mutta ei pärjännyt valikoimansa puolesta Sokokselle, enkä useinkaan ostanut sieltä mitään. Anttilan ruokaosasto sen sijaan sai roposeni, samoin leluosasto josta kävin ostamassa poneja – niin lapsena kuin vähän aikuisempanakin :)

Kuopiossa_IMG_5421

Itäsivulla on myös kauppakeskus Sektori. Samoin tämä rakennus kuului paikkoihin, joissa teini-Sanni kavereineen tykkäsi maleksia. Saatoimme viettää aikaa esimerkiksi menemällä Sektorin maisemahissillä ylös ja alas, tiiraillen ihmisiä ja mahdollisia tuttuja hissin ikkunoista… Voi teinejä. Sektorissa oli myös suosittu kahvila, mutta kahvilat eivät, erikoista kyllä, olleet tuohon aikaan nuorten hengailupaikkoja. Ainakaan minun kaveripiirissäni.

Meidän vakkaripaikkamme sen sijaan oli Soksen vieressä sijaitseva Rosso. Siellä istuttiin joka päivä. Suosikkitilattaviin kuului pizzan ohella häränlihapatonki ilman häränlihaa. Tämä on jäänyt vahvasti mieleen. :) Monikaan ystävistäni ei syönyt lihaa, ja tilasimme tuon kyseisen patongin aina lihattomana. Muistaakseni siinä oli jokin vastustamattoman hyvä kastike, minkä vuoksi emme valinneet vegepatonkia. ^_^

Kuopiossa_IMG_5422

Pohjoista reunaa hallitsee Kaupungintalo. Tällä paikalla, nyt tyhjällä torikiveyksellä, seisoi ennen kesät talvet esiintymislava. Lava kuului myös meidän ehdottomiin vakkaripaikkoihin. Siellä sitä istuttiin vetämässä röökiä ja olemassa ”cooleja”. Loistava paikka joka tarjosi sateensuojan ja esteettömän näkymän torin yli – tärkeää kun haluaa vaania ohikulkijoita. ;)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eteläisellä reunalla seisoo Kauppahalli, yksi Kuopion rakastetuimpia rakennuksia ja kohtaamispaikkoja. Tämä puoli ei ollut meidän suosiossa teini-ikäisinä. Ilmeisesti pidimme Kauppahallia ”tätien mestana”.

Minä tykkäsin kyllä vähän salaa käydä fiilistelemässä Kauppahallin Maustesopissa, jossa oli Kuopion paras teevalikoima. Haaveilin pitkään pääseväni jonain päivänä Maustesoppiin töihin. :) Olin kovasti viehättynyt ajatuksesta myydä mausteita ja teetä.

Kuopiossa_IMG_5436.JPG

Toripöydät ovat kuopiolainen instituutio. Ennen vanhaan ne olivat katettuina ympäri vuoden ja kesäisin täynnä istuskelevia ihmisiä. Nyt pöytien kannet ovat säilössä ja ainoastaan torimyyjien käytössä.

Kuopiossa_IMG_5432

Alla kuvia torilta 90-luvun alkupuoliskolta, taidetaan elää vuosia 1994-1996.

Kuopio_ysarinuoret

Ylin kuva: auringossa pysäköintihallin sisäänkäynnin seinustalla.

Seuraava kuva: torin yössä (tietysti toripöydillä <3)

Seuraava kuva: Sokoksen kongissa

Alin kuva: torin lavalla. Mun pusero…!!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä ensimmäinen pala minun Kuopiotani (ja kuvassa yksi tärkeimpiä paloja, rakas ystävä Mili <3).

Toivottavasti jaksatte mukana tällä vähän erikoisemmalla teemaviikolla :)