FitFarm-yhteenveto osa 2: ruoasta

Nyt seuraa lisää Fitfarm-valmennusjakson kokemuksia teille ravintopuolesta kiinnostuneille. :)

Praha_ravintolat_Alcron_IMG_1189_2

Tähän alkuun haluan kirjoittaa yhdestä asiasta, vastakommenttina muutamaan FitFarm-valmennuksen päätosraportti-juttuuni jätettyyn kommenttiin. Kommenteista toki näki, ettei niiden kirjoittaja ole lukenut blogini muita ravinto- ja liikuntajuttuja (tai edes kyseistä päätösraporttia, katsonut vain kuvat) eikä tunne ravitsemuksellista taustaani, mutta niistä paistoi tietty trendi johon olen kiinnittänyt huomiota muuallakin ja johon tekee mieli tarttua.

Viime aikojen fitness – ja terveysbuumi on epäilemättä virittänyt osan ihmisistä tietylle tasolle mitä tulee aiheeseen liittyviin kirjoituksiin ja niiden tulkintaan, ja tehdään herkästi tilannetta sen kummemmin tuntematta johtopäätöksiä, joilla ei ole pohjaa.

Perinteisesti kunto- ja terveysprojektit on aina liitetty ylipainoisiin tai jonkun sairauden vuoksi vajaakuntoisiin ihmisiin. Jos valmiiksi hoikka ja näennäisen terve ihminen kiinnostuu kohentamaan kuntoaan ja kiinnittämään huomiota ravintoon, sitä pidetään vähemmän perusteltuna kuin ylipainoisen tai selvästi sairaan kohdalla. Miksi ihmeessä? Onko hyvinvoinnin optimointi vain ylipainoisten tai sairastuneiden oikeus?

Ortoreksia, terveysbuumiaikojen muotisana jota nykyään heitellään herkästi siellä sun täällä, minunkin blogissani. Määritelmän mukaan ortoreksia on ”syömishäiriö, jonka taustalla on pakkomielteinen halu syödä mahdollisimman terveellisesti”.

idRataskaevu_IMG_5898

Täytyy sanoa että oikeasti suututtaa se helppous, jolla ihmiset lätkivät toisille tuollaisia diagnooseja. Lehdistä, tv:stä ja blogeista tursuavat tarinat fitness-harrastuksellaan terveytensä hajottaneista nuorista naisista ja miehistä on mitä ilmeisimmin virittänyt joidenkin ihmisten vastaanottimen moodiin, joka herkästi näkee kaiken hyvinvoinnin kohentamiseen liittyvän toiminnan sairaana, etenkin kun toimijana on valmiiksi terve ihminen. Myös tavanomaista intensiivisempi kiinnostus ravintoa kohtaan on ilmeisesti oire ortoreksiasta tämän ihmisjoukon näkökulmasta.

Haluan herätellä näin ajattelevia ihmisiä vähän ravistelemaan asenteitaan. On surullista kyllä totta, että joillekin yksilöille ultimaattisen terveellisten elämäntapojen tavoittelu menee häiriintyneen puolelle ja valtaa pakkomielteisesti koko elämän. Ja moni nuori todella on pilannut terveytensä tässä tavoittelussa. Mutta että tällainen tulkinta tehdään pelkästään niillä spekseillä, että valmiiksi hoikka tai normaalipainoinen ihminen haluaa kehittyä liikuntaharrastuksessaan tai on keskivertoa kiinnostuneempi ruoasta ja ravinnon vaikutuksista, se on oikeasti hullua ja vahvistaa mielestäni sen mitä ylempänä kirjoitin: hyvinvointiprojektit ja syömisten tarkkailu nähdään perusteltuna ja ”oikeutettuna” vain ylipainoisille ja sairaille. Meidän hoikkien ja perusterveiden pitäisi jotenkin olla selittelemässä ja noloilemassa omia kuntotavoitteitamme? Ei hyvänen aika, mitä se sellainen on!

Kuvitus1405_kasvikset_kollaasi3

Minä olen eittämättä poikkeuksellisen kiinnostunut ravinnosta ja aivan varmasti kiinnitän ruokajuttuihin enemmän huomiota kuin perusmenijä. Mutta tekeekö se minusta häiriintyneen? Minusta häiriön määritelmään kuuluu suoritukseen tai suorituksessa epäonnistumiseen liittyvä ahdistuminen, ja tällaista ahdistusta en tunnista omasta elämästäni.

Jotakuta kenties ahdistaa pelkkä ajatus tietyn ruoka-aineryhmän välttelystä, mutta tällöin ahdistus on kyseisen henkilön päässä, ei minun ;) Eikä se, että joku valitsee karkkipussin sijaan parsakaalin kun parsakaali maistuu paremmin, tee kenestäkään sairasta tai ole merkki syömishäiriöstä. Samoin kuin karkkipussilla herkuttelijat saavat herkutella ilman syyllistyksiä. Sallitaan jokaiselle omat nautintonsa ja ymmärretään, että se nautinto voi poiketa täysin omasta.

. . .

Sannin_FitFarm_ateria_IMG_2973

Ja nyt sitten vihdoin päivän asiaan eli FitFarmin ruokavalioon ja sen syvempään analysointiin. :)

On tarpeen vielä korostaa, valmentajani toiveesta, että ei ole olemassa mitään yhtä ja ainoaa ”FitFarm-ruokavaliota”, vaan jokainen yrityksen valmentaja suunnittelee ruokavaliot omalla tavallaan ja asiakkaan yksilöllisen tilanteen mukaan.  Kuitenkin voidaan sanoa, että FitFarm-ruokavalioilla on se yhteinen piirre, että niissä korostuu tarkka makroravintoaineiden jako, rytmi, aikataulutus ja ravinnon näkeminen ensisijaisesti polttoaineena, ei nautinnon ja ilon lähteenä. Suhde ravintoon on kaiken kaikkiaan hyvin tunteeton.

Yllätyin siitä, että kaikille asiakkaille jaetaan tilanteeseen katsomatta sama ruokavalion yleisohjeistus, jossa mm. kastikkeiden käyttö kielletään ja sanotaan, etteivät ”kastikkeet, marinadit ym. kuulu kenenkään ruokavalioon”. Tämä kertoo olennaista yrityksen ruokafilosofiasta. Toimii takuuvarmasti monilla ja etenkin painonhallitsija-asiakkaat saavat nopeasti tuloksia, mutta kestäväksi ruokailutavaksi tämä ei sovi niille joille myös ravinnon sosiaalinen ja nautinnollinen merkitys on tärkeä.

Kuvitus1405_IMG_3774

Ruoasta ja ruokavalion toimivuudesta

Kuten päätösraportissa tuli todettua, FitFarm-ruokavalio laihdutti minua eli oli selkokielellä sanottuna vähempikalorinen kuin oma normaali ruokavalioni. Aiempaa alempi energian saanti ei ollut valmennuksessa tavoitteena, vaan ilmeni itsestään tulosten muodossa. Valmentajat eivät tietenkään ole selvänäkijöitä eivätkä voi tietää, miten kunkin asiakkaan yksilöllinen aineenvaihdunta toimii, eikä minunkaan valmentajani tarkoituksellisesti muokannut minulle lähtötasoa niukempienergistä ruokavaliota. FitFarmilla laadittujen ruokavalioiden kaloritaso pohjautuu yleisesti käytettyihin ja tunnustettuihin aineenvaihduntakaavoihin, minun tapauksessani Harris Benedictin. Sen mukaan energiataso vastasi kulutusta.

En ole koskaan aikaisemmin laskenut kaloreita tai muutenkaan seurannut syömäni ruoan energiapitoisuutta, joten kokeilu opetti minulle aivan valtavasti ravinnon kaloreista. Opin paljon myös proteiineista, en ole aiemmin tiedostanut miten suuria eroja eri proteiinin lähteiden proteiinipitoisuudessa on.

Tässä oman ja FitFarm-ruokavalion erot pähkinänkuoressa:

Ruokavalio_Sanni_vs_FitFarm

Kokeiluruokavalio erosi normaalista ruokavaliostani lisättyjen hiilihydraattien lisäksi myös rytmillisesti, niin että normaalin kolmen aterian sijaan söin päivässä neljä tai viisi ateriaa (kun palautusjuomankin laskee ateriaksi). Loppujen lopuksi rytmi oli käytännössä vaikeampi asia toteuttaa ja omaksua kuin hiilihydraatin lisääminen.

Tavallaan kaikki tämä, niin kalorit kuin makroravintoarvotkin, ovat kokonaisuuden kannalta triviaalia ja tarpeetontakin tietoa, mutta kaltaiselleni numeronisselle kuitenkin kiehtovaa ”nice to know” -osaston informaatiota. Nyt tiedän esimerkiksi, että tonnikalassa ja kypsytetyssä juustossa on eniten proteiinia kaikista proteiinin lähteistä, enemmän kuin punaisessa lihassa, jonka olin jostain syystä aina kuvitellut olevan se kaikkein valkuaisainepitoisin ravintoaine. Katkaravut ja tofu ovat proteiinimääriltään häntäpäässä minun käyttämissäni lähteissä, palkokasveissa määrä on jo lähes merkityksetön. Esim. kypsennettyjä kikherneitä pitäisi syödä puoli kiloa että saisi saman määrän proteiinia kuin purkillisesta tonnikalaa.

idKuvitus1405_IMG_2052

Aamiainen

Ehkä kiinnostavin ja jopa hätkähdyttävin havainto liittyi aamiaiseen. Aamiaistani muokattiin valmennuksen aikana suuremmaksi pariinkin otteeseen, mutta vielä 500 kalorin vahvuisenakin se jätti minut selvästi vajaakylläiseksi ja nälkä kurni jo parin tunnin kuluttua. Palatessani Prahan matkan aikana normaaliin aamiaiseeni tajusin, että luontaisesti kylläisyyteen saakka syömäni aamupala on energiamäärältään jopa tuplasti FitFarm-aamiaisen kokoinen. Ei siis ihmekään, että nälkä pysyy normiaamupalallani poissa pitkälle iltapäivään saakka. :)

Sekin on ollut häkellyttävää tajuta, että kananmunista, parista juustosiivusta ja soijajogurtista koostuva aamiainen voi helposti olla kaloripitoisempi kuin lounaaksi syöty valtava lautasellinen lohisalaattia fetalla. Keholleni näyttää sopivan luonnollisimmin vahva kaloripainotus nimenomaan aamuun, myöhemmin päivällä nälkä lähtee vähäenergisemmilläkin eväillä. :)

Lohipurilainen_IMG_2270

Mitä hyvää FitFarmin ruokavaliossa oli? Mitä opin ruokavaliosta?

Ei käy kiistäminen, että treenin ympärille sijoitetut ateriat ja tietysti hiilihydraattilisä toivat lisätehoa treeniin ja paransivat tuloksia. Vaikka oma tapani syödä vain kolme ateriaa päivässä kuinka tuntuu itsestä luonnollisemmalta ja mieleisemmältä, se ei ole paras pohja liikuntaharrastuksen näkökulmasta.

Ennen valmennusta kävin treenaamassa aamiaisen ja lounaan välillä siten, että aamiaisesta oli ehtinyt kulua kolme tai neljäkin tuntia salille mennessä. Nyt ymmärrän, että noin pitkä aika edellisestä ateriasta on aika köykäinen pohja treenille ja käytännössä olen siis aina käynyt salilla vajailla energioilla. Ja tietysti minimaalisilla lihasten glykogeenivarastoilla.

Pyrin jatkossa siihen, että en anna ateriavälien venyä treenipäivinä yhtä pitkiksi kuin ”normipäivinä” ja tietysti lisään treenin ympärille hiilihydraattilisukkeet. Käytännössä tämä vaatii aina vähän skarppausta, sillä tiheämpi ateriointi on itselle kuitenkin epäluonnollista ja keho pyrkii koko ajan takaisin vanhaan rytmiin.

Kuvitus1405_IMG_2600

Opin ruokavaliokokeilun aikana myös muutaman uuden tavan tuunata soijajogurttia, ja nämä tulevat ehdottomasti jäämään pysyvään käyttöön :) (Näistäkin varmaan tulee oma postaus :D ^_^)

Samoin palautusjuoma salitreenin jälkeen jää ehdottomasti käyttöön. Palkkarista ja sen tarpeellisuudesta on monia mielipiteitä enkä itse ennen koskaan juonut palautusjuomaa treenin jälkeen. Sen sijaan söin puolikkaan proteiinipatukan jos energiatasot tuntuivat selvästi alhaisilta.

Peruskuntoilijalle ei varmastikaan ole valtavan suurta merkitystä juoko treenin jälkeen heraprotskua vai ei, mutta valmennusjakson aikana kuulin ja luin sen verran paljon tietoa heraproteiinin eduista harjoituksesta palautumisessa, että vakuutuin siitä että juoma on patukkaa parempi valinta. Ellei sitten seuraavaan ateriaan ole pitkäkin aika jolloin patukka on järkevämpi = pitää pidempään nälän loitolla.

Kuvitus1405_IMG_3062

Mites hiilarit, tuliko mitään ikäviä lievevaikutuksia?

Ei, ei tullut :)

Ne ruisleipä- ja välipalakeksihimot joiden niin pelkäsin tekevän comebackin ruokavalioon palautetun viljan myötä eivät todellakaan palanneet. Puhumattakaan makeanhimosta, mutta makeaa en tosin valmennuksen aikana syönytkään hedelmiä ja marjoja lukuunottamatta. Jälkkärit eivät kuulu FitFarm-ruokavalioon. Makean mieliteot ovat yhtä kaukaisia kuin ajatus siitä, että jonain päivänä oppisin uimaan ^_^

Pelkoni hiilarihimojen palaamisesta ovat siis olleet kerrassaan, jos nyt eivät täysin perusteettomia vilja-addiktiotaustani tuntien, niin ainakin turhia. Ja nyt ne osoitettiin romukoppaan kuuluviksi. :) Olen tästä valtavan iloinen.

Hyvien, hitaiden hiilihydraattien lisäämisellä lautaselle ei loppujen lopuksi ole kannaltani mitään muuta ikäväksi tulkittavaa vaikutusta kuin se, että hiilarilisä tietenkin vie tilaa joltain muulta joka maistuisi minusta paremmalta, eli käytännössä kasviksilta.

Kuvitus1405_puuro_IMG_3785

Makuni ja mieltymykseni ovat viiden vuoden aikana muuttuneet niin totaalisesti, että vilja tai muutkaan hiilarilisät eivät enää ole erityistä herkkua – poikkeuksena KAURAPUURO <3 <3

Kasviksiin verrattuna ohrat, kvinoat, tattarit sun muut ovat auttamatta tylsän makuisia ja tuntuvat maun kannalta lautasella turhilta. Jatkan niiden syömistä treenipäivinä mutta hyvällä mielellä tiedostaen, että ne eivät vie kasvisten paikkaa eivätkä ne herättele takaisin entistä Sannia.

Paluu entiseen ”elän pastalla-ja-voileivillä” -ruokailumalliin on silkka naurettava utopia. Se jos mikä oli tämän ruokavaliokokeilun tärkein opetus itselleni. :)

peukku

Kuva

FitFarm-valmennusjakson päätösraportti

Kolmen kuukauden valmennusjakso FitFarmilla on tullut päätökseensä, ja on aika tehdä yhteenveto kokemuksista. Tässä yhteydessä on varmaan hyvä vielä kerran tiivistää mistä valmennuksessa oli kysymys.

Niiden, joita ärsyttää lukea yltäkylläisessä hyvinvointiyhteiskunnassa elävän yksilön hyvinvointiviilauksesta ”kun jossain on asiat huonommin”, kannattaa jättää juttu lukematta. Viittaan aiemmassa aihetta käsittelevässä jutussa vastaanottamaani purkaukseen. Ymmärrän, että voin erittäin hyvin verrattuna Afrikan lapsiin ja portaissa hengästymisen murehtiminen ja kaurahiutalegrammojen optimointi että jaksaa lenkillä ovat maailman suuressa kuvassa hemmetin triviaaleja asioita, mutta minua ne kiinnostavat ja haluan niistä kirjoittaa. Eikä se ole pois Afrikan lapsilta. 

Tausta: olen noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota kohta viisi vuotta ja harrastanut salitreeniä 11 vuotta ja juoksua kaksi vuotta. Salitreeniin vhh-ruokavalio ei vaikuttanut mutta juoksun kanssa se ei natsannut.

Juoksemaan_IMG_7178

Aerobiset lajit eivät ole minua koskaan kiinnostaneet vaan sali on ehdottomasti minun juttuni, mutta koska aerobinen kuntoni on koko aikuisikäni ollut sanalla sanoen p*ska ja se on aina vaivannut minua, halusin lisätä liikuntarepertuaariin yhden peruskuntoa kasvattavan kestävyyslajin. Juoksu tuntui omimmalta, en ole aikataulullisten jumppien ystävä.

Kahden juoksuvuoden aikana huomasin, että alkukehityksen jälkeen edistys tyssäsi lähes kokonaan eikä peruskuntonikaan ole juuri kohentunut. Hengästyin edelleen pienestäkin rasituksesta eikä juoksu varsinaisesti koskaan muuttunut kevyen tuntuiseksi, vaikka siitä aloinkin jopa nauttia. Kirjoittelin kokemuksista blogiin ja sain neuvon lisätä ruokavaliooni hiilihydraatteja.

Freekeh_IMG_3654

Yritin viime vuonna tehdä hiilihydraattimuutosta omatoimisesti, siinä surkeasti epäonnistuen. Olen niin mukautunut vhh-tapaani syödä, että ateriamallin muuttaminen osoittautui todella vaikeaksi, useimpina päivinä yksinkertaisesti vain unohdin koko projektin. Asiaan vaikutti varmasti myös psykologinen kynnys. En kiistä ettenkö ole jossain määrin alkanut turhaan vältellä hyviäkin hiilihydraatteja ruokavaliomuutoksen tuoman valtavan elämänlaatumuutoksen myötä, sekä pelon että lipsahtaisin takaisin vanhoihin huonoihin ruokatapoihini.

Siihen valmennusprojekti auttoi täysin oleellisesti ja osoitti, että ulkoisen motivaattorin rooli oli todellakin tarpeellinen.

Missä onnistuin?

Juoksu_IMG_0991

Tavoitteissani. Ruokavaliomuutoksella oli aivan ilmeinen kestävyyttä parantava vaikutus, ja jaksan nyt juosta tunnin lenkkini kevyemmin ja nopeammin. Tavoiteeni oli jaksaa juosta 9 – 10 km tunnissa hidastamatta välillä kävelyksi, ja pääsin yhdeksään kilometriin.

En myöskään enää hengästy rappusissa :) Pyynikin portaat on vielä testaamatta mutta eiköhän nekin jo mene :D

Myös sekundäärinen tavoite eli voimatasojen nosto salipuolella toteutui.

Herkut_Hedelmat_IMG_6756

Kolmas ja tavallaan ääneenlausumaton tavoite oli psykologinen, eli toivoin kokeilun murtavan kynnyksen joka minulla on ollut osaa hyviäkin hiilihydraatteja kohtaan, kuten hedelmiä ja palkokasveja. Tämäkin tavoite saavutettiin.

Olen koko vhh:n ajan syönyt esimerkiksi hedelmiä hyvin säännöstellysti, aineenvaihdunnallisin perustein. (Vhh:lla elimistön aineenvaihdunta on tarkoitus pitää rasvapolttovoittoisena, ja runsashiilihydraattiset, vaikkakin kuinka hyvät ja hitaat sellaiset, ruoat pitävät aineenvaihdunnan glukoosivoittoisena.) Kokeilun myötä kynnys madaltui ratkaisevasti. En edelleenkään syö hedelmiä tai palkokasveja päivittäin, koska ne eivät kuitenkaan kuulu lempiruokiini, mutta silloin kun haluan niitä syödä, syön vapaasti.

Vesilasi_

Kuva: Anttila/Iittala

Missä epäonnistuin?

Veden juomisessa ja määrätyn suolamäärän ylläpitämisessä. Veden kohdalla toisaalta totesin jo aiemmin, etten lopulta nähnyt perusteltuna juoda valmentajan ”määräämää” kolmea litraa päivässä, eli tässä tuli sitten uhmattua valmentajan ammattitaitoa ja näkemystä. Saan jo kasvisten ja kahvin mukana paljon nestettä päivän aikana, ja noin puolitoista litraa puhdasta vettä siihen päälle vaikuttaa riittävän vallan mainiosti. Itse asiassa, kun luovuin 2 litraa ylittävästä juomatavoitteesta, sillä oli olotilaa kohentava vaikutus.

Valmennuksen alusta saakka mukana kulki todella epämukava ilmiö: heräsin kahden kuukauden ajan joka yö neljän tai viiden aikaan valtavaan vessahätään, minkä jälkeen en enää pystynyt nukahtamaan. Yöuneni jäivät valmennuksen kahden ensimmäisen kuukauden aikana noin viiteen tuntiin yössä. Heräily loppui ja unirytmi palautui normaaliksi kun vähensin veden juomista.

En tietysti edelleenkään voi varmuudella tietää, liittyikö uni/valvetilan häiriö suoraan veden juontiin, mutta ainakin heräily loppui heti kun lopetin pakkojuomisen ja join vain janon tunteeseen.

Kosher_suola

Suola taas… No, tiedän että saan sitä ruoan mukana aivan liian vähän ja siihen on hyvä kiinnittää huomiota. Vaikka en päässyt 7 gramman päivämääräykseen, sain kuitenkin kokeilun aikana totutettua itseni huomattavasti aiempaa runsaampaan suolan käyttöön. Nyt lisään suolaa salaattiinkin. Oli kiinnostavaa tajuta, kuinka paljon valmiissa ruoassa on suolaa, ja kuinka helposti voi jäädä suolavajeeseen kun ei käytä valmiita ruokajalosteita, muroja tai leipää. Olen todennäköisesti mennyt viimeiset viisi vuotta jopa epäterveellisen alhaisella suolamäärällä. Olemme tottuneet kuulemaan, että saamme ravinnon mukana aivan liikaa suolaa ja sitä pitäisi vähentää. Toisilla ongelma voikin olla päinvastainen.

Kehon koostumus

Mietin, olisinko jättänyt tämän kohdan kokonaan pois koska kehon koostumuksen muokkaus ei ollut valmennuksen tavoitteena ja tiedän, että hoikkien tai normaalipainoisten ihmisten julkisia mietintöjä kropastaan ei tunnuta aina hyväksyvän. Tai ne tulkitaan kierosti huomionkerjuuna tai muusta negatiivisesta lähtökohdasta.

Praha_salilla_IMG_0996

Koska uusi ruokavalio ja uusi treeniohjelma kuitenkin selvästi vaikuttivat kehonkoostumukseeni, ja osaa lukijoista jopa varmasti kiinnostaa miten FitFarm-mallin valmennus vaikutti kroppaani, päätin sisällyttää yhteenvedon aiheesta.

Painoa putosi kahden kuukauden aikana melkein kolme kiloa. Tänä aikana seurasin ruokavaliota niin tarkasti kuin mahdollista, kuitenkin pitäen hiilarimäärän koko ajan vähän suositellun alapuolella koska annoskoot olivat määrätyillä ruokamäärillä liian suuret.

Viimeisen kuukauden ajan söin epäsäännöllisemmin enkä yhtä uskollisesti ruokavaliota seuraten, mihin vaikutti mm. kahden viikon ulkomaanmatka. Paino on noussut viimeisen kuukauden aikana puoli kiloa.

FitFarm_valmennus_kehonkoostumus

Mielestäni painoa ei olisi tarvinnut tippua ja olen luisevoitunut selvästi kolmen kuukauden aikana, en voi sanoa olevani tästä iloinen.

Mies on samaa mieltä ja pyysi monesti minua lopettamaan ruokavalion noudattamisen ”kun kaikki liha häviää ja sä vain näivetyt”. Vertailukuvissa ero ei mielestäni juuri näy, etenkään alku- ja päätöskuvan välillä, mutta livenä ero näkyy ja tuntuu päivänselvästi.

Jännä juttu: painan nyt 50 kg joka on jo vuosia ollut normipainoni, mutta jotenkin ruokavalio + saliohjelma muokkasivat kehon ulkonäköä erilaiseksi, laihemmaksi, aiempaan verrattuna.  Paino ei aina kerro kaikkea.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rasvaprosentti oli tammikuun puolessa välissä 12, nyt se on 8. Ei suositeltava lukema kenellekään.

FitFarmin valmennuksessa ei mitata kehonkoostumusta (eikä ylipäänsä muullakaan tavalla mitata tai punnita asiakasta), ja kävin teettämässä mittaukset Optimal Performancella. OP:lla pihtimittaus kuuluu valmennuksiin koska se on osa OP:n käyttämää BioSignature-menetelmää.

Sanni_37_IMG_1298_2

Näytin paljon paremmalta tammikuussa tässä syntymäpäiväkuvassa.

Saa nauraa, mutta erityisesti harmittaa perseen katoaminen. Minulla on aina ollut luiseva ääss jonne ei ole saanut kertymään rasvaa sitten millään (mulla rasva tarttuu vyötäröön ja naamaan), ja viimeisen puolen vuoden aikana olin ilokseni huomannut, että peffaan on viimein alkanut kerääntyä tervetullutta pyöreyttä. Tämäkin varmasti ikääntymisen mukanaantuomia muutoksia, rasvaahan alkaa kertyä hormonaalisten muutosten seurauksena eri lailla ja eri paikkoihin kun ikää karttuu. Olin pepusta vilpittömän iloinen, ja nyt se on mennyttä ja tuloksena on entistä luisevampi ahteri. No, epäilemättä sen saa vielä takaisin ruokavaliota muuttamalla ;)

Ulkonäköseikat ovat tietysti valmennuksessa sivuseikka, mutta pakko myöntää, että luisevoituminen ei ollut mukava lieveilmiö. Vaikka toin esiin huoleni painon putoamisesta ja rasvaprosentin kutistumisesta epäterveen puolelle (kun se oli jo valmiiksi hyvin alhainen), valmentaja ei nähnyt asiaa huolestuttavana. Kaloreita ei nostettu valmennuksen aikana vaikka aterioiden makroja muokattiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rasvaton massa on pysynyt mittausten välillä samana. Lihasta ei siis ole tullut lisää.

idPraha_salilla_IMG_0995

Uusi saliohjelma näkyy mielestäni eniten käsivarsissa ja takareisissä, ennen en ole edes tiedostanut koko takareittä ja nyt sielläkin tuntuu kasvanut muhkura. Mielestäni näytän nyt kaiken kaikkiaan vähän skrodemmalta.

Olen erittäin tyytyväinen ruokavalion ja saliohjelman tuomiin tuloksiin, mutta en niiden vaikutukseen ulkonäössäni. Makunsa tietysti kullakin, mutta minusta alan jo näyttää turhan miehiseltä.

.

Karpitkekkerit9

Vhh?

Loppujen lopuksi päivittäinen hiilarimääräni kutakuinkin tuplaantui siihen verrattuna, miten olen syönyt viimeiset viisi vuotta, mutta määrä on edelleen alhainen eikä lähelläkään virallisterveellisiä suosituksia. Ennen söin päivässä noin 30-50 grammaa hiilihydraattia, nyt 40-95 grammaa, treenipäivinä keskimäärin 70 g. Se jää jälkeen Mikon suosittamasta, mutta koska saavutin tavoitteeni jo tuolla määrällä, miksi luopua yhtään enemmästä määrästä kasviksia tai vaikka juustoa mahduttaakseen aterioille lisää hiilihydraatin lähteitä? :)

Hiilarien jäädessä alle 100 grammaan puhutaan edelleen vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, joten teknisesti en joutunut luopumaan vhh-elämäntavasta.

Tulen kirjoittamaan ruokavaliokokeilusta ja siihen liittyvistä havainnoista vielä yksityiskohtaisemman jutun, tai oikeastaan kirjoitin sen jo mutta nipistin sen pois tästä postauksesta pituussyistä. Tiedätte miten mulla ”kynä sauhuaa” etenkin näissä ruokajutuissa, niistä vain on niin kiva jauhaa ^_^

010316_2402_2

Mitä mieltä olen valmennuksesta kokonaisuudessaan?

  • Pääsin tavoitteisiini eli valmennuksen voi sanoa onnistuneen.
  • Pidin erityisesti saliohjelmasta, ja voisin kuvitella ostavani FitFarmilta treenivalmennusta jatkossakin.
  • Ruokavalio toi toivotut tulokset, mutta ei filosofialtaan sovi minun elämäntyyliini kestävästi noudatettavaksi. Vaikka ruokavalio salli lopulta suurenkin vapauden aterioiden koostamisen suhteen, ei makrosuhteiden optimointiajattelu ja ”pilkunviilaus” tarkkoine kellonaika-ajoituksineen sovi minulle tai ole mielestäni ylipäänsä tarpeellista kaltaiselleni tavalliselle kuntoliikkujalle. Eikä välttämättä kaikille painonhallitsijoillekaan. Kisatavoitteelliset fitnessharrastajat ja bodauksen ammattilaiset ovat asia erikseen.
  • Huomioitavaa: yrityksen valmentajat valmentavat yksilöinä ja valmennustavoissa voi olla eroja, joku voi esimerkiksi korostaa ruoan nautinnollisuutta toisen omatessa ravintoon ns. platonisemman suhteen.
  • Summa summarum: tuloksia FitFarm-konseptilla kyllä saa, ja niille joiden tyyliin grammantarkat ohjeet ja jämpti ”raameissa pysyminen” sopii, FitFarm on varmasti erinomainen valmennustaho.

.

Pidän nyt muutaman viikon tai varmaankin koko toukokuun mittaisen tauon ja siirryn sen jälkeen kokeilemaan Optimal Performancen valmennusta. Stay tuned.

 

Pastaa pastalla

Välillä on vaikeaa kun on niin paljon kirjoitettavaa :D Entten-tentten… mikä aihe vedetään tänään luonnosten korista? Onko se uusi kimpparipsariarvostelu? Kulmageelijuttua? Prahan tunnelmia? Skin Summit -sisältöä?

Suunnittelen hyvin harvoin etukäteen, minkä jutun päivittäin julkaisen. Materiaalia on runsaasti ja annan fiiliksen päättää. Tänään fiilis kallisteli pitkään parin aiheen välillä mutta sanoi lopulta: laita ruokajuttu.

Joten tässä sellainen :)

Praha_illallinen_IMG_0615

Alkuun ruokavaliokokeilukuulumiset.

Olen nyt ollut viikon verran reissussa, eikä FitFarm-ruokavalion noudattaminen näissä olosuhteissa ole tietenkään mahdollista sillä tarkkuudella, millä lautaselliset pitäisi koostaa. Vaikka punnitseminen ei ole FitFarm-ruokafilosofian itsetarkoitus, ja asiakkaan olisi tarkoitus oppia kokoamaan silmämääräisesti säädetyt määrät proteiinia, hiilarin lähdettä ja kasviksia, tämä toimii käytännössä vain jos syöt joka päivä samoja tuttuja ja simppelisti koostettuja ruokia, esim. kanaa riisillä, jauhelihaa perunalla jne. Ravintolaolosuhteissa tämä ei oikein ole mahdollista. Vähintään kastikkeet pitäisi aina jättää syömättä eikä ravintola-annoksissa ylipäänsä ole yhtä korkeita määriä proteiinia tai edes kasviksia joita ruokavalio edellyttäisi.

Praha_illallinen_taimen_IMG_0702

En ole livennyt mässäilemään juustoilla tai kermakastikkeilla (poikkeuksena kuvan kala mantelikastikkeella ;)), mutta olen muuten syönyt vapaan ateriarytmin mukaan yrittämättä koostaa lautasia FitFarmin makropohjan mukaan. Ja kuinka ollakaan, vaikka olin kotioloissa jo hyvinkin tottunut uuteen neljän (tai viiden jos palautusjuoma lasketaan) aterian rytmiin, palauduin matkalla välittömästi itselleni luontaiseen kolmen aterian rytmiin. Syön aamiaisen yhdeksän maissa, lounaan kahden-kolmen aikoihin ja illallisen kahdeksan tienoilla. Kokeiluruokavalion rytmi saattaa tukea ihanteellisesti liikunnassa jaksamista, mutta ei ole omalle biorytmilleni luonnollinen.

Treenitaukoa tuli viisi päivää, mutta Prahassa olen pystynyt taas treenaamaan kun hotellissa on kuntosali. Mielenkiintoisesti, vaikka olen matkalla syönyt vähähiilihydraattisesti, ei ainakaan viikon vaje hiilarivarastojen täytössä ole tuntunut treenissä vaan olen jaksanut erinomaisesti. Toissapäivänä tein taas uuden ennätyksen juoksumatolla :)

Pasta_ExploreAsian

Mutta nyt sitten jutun otsikkoon eli pastaa pastalla.

Haluan jakaa pari ruokavaliokokeilun lemppariruokaani, jossa on kahdenlaista pastaa: papupastaa proteiinin lähteenä ja tattaripastaa hiilarin lähteenä. :) Superproteiinipitoinen papupasta on mielestäni yksi vaihtoehtoruokien ykköskeksintöjä, eikä se itse asiassa oikeastaan edes ole mikään uusi keksintö sillä Aasiassa on valmistettu nuudeleita mungpavuista jo ties kuinka kauan. Länsimaihin papupasta kuitenkin on saapunut vasta viime vuosina lähinnä kasvaville gluteenittomien tuotteiden markkinoille. Itse asiassa tattaripastakin on tuttu Aasiasta, japanilaiset sobanuudelithan valmistetaan tattarijauhosta.

Tattaripasta

Olen tykästynyt Ruohonjuuresta ostamiini Amisa-merkkisiin tattarifusilleihin. Ovat halvimmasta päästä gluteenittomien pastojen joukossa.

Papupastaan pohjautuva ruoka on esimerkki FitFarmin perusruokavaliokonseptin ulkopuolisesta ateriatyypistä, mutta sellainen on mahdollista koostaa makroja seuraamalla. Viimeisin ruokavaliopäivitykseni poisti kaikki kirjaimellisesti säädetyt ravintoaineiden lähteet ja paperissa lukee nyt vain makrot grammoina. Tällaisiakin vaihtoehtoja FitFarmilla on tarjolla asiakkaasta riippuen. Koska ilmaisin halukkuuteni luovempaan ja soveltavampaan kokkailuun, Mikko muutti ruokavalioni pelkiksi numeroiksi.

Ihmettelin jo valmennuksen alussa miksi kaltaiseni kala-kasvissyöjän ruokavaliossa ei ollut lainkaan papuja tai linssejä. Mikko selitti että se johtuu osin kasviproteiinin heikommasta aminohappokoostumuksesta ja osin siitä, että optimaalinen makrojakauma on yksinkertaisesti helpoin ja tehokkain toteuttaa eläinproteiini-perushiilari-kasvis-kombinaatiolla. Palkokasveissa on sekä proteiinia että hiilaria, joten niiden sisällyttäminen monimutkaistaa heti ruokavalion koostamisen, vaikka on toki mahdollista.

idFetapinaattipasta_IMG_2784_2

Tässä lihattomassa ja kalattomassa annoksessa proteiinin lähteenä on papupastan ohella feta. Annoksen makrot uteliaille:

Hiilihydraattia: 23 g

Proteiinia: 40 g

Rasvaa: 18,5 g

Kaloreita: 472

En ole koskaan entisessä pastanpuputtajaelämässänikään yhdistänyt pastaan fetaa, ajatuskin tuntui oudolta. Näin kuitenkin jossain lehdessä houkuttavan kuuloisen reseptin fetapinaattipastasta, joten ei kun kokeilemaan. Feta ja pinaattihan on aina toimiva makuyhdistelmä joten miksipä ei myös pastan kyljessä :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ainekset: mustapapupastaa, tattaripastaa (unohtui kuvasta), fetaa, pinaattia ja pinjansiemeniä.

Laitoin omaan pastaani vielä herkkusieniä kun niitä sattui olemaan jääkaapissa valmiiksi paistettuna.

Fetapinaattipasta_IMG_2782

Höyrytin pinaatin ja lisäsin joukkoon sienet kunnes lämpenivät ja viimeiseksi fetan, jonka halusin sulavan vain osittain niin että se säilyttää ihanan kokkareisen rakenteen pehmentyen kuitenkin kermaiseksi.

Fetapinaattipasta_IMG_2804

Yhdistin fetapinaattimössön keitettyyn papu- ja tattaripastaan ja sirottelin päälle paahdettuja pinjansiemeniä. Sulanut feta ja kostea pinaatti muodostavat pastalle kastikkeen ja mehustavat annoksen. Halutessaan joukkoon voi toki vielä lorauttaa oliiviöljyä.

Tämä oli aivan mielettömän hyvän makuinen annos jota tulen tekemään jatkossakin :) Ruokavalion peruskaavaa noudattaville salaateille ja kala-vilja-kasvisannoksille on vaihtoehtoja! :) Mutta tällaisia on turha odottaa näkevänsä FitFarmin valmiissa ruokavalioissa.

Tässä vielä pari muuta samalla proteiini/hiilarikonseptilla valmistettua pastaruokaa:

Lehtikaalipasta_IMG_3293

Huomaatte että hyödynsin herneenversoviljelmiäni! ^_^

Ainekset:

Soijapapupastaa ja tattaripastaa

Tomaattimurskaa

Maustamatonta tuorejuustoa

Höyrytettyä lehtikaalia

Fetaa

Herkkusieniä (tykkään tunkea näitä vähän kaikkialle :))

Suolaa ja pippuria

Päälle siroteltuna ravintohiivaa (toimii parmesan-juuston tapaan)

(Herneenversoja)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Arkisin pläjäys: soijapapupastaa + tattaripastaa, tomaattimurskaa, tonnikalaa, herkkusieniä ja kevytjuustoraastetta.

*

Tänään ajattelin käydä testaamassa yhden Prahan vegaaniravintoloista. Yllätyin miten paljon kasvisruokaravintoloita täällä onkaan, kasvisruokatrendi lienee saavuttanut viime vuosina Tshekinkin. Aiemmilla vierailuillani en muista juurikaan kohdanneeni vegemestoja mutta nyt niitä osuu silmiin kaikissa kaupunginosissa. Peukku! :)